JOHDANTO

 

    ”Kuka on hengellinen auktoriteettisi?”

 

Tämän ytimekkään kysymyksen monet nykyajan kristityt esittävät kohdatessaan niitä, jotka kokoontuvat laitostuneen kirkon ulkopuolella. Mutta mitä tämän kysymyksen takana on? Ja mikä raamatullinen peruste tukee sitä?

    Näihin kysymyksiin etsimme vastauksia tässä kirjassa.

    Väitän, että moni sekaannus ja epätavallinen kristillinen käytös liittyy nykyiseen opetukseen ”suojelevasta hengellisestä auktoriteetista”. Tällaisen opetuksen mukaan kristityt ovat suojassa opilliselta ja moraaliselta erehtymiseltä, kun he alistuvat toisen uskovan tai järjestön auktoriteetin alle.

    Monien ihmisten kipeät kokemukset ovat saaneet minut päättelemään, että ”auktoriteettiopetus” on nykyään suuri ongelma Siionissa. Se todellakin vaatii kriittistä tutkimista.

    Seuraavilla sivuilla yritän päästä sen sumun läpi, joka ympäröi ”auktoriteettiopetukseen” liittyviä vaikeita ja hankalia asioita, kuten johtajuus, hengellinen auktoriteetti, opetuslapseus ja tilivelvollisuus seurakunnassa. Pyrin myös hahmottelemaan perusteellisen mallin siitä, miten auktoriteetti toimii ekklesiassa (seurakunnassa).

 

Löytyykö ”auktoriteettiopetus” Raamatusta?

 

Yllättävää kyllä sana ”covering” (jota englannin kielessä käytetään ”hengellisestä auktoriteetista”, suom. huom.) esiintyy vain kerran koko Uudessa Testamentissa. Sitä käytetään naisten hunnun yhteydessä (1. Kor. 11:15). Vanha Testamenttikin käyttää sanaa vain vähäisessä määrin, ja sitä käytetään aina viittaamaan vaatekappaleeseen. Sitä ei koskaan käytetä hengellisessä merkityksessä eikä yhteydessä auktoriteettiin tai alistumiseen.

    Ensiksikin voimme sanoa tästä ”auktoriteettiopetuksesta”, että sen oppi on rakennettu hyvin niukalle raamatulliselle todistusaineistolle! Kuitenkin tästä tosiasiasta huolimatta lukemattomat kristityt toistavat mekaanisesti tätä ”kuka on hengellinen auktoriteettisi” –kysymystä. Jotkut jopa käyttävät sitä testinä mitatakseen seurakunnan tai järjestön aitoutta.

    Jos Raamattu vaikenee ”auktoriteettihenkilöistä”, mitä ihmiset sitten tarkoittavat kysyessään: ”Kuka on hengellinen auktoriteettisi?” Useimmat ihmiset (painostettaessa) muotoilisivat kysymyksen uudelleen näin: ”Kenelle henkilölle olet tilivelvollinen?”

    Tämä nostaakin esiin toisen hankalan asian. Raamattu ei missään opeta tilivelvollisuutta ihmisille, vaan yksinomaan Jumalalle (Matt. 12:36, 18:23, Luuk. 16:2, Room. 3:19, 14:12, 1. Kor. 4:5, Hepr. 4:13, 13:17, 1. Piet. 4:5)!

    Näin ollen raamatullisesti oikea vastaus ”kenelle olet tilivelvollinen” –kysymykseen on yksinkertaisesti: ”Olen tilivelvollinen samalle persoonalle kuin sinä – Jumalalle!” Outoa kyllä tämä vastaus johtaa kuitenkin tavallisesti väärinymmärryksiin ja vääriin syytöksiin.

    Joten vaikka ”tilivelvollisuuden” ja ”auktoriteetin” äänenväri ja sävellaji eroavat hieman toisistaan, niin laulu on pääasiallisesti sama. Se ei ole kuitenkaan sopusoinnussa Raamatun erehtymättömän laulun kanssa.

 

Varsinaisen kysymyksen paljastaminen

 

Laajennetaanpa kysymystä hieman. Mitä ihmiset todella tarkoittavat kysyessään ”auktoriteettikysymystä”? Käsitykseni mukaan he kysyvät todellisuudessa: ”Kuka kontrolloi sinua?”

    Yleinen (väärä) opetus ”hengellisestä auktoriteetista” supistuu kysymykseen siitä, kuka kontrolloi ketäkin ja moderni laitostunut kirkko on rakennettu tällaisen kontrolloinnin varaan.

    Tietenkään ihmiset eivät useinkaan tunnista, että tämä on asian takana, sillä se on yleensä puettu hyvin raamatullisiin vaatteisiin. Monen kristityn mielessä ”auktoriteettihenkilö” on vain suojeleva mekanismi.

    Jos erittelemme ”auktoriteettiopetusta”, huomaamme, että sen juuret ovat yksi porras ylös/yksi porras alas, komentoketjutyylisessä johtajuudessa. Tällaisessa johtamistyylissä niillä, jotka ovat korkeammassa kirkollisessa asemassa, on vahva valta alapuolellaan olevien yli. Outoa kyllä tällaisen ylhäältä alaspäin suoritetun kontrolloinnin kautta uskovien sanotaan olevan ”suojassa” erehtymiseltä.

    Ajatus kulkee tähän tyyliin. Jokaisen täytyy vastata itsestään jollekin toiselle, joka on korkeammassa kirkollisessa asemassa. Tavallisessa sodanjälkeisessä evankelikaalisessa seurakunnassa tämä tarkoittaa sitä, että ”maallikot” vastaavat itsestään pastorille ja pastorin on vuorostaan vastattava itsestään jollekulle, jolla on enemmän auktoriteettia.

    Pastori on tyypillisesti tilivelvollinen kirkkokunnan johdolle, toiselle kirkolle (jota usein kutsutaan ”äitikirkoksi”) tai vaikutusvaltaiselle kristillisen työn tekijälle. (Tällä työntekijällä katsotaan tällöin olevan korkeampi asema kirkollisessa pyramidissa.)

    Näin ”maallikko” on pastorin ”auktoriteetin” alla ja pastori on kirkkokunnan, äitikirkon tai kristillisen työn tekijän ”auktoriteetin” alla. Koska jokainen on tilivelvollinen korkeammalle kirkolliselle auktoriteetille, jokainen on myös jonkin hengellisen auktoriteetin suojelema. Näin tämä ajatusrakennelma toimii.

    Tätä ”auktoriteetti-tilivelvollisuussapluunaa” sovelletaan kaikkiin hengellisiin suhteisiin seurakunnassa. Jokainen suhde leikellään keinotekoisesti sapluunaan sopivaksi. Mikään suhde ei voi jäädä sen ulkopuolelle – ei ainakaan ”maallikkojen” ja ”johtajien” suhde.

    Tämä päättelyketju synnyttää kuitenkin seuraavat kysymykset: Kuka on äitikirkon hengellinen auktoriteetti? Kuka on kirkkokunnan johdon hengellinen auktoriteetti? Kuka on kristillisen työn tekijän hengellinen auktoriteetti?

    Jotkut ovat tarjonneet mallivastaukseksi, että Jumala on näiden ”korkeampien” hengellisten auktoriteettien auktoriteetti. Mutta niin kaavamainen vastaus kiertelee ja kaartelee itse kysymystä. Miksei Jumala sitten voi olla ”maallikon” tai edes pastorin hengellinen auktoriteetti?

    Hmmm…

    ”Jumala-kirkkokunta-papisto-maallikot” –mallin todellinen ongelma on tietenkin paljon syvemmällä kuin vain siinä epäyhtenäisessä logiikassa, johon se johtaa. Pääasiallinen ongelma on siinä, että se tekee väkivaltaa Uuden Testamentin hengelle! Sillä hurskaan ”tilivelvollisuus- ja auktoriteettiretoriikan” takana lymyää järjestelmä, jolla ei ole Raamatun tukea ja jota ajaa kontrolloinnin henki.