ROKY ERICKSON: HISSIMATKA MIELISAIRAALAN 

SULJETULLE OSASTOLLE                                 

                                                                                                                                        
Viime aikoina ihmiselle on mahdollistunut oman henkisen tilan muuntelu kemiallisin keinoin. Samalla kykyä nähdä asioita on ollut mahdollista  laajentaa. Tällöin ihminen voi järjestää uudelleen ajatteluansa ja kehittää kieltään siten, että ajatukset ovat tiiviimmin kytköksissä ihmisen elämään ja ongelmiin. Näin hän voi lähestyä niitä yhä selväjärkisemmin. Matka aitoon selväjärkisyyteen muodostaa pohjan tämän levyn kappaleille.
(13th Floor Elevatorsin ohjelmanjulistus ensimmäisen albumin takakannessa.)

TEENAGE DROP OUT

Roger Kynard Jr. Erickson liittyi laulaja-kitaristiksi austinilaiseen The                                       
Spades-yhtyeeseen vuonna 1964. 17-vuotias "Roky" oli juuri saanut fudut
koulustaan ja heittäytyi rock-uralle esikuvinaan Little Richard ja Bob
Dylan. The Spades soitti aikakauden jenkkibändeille tyypillisesti
brittivaikutteista rhytm´n bluesia ja rock´n rollia. Bändin marraskuussa
´65 julkaistulla toisella singlellä kuultiin ensi kerran Rokyn tuleva
garage rock anthem "You´re Gonna Miss Me".
Kunnollista laulajaa vailla ollut The Lingsmen oli saanut vihiä kyvykkäästä
vokalistista ja saapui joukolla seuraamaan erästä The Spadesin keikkaa.
Esityksen jälkeen ryhmä lähestyi nuorta Ericksonia ja tarjosi tälle
jäsenyyttä bändissään. Mies tarttui syöttiin kotvasen mietittyään ja
liittyi yhtyeeseen, joka vaihtoi nimensä piakkoin 13th Floor Elevatorsiksi.
Rokysta oli tuleva 13th Floor Elevatorsin musiikillinen johtaja. Bändin
henkinen johtaja Tommy Hall oli sitä vastoin sen muita jäseniä vanhempi
älykköopiskelija, jota veti puoleensa salatieteet ja tajunnanlaajentaminen.
Mies otti vaikutteita ajatteluunsa mm. buddhalaisuudesta, Timothy Learyltä
ja Nietzcheltä. Hänen filosofiaansa on myöhemmin luonnehdittu
manipuloivaksi, lähes fasistiseksi. Hall tunnettiin Austinissa
happo-guruna, joka opasti halukkaita yksilöitä näiden läpikäydessä
LSD-trippiä. Varsinkin äitinsä kanssa kahden varttuneelle Roky Ericksonille
Hallista tuli tärkeä henkilö, jopa eräänlainen isähahmo.
Yhtye soitti alunperin Bo Didley-, Chuck Berry- ja Rolling Stones
-covereita, mutta alkoi Hallin vaikutuksesta kallistua vähitellen
niinsanotun psykedelian suuntaan. Mies kirjoitti myös varsin outoja
lyriikoita ja toi bändiin instrumentin, josta muodostui Elevatorsin
tavaramerkki. Soittopeli oli pulputtava ja kurnuttava sähköistetty
saviruukku, jolla soittotaidoton Hall itse "musisoi". Suuri osa "ruukun
äänistä" tuli kuitenkin itseasiassa Hallin suuvärkistä.
Vuonna 1966 ilmestyi jälleen single, jonka paraatipuolella oli "You´re
Gonna Miss Me", tällä kertaa Elevatorsin esittämänä. Bändistä tuli singlen
ja keikkojen myötä varsin nopeasti Austinin suosituin rock-yhtye. Jopa
siinä määrin, että sille oli jo vaikeaa löytää sopivan suurta
keikkapaikkaa. Jo tuossa vaiheessa olivat myös bändin jäsenten vaikeudet
virkavallan kanssa silkkaa arkipäivää. He jäivät kiinni narkoottisten
aineiden hallussapidosta, ja Tommy sekä kitaristi Stacy Sunderland saivat
ehdonalaiset vankeustuomiot. Bändin jäsenistä oli tullut Austinin poliisin
silmätikkuja, joiden tekemiset olivat jatkuvan tarkkailun alaisena.
Pitkätukkaiset miehet olivat tuon ajan Texasissa vielä varsin harvinainen
näky, ja muutamat poikkeavat yksilöt olivat poliisille ja junteille avointa
riistaa. Austinin poliisi otti tavakseen pysäyttää Elevatorsin keikkabussi
aina kohdalle sattuessa ja tutkia se mahdollisten huumeiden löytämiseksi.
Tällöin skoudet tyhjensivät bussin bändin laitteistosta ja samalla ilmeisen
tahallaan rikkoivat tavaraa. Ajan myötä kundit osasivat varautua poliisin
matalamieliseen menettelyyn ja lähtivät keikalle kahdella autolla.
Ensimmäinen bussi kulki edellä normaalireittiä kuljettaen valmiiksi
rikkinäistä bändisälää. Perässä lähti sitten varsinainen keikkabussi
kulkien poikkeuksellista reittiä. Näin bändin irtaimisto alkoi säilyä
ehjänä.

THE PSYCHEDELIC SOUNDS OF THE 13TH FLOOR ELEVATORS

"The Psychedelic Sounds of The 13th Floor Elevators" -albumi ilmestyi vielä
samana vuonna edellämainitun singlen kanssa. Levyn julkaisi International
Artists -yhtiö, jota veti Lelan Rogers, country-tähti Kenny Rogersin
velipoika. Bändi alkoi siirtää toimintaansa kotikaupungistaan Austinista
ajoittain myös suvaitsevampaan San Franciscoon. Tuolla se keikkaili
niinikään texasilaisen Big Brother & Holding Companyn kanssa. Mainitussa
yhtyeessä vaikuttanut Janis Joplin oli muuten erittäin lähellä liittyä
Elevatorsiin. Bändin ulkopuolinen biisintekijä Powell St. John kommentoi: -
Pääasiallinen syy siihen, miksei Janis liittynyt Elevatorsiin oli, että hän
ei pitänyt psykedeelisistä huumeista.
Elevatorsit sitä vastoin katsoivat kyseisten aineiden olevan luovuutensa ja
olemassaolonsa kulmakivi.
Rokyn väitetään kuitenkin vaikuttaneen vahvasti Janisin sittemmin
omaksumaan, vahvaan laulutyyliin. Ja oli Austinin poika huomattu
laajemmissakin piireissä. Beatlesin White Albumilla olevan kappaleen "Rocky
Raccoon" on sanottu kertovan juuri Roky Ericksonista.
"The Psychedelic Sounds of The 13th Floor Elevators" on sen levyttäneen
yhtyeen paras tuotos. Kiekolla on kuultavissa vielä vahvoja viitteitä
bändin musiikillisista juurista eli brittiläisvaikutteisesta rhythm´n
bluesista ja nk. esi- garage rockista. Orastava psykedelia on mukana
mausteena eikä karkaa vielä käsistä, niinkuin bändin tulevilla levyillä
toisinaan tapahtui. Punainen lanka on vielä tiukasti bändin hyppysissä,
eikä hörhöily ole ottanut ylivaltaa. Ericksonin singleralli on
luonnollisesti biisikatraan kirkkain helmi. Myös Hallin pulputtava
sähköruukku antaa levylle sangen huvittavaa lisäväriä.
Kaupallista menestystä ei Elevatorsille pitkäsoitonkaan myötä juuri
herunut. Bändin eleetön ja välispiikkejä karttava lavaesiintyminen poiki
kuitenkin kulttisuosiota kotikaupungin lisäksi friscolaisissa
underground-piireissä.


JÄRJEN VEIT! (ELI RAKKAUSLAULU LSD:LLE)

Ajalle ja varsinkin ajan muusikkopiireille perin tyypillinen
tajunnanlaajennuskulttuuri koitui lopulta 13th Floor Elevatorsin
kohtaloksi. Kemikaalien käyttö paisui bändin piirissä nopeasti
hallitsemattomaksi ja toi bändiin myös sovittamattomia ristiriitoja.
Rumpali John Ike Walton poistui kuvioista kieltäydyttyään aikansa yhtyeen
LSD-rituaaleista. Virallinen selitys Waltonin "potkuille" kuului: "hän
edusti vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää". Myös Tommy Hallin sähköruukku
oli aiheuttanut skismaa bändin sisällä. Varsinkin John Ike piti koko astiaa
täysin turhana elementtinä yhtyeen musiikissa. Samaan syssyyn kuin Walton
jätti myös basisti Ronnie Leatherman bändin. Kaiken kruunuksi John haastoi
vielä lnternational Artists -yhtiön oikeuteen saatuaan mielestään liian
vähän rahaa osuudestaan bändin ensimmäisellä albumilla. Miesmenetyksiä
korvaamaan astui Elevatorsiin kaksi Dannya, rumpuihin Danny Thomas ja
basson varteen Danny Galindo.
13th Floor Elevatorsin psykedelianhuuruinen toinen albumi "Easter
Everywhere" ilmestyi lokakuussa 1967. Suurinpiirtein samoihin aikoihin
alkoi Roky Ericksonin mieli säröillä. Mies saattoi jättää saapumatta
keikoille ja käytös oli muutenkin epävakaata. Eräällä Houstonin keikalla
Rokyn esiintymistä haittasi hänen omaan otsaansa kuvittelemansa kolmas
silmä, jota hän alituiseen yritti peitellä kädellään lavalla ollessaan.                                         
Nautitut yli 300 LSD-taipaletta olivat tehneet Roky-pojasta jokseenkin
oudon hepun. Hän ilmoitti muunmuassa olevansa kotoisin Marsista. Samaa
huttua hän syötti myös viranomaisille jäätyään kiinni matka-apteekki
kainalossaan vuoden 1968 loppupuolella. Useaan otteeseen Roky on väittänyt
tuolloin vain näytelleensä hullua välttääkseen vankilatuomion. Roky
todettiin joka tapauksessa syyntakeettomaksi skitsofreenikoksi ja
passitettiin Ruskin sairaalan suljetulle osastolle. Rokyn äiti puolsi
vankasti poikansa hoitoon saattamista, mikä aiheutti katkeraa kritiikkiä
eräissä Rokyn ystävissä. Myös Tommy Hall sekä kitaristi Stacy Sunderland
kärysivät tahoillaan laittomista aktiviteeteista ja saivat linnatuomiot.
Vaikka levy-yhtiö julkaisikin vielä kaksi Elevators-LP:tä - "live"-levyn ja
studioalbumin "Bull of the Woods" - oli bändin taru auttamattomasti
lopussa. Bull of the Woodsia voisi nimittää melkeinpä Sunderlandin
soolotyöksi, sillä hän kirjoitti ja lauloi suurimman osan levyn kappaleista.
Danny Thomas: - Vastatakseni lyhyesti siihen, miksi bändi hajosi, sanoisin,
että enemmän kuin huumeet sinänsä olivat bändin tuhoon syyllisiä Texasin
poliisi ja oikeuslaitos... Texas Rangers kulki kuin korppikotkat
kintereillämme.


ROKY ERICKSON: MUUKALAINEN KESKUUDESSAMME

Roky Erickson vietti Ruskin mielisairaalassa, Texasissa kolmisen vuotta
saamassa hoitoa skitsofreniaansa. Hoitomenetelmiin Ruskissa kuuluivat
rankka lääkitys ja sähköshokit. Roky pääsi välillä karkaamaan sairaalasta
tyttöystävänsä Danan avustuksella ja piilotteli aikansa Kaliforniassa.
Roky vapautui Ruskista kesällä 1972. Erään tohtorin lausunto oli tosin
vähemmän rohkaiseva: "Erickson on laillisessa mielessä terve, mutta
tarvitsee yhä sairaalahoitoa oman itsensä ja muiden hyvinvoinnin
turvaamiseksi."
Ystävät näkivätkin Rokyn persoonan käyneen vuosien aikana läpi järkyttäviä
muutoksia. Oliko pääsyyllinen Rokyn vaurioituneeseen mieleen sitten Ruskin
sairaalan hoitomenetelmissä vai miehen takavuosien rankassa
huumeidenkäytössä, jakaa mielipiteitä hänen lähipiirissään. Joka
tapauksessa sairaalasta kotiutunut, uusi Roky tunsi nyt muunmuassa
ennennäkemätöntä mielenkiintoa pahuutta kohtaan. Näin voikin päätellä jo
hänen soolouransa aikaisista, camp-henkisistä sanoituksista, jotka
vilisevät saatanoita, demoneita ja verisiä vasaroita. Roky ei myöskään ole
tainnut antaa montaakaan selväpäistä haastattelua sitten 1960-luvun.

NUGGETS-KOKOELMA NÄYTTÄÄ TIETÄ PUNK ROCKILLE

Vuonna 1973 ilmestyi monessa mielessä tärkeä kokoelmalevy, Lenny Kayen
kokooma tupla "Nuggets". "Musiikkia ensimmäiseltä psykedeeliseltä kaudelta"
, määritteli levyn alaotsikko Kayen valitsemaa linjaa. Mukana levyllä oli
myös "You´re Gonna Miss Me", jota Kaye luonnehti profeetallisesti "punk
rockiksi". Levy tuli pyörimään puhki nousevan rock-sukupolven
levylautasilla, ja sillä esiintyvät artistit olivat matkalla
jonkinasteiseen kulttistatukseen. Itsensä palasia kokoon keräilevä Erickson
otti kuitenkin vielä rauhallisesti. Hän lymysi Austinin kodissaan biisejä
kirjoitellen.

Roky Ericsonin vuoden 1975 come back -single "Starry Eyes"/"Red Temple
Prayer" sisältää kertakaikkisen upean biisikaksikon, tosin tällä kertaa  vielä tavattoman kökösti toteutettuna. Ampukaa rumpali! Starry Eyes on       kaunis ja kulkeva, hieman buddyhollymainen pop-kappale. Sitä vastoin kääntöpuoli,
joka tuli myöhemmin tutuksi nimellä "Two Headed Dog", on kuulijassaan
levottomuutta herättävä, nyrjähtänyt jytärokki. Tuossa oudolla tavalla
pelottavassa selonteossa Roky kertoo työskentelevänsä Kremlissä kaksipäisen
koiran kanssa. Levyn ulos pukannut pieni merkki oli muuten nimeltään Mars!
Roky ei siis ollut vuosien varrella kadottanut mihinkään luovuuttaan.
Samoin sävelkynä tuntui vain teroittuneen. Sitä vastoin miehen henkinen
tasapaino oli edelleen vähän kiikun kaakun. Eräässäkin haastattelussa hän                   
totesi: "Minun talossani kummittelee. Joka paikassa  mihin menen
kummittelee."

THE ALIENS JA GARAGEN UUSI TULEMINEN

Roky Erickson kokosi ympärilleen uuden bändin, joka sai nimekseen Bleib
Aliens. Myöhemmin nimi lyheni The Aliensiksi. Alkuaikojen keikoilla bändi
pukeutui avaruusasuihin ja leikki tulella. Aliensin myötä Roky sai
rinnalleen arvoisensa kitaraässän nimeltään Duane Aslaksen.
Loppuvuodesta 1975 Roky muutti Kaliforniaan ja keikkaili ahkerasti hieman
muotoaan muuttaneen bändinsä kanssa. Rolling Stonen haastattelussa hän
ilmoitti etsiskelevänsä levydiiliä ja omaavansa 300 biisin verran
materiaalia. - Jos olen soittamatta musiikkia, tunnen itseni häkkiin
suljetuksi eläimeksi.
Vuonna 1980 Englannin CBS julkaisi albumin "Roky Erickson & The Aliens".
Biisimateriaali on tyrmäävän vahvaa. "Two Headed Dog", "I Walked With The
Zombie", "Don´t Shake Me Lucifer", "White Faces"... - upeita rock-biisejä                                   
lievästi sanottuna omaperäisin sanoituksin. Soppa on ainutlaatuinen
yhdistelmä vanhoja kauhusarjakuvia ja -leffoja, fiftariballadeja,
60-lukulaista rock-poppia ja hard rockia. Musiikki on vuoroin synkkää ja
pelottavaa, vuoroin suun virneeseen vetävää bilerockia. Outoa ja kiehtovaa.
Rankkaa ja kaunista. "Minun beatini on sellaista tosi menevää villiä
kannibaalirockia", luonnehti rock´n roll -messias itse meininkiään. Sama LP
julkaistiin sittemmin uusintajulkaisuina ainakin kahdesti eri nimisinä ja
sisältäen bonuskappaleita.
Kahdeksankymmentäluvun alkupuoliskolla niinsanottu autotallipunk tai garage
koki uuden tulemisen eri puolilla maailmaa. Bändit kuten The Nomads ja The
Fuzztones soittivat nuoruuden innolla rockia tyylillä, jonka Erickson ja
kumppanit olivat vahingossa tulleet luoneeksi parikymmentä vuotta aiemmin.
Kuitenkin esimerkiksi Rokyn tapauksessa buumi ei poikinut sen kummempaa
nostetta oppi-isän omalle uralle. Austiniin pysyvästi asettunut mies
keikkaili entiseen malliin lähinnä paikallisissa kuppiloissa. Bändit
taustalla vaihtuivat. Oli The Resurrectionists, oli Evil Hook Wildlife E.T.
ja oli myös The Explosives. Vaikka Roky vetäytyikin 80-luvun lopulla
eläkkeelle musiikkihommista, ovat sekalaiset pikkumerkit eri puolilla
maailmaa - bootleg-toiminnasta puhumattakaan - suoltaneet julki
Erickson-materiaalia tasaisena virtana. Usein asiallisemman materiaalin
puutteessa on levyjen täytteeksi kelvannut kaikenlaista: kälyisiä
keikkanauhoituksia, hotellihuoneäänityksiä, haastatteluja ja varsinaisten
levytyssessioiden ylijäämämateriaalia. Eräs varoittavahko esimerkki on
Nortonin hiljattain julkaisema Don´t Knock the Rok, jolla Roky ja Aliens
tapailevat ja rämpyttelevät piisejä tupla-lp.:llisen verran. Positiivista
tässä alunperin v. 1978 nauhoitetussa levyssä on se, että se tuo ilmi
varsin konkreettisesti Rokyn musiikillisia vaikuttajia, joita olivat mm.
sellaiset 50 - 60 -lukujen jukebox-kunkut kuin Dion ja Buddy Holly. Kaiken
kaikkiaan kyseessä on kuitenkin varsin turha julkaisu kolmospuolen muutamaa
sattumaa lukuunottamatta.
Rokya on haastateltu silloin tällöin eri rock-julkaisuihin ja miehen
löpinät niissä ovat kulkeneet yleensä omia latujaan itse kulloistakin
kysyttyä asiaa tarkasti vältellen. Miehen harhaisilla jupinoilla on oma
hupiarvonsa. Niillä mässäily on kuitenkin sairaan ihmisen pilkkaamista,
johon me Rock´n Roll Suitcasesssa emme alennu!
Roky on kokeillut pariin otteeseen avioelämääkin ja hänellä on ainakin
kaksi lasta. Toisaalta mies on nähty satunnaisesti myös Austinin
kodittomien pummiporukoissa. Leijonan osan vuodesta 1990 Roky Erickson
istui tiilenpäitä lukemassa. Roky pidätettiin, kun poliisi löysi
kotietsinnässä hänen asuntonsa seiniin nastoilla kiinnitettynä naapureille
osoitettua postia. Oikeudenkäynnissä Roky kuvitteli olevansa paikalla
auttaakseen oikeuden tuomaria selviytymään hengellisestä kriisistään. Tästä
kaikesta seurasivat tietenkin uudet psykiatriset tutkimukset. Orgaaninen
aivovamma sekä skitsofrenia, kuului päivitetty diagnoosi. Varkaussyytteistä
luovuttiin.
Vuonna 1994 Roky nähtiin lavalla Austin Music Awards -tilaisuudessa. Hän
lauloi Starry Eyesin kädet puuhkassa ja tiukasti lavanpintaa tuijottaen.Hän
vaikutti kuulemma siltä, että olisi ollut mielummin missä muualla tahansa
kuin esiintymislavalla                                           .                             

Mr. Idiot

Lähteet:

Ripple # 11
Tabu Uni # 3
Roberto Juans: The Psychedelic History of The Thirteenth Floor Elevators
(www.geocites.com/robertojuans)
Openers - A Tribute to Roky Erickson (13th.floor.freeservers.com)
Jim Derogatis: Kaleidoscope Eyes


frontpage