Koska näitä sivuja päivitetään hyvin harvakseltaan kannaattaa kysellä sähköpostilla tai soittamalla, niin saa tuoreemman poikastilanteen selville

Ranskis poikue syntynyt 29.3.2008, luovutuksessa 8 viikon ikäisinä. Kysy lisää soittamalla tai sähköpostitse

Kääpiöluppia on harkinnassa loppu keväästä

Usein kysyttyä:

Ensimmäiset poikueeni olen myynyt ilman mitään kauppakirjaa. Näistä poikueista muutama poikanen on kuitenkin joutunut kiertoon, joten vahingosta viisastuneena myyn jatkossa kanit kauppakirjalla. Kauppakirjaan tulee ehto ilmoitusvelvollisuudesta kania eteenpäin myydessä. Näin siksi että tahdon tietää missä kasvattini seikkailee. Kani on myös aina tervetullut takaisin mikäli syystä tai toisesta siitä joudut luopumaan.

Kanin mukaan lähtee aina sukupaperit, sekä kanit on tatuoitu vasempaan korvaan. Jos tarve niin mukaan saa kirjallisen hoito ja ruokinta ohjeen sekä pussin ruokaa johon kani on tottunut. Usein sukupaperin alta löytyy myös pino yhdistyksen esitteitä.

Kanin hinta on kanin henkivakuutus. Koska nykyisellään hinta ei päätä huimaa ja on hirmuisen pieni hinta monivuotisesta ystävästä, älä vaivaa tinkimällä. Jos hinta on sinusta liian suuri nämä kanit ei ole sinua varten. Esimerkiksi eläinsuojeluyhdistyksiltä voi kysellä kaneja jotka etsivät uusia koteja halvalla. Älä myöskään osta kania hetken mielijohteesta.

Ennen poikasten syntymää otan vastaan alustavia varauksia. Nämä varaukset ei ole mitenkään sitovia, nämä varaukset tarkoittavat sitä että otan yhteyttä ennen kuin varaan poikasia muille. Poikasten syntymän jälkeen varaukset on sitovia. Poikasia voi kysellä varaamattakin, varaa poikanen vasta kun olet täysin varma. Mikään ei harmita enempää kuin ostaja joka varaa poikasen mutta luovutus ajankohtana on kadonnut kuin pieru saharaan.

Jos asut lähistöllä tai olet autoilevaa sorttia olet tervetullut katsomaan kaneja. Katsomaan saa tulla vaikkei mitään vielä tahtoisi ostaa tai varata. Esittelen pupujani mielelläni ( ja vastaan tuleville väkisin) joten tervetuloa vaan kunhan ilmoitat tulostasi etukäteen :o)

Sillon tällön syntyy myös sijoituskoteja etsiviä kaneja. En mielelläni sijoita outoon paikkaan, joten jos sijoituspupua haluat kannattaa ottaa yhteyttä ajoissa. Sijoituskanin hinta riippuu sopimuksesta. Sijoitussopimus sitten taas riippuu kanista; sukupuolesta, väristä, rodusta, jne.

Vinkkejä kanin hankintaa harkitseville

Aloitampa kertomalla roduista omia kokemuksia, minkälaisia meillä asustelevat on ja kenelle minä niitä tarjoaisin.

Ensin ranskanlupasta, se on lemmikki vailla vertaa. Ranskat on hyvin koiramaisia, pyörivät jaloissa ja kaipaavat huomiota. Perusluonteeltaan ne on hyvin rauhallisia, eivät turhia loiki, sohvalle ja tuolille korkeintaan muttei esimerkiksi meillä ole koskaan edes minkään herkun perässä ranska hypännyt pöydälle. Ne mielellään makailevat ovensuussa tarkkailemassa tai sylissä rapsutettavina. Tottakai vauhtiakin löytyy kun ne sille päälle sattuvat, mutta sitä tapahtuu suhteellisen harvoin. Paras piirre ranskoissa on ehdottomasti lapsiystävällisyys. Oma muksu on kaksivuotiaasta asti enemmän ja vähemmän niiden kanssa puuhastellut ja ranskat on ainoa rotu meillä joka yhä edelleen loikkii lapsen luokse rapsutuksia vaatimaan. Lämpimästi suosittelen lapsiperheille.

Sitten kääpiölupista. Ne taas on ranskasta se sportimpi versio. Toki tilaisuuden tullen myös kääpiöluppa löytää itsensä makoilemasta sylissä mutta kuitenkin harvemmin kuin ranska, kääpiölupilla on muita kiireitä. Kääpiölupan omistajan ei kannata jättää leipäänsä vartioimatta pöydälle, se kyllä häviää jos kääpiöluppa sen hoksaa. Kääpiöluppa voisi mielestäni sopia hyvinkin vastuuntuntoiselle nuorelle jonka muu perhe ei niin kaneista välttämättä innostu. Suht pienikokoisena mahtuu luultavimmin nuoren omaan huoneeseen ja varmasti heistä iloa toisilleen.

Entäs sitten hermeliinit. Ne on diivoja. Toki nekin säntäilevät sinne tänne kuten muutkin kanit, mutta tiedostaen kuitenkin olevansa mailman napa. Hermeliinit ei välttämäti sylissä paljoa vanhene, toki se on sekä totuttelu että yksilö kysymys. Luonnetta kuvaisin pippuriseksi. Jos hermeliini tahtoo mennä läpi harmaan kiven, se menee. Ja vaikka hermeliini on pieni niin päättäessään ettei häneen kosketa on turha mennä yrittämään. Vaikkakin ajatus pienestä kanista lapselle houkuttaisi niin hermeliini on täysin väärä valinta. Voisin kuvitella hermeliinin kanssa parhaiten toimeen tulevan nuoren aikuisen tai aikuisen.

Viimeisenä risteytykset, niitä meillä asuu yksi. Mitä niistä voisi sitten sanoa, niitä saa minkä melkein minkä kokoisena, värisenä, mallisena ja luonteisena vaan. Ihan kivoja tietty, ja varmaan lähes jokainen harrastaja jolla on useampi kani on aloittanut risteytyksellä. Mutta risteytyksen ja rotukanin hintaero ei ole kovin suuri, oikeastaan koskaan voi tietää mitä saa ja risteytyksen kanssa harrastus mahdollisuudet on rajatummat. Joten mieluiten ei risteytyksiä kenellekään.

Okei, nämä rotukuvaukset perustuvat minun kokemuksiin ja mielipiteisiin, joten mitään ehdotonta totuutta ne ei edusta. Poikkeuksia löytyy taatusti joka rodusta, kanit on yksilöitä. Ja vaikka suosittelen esim ranskaa lapsiperheille se ei tarkoita etteikö ranskat sopisi myös lapsettomillekin. Jos kani on tulossa perheen pienemmille tulisi aikuisen aina muistaa että vastuu lemmikin hoidosta on viimekädessä hänen.

Sitten kai sopii miettiä mistä kania kannattaa kysellä.

Ensimmäisenä monelle varmasti tulee mieleen eläinkauppa. Mielummin kuitenkin ei. Okei, on eläinkauppoja ja on eläinkauppoja, toisista jopa oikeasti saa mitä on ostamassa. Tavallinen ihminen ei välttämäti tunnista eläinkauppaa josta kanin ostoa voi harkita, joten kerrompa hieman kauppojen eroja. On eläinkauppoja jotka eivät oikeasti tiedä kaneista yhtään mitään, olen törmännyt kauppiaiden keksimiin todella omaperäisen kuuloisiin rotuihin ja aivan liian usein Pirkko-pupuihin jotka myöhemmin ovatkin osottautuneet Pertti-pupuiksi. Poikapupu pareja myydään usein ihan mielellään, vaikkei urokset enää sukukypsinä tule toimeen keskenään. Tai pupuparat saattavat olla aivan liian nuoria, luovutusikä kun on sen kahdeksan viikkoa. Kääpiökaneina myydään mitä melkein mitä tahansa mikä vaikuttaa pieneltä, mutta sekin kuitenkin saattaa paisua siitä yhtäkkiä kolmikiloiseksi vähemmän kääpiöksi.
Sitten niistä hyvistä eläinkaupoista. Kyllä niitäkin on, mutta valitettavan vähän. Helpoiten sen tunnistaa kun kysyy mistä kanit on sinne tulleet, hyvään kauppaan ne tulevat kasvattajilta ja mukana on sukupaperit.

Ja siitä päästäkin sitten toiseen hankita paikkaan, joka onkin sitten se suositeltavin, meinaan kasvattajat. Kuten jo sanottu, hyvät eläinkaupat ostavat kaninsa kasvattajilta, joten miksi maksaa ylimääräistä eläinkauppiaalle kun voi myös itse ostaa suoraan kasvattajalta...? Kaniyhdistyksen sivulta löytyy lista kasvattajista, ja jokaiselta niistä pitäisi saada taatusti rotupuhdas kani oikealla sukupuolella tunnistettuna. Kasvattajat on eräänlaisia asiantuntijoita, ja heidän neuvoihinsa tulisi voida luottaa. Eikä kasvattajalta voi kysyä tyhmää kysymystä, mikä ikinä mieltä askarruttaa niin rohkeasti kannattaa kysyä. Kani kannattaa siis hankia kasvattajalta.

Kauppojen ilmoitustauluillakin varmasti näkee vähän väliä ilmoituksia kaneista. Joskus, jos tuuri käy kyse on "oikeasta" kasvattajasta, mutta harvinaisen usein ei ole. Liian usein on kyse lapsen kokeilusta, ja ne harvemmin on hyviä asioita. Toki jokaiselle kasvattajallekin on joskus syntynyt se ensimmäinen poikue mutta nämä kymmenen vuotiaiden kokeilut on usein tehty ilman minkään näköstä aavistusta siitä miten kanin poikasia hoidetaan, hyvä jos edes emon hoito on asianmukaista. Ja heiltä voi toki kysyä melkein mitä vaan ja saa asiantuntevan vastauksenkin varmasti, mutta minä en kuitenkaan menisi luottamaan siihen asiantuntemukseen. Ja tämä sama muuten pätee naapurin, serkun, koulukaverin yms kanipoikueita.

Kun sitten on päättänyt minkä rotuisen (ja mahdollisesti värisen) kanin haluaa voi soittaa tai laittaa sähköpostia valitsemalleen kasvattajalle. Kukaan tuskin riemastuu tekstiviesti kyselyistä.

Jos päättää soittaa kannattaa muista että kasvattajakin on vain ihminen. Hän voi olla juuri vaikkapa töissä, tai voi olla vain muuta kiireitä, sitä kutsutaan elämäksi. Eli jos soitit huonoon aikaan älä pahastu jos sinua pyydetään soittamaan myöhemmin. Tästä syystä sähköposti voi monesti olla parempi ratkaisu, voi vaikka alkuun kysellä koska kasvattajalle sopisi soitella. Mutta kuitenkin olisi hyvä muistaa että kasvattajat lukevat eritahtiin sähköpostejaan, toiset voivat käydä monta kertaa päivässä lukemassa postinsa, toiset taas pääsevät ehkä vain noin kerran viikossa käsiksi posteihinsa. Jos et saa viikon kuluessa vastausta postiisi kannattaa varmaankin kokeilla soittamista. Kasvattajalle olisi hyvä kertoa minne kani tulisi ja minkälaista kania tahtoisi. Enempää keskustelusta kasvattajan kanssa on vaikea kertoa, ne riippuvat aina kasvattajastakin.

Kun kani varattu, tai on varma päätös siitä minkä kanin tahtoo on aika alkaa valmistautua kanin tuloon.

Tarvikkeet riippuvat paljolti siitä tuleeko kani sisälle vai ulos, tuleeko kanista "häkkikani" vai koti kani. Tämä tietty riippuu ihan siitä miten itse kukin kaninsa tahtoo, sekä omista mieltyksistä.

Olen joskus vastannut kyselyyn tarvikkeista että 30m puutarhaletkua on hyvä hankinta etukäteen, sisäkanille meinaan. Ja olin tosissani. Kanit saattavat tuhota enemmän kuin uskotkaan ellei siihen varaudu. Etenkin sähköjohdot maistuvat, ja juuri sen ehkäsyyn tuota puutarhaletkua on meillä käytetty. Letku on halkaistu pituussuunnassa ja johdot työnnetty sisään. Toki johdot voi suojata esteettisemminkin.

Häkki on varmaan yleisimpiä varusteita joita kaneilta löytyy. Häkin kokoon vaikuttaa paljolti rotu sekä suunniteltu liikunnan määrä. Ulkokanit tarvitsevat isomman kuin sisäkanit, sillä tuskin kukaan juoksuttaa kolmenkymmenen asteen pakkasessa kaniaan montaa tuntia. Sisäkaneja on sitten taas erilaisia, toisilla kani on kokoajan vapaana jolloin häkkiä periaatteessa tarvita lainkaan, toiset taas rajaavat häkin kanin kodiksi jolloin häkin koon merkitys korostuu. Häkkiä miettiessä olisi kuitenkin hyvä muistaa eläinsuojeluasetuksen minimit, pienempää ei pitäisi edes harkita. Häkki näyttää aina isommalta tyhjänä kuin tarvikkeineen. Hyvä sääntö häkkiä miettiessä voisi olla ettei häkki koskaan ole liian iso.

Häkkiäkin yleisempi varuste taitaa olla vesi sekä ruoka-astiat. Ja taas, tämäkin eroaa ulko ja sisäkaneilla. Ulkokanit nauttivat vetensä parhaiten kupista, kun taas sisäkanille pullo on varmempi ratkaisu. Pullon koko riippuu kanin koosta, älä osta ranskalle kovin pientä pulloa jollet tahdo sitä monta kertaa päivässä täyttää. Isoin pullo jota tietääkseni on markkinoilla vetää hieman yli litran, ja se ei ole lainkaan liian iso aikuiselle ranskalle. Ruoka-astian koko määräytyy hyvin myös rodun mukaan. Nuo pikkupuput pärjäävät mainiosti noin desilitran vetävällä kupilla, kun taas ranskan ruokakupin voi ostaa koirien kuppien luota. Astian materiaali ja malli on hyvin yksilöllisiä asioita, toiset kanit käyttävät vessanaan maassa olevaa kuppia, toisille kaltereissa oleva kuppi voi suorastaan olla kutsu heittelemään. On ihmisiä jotka vannovat keraamisten kuppien päälle, on ihmisiä jotka rakastavat metallisia kuppeja. Meillä taitaa olla pääosin muovisia, mutta kuten jo sanottu, se on makuasia.

Tuoreruoka ei välttämättä tarvitse omaa astiaa, mutta toisaalta tämä riippuu aika paljon omista mieltymyksistä ja häkin kuivikkeista. Heinää voi tarjota kaneille joko häkin pohjalta tai heinähäkistä. Itse koen heinähäkit häkkien ulkopuolella vain tavaksi kylvää heinää ympäri kämppää, mutta sitten taas monet tutut pitävät heinän antamista häkin pohjalta heinän haaskauksena.

Mun mielestäni yksi kanin kanssa elämää eniten helpottavimmista asioista on vessa laatikko. Kani oppii aika helposti sisäsiistiksi, käy mielellään asioillaan vain yhdessä paikassa. Ja omistajan elämä helpottuu kun siinä paikassa on l aatikko, sitä on helppo siivota vaikka päivittäin. Vessoja sitten taas myydään kaupoissa jos jonkin näköstä. on neliskanttista katettuna ja ilma sekä kolmion mallista katettuna ja ilman. Oma lemppari malli on kolmion mallinen, se ei paljoa tilaa vie kun sen laittaa nurkkaan. Tietysti, jokaista vähääkään nurkkaan sopivaa kosteutta kestävää astiaa voi aivan yhtä hyvin käyttää.

Valjaiden tarpeellisuus on myös makuasia. Kania ulkoiluttaessahan ne on ihan kätevät, muttei suinkaan pakolliset.

Kantokoppa sitten taas. Jos meinaa kanin kanssa alkaa käydä näyttelyissä voi jonkin moinen kantokoppa olla paikallaan. Kantokoppaa olen näyttelyissä nähnyt korvattavan valjailla sekä muovisilla säilytyslaatikoilla. Itse ennen näyttelykärpäsen puremaa kuljetin ne harvat matkat joita kania tarvitsi kuljettaa pahvilaatikossa. Kantokoppa on kätevä jos tietää liikkuvansa paljon, mutta muuten täysin turha hankinta. Kantokopista suosittelen eniten atlas open mallia (10-40, rodusta riippuen) tai jos muilla on vastaavia päältä aukaistavia niin niitä. Atlas open on kalliimpi kuin muut, sen käyttö on huomattavasti mukavempaa kun se aukeaa sekä päältä että sivusta.

Ulkokaneille ehdoton sekä sisäkaneille ihan mukava, muttei suinkaan pakollinen on mökki. Koko tietysti rodun mukaan. Tasakattoinen taitaa olla eniten kanin mieleen, kanit tykkäävät makoilla sen päällä. Ranskalle sopivaa tuskin löytää kaupoista, mutta kätevä askartelee sen itse. Sisällä asuvilla kaneilla mökki ei tosiaan ole mikään pakkohankinta. Meillä mökkiä lähinnä edustavat väärinpäin käännetty maitokori, puinen taso sekä pala viemärin putkea.

Häkin pohjalta löytyy useimmalta kanilta yleensä purua. Huoneen lämmössä elävillä kaneilla en tuota oikeen ymmärrä, sillä meillä puru on vain synnyttävien kanien ja emojen joilla on poikaset etuoikeus. Toki viileämmässä elävillä on puru ja olki varmasti mainio lämmike. Meillä häkin pohjilla on kynnysmattoja ja pahvia. Vessalaatikon täytteenä on toki imukykyisempää tavaraa, puupellettiä. Vessalaatikoiden täytteissä on tietysti muitakin vaihtoehtoja; kissanhiekka ja puru.

Ruokinnasta vielä jokunen sana

Ruokinnasta on tarkemmin lukee ruokinta ohjeessa, mutta päätin kuitenkin laittaa tänne vielä jonkun rivin.

Marketeissa ym muissa vastaavissa on usein myynnissä myös jyväsekoituksia. Ne on siellä varmaan ihan kivan näköisiä, ja vaikka niiden päällä olisikin pupun kuva on niiden parempi jäädä sinne kauppojen hyllylle. Ne voivat vaikuttaa halvemmille kuin eläinkauppojen ruuat, mutta ovat paljon huonolaatuisempia. Huonompi ruuanlaatu taas vaikuttaa kanin karvaan sekä terveyteen.

Ranskalle kannattaa harkita ruuan ostamista säkeittäin, sillä pienistä litran pusseista ei kovin pitkäksi aikaa iloa riitä, ja näin ruuan hinta tulee huomattavasti pienemmäksi. pikkupupuille ei taas kannata ruokaa alkaa raahaamaan säkeittäin sillä kulutus on niin olematonta ettei ruoka säily hyvänä.

Parhaiten kanillesi sopivan ruuan saa helpoiten alkuun valittua kysymällä kasvattajalta mitä hän on syöttänyt.