Susi, tuo luonnonvarainen kaunis ja ihailtava eläin on tämänhetkisen petokeskustelun valokeilassa. Puolesta ja vastaan taistellaan kovin hampain säästelemättä loukkaavia herjauksia jopa niin, että asian tiimoilta käyty keskustelu ei aina muistuta keskustelua ollenkaan, vaan pikemminkin tulee eittämättä mieleen se, että olemmeko siirtymässä edellä mainitun asian tiimoilta vanhaan "nuijasota" meininkiin ja sen seurauksena uuteen "Petoviha aikakauteen". Toivottavasti ei…

Se ihmisryhmä, joka väittää itseänsä susiensuojelijoiksi syyttää mm. metsästäjiä ahdasmielisyydestä sekä verenhimoisuudesta susia kohtaan, vaikka toisaalta itse omalla käyttäytymismallillaan viestittää jokaiselle asiaa seuranneelle oman ryhmänsä verenhimoisuutta; he kun itse sanojaan ja tekojaan säästelemättä osoittavat verenhimoisuutensa metsästäjiä sekä kaikki niitä kohtaan, jotka toivovat susikannan vähentämistä kauniissa maassamme. Todellisuudessa metsästäjät ja susikantojen pienentämistä (HUOM: ei susikannan hävittämistä) ajavat muut ryhmät sekä yksilöt ovat tähän mennessä susikeskustelussa esiintyneet hillitysti ja täten omaksi sekä ajamansa asian eduksi…

Susikanta on maassamme tällä hetkellä n. 150 sutta niiden keskittyessä pääasiassa itärajalle. Laskelmien mukaan tämän vuoden pentueet (2004) vaikuttavat siten, että syksyyn mennessä meillä olisi kauniissa maassamme n. 200 yksilön susikanta! Suden odotetaan leviävän maahamme kauttaaltaan edellä mainitusta "susipankista" vaikkakin sen tiedetään tapahtuvan hitaasti silläkin riskillä, että susikanta nousee huomattavasti itärajalla ennen kuin varsinainen leviäminen todella pääsee vauhtiin. Riskillä siksi, koska se eittämättä johtaa suden ja ihmisen yhteentörmäykseen sillä susilaumojen koko voi nousta huimasti nykyisyyteen verrattuna, ennen kuin siitä erkanee yksilöitä etsimään uusia reviirejä…

On muistettava se, ettei maassamme ole mitään erillistä susikantaa, vaan se on osa Venäjän suuresta, monituhatpäisestä susikannasta. Itärajan kautta maahamme tulee jatkuvasti uusia yksilöitä, joten on väärää informaatiota puhua Suomen erillisestä kannasta, koska näin ei todellisuudessa ole. Kun siis puhutaan susikannasta, joka on levinnyt myös kauniiseen maahamme, puhumme MONITUHATPÄISESTÄ susipopulaatiosta ja täten on ymmärrettävää, että keskustelu saa väkisinkin uuden ulottuvuuden…

Tämänhetkisessä susikeskustelussa tulee esille susien tihentymä itärajan tuntumassa ja kuinka se saataisiin tasaisesti leviämään maahamme! Toisaalta, vaikkakin susi yleisesti ottaen hyväksytään maamme eläinkantaan, harva sitä kuitenkaan toivoisi naapurikseen. Tämä kertoo todellista karua kieltään siitä, että susia kyllä toivottaisiin olevan maassamme mutta ei kuitenkaan siellä missä itse asuu, eli toisin sanoen, KUKAAN EI HALUA SITÄ OMALLE TONTILLEEN! Miksi, jos se on kerta niin vaaraton kuin susien puolesta puhujat antavat ymmärtää?

Susiongelmaan löytyy ratkaisu vain ja ainoastaan, jos todelliset luonnonsuojelijat (HUOM: ei fanaatikot) ja metsästäjät yhdistyvät! Jos metsästäjien mielipiteet otettaisiin enemmän huomioon, olisi varsin selvää, että myös metsästäjät tulisivat kannanotoissaan suotuisimmiksi koskien susipolitiikkaa! Susien pannoittaminen (ainakin johtaja susi / lauma) sekä laumojen oleskelupaikkojen päivittäinen tiedottaminen metsästäjille olisi hyvä askel kohti parempaan suuntaan, koska yhteistyössä susien suojelijoiden kanssa koirilla metsästävät tietäisivät tällöin susien liikkeet ja täten metsästyskoiravahingot susien toimesta vähenisivät huomattavasti. Jos siis susien liikkuminen ei jäisi vain arvailujen varaan, vaan kontrolloidun tiedon, silloin susivahingot myöskin muita kotieläimiä kohtaan vähenisivät tiedottamisen ansiosta…

Tämä tuntuu kuitenkin mahdottomalta ajatuksenakin, koska fanaattisuutta esiintyy niin paljon susien puolesta puhuvien riveistä. Eli kiivas keskustelu susiongelmista tulee jatkumaan, ei siksi, etteivätkö metsästäjät tahtoisi tehdä yhteistyötä todellisten luonnonsuojelijoiden kanssa, vaan siksi, ettei metsästäjiä hyväksytä yhteistyökumppaneiksi…

Karu todellisuus on se (jopa osa päättäjistäkin sen myöntää), että ellei metsästäjien kantaa oteta susikeskustelussa huomioon, vaan susien lisääntymistä suositaan, tulee salametsästys susien toimesta lisääntymään, joka ei todellakaan ole susien etu ja tuskin sitä kukaan maassamme toivoo. Susien lukumäärän lisääntyminen johtaa yhteentörmäykseen metsästyskulttuurin kanssa, joka on maassamme ikivanha perinne. On täysin selvää, ettei metsästyksen harrastajat tahdo viedä metsästyskoiriaan alueille, joissa susilaumat vain kasvavat ja tämä johtaa väkisinkin yhteentörmäyksiin. Metsästyskulttuurin puolestapuhujat tulevat takuuvarmasti säilyttämään uljaan metsästyskulttuurin maassamme tavalla tai toisella ja on muistettava myöskin, että mikäli metsästyskulttuurin jatkuminen ajautuu epätoivoiseen tilanteeseen, tulee tällöin metsästäjistä epätoivoisia ja sanomattakin on selvää, että epätoivoinen tekee epätoivoisia tekoja…

Susien lukumäärän lisäämisellä ei saada muuta maassamme aikaiseksi, kuin UUSI PETOVIHA! Jos ja kun näin käy, se tietää takuuvarmasti susikannan heikentymistä jos ei suorastaan kokonaista populaation häviämistä maassamme! Tämän tosiasian tähden, tulisi tämänhetkisessä susikeskustelussa ottaa huomioon metsästyskulttuurin puolesta puhujat. Jokainen täysijärkinen tietää, ettei susien olemassaoloa pystytä takaamaan maassamme muuten kuin asiallisella keskustelulla / päätöksenteolla (on mahdoton estää salametsästys) ottaen huomioon kaikkien mielipiteet, joita susiasia tavalla tai toisella koskettaa. Nyt kuitenkin metsästäjät ollaan auttamattomasti jätetty pois vaikuttamisen mahdollisuudelta ja se ei totisesti tiedä hyvää maamme susikannalle…

Mistä todellisuudessa susiensuojelusta on oikein kysymys? Todellisuudessa se on vain tietyn ryhmän keino saada äänensä kuuluviin, eikä sillä siis näin ollen ole mitään tekemistä susien todellisen suojelun kanssa! Alla olevasta kirjoituksesta selviää hieman tarkemmin poliittinen näkökulma susikeskusteluun…

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

(Seuraava kirjoitus ote Marko Lindin kirjasta: Vahvista veljiäsi)

"Olemme suomalaisina valitettavasti tottuneet poliitikkojen kaksinaamaisuuteen. Äänestystilanteissa he usein vakuuttavasti kertovat kansalle ajavansa köyhien asiaa, kuitenkin saatuaan ääniä riittävästi ja päästyään johonkin "päättävään elimeen" he kylmästi kääntävät takkinsa. He esiintyvät jonakin sellaisena, mitä eivät oikeasti ole, vain saadakseen valtaa.

Ottakaamme lähihistoriasta hyvä esimerkkitapaus siitä, kuinka aatteella on ratsastettu julkisuuteen, eduskuntaan ja sitä kautta aina vallan huipulle asti. Vuosia sitten maassamme alkoivat vaikuttamaan "luonnonsuojelulliset" arvot. Näitä arvoja hyväksi käyttäen monet saavuttivat valtaa käyttäen hyväkseen ihmisten huolta paremmasta huomisesta....

Maailma heräsi "kulutusjuhlastaan" karuun todellisuuteen. Maapallo oli kulkemassa kohti tuhoaan. Lisääntyvät saasteet, sademetsien katoaminen, monen eläinlajin kuoleminen sukupuuttoon, lisääntyvät tulvat, maanjäristykset, luonnonkatastrofit yhdessä otsonikadon kanssa saivat ihmiset heräämään taisteluun luonnonsuojelullisten arvojen puolesta.

Näistä lähtökuopista Suomessakin syntyi "vihreät aatteet"! He syyttivät mm. metsästäjiä luonnonvaraisten eläinten raa`asta hyväksikäytöstä, vaikka todellisuudessa itse olivat suurimpia luonnonsuojelullisten aatteiden selässä ratsastajia. Suorastaan raakalaisia, jotka käyttivät hyväkseen niin maamme eläimiä kuin kaunista luontoammekin.

Nimittäin, kun katsomme tänä päivänä vihreän liiton jäseniä eduskunnassa, huomaamme, että siellä vaikuttavat juuri ne kasvot, jotka liikkeen syntymisen aikoihin olivat eniten äänessä. Nämä "kasvot" käyttivät maailman tilannetta häikäilemättömästi hyväkseen, perustivatpa oikein puolueenkin, vain saadakseen itselleen valtaa. Nämä edellä mainitut ihmiset todellisuudessa käyttävät väärin maamme luontoa ja sen eläimistöä, vaikka syyttävät siitä todellisia luonnonsuojelijoita, metsästäjiä...

Näillä "vihreillä" ei ole hajuakaan oikeasta luonnonsuojelusta. "Heidän riveistään" on maallemme tulleet tunnetuksi mm. kettutytöt! Häikäilemättömästi nämä luonnonsuojelullisilla arvoilla ratsastajat ovat vastoin maamme lakeja tuhrineet monen vilpittömän ihmisen turkit erilaisilla väreillään, hyökänneet turkistarhaajien kimppuun päästäen vankeuteen totutettuja eläimiä häkeistään karuun luontoon, jossa nämä eläimet eivät osaa saalistaa, eivätkä siten selviä hengissä. He ovat tehneet aatteestaan uskonnon, selittäen, että on julmaa syödä lihaa saatikka tappaa eläintä missään olosuhteissa.

He yrittävät olla vakuuttavia asialleen vaikka heidän omissa jaloissaan on "jonkun viattoman eläimen nahasta tehdyt" nahkakengät ja he käyvät pitämässä palaverejään Mac Donalsissa syöden "jonkun viattoman eläimen" lihaa". He yrittävät olla vakuuttavia siitäkin huolimatta, että monilla heillä itsellään on "jonkinlainen" kotieläin, jonka hoitoa he usein itse laiminlyövät samalla kun tuomitsevat kaikki ne, jotka eivät heidän mielestään hoida kotieläimiään hyvin puhumattakaan siitä, että koe-eläinten "ansiosta" heidän kasvoillaan on usein paksu kerros KOE- ELÄIMILLÄ TESTATTUJA meikkejä…

He ovat kaksinaamaisia, halpamaisia vallantavoittelijoita, susia pukeutuneina lammasten vaatteisiin.He ratsastavat luonnonsuojelullisilla aatteilla käyttäen väärin todellisten luonnonsuojelijoiden nimeä. He ovat jalojen aatteiden väärinkäyttäjiä, todellisia nimen väärentäjiä....

Tänä päivänä he ovat monesti laatimassa "naurettavia" lakejaan yhdessä muiden näyttelijöiden kanssa maamme eduskunnassa. Lakeja, joilla ei useinkaan ole mitään tekemistä oikeiden luonnonsuojelullisten aatteiden kanssa.

Maassamme riehuvat suurpedot! Jo moni kansalainen on saanut kärsiä ylisuurista susi ja karhukannoista. Ruokolahdella lapset jäivät ilman isää karhun tappaessa juoksu-lenkillään olleen perheen pään. Moni luonnossa samoillut on joutunut kohtaamaan karhun ja tuosta kohtaamisesta on monelle jäänyt muistoihin, ei vain psyykkiset arvet vaan myöskin fyysiset.

Sudet ovat tappaneet kotieläimiä. Ne ovat kerääntyneet yhä suurempiin laumoihin ja vaaniskelevat kylien ja asutusten liepeillä. Jo tänä päivänä moni maaseudun koulua käyvä lapsi on vaarassa joutua suden suuhun ja siksi heidät viedäänkin jossakin paikoin kaunista maatamme taksilla kouluun. Tulevaisuudessa, kiitos siitä vihreille, joudumme lukemaan lehdistä ja katsomaan televisiosta kuinka nämä laumat tulevat tappamaan vielä monta maamme kansalaista. Kotieläimet kun eivät pitkään susien vatsoja lämmitä...

Näin on tapahtunut aikaisemminkin maamme historiassa ja siitä sai syntynsä aikoinaan petoviha. Kuitenkin nuo "vihreät" valhetellen kertovat ihmisille susien ja karhujen vaarattomuudesta, ikään kuin eivät olisi tietoisia kaikista niistä veritöistä, joita nuo suurpedot ovat maassamme menneisyydessä tehneet.

Maaseudulla ihmiset eivät uskalla marjastaa saatikka sienestää peläten suurpetoja. Jokamiehen oikeutta ei siis enää ole, kiitos siitä "vihreiden", jotka tyhmyyttään suojelevat enemmän susia ja karhuja, kuin ihmisiä. Jokamiehen oikeutta ei enää ole, koska vain harva sitä enää "uskaltaa" hyväkseen käyttää. Tuhansia litroja marjoja ja sieniä jää näin ollen metsään lahoamaan vain siksi, että "hullut" ovat ratsastaneet eduskuntaan säätämään naurettavia lakejaan...