Niin kuin kaikki tiedämme, koira on jalostettu sudesta. Susi on laumaeläin, ei mikään sooloilija! Suden menestyminen luonnossa on riippuvainen siitä, kuinka se ottaa lauman muut jäsenet huomioon niin arkielämässä kuin metsästystilanteissakin. Sinun on tärkeää tietää tämä, sillä koira samaistaa SINUT LAUMAKSEEN…

Kun koiranpentu kasvaa, se samaistuu laumaansa. Esim. jos ajatat ajokoiraasi pienestä pitäen vain aamupäivän ja sitten lähdette jo kotiin, on vaara, ettei koirasi vanhempana hae saaliseläintä kuin aamupäivisin. Tämä on valitettavaa todellisuutta puhuttaessa KESKINKERTAISEN metsästysinnon omaavista koirista, joita on valtaosa ajokoiristamme! Sama pätee myös hukkatilanteissa ja yöjäljen seuraamisessa (etenkin koulutettaessa kettukoiraa). Jos isäntä ei ole sitkeä, on suuri vaara, että koirastakaan ei tule sitkeä yöjäljellä saatikka hukkatilanteissa. Isännän pitää jo pienestä pitäen opettaa kasvavalle pennulle, ettei hukkaa jätetä sekä myöskin sen, että yöjälki seurataan aina loppuun asti! Jos isäntä ei ole sitkeä, se näkyy kyllä koirassakin jolla on keskinkertainen metsästysinto. Toisin sanoen, SELLAINEN KOIRA MILLAINEN ISÄNTÄ…

Tässä vaiheessa on hyvä tuoda esille se tosiasia, ettei KOVAN METSÄSTYSINNON OMAAVAA suomenajokoiraa voi isäntä pilata. Itse asiassa tällaista koiraa ei tarvitse isännän treenata, vaan koira treenaa itse itseään! Siksi kova metsästysinto on ajokoirallamme todella tärkeää mikäli halutaan kilpailla vielä joskus kasvavalla koiranpennulla ajokokeissa menestyksellisesti! Toisaalta, TODELLA KOVAN METSÄSTYSINNON OMAAVALLA KOIRALLA ESIINTYY AINA HIEMAN TOTTELEMATTOMUUTTA, mutta se onkin sitten jo toinen juttu…

Tottelevaisuus on asia, jota on valitettavasti ylikorostettu ajokoirapiireissä. On varmasti totta, että koira voi olla sekä metsästysintoinen sekä myöskin tottelevainen, mutta nämä tällaiset ovat enemmänkin poikkeuksia kuin sääntöjä. Usein ajokokeissa rangaistaan tottelemattomuudesta liian innokasta koiraa ja toisaalta taas liian tottelevainen koira voi joissakin tilanteissa saada merkinnät puutteellisesta metsästysinnosta. Mielestäni ajokoirapiireissä tulisi nyt jo vihdoin ymmärtää, että mieluummin merkinnät tottelemattomuudesta kuin metsästysinnosta! Motto tulisikin olla, mikäli tahdomme jalostaa suomenajokoiraamme vielä paremmaksi, että: KOIRA PITÄÄ AINA HAKEA METSÄSTÄ POIS (ei tule kutsumalla tai mikä vielä pahempaa, ilman kutsumista!)…

Koirat jotka syttyvät ajamaan saaliseläintä vasta pari vuotta vanhoina, ovat jalostukselle kelpaamattomia tai sitten koiran isäntä ei ole osannut "sytyttää" koiraansa! Molempia tapauksia varmasti löytyy. Valitettavaa on aina, jos syy on "hihnan taluttajan" puolella. Tällaisille koiraihmisille tiedoksi; VAIHTAKAA HARRASTUSTA tai sitten kysykää neuvoja todellisilta ajokoiraharrastajilta, jotka ovat kilpailleet menestyksellisesti nuorilla koirillaan ajokokeissa…

Jos tahdot koirastasi jänisajurin, vie se mahdollisimman nuorena alueille joissa on jäniksiä runsaasti. Jos taas tahdot koirastasi ketunajurin vie se alueille joissa on runsaasti kettuja. Pyri innostamaan koiraasi tuoreille jäljille ja palkitse se aina jollakin tavalla (kehuminen riittää) sen osoittaessa kiinnostusta saaliseläintä kohtaan. Yksi erittäin hyvä keino on ennen edellä mainittua toimenpidettä antaa koiranpennun tutustua äsken kuolleeseen saaliseläimeen ja vetää sillä "hajujälkiä" joita innostaa koiranpennun seuraamaan. Jotkut sanovat, ettei tällaisella ole mitään merkitystä, mutta sellaisten "koiraihmisten" naurettavat puheet kannattaa jättää omaan arvoonsa mikäli tahtoo koirastaan HUIPPUAJURIN…

Pyri ampumaan koiraltasi mahdollisimman nuorena saaliseläimiä joita toivot sen tulevaisuudessa sitkeästi ajavan. Koiranpennun kehittyessä voit siirtyä vain ajattamaan, toki aina silloin tällöin ammuttu saaliseläin pitää koiran mielenkiinnon yllä sekä tuo isännälle, jos ei muuta, niin ainakin jotakin pannuun pantavaa tai kettukoiran ollessa kyseessä riistanhoitopisteitä sekä halutessasi vaikka lämpimän kettuhatun…

Treenaa / käy metsällä koiran kanssa mahdollisimman usein. Normaali terveydellä varustettu suomenajokoira kestää hyvin jo ensimmäisen vuoden jälkeen 4-5 treenipäivää viikossa. Jos koiralta rupeaa into loppumaan ohjeeni on: VAIHDA KOIRAA ja ota yhteys Voittaja - kenneliin! Jos taas isännältä rupeaa metsästysinto hiipumaan ohjeeni on: VAIHDA HARRASTUSTA…

Kun noudatat edellä mainittuja ohjeitani (jotka "tällä kertaa" sait aivan ilmaiseksi!), ja olet ostanut suomenajokoirasi hyvistä suvuista, niin uskon vakaasti että tapaamme…

Kettua ajavan koiran tulee herätellä yöjäljelle viimeistään täytettyään viisi vuotta! Jos se ei sitä tee, on se jalostukseen kelpaamaton! Jänistä ajavan koiran ei tule herätellä ollenkaan, toki muutama haukahdus, jos se vaan jää niihin, sallittakoon. Missään tapauksessa ajokoirassa ei saa esiintyä ajolöysyyttä! Paskanpuhujia riittää ajokoirissamme jo nyt aivan liikaa…

On kuitenkin muistettava, että ajavalle koiralle sattuu virheitä ja tästä syystä liika kritiikki, jos koirassa esiintyy ajolöysyyttä vain muutaman kerran, ei saa olla mikään "mittari" saatikka syy koiran "monttuun laittamiselle". On muistettava myöskin, että ajolöysyyden vastakohta; haukkumattomuus on yhtä suuri synti kuin ajolöysyyskin! Silloin kun saaliseläin on liikkeellä koirasta tulee lähteä ääntä niin, että METSÄ RAIKUU…

Jos löysyyksien pohjalta pitäisi päättää, niin mieluummin aina AJAVA ja vähän löysä koira niin haku kuin ajopuoleltakin, kuin TÄYSIN AJAMATON KOIRA. Innottomat, ajamattomat ajokoirat ovat jalostuksen häpeäpilkkuja ja ne tulisi heti joko lopettaa tai sitten lahjoittaa seurakoiriksi yksinäisille ihmisille, joita maassamme valitettavasti riittää…

Älä kuitenkaan koskaan myy edellä mainittua koiraa, vaan anna se aina ilmaiseksi. Miksi kenenkään tulisi maksaa koirasta, joka on käyttökelvoton niin jalostukseen kuin metsästykseenkin…

Jos uskot, että olet innokas koiran treenaaja, eikä sinulla vielä ole HUIPPUSUKUISTA koiraa, ja olet valmis kilpailemaan ajokokeissa, ota rohkeasti yhteyttä…