taustaa

KOIRAHARRASTUKSENI ALKU

Debonair kesällä 1986 Oma koiraharrastukseni alkoi jo ala-asteen viidennellä luokalla ollessani, kun meille tuli sekarotuinen uros Musti. Mustin emä oli suomenpystykorva mutta Musti muistutti enemmän malinoisia. Valitettavasti se jouduttiin vuoden ikäisenä lopettamaan.
Seuraava koira meille tuli 1983, englanninspringerspanieli-narttu of Skyway Debonair. "Debo" oli ihan kotikoira ja sen kanssa harrastettiin mm. lenkkeilyä, palloleikkejä..."Debo" kuoli syöpään 1987.

Keväällä 1988 meille tuli kaksi englanninspringerspanieli-narttua Joybringer Adventure Girl "Jonna" ja Joybringer After Eight "Mira" (ruotsal. Norjan tuonti Whisborne Country Tweed x Joybringer Smaragad). "Jonna" oli äitini ja "Mira" oli isosiskoni nimissä. Nämä terhakkaat tytöt olivat myös ihan kotikoiria. "Mira" kuoli syöpään 1992 ja "Jonna" lopetettiin rajun allergian, kuurouden ja sokeuden vuoksi lokakuussa 1997.
"Jonna" ja "Mira"

"Ekku" 1v. Omaa rotuani etsiskelin pitkään kunnes se viimein löytyi eräästä koirarotukirjasta: Belgianpaimenkoira tervueren. Ekan oman koirani hankin maaliskuussa 1998. "Ekku" eli Mustantuiskun Repuscule lähti matkaan vaikka tarkoitus oli vain käydä katsomassa koiraa! Nyt Ekku on paremmilla mailla, vanha ristisidevamma alkoi vaivata joten päätin antaa vanhalle koiralle viimeisen leposijan 7.9.2005 vanhempieni tontilta.

Toisen belkkarin hankin pitkän harkinnan ja etsinnän jälkeen marraskuussa 2000. "Pipsa" eli Cäsarborg's Foxy Xundae muutti meille 8,5 viikon ikäisenä. Valitettavasti koiralla oli vakava synnynnäinen lonkkaniveldysplasian ja "Pipsa" lopetettiin kesällä 2001.
"Pipsa" 8,5 viikkoa

Mandi kasvattajan luona Ihastuin näyttelyissä käydessäni suht harvinaiseen rotuun; Volpino Italianoon. Ja sellainen laitettiin sitten hankintalistalle seuraavaksi, mutta niitä olikin todella vaikea saada. Varasin tulevasta pentueesta nartun, mutta narttu jäi tyhjäksi. Tutkiskelin sitten Kennelliiton pentuvälityksestä pentueita, sieltä löytyi pentue ja soitin Karosen Marjalle. Onnekseni nartut olivat vielä vapaana, Marja varasi minulle isomman nartun koska kävisin myös näyttelyissä sen kanssa. Maaliskuussa 2002 pieni valkoinen "karvapallo" Kamajakin Flora muutti meille.

Mandin volpino pennuista 2005 yksi jäi ihastuttamaan minua kotiin,
WT Cicciolina "Vilma".
Vilma

Debonair kesällä 1986	Oma koiraharrastukseni alkoi jo ala-asteen viidennellä luokalla ollessani, kun meille tuli sekarotuinen uros Musti. Mustin emä oli suomenpystykorva mutta Musti muistutti enemmän malinoisia. Valitettavasti se jouduttiin vuoden ikäisenä lopettamaan. Seuraava koira meille tuli 1983, englanninspringerspanieli-narttu of Skyway Debonair. "Debo" oli ihan kotikoira ja sen kanssa harrastettiin mm. lenkkeilyä, palloleikkejä..."Debo" kuoli syöpään 1987.
Keväällä 1988 meille tuli kaksi englanninspringerspanieli-narttua Joybringer Adventure Girl "Jonna" ja Joybringer After Eight "Mira" (ruotsal. Norjan tuonti Whisborne Country Tweed x Joybringer Smaragad). "Jonna" oli äitini ja "Mira" oli isosiskoni nimissä. Nämä terhakkaat tytöt olivat myös ihan kotikoiria. "Mira" kuoli syöpään 1992 ja "Jonna" lopetettiin rajun allergian, kuurouden ja sokeuden vuoksi lokakuussa 1997.	"Jonna" ja "Mira"
"Ekku" 1v.	Omaa rotuani etsiskelin pitkään kunnes se viimein löytyi eräästä koirarotukirjasta: Belgianpaimenkoira tervueren. Ekan oman koirani hankin maaliskuussa 1998. "Ekku" eli Mustantuiskun Repuscule lähti matkaan vaikka tarkoitus oli vain käydä katsomassa koiraa! Nyt Ekku on paremmilla mailla, vanha ristisidevamma alkoi vaivata joten päätin antaa vanhalle koiralle viimeisen leposijan 7.9.2005 vanhempieni tontilta.
Toisen belkkarin hankin pitkän harkinnan ja etsinnän jälkeen marraskuussa 2000. "Pipsa" eli Cäsarborg's Foxy Xundae muutti meille 8,5 viikon ikäisenä. Valitettavasti koiralla oli vakava synnynnäinen lonkkaniveldysplasian ja "Pipsa" lopetettiin kesällä 2001.	"Pipsa" 8,5 viikkoa
Mandi kasvattajan luona	Ihastuin näyttelyissä käydessäni suht harvinaiseen rotuun; Volpino Italianoon. Ja sellainen laitettiin sitten hankintalistalle seuraavaksi, mutta niitä olikin todella vaikea saada. Varasin tulevasta pentueesta nartun, mutta narttu jäi tyhjäksi. Tutkiskelin sitten Kennelliiton pentuvälityksestä pentueita, sieltä löytyi pentue ja soitin Karosen Marjalle. Onnekseni nartut olivat vielä vapaana, Marja varasi minulle isomman nartun koska kävisin myös näyttelyissä sen kanssa. Maaliskuussa 2002 pieni valkoinen "karvapallo" Kamajakin Flora muutti meille.
Mandin volpino pennuista 2005 yksi jäi ihastuttamaan minua kotiin, WT Cicciolina "Vilma".	Vilma