Kelkkakoe: Seisottiin pihan laidalla, katselin siinä ympärille aikani kuluksi. Ne oudot tyypit vetivät meidän tykö semmosen kelkan. Aloin heti tukimaan tarkemmin se hajuja. Sitten emäntä nyhtäsi minut siitä pois, mutta käveltiin me kelkan ohi ihan huomaamatta.

Pimeähuone: Emäntä meni sisälle ja kutsui minuakin, mutta setä laittoi oven kiinni minun kuonon edestä. Pian se minulle aukaistiin, sisällä oli pimeää ja jotakin rymistelyäkin sieltä kuului. Pyörin siinä oven lähistöllä vähän aikaa, mutta sitten emäntä kutsui minua sieltä pimeän huoneen periltä, moikkasin ensin sitä toista setää, joka seisoi siinä emännän vieressä.

Mut jätettiin lyhyeen taluttimeen seinän viereen ja kohta se täti alkoi lähestyä mua risun kanssa. Aloin haukkua sitä. Se tuli vaan lähemmäs ja lähemmäs, jouduin hiukan paniikkiin ja pakitin minkä talutin antoi myötä, sitten se alkoi jutella mukavia ja heitti risun pois, hiukan ensin hirvitti ensin, mutta ei se sittenkään paha ollut ja emäntäkin ilmestyi paikalle.

Käveltiin koulun nurkkaa kohti, nurkalta hyökkäsi täti risun kanssa meitä koti, ensin katsoi, että mikähän tuo oikein on, pakitin vähän emännän viereen ja haukuin. Sitten se täti hyökkäsi ihan kohti, jolloin pakitin enempi. Sitten se täti heitti risun pois ja minä menin häntä heiluen tervehtimään ja lähdin sen tätin matkaan.

Minua leikitettiin ensin puukalikalla ja muutamalla muulla leikulla. En ihan kerinnyt lämmetä leikkiin mukaan ja talutushihna haittasi leikkimistä. Jos olis hiukan jatkettu, olisin voinut näyttää leikkimurinat...

Sitten me käveltiin emännän kanssa koulun seinustaa ja yhtäkkiä mun eteen lehahti punainen möykky, jota säikähdin ja lensin muutaman askeleen taakse ja vinkasin. Olisin mielelläni mennyt katsomaan mikä se oli, mutta emäntä oli jo kääntynyt takaisin, joten lähdin reippaasti mukaan. Käännyttiin takaisin ja mentiin sen lehahduspaikan ohi, hiukan hidasti siinä kohti, mutta mentiin kokoajan edeen päin. Mikä lie ollut... enpä jäänyt sitä murehtiin...

Käveltiin eteen päin, takaa alkoi kuulua ryminää, käännyin katsomaan sieltä tuli tynnyri kohti, siirryin vähän syrjään ja jatkoin matkaa. Kohta me käännyttiin takaisin tynnyrille, haistoin sitä muutaman kerran ja jatkoin matkaa. Ei paljon kiinnostanut.

Lopuksi me käveltiin koulua kohti ja sieltä nurkalta kuului pamahus, kiihityn askelia, toisen pamaksen jälkeen me pysähdyttiin ja se testi oli siinä. Hiukan mua hirvitti, mutta mitäpä sitä kauaa muistelemaan, kiireen vilkaa toisten luo.

Heti testin alussa tuomari kävi moikkaamassa minua ja minähän tervehdin kaikkia häntä heiluen.

Lauri Ojala

"...mutta tämä taisteluhalu, mikä saattaa tuntua itelläkin monesti ristiriitaselta, kun on kaikin puolin toimiva ja hyvä koira, ei tahdo käsittää, ettei sillä ole taisteluhalua. Testissä mitataan, alkaako se haastamaan ja taistelmaan asian selvittämiseksi. Ulkopuolista äsykettä kun tulee, tämä ei pelekää, eihän se pelekää mitään, mutta ei se ala taistelee. Taisteluhalu ja saalistusvietti on eri juttu. Metsästyskoirat ja vetävät koirat menee usein vietillä, mutta se ei ole sitä taisteluhalua."