Mitä kuuluu Allu?

Porkkanaa kuluu ja päiväunet maittaa, mutta mitäpä tuumi omistaja?

Kun omistajan silmä on tottunut kanin väriin ja oppinut Allun tavoille sekä Mieskokelas ja Allu on löytäneet yhteisen sävelen on Allun aika säväyttää taas. Morsein suljetun oven takana ei suinkaan ole unohtunut, eikä Morsein myöskään tätä kani urhoa ole unohtanut. On aika lisääntyä, tehdä pikku Alluja.

Isoimman kiitoksen tästä saa varmasti väsynyt omistaja. Pitkän päivän päätteksi kun tytär kirmaa ovelta heti kanin kimppuun ei voi kun yrittää; älä nyt kiusaa sitä Allua. Vaan herra nimensä kuultuaan loikkii iloisesti korvat lepattaen keittiöstä, ei häntä kukaan kiusaa. Lienee siis parasta katsoa minkä kanin kimpussa lapsi oikeen on. Sehän tietysti on Morsein, aamuinen ruokkija on ilmeisesti jättänyt luukkun auki, taikka tämä on tullut läpi. Oli miten tahansa, vahinko on jo tapahtunut, ei voi kuin odottaa ja katsoa. Aikaa kuluu, on koulu, joulu ja kiire. Jotenkin pääsee kaikki tämä pääsee unohtumaan, ehkäpä parhaan toivossa. Kaikki kuitenkin palaa kristallinkirkkaana mieleen kun koittaa päivä jolloin Morsein on tehnyt pesän.

Jos on panikoivaa tyyppiä on nyt hyvä aika aloittaa.Etenkin kun tarkemman silmäyksen jälkeen huomaa että Morsein synnyttää siinä juuri nyt. Asiaa ei yhtään auta että pesästä löytyy pian läjäpäin poikasia. Ei yksi, eikä kaksi, viidennen jälkeen iskee epäusko, eikö nämä koskaan lopu? Loppuu kyllä, mutta täytyy jaksaa laskea ensin yhdeksään asti. Voisiko sitä yhtään parempi tuuri edes käydä..?

Ennalta arvaamaton reaktio tulee Mieskokelaalta. Voisi luulla että kun yksi jänis järjestää päänvaivaa, olisi yhdeksän lisää täyskatastrofi, mutta ei. Siinä missä omistajan verenpaine nousee, taas mieskokelaan silmissä Allun pisteet suorastaan kohoaa tähtiin, Allun täytyy olla hyvä jätkä. Itseasiassa niin hyvä jätkä että Mieskokelas jopa tarjoutuu juhlistamaan Allun yhdeksän lapsen varpajaisia. Ja tästähän omistajan päänsärky senkun pahenee.

Ajan kanssa omistajankin verenpaine taas tasantuu. Kun yrittää tottua ajatukseen niin huomaa että varsin söpöjä pieniä mönkijäisiähän nuo on. Muttei kuitenkaan niin pieniä etteivätkö tilaa veisi, Morseimen tila siis alkaa käydä ahtaaksi. Joten on aika tehdä järjestelyjä, Morsein lapsineen saa vaihtaa Allun kanssa paikkoja. Hyvästi hyvin nukutut yöt, sillä Alluahan ei ilman seurauksia vangita. Eikä morsein lapsineen yhtään kivuttomammin vapaudessa mene, jos aikasemmin on erehtynyt kuvittelemaan siivouspäivän sillon tällön riittävän kanikodissa voi asiaa miettiä nyt uudestaan, imuri ja luuttu käy hyvinkin tutuiksi. On aivan uskomatonta että kymmen kania sotkee kymmenen kertaa enempi kuin yksi.

Kaikesta huolimati päivä kun lasten on aika jatkaa matkaa mailmalle uusiin koteihin on haikea, vaikkakin se tuo helpotusta asioiden normalisoitumisen myötä.Tämä tarkoittaa että saa aamusti paljan varpain suunnistaa keittiöön ilman pieniä papanoita varpaiden välissä, mutta jotenkin on kuitenkin päässyt käymään niin että noihin pikkualluihin on kiintynyt. Saa kuitenkin olla onnellinen että kaikille löytyi koti ja tästä selvittiin edes jotenkin. Kunnialla tekisi mieli jatkaa, muttei sentään viitsitä liiotella.

Vahinkoja siis sattuu, ja kun kyse on Allusta niitä tulee sitten läjäpäin. Ei voi muuta kun yrittää sopeutua.