PHANTOM 409 - modern Rock- A -Billy
Phantom 409 julkaisi debyyttialbuminsa " Hits You Like a Tumbleweed " ( Jungle Records ) vuonna 2001, eikä kummituskaara osoita hyytymisen merkkejä, mini - cd " Mustang Ranch " ilmestyi alkukesästä 2002 ja toinen pitkäsoitto " King Of The Gutter " kevättalvella 2004. Rockabilly/ rootsrock bileissä Phantomin Bad Ass Dixie Beat on herättänyt positiivista huomiota niin pääkaupunkiseudulla kuin pohjoisempanakin. Seuraava haastattelu on koottu kahdesta osasta, ammoin eräälle ilmaisjakelu lehdelle tehdystä julkaisematta jääneestä ja tuoreemmasta sähköpostitse tehdystä päivityksestä.
Alkuvaiheita pikaisesti läpikäydessämme löytyy taustalta pikaisesti hajonnut Nowakin ja alkuperäisen kitaristin sekä koollekutsujan Jyrki Heinosen kantribändi, perustettaessa selkeä idea oli alkaa soittaa nimenomaan rockabillyä. Musiikillisista taustoista tuodaan julki Matt Leen osalta Kuopion punkrock ylpeys takavuosilta The Brats ja sen seurannainen The Idiots, Nowakilla jo hieman lähempää Phantomin soundia pitkän tien puurtaja Teenage Kicks ja Mika jatkaa edelleen vakituisena myös mm. Rock Olan bändissä, sensijaan Hank tunnustaa olleensa monta vuotta soittamatta ennen Phantom pestiä : " Jyrki otti mut telakalta " Bändin nimi on Matt Leen mukaan " Väärin muistettu biisin nimi " mutta Hank tarkentaa: " Se on osittain sitä, mut siinä on kaks seikkaa. On semmoinen vanha rekkakantri balladi kun " Phantom 309 " , korni tarina kummitusrekasta jonka kuski - Big Joe - on menettänyt henkensä ajettuaan ojaan väistäessään koulubussia, satunnaisesti tämä rekka nähdään kuitenkin. Toinen juttu oli sitten se, kun haettiin tälläistä 60 - luvun hotrod mytologiaa ja 409 on Chervoletin isolohko, legendaarinen moottori vuodelta - 63. Näistä kahdesta yhdistetty. Phantom 409 on aiemminkin kokenut kokoonpanomuutoksia, tuorein tapaus on vielä "King Of The Gutter" – levyllä soittanut K.K. K.K. poistui vahvuudesta, syitä moiseen ja onko jo katsottuna soittajaa tilalle vai jatkatteko neljästään? Vaikeutuuko uusien biisien teko, kun päävastuu ilmeisesti jää Hankille?
- Kari jäi pois tuossa viime loppusyksystä. Lähtöön ei liittynyt mitään dramatiikkaa, vaan syynä oli puhtaasti musiikilliset syyt. Kari haluaa soittaa enemmän orkkis-tyylistä rockabillyä ja se varmaankin onnistuu hepun uudessa bändissä, Daryl Haywood Triossa. Eikä Kari ole kuvioista kokonaan poistunut, vaan jatkaa meidän nettisivujen puuhamiehenä. Keikkoja ollaan soiteltu puolisen vuotta neljästään, mutta nyt on lipumassa uusi äijä kuvioihin - hänkin nimeltään Kari. Piisien teko ei ole vastaisuudessa liikaa Hankin harteilla, sillä (uusio-)Karillakin tuntuu olevan piisejä. Ja onnistuuhan Mikeltäkin sävellystyö. Siitä on todisteena uuden levyn avausraita "The Great Bartender".
Liekö miehistönvaihdosten ansiota kolmen levyn monipuolisuus, pelkkään tikkatakka rockabillyyn ei ole jämähdetty, vaan ensimmäisen levyn swingaavista tunnelmista on edetty uutukaisella myös svengaavamman rock´n ´rollin suuntaan.
Yleensäkin ottaen biisien teosta puhuttaessa todetaan, ettei luontevasti biisejä tehdessä voi oikein päättää että minkälaisia niistä tekee, vaikkakin alkuaikoina Jyrkillä oli Hankin mukaan " Selkee visio ja lähestymistapa johonkin tiettyyn suuntaan. "Rockabilly oopperaa ei ole tulossa ! " lupaa Nowak ja parempi niin. Oman materiaalin ollessa laaja, ei covereita välttämättä tarvitse mukana olla paljoakaan. " Kun niitä omia uusiakin täytyy keikalla soittaa et karsiutuu ja parhaat tulee esiin. Kyllä covereitakin tullaan jatkossa varmaan ottamaan lisää ja tietyllä tahdilla soittamaan, kun siinä on kuitenkin oma jujunsa siinäkin. " sanoo Hank ja Matt Lee jatkaa vielä aiheesta: " Coverit ei oo ikinä niin rakkaita kun ne ei oo omia lapsia. " Paras mahdollinen mittari uusille biiseille on keikkatilanne, joskin Hankin mukaan usein hyvin arvaamaton: " Vanhat biisit saattaa herätä henkiin yhtäkkiä, sen takia noita vanhoja ja uusia biisejä kierrätetään setistä sisään ja ulos, koska sitten kuitenkin joku natsaa ja toimii helvetin hyvin. " Sekä " Hits You Like a Tumbleweed " ," Mustang Ranch " , kuin uusinkin cd ovat ilmestyneet Porilaisen Jungle Recordsin kautta, tarina yhtiölle päätymisestä on kuin aloittelevan rockbändin käsikirjasta: " No se oli silleen, että kokemuksesta tiesin, että toi Hakki Jungle Recordsista on tuolla levymessuilla, tai hänen orjansa on siellä, otin sitten kerran promoceedeen mukaan ja ojensin sen Hakille. Nyt mekin sitten ollaan orjia. " kertoo Matt Lee ja Hank summaa tuhkimotarinan: " Tehtiin demo, annettiin se eteenpäin ja puhelin soi. Sikäli hyvin.
Jungle Recordsin kanssa on yhteistyö pelannut ilmeisesti hyvin? Teiltä tulee kuitenkin single Bonga Bonga Recordsin kautta, onks tää ihan spesiaali juttu vain vai onko yhteistyötä tarkoitus jatkaa muutenkin?
Hyvin on homma pelannut Junglen kanssa. Bonga Bongahan julkaisee vain vinyylisinglejä ja luulisin, että yhteistyömme jää tähän yhteen sinkkuun. Ainakaan muusta ei ole ollut puhetta.
Hank: " Ei oo ite tarvinnu maksaa levyjen tekoo ja sekin on helvetin hyvä saavutus! "
Bändillä on ollut useampiakin taustaorkesterin pestejä ulkomaan eläville, keiden kaikkien taustalla on tullut soiteltua ja mikä niistä on ollut mieleenpainuvin? Miltäs tuntuu, Matt, katsella bänditovereita yleisön joukosta?
- Tässä on varmaan joku väärinkäsitys. Bändi on ollut taustaorkesterina vain Darrin Stoutille v. 2002 Juhannus-jamboreessa, ja hommahan oli aikamoinen katastrofi johtuen Darrinin "jet lagistä". Basistimme Mike aka Mika Railo on sitten tapaus erikseen. Mieshän on vieraillut jopa Shakiran bändissä Kaivarin konsertissa. Mukavahan se on tsiikailla, miten äijät pärjää. Ja myös rentouttavaa, koska voi itse keskittyä olennaiseen (eli oluen juontiin).
Teillä oli viime talven aikana keikkaa ainakin Jakomäen lähiöpubissa, millainen siellä oli vastaanotto? Voisi kuvitella, että lähiöpubissa soittaminen poikkeaa hyvinkin paljon asialleen omistautuneelle yleisölle esiintymisestä. Tuleeko Phantom 409 tourailemaan enemmänkin lähiöissä?
- Pittääks sun kysellä just noista noloimmista keikoista? Kyseinen keikka oli eräs bändin historian masentavimmista tapauksista! Lähiömestat ovat sinänsä ihan o.k. Ja voihan sielläkin olla asialle omistautunutta yleisöä. Plus tietysti ne kantajuopot. Tullaan tourailemaan lähiöissä - mutta tapauskohtaisesti. Jos esim. turkulainen Pulina Pub lasketaan lähiöbaariksi, niin mestahan on vallan mainio.
Keikkojen saanti yleensäkin on helpottunut sitä mukaa mitä niitä on saatu tehtyä, hyvin hoidetut keikat ovat väistämättä poikineet lisää. Viidakkorumpu toimii ja: " ¼ toimii paremmin kuin niissä missä on aikaisemmin ollut, joissain tavallisissa poppihommissa. Yleisö on jossakin määrin kiinnostuneempaa. " sanoo Hank ja myös Matt Lee toteaa näin olevan: " Tyyppejä tulee ympäri maata, jos jotain tapahtuu. " Vaikka skene nyt onkin käynyt tutummaksi kuin ehkä aikaisemmin, aivan uusia tulokkaita ei myönnetä olevan Mika: Onhan näissä pyöriny jostain - 80 luvun puolivälistä lähtien. Nykyään homma on paljon rauhallisempaa, ihmiset käyttäytyy ihmisiksi. Silloinhan se oli niin muotihommaa vielä, ehkä liikaa alkoholi keskeistä, nyt ei oo sellasta ollenkaan, oikeestaan¼ " Tiedä sitten uskoisiko tuota, hyvä jos niin, mutta eiks tää juttu - rockabilly, rootskama yleensäkin - ole taas viime vuosina noussut vähän esille?? " Matt Lee antaa myös nyky diggareille hyvää arvosanaa: " Mun mielestä niillä on jotenkin fiksumman tuntuinen asenne siihen touhuun. " " Bändit voi ottaa nyt paljon vakavammin, silloin tuli liukuhihnalta kaikenmaailman yrittäjää, pääsivät suoraan isoille levymerkeille. Tänäpäivänä niillä ei olis mitään mahdollisuuksia, taso on paljon kovempi nyt. " tilittää vielä Mika ja Hank jatkaa: " Musiikkikäsitys on paljon laajempi, on kaikki garaget ja surffit, jotka ymmärretään paljon laajemmin. Ei tarvi soittaa pelkkää tikkatakka hommaa, mut silti pysyy tyylin rajoissa ja on tietyllä tavalla tiukka ote. .. " " Samat tyypit voi digata jotain Social Distortionia, Johnny Cashia ja jotain rockabillyä." kuittaa Matt Lee vielä musiikkimaailman mainion nykytilan. Jo edellä puhutusta kävi ilmi, ettei kaikki nuoriso taidakaan kuljeskella pelkästään tilahousuissa skeittilauta kainalossa, vaan myös aidolle rock ´n rollille löytyy vieläkin myös nuorempaa kuulijakuntaa. Hank: " Paljon löytyy sellasta nuorta jengiä jotka tulee tuolta Helsingin kehyskunnista, ihan vanhaa koulukuntaa, joita käy paljon keikoilla ja ovat hyvää yleisöä! "
Miten uusi levy on otettu vastaan? Miten noita leviää ulkomaille ja onko sieltä päin kuulunut kommentteja? Suunnitelmia keikkailuun Suomen rajojen ulkopuolella?
Ihan hyvin on otettu. Ulkomailta on tullut jotain kyselyitä myös keikkailun suhteen, mutta mitään konkreettista ei ole vielä tapahtunut.
" Kotona kuunneltavasta musiikinlaadusta kysyttäessä Matt Lee sanoo tuona lauantai päivänä kuunnelleensa Detroit Cobrasia ja Martti Servoa, Hankille on maistunut kantri ja jazz, kuin myös Nowakille vanha viihdejazz." Minä harrastan äänilevyjen keräilyä ja sitä kautta kuuntelen kaikenlaisia bändejä, rockia ja rockabillyä enimmäkseen " valottaa Mika ja mainitsee vielä erikseen Frank Sinatran poikkeuksena. Muista harrastuksista puhuttaessa käy ilmi ettei Phantom 409 imagosta huolimatta jenkkiautoa löydy tällä hetkellä kenenkään tallista, vaikka sellainenkin on joskus omistettu. Karu totuushan on, ettei köyhän muusikon rahat riitä kaikkeen ja usein diggarin onkin valittava levykokoelman tai letukan välillä.
Miltäs näyttää tuleva kesä bändin osalta ja tulevaisuus ylipäätään?
Eipä tuohon osaa sanoa paljon mitään. Luulisin, että keskitytään välillä treenaamiseen ja piisien tekoon. Siirretään katseet pikkuhiljaa seuraavaan levyyn.
TJK photos: Arja