Mitä kuuluu Allu?

Porkkanaa kuluu ja päiväunet maittaa, mutta mitäpä tuumi omistaja?

Vaikkakin omistaja kaikkensa tekisi jää kuitenkin pupupelon voittaminen mieskokelaan ja Allun väliseksi asiaksi Vaikkakin näiden kahden ylimäärästen yhteentörmäysten estäminen onkin vaan järjestelykysymys, on pakko yrittää. Etenkin kun molemminpuolinen yhteisymmärryksen löytyminen on jäänyt heikonlaiseks, Allu on mies talossa eikä sitä sovi unohtaa tai yrittää syrjäyttää.

Eteinen on Allun aluetta. Allu saattaa ovelle, ja Allu loikkii iloisesti korvat heiluen vastaan kun sisään tulee. Allu päivystää postit ja vieraat. Täysin normaalia että Allu näin tekee, tai siis niin tähän asti. Mutta tämä söpö hellyyden osoitus oudoksuttaa jos Allu muutenkin jo pelottaa. Kahdeksikon juokseminen jalkojen ympärillä tuntuu lähinnä sodan julistukselta, etenkin kun soiihen liittyy vielä miehinen körinä. Ylimääräisen kenkäparin ilmestyminen Allun reviirille on myös herättänyt Allussa suuria tunteita. Kenkien intohimoinen raiskaaminen vaan ei Allun osakkeita nosta.

Myös kylpyhuone on Allun reviiriä. Allulla on oikeus tulla nuolemaan suihkunraikkaita varpaita. Ja yleensä sitä pidetään hyvin söpönä eleenä, luvassa on rapsutuksia muuta. On Allun oikeus myös tulla tökkimään nenällään jalkoja kun pesee hampaita tai tekee muuta vastaava. Ja Allu tulee huomata ja rapsuttaa, jos ei huomaa Allu kyllä ilmoittaa.Tämä voi kuitenkin olla hämmentävää jos ei ole tottunut.

Keittiössä on Allunkin ruokapaikka, joten keittiökin on Allun reviiriä. Tämä tarkoittaa että tuolilta voipi löytyä nukkuva kani, tai että ruoka on jaettava. Voi toki olla armoton ja syödä yksin, mutta tämä kani kun oppinut sen verran röykeäksi että tulee syliin ottamaan itse jos ei muuten ymmärretä antaa. Tämä toki tuntuu varmasti suuremmaltakin hyökkäykseltä, etenkin kun kaninryökäle varastaa kurkut leivältäkin vielä, ja vaikea on selittää että hyvää se vain tarkottaa. Allu vain tahtoo tulla huomatuksi. Ja jos Allua ei suosiolla huomaa hän kyllä ilömoittaa olemassa olostaan, vaikka sitten näykkäsemällä. Ei, se ei satu, Allu vain ottaa hampaillaan hiukan kiinni, kuin sanoakseen että hei, määkin oon olemassa. Tietty säikäyttää varmasti jos kesken videoiden säätämisen tuntee herran hampaat pakarassaan.

Sohvalla on turha kuvitella olevansa rauhassa, Allu pääse sinnekkin. Ja mielellään loikkii syliin nokosille, sehän on suorastaan kutsu jos sohvalla ottaa hyvän asennon. Olettaen tietysti ettei Allu ole jo sohvaa vallannut. On uskomatonta miten lahjakkaasti yksi kani osaa vallata kolmenhegen sohvan. Ja tönimään on turha ruveta, ei se Allua hetkauta. Sama pätee joka paikkaa jossa Allu on olonsa mukavaksi saanut, oli se sitten vaikka oven edessä. Oven toki saa auki, mutta kani ei mihinkään siitä liiku jos niin päättänyt. Se ikävä puoli vaan on että Allun siirtäminen vaatii Alluun koskemista, joka tuottanee pienoista päänsärkyä mikäli sattuu Allua hurjana petona pitämään.

Mutta on ksi paikka jossa Allultakin saa olla rauhassa, nimittäin makuuhuone. Olettaen tietysti että on muistanut oven sulkea perässään. Jos se unohtuu vaikkapa öisellä vesilasin hakureissulla löytää Allu kyllä tiensä sinne, ihan sama kuinka hyvä asento missä ikinä olikin oli. Eikä tämä pupuherra tyydy mihin tahansa, pitää päästä peiton alle kainaloon. Ja kerran sinne päästyään ei Allua kannata pois yrittää kantaa jos yöunet on rakkaat. Kukkaruukut, kengät,vessalaatikko saa kyytiä jos Allua näin kaltoin kohdellaan.

Allu siis pääsee mihin vaan änkeeää syliin ja lähentelee. Ja vaikka kuinka pelottaisi, Allu on huomattavatta.