Slideshaker on yksi savo scenen jo vakiintuneita nimiä, Jon Spencerin jalanjäljiltä ponnistanut orkesteri on löytänyt yhä enemmän omaa ilmaisua ja on nykyisellään mitä varteenotettavin bändi niin koto - kuin ulkomaidenkin mittakaavassa. Rumpali Jani Korhonen vastaili, kiitos.
Historiaa alkuun, miten Slideshaker sai alkunsa? Oliko miehillä takana muita bändejä? Onko nyt muita projekteja mukana?
- Bändi tässä nykyisessä muodossa sai alkunsa joskus 2000 vuoden loppupuolella. Oltiin soitettu jo aiemmin kimpassa erinimellä ja mukana silloin oli myös basso. Kun basistin kanssa tiet erosi niin päädyttiin tähän nykymuotoon ja muutettiin nimi The Slideshakeriksi. Samoihin aikoihin blues-jutut alkoi kuulua musiikissa enemmän.
- Minä soitin Hole in the Headissa silloin kun The Slideshaker perustettiin. Sit jossain vaiheessa h.it.h. jäi... Nyttemmin olen soitellut Festermenin Mikan uudessa bändissä ja Artulla on uusi koira.
Miten päädyitte pitkäsoiton tekoon Vallu Valpion hoiviin? Menikö kaikki ok tuon levyn teon kanssa ja onko yhteistyötä tarkoitus jatkaa? Onko tuo DBS julkaissut muuta kuin tuon teidän levyn? Oliko mielestänne onnistunut ratkaisu julkaista pitkäsoitto noinkin varhaisessa vaiheessa ja oliko siitä hyötyä?
- Se oli suunnitellut jonkun bändin levyn julkaisua ja näki meidät keikalla ja ilmeisesti tykkäs riittävästi, että halus julkaista levyn. Me ei koskaan mietitä hirveän tarkasti eteenpäin mitä milloinkin pitäisi tehdä, vaan jos juttu tuntuu hyvältä niin sitten se tehdään. Tuon eka levyn suhteen oli ihan samanlainen juttu; oli riittävästi biisejä, mitkä meistä muodosti kokonaisuuden. Kyllähän tuo Wallu-yhteys on joitakin ihmetyttänyt, mutta loppujen lopuksi se ei varmasti kauheasti eronnut siitä, jos me oltais tuo levy julkaistu jollain muulla pienellä levymerkillä...ja yhteistyössä ei kyllä valittamista ollut.
- Kaikki meni levyn teon suhteen ihan hyvin. Haluttiin levylle erilaista soundia kun eka Jail Bait Blues –ep:lle ja osittain se onnistu tosi hyvin ja osittain ei ihan niin hyvin. Tottakai jälkeenpäin tekisi aina jotain juttuja eri tavalla, mutta ne voi sit korjata seuraavalla kerralla...levyn ansioista on ainakin keikkoja saanut helpommin ja ihmiset on alkanut vähän kiinnostumaan.
Voisi väittää että Jon Spencer on ollut suurin vaikuttaja musiikkiinne, mikä on oma mielipiteenne tuohon väittämään? Voidaanko vaikuttajiin lisätä muitakin artisteja? Mikä vaikutus toisella savobluesin suurella nimellä Cosmo Jones Beat Machinella on ollut teihin nähden?
- Onhan se Spencer ollut suuri vaikuttaja, varsinkin alussa...ei pelkästään Blues Explosion vaan myös Pussy Galore ja Boss Hog. Spencerin musiikissa varmaan kiinnosti se erilaisten tyylien yhdistäminen, että rockissa voi ihan hyvin olla mukana hip hopia. Ja kun meillä tuo kokoonpanokin on samanlainen, niin vertailua tulee. Mut kyllä meidän nykyinen musiikki alkaa olla jo aika kaukana Spenceristä. Onhan noita vaikuttajia on tosi paljon ja täysin erilaisia eikä ne kaikki välttämättä suoranaisesti kuulu musiikissa, mutta jos mainitaan nyt muutama: Captain Beefheart, Meters, Ramones ja Ice Cube.
- CJBM on sellainen bändi, mistä me kaikki tykätään tosi paljon ja arvostetaan, että kyllä se varmaan vaikuttaa silleen innostavasti. Cosmot kyllä pyörii nykyään niin korkeissa sfääreissä, että musiikillisesti meillä ei taida enää paljon yhteistä olla. Mutta ihan hulluja jätkiähän ne on, ei niiden kanssa oikeen uskalla missään liikkua...
Sielläpäinhän on nykyään vahva scene; Micragirls, Hole In The Head, Cosmot ja te, onko uusia nousevia kykyjä ilmaantunut mukaan? Vaikuttavatko useat hyvät bändit sekä muu keikkatoiminta kaupungin yleisilmeeseen positiivisesti?
- On se vaikuttanut ainakin sillä tavalla, että on voitu tehdä yhdessä keikkoja, Kuopion ulkopuolellakin. Me esimerkiksi ollaan just Mikrojen kanssa tehty useita keikkoja ja paljon just heidän ansiosta. Sitten nauhoitushommissa on bändit auttanut toisiaan puolin ja toisin. Mut se "scene" on oikeastaan sitä, että tietyn kaveripiirin sisällä on monta hyvää bändiä. En tiedä vaikuttaako se kehenkään muuhun tai kaupungin yleisilmeeseen millään lailla, mutta kyllä Kuopiossa on mielestäni helpompi uusien bändien päästä keikalla kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Baarit suhtautuu paremmin ja on muutama uusi elävänmusiikin yhdistys, jotka järjestää keikkoja.
- Uusia bändeistä ei juuri mieleen tule kun sellainen tekno-blues bändi kuin Dynamic Duo vai onkohan se nykyään Dynamiitti-Duo.
Te olitte taannoin ulkomailla Micragirlsien kanssa, missä kaikkialla kävitte? Oliko kiertueen järjestyminen helppoa? Miten tuo noin yleensä ottaen meni, millainen oli vastaanotto, tunnettiinko teidät etukäteen hyvin? Entä suurimmat ongelmat ja parhaimmat hetket? Sujuiko kiertue elo micratyttöjen kanssa sovussa ja yhteisymmärryksessä?
- Meillä oli Saksassa 12 keikkaa, Sveitsissä kolme ja Ruotsissa yksi -> tarkemmat kaupungit näkee keikkakalenterista meidän www.slideshaker.com -kotisivuilta.
- kiertue järjestettiin Saksan päästä, joten ei siitä meille ainakaan vaivaa ollut...kiertue meni tosi hyvin kun ei meillä mitään kauheita odotuksiakaan ollut. Ajateltiin vaan, että pääsee kolmen viikoksi ulkomaille lomailemaan ja soittamaan keikkoja.
- Vastaanotto vaihteli kyllä aika paljon. Kyllä siellä oli parasta vastaanottoa mitä on saatu, esim. Bad Lausicksissa, mutta oli kyllä sellaista neutraaliakin. Osalla keikoista oli porukkaa, jotka tiesi bändeistä jotain, mutta luulisin, että aika tuntemattomia me siellä oltiin. Keikkapaikat oli sellaisia 70-200 hengen klubeja ja yllättävän hyvin niihin oli jengiä tullut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Aika paljon varmaan vaikutti se miten kyseisessä kaupungissa keikkaa oli mainostettu. Ja kyllä siellä sellainen legendaarinen katastrofikeikkakin oli...
- ei siellä kyllä mitään väsymystä suurempia ongelmia juuri ollut, kyllä se ensimmäiseksi ulkomaan reissuksi oli aika pitkä. Parhaimmat hetket oli varmaan just keikat, missä oli sellainen meno, sekä yleisöllä että bändillä, mistä saa Suomessa vaan haaveilla... Ja palvelu pelasi keikkapaikoissa aina tosi hyvin, ei tarttenut paljon toista olutta pyydellä.- Yhteiselo mikrojen kanssa sujui kuin puun ja sienen välinen symbioosi.
Onko missään vaiheessa käynyt mielessä laajentaa soitinrepertuaaria tai lisätä soittajia ( esim. basso ), vai onko kahden kitaran ja rumpujen symbioosi se ainoa oikea? Tuntuuko se ikinä rajoittavalta vai riittääkö ideoita ja inspiraatiota uusiin biiseihin tällä konseptilla?
- kyllä meillä tuo Aavikon Kosonen on joillakin keikoilla ollut soittamassa Saksofonia ja perkussioita ja viime keikalla myös syntetisaattoria. Mielellään otetaan aina mukaan kun hän vaan ehtii omilta bändeiltään. Ja onhan meidän levyilläkin alusta asti ollut muitakin soittimia. Kitara-rummut kokoonpano saattaa joskus rajoittaa, mutta toisaalta se antaa myös vapauksia. Mut jos tuntuu siltä, että joku biisi kaipaa lisää soittimia niin sitten niitä laitetaan. Me ajatellaan levytyksiä ja keikkoja ihan eri asioina ja varsinkin just äänityksissä käytetään lisäsoittimia, mutta livenä ollaan useimmiten triona.
Miltäs näyttää tulevaisuus keikka - levytys rintamalla ja muuten?
- Edellinen No Time To Lose -ep tuli toukokuussa ja just heinäkuussa oltiin maaseudulla nauhoittamassa vajaa kymmenen uutta biisiä. Toinen sessio olisi tarkoitus pitää loppuvuodesta. Niistä olisi sitten tarkoitus kasata toinen pitkäsoitto ja kyllä siitä näyttäs aika eri kuuloinen tulevan. Me ollaan kesä pidetty keikkataukoa, mutta syksyksi on tiedossa jo joitain keikkoja.
TJK photos: ?