 |
18.11.2006,
kello 11.26 synnyin minä. Ensimmäisenä koko porukasta,
samoin pienimpänä. Painoin suunnilleen puolet siitä,
mitä isoimmat sisarukseni, mutta ei sillä ollut
mitään väliä, hyvin minä olen sisarukseni
tavoittanut kasvussa.
Minulla on kaksi siskoa, Tähkä (porokoirana Kainuussa) ja
Tähti (laivakoirana eteläisimmässä suomessa)
sekä kolme veljeä, Tuisku (lauleskelee
pääkaupunkiseudulla), Tuohi (keskisuomessa vahtikoirana)
sekä Tuhka (niinikään Kainuussa, vahtii heppoja ja
pieniä lapsia). |
| Alkuun
nuo ihmiset luulivat, ettei minusta ole eläjäksi.
Pötköttelin kuulemma vaan yksinäni, ruoka-aikaan
sentäs jaksoin raahautua maitobaariin. Yksinkertaiseksikin
luonnehtivat.. Mistä ne nyt silloin olisivat sen tienneet,
minähän vaan makoilin silmät kiinni! |
 |
 |
Nyt
minun koiramaiset piirteeni jo näkyvät, vaikkei silmät
auki olekaan. Korvat on nousset hörölleen, en ole
enää hiiren näköinen! Väritykseni on
näköjään vielä epäselvä, tummalta
vaikuttaa. |
Kiela-emäni
kasvattaja, Kirsti Hassinen kävi kuvaamassa meitä ja johan
alkoi onnistua! Minähän näytän aivan oikealta
koiralta, jippii! Vika oli siis kuvaajissa, ei nuo minun ihmiset
kertakaikkiaan osaa kamerata käyttää.
Mutta, tässä olen jo lähempänä kuuden viikon
ikää. Talvi tuli tänä vuonna kuulemma
myöhään (minähän en asiasta tietäisi,
mutta nuo ihmiset näin kertoivat), vasta Joulun aikoihin satoi
lunta. Lumi onkin kivaa, maistuu kylmälle ja tuntuu pehmeälle! |
 |
 |
Hiihtoloma
mummolassa. Suoranaisesti en ymmärrä, miksi me mamman kanssa
tässä sohvan selkänojalla makoillaan, mutta eipä se
mitään, kivahan tässä on olla. Mummo-ihminen sanoo,
että Kielan (mun mamma) onkin parempi katella oravia
sisältä, kun oravat eivät tule syömään
lintulaudalle, jos Kiela on ulkona. Siis hei, enhän minä
kyllä tiedä, mikä on orava, mutta ei se kyllä
linnulta kuulosta! Miksi se siis tulisikaan lintulaudalle? Ei pieni
koira voi vielä kaikkea ymmärtääkään,
luulen minä. Jospa minä oikeasti olenkin yksinkertainen
(en vieläkään tarkalleen tiedä sanan
merkitystä), kun en ole moninkertainen? |
| Nenäni
on venynyt pitkäksi. Naamassani on mustaa väriä ja
ihmeelliset kuvioinnit. Pesukarhu, se minä kuulemma olen!
Eiköhän tässä taas ole liioiteltu, koiralta
minä omasta mielestäni näytän. Olen tarkistanut
asian mammalta, ja se sanoi, että: "koira sinä olet, pieni
höpsö koira"! |
 |
 |
Mammani
vielä tarkensi, että rotumme on kuuluista
kyvyistään paimentaa. Etenkin poroja. Ja miespuolinen ihminen
sanoi, että porot ovat ulkona, metsässä. Ei kaupungissa,
rivitalon takapihalla. Joten tässäpä minä sitten
seison, metsässä. Odotan niitä poroja tulevaksi, jotta
saan paimentaa!
Näkemisiin, kerron joskus toiste, miten tässä loppujen lopuksi kävi. |