LEFFAT
SENSUELA (1972)
Ohjaus: Teuvo
Tulio
KAIKKIEN AIKOJEN KALKKUNA
Lyödäänpä
kortit pöytään välittömästi: Sensuela on kaikkien
suomalaisten
elokuvakalkkunoiden äiti. Tälle ei Visa Mäkinenkään
pärjää!
Omintakeisuudessaan legendaarinen ja ansioitunutkin ohjaaja
Teuvo Tulio
rysäytti tällä viimeisellä filmillään metsään niin, että
pöpelikkö rytisi.
Sensuela on hänen v. 1946 ohjaamansa Rakkauden ristin
toisinto, jota
kuvattiin pääosin vuosina 1967-8, mutta uusintakuvauksia
tehtiin
vielä
seuraavan
vuosikymmenen puolella. Elokuvaa esitettiin lopulta vain
kolmella
paikkakunnalla: Kemissä, Kuopiossa ja Pieksämäellä vuosina 1973 -
75.
Helsingissä sitä ei nähty vuosikymmeniin, sillä elokuvan levittäjä
tarjosi
sille ensi-iltateatteriksi erästä pornoteatteria, johon Tulio ei
suostunut.
Mr. Idiot oli onnekseen paikalla, kun Sensuela vihdoin
esitettiin
Helsingissä. Tämä kertaesitys tapahtui Tennispalatsissa museon
puolella
vuonna 2003. Läsnä olivat vieläpä elokuvan päätähdet Marianne Mardi
ja
Mauritz Åkerman - nyt jo kypsässä iässä. Heitä haastateltiin lyhyesti
ennen
filmin alkua. Tulio itse oli kuollut vuonna 2000.
Molemmilla
Sensuelan pääosan esittäjillä on takanaan rock´n roll -tausta.
Marianne Mardi
(kyseessä on taiteilijanimi) on soittanut kuulemma rumpuja
The Sharks
-nimisessä kokoonpanossa ja Mauritz Åkerman esiintyi 60-luvun
alussa
laulajana "Robertin Rock Show" - nimisessä konserttipaketissa
kantaen
mystistä lempinimeä "Musta Prinssi".
Jo Sensuelan alku on kökköydessään
hämmentävää katsottavaa. Siinä
lentokoneen eteneminen on kuvattu niin, että
lappilaista vuoristomaisemaa
esittävää pahvinpalaa vedetään kuvan poikki.
Lentokonetta itseään esittää
ilmeisesti tussilla piirretty musta läntti
keskellä kuvaa. Epämääräinen
pörinä ajaa koneen moottorin äänen virkaa. Hans
(Åkerman), saksalainen
lentäjä istuu hakaristit hihoissaan lavastetussa
ohjaamossa, joka tuo
käsittämättömässä kömpelyydessään mieleen Plan 9 from
Outer Spacen
ohjaamokuvatuksen. Kone putoaa ja ryhmä lappalaisia
ryntää
kansallispuvuissaan laskuvarjolla pelastautuneen natsin
avuksi.
Lappalaisten joukossa on hehkeä Laila (Mardi), johon Hans
rakastuu
oikopäätä. Hans viekin Lailan mukanaan etelään ja kylään jää yksin
kiukusta
puhiseva isäpappa, porokuningas Aslak, jonka tulemme vielä
tapaamaan.
Tulio käyttää filmissä sekaisin pienoismalleja, stillkuvia
ja
arkistofilmiä. Jopa täytettyjä irtopäitä esittämään Lapin poroja ja
susia.
Tehdyt ratkaisut ovat ällistyttävän kömpelöitä ja lapsenomaisia.
Lisäksi
leffassa on omituinen ja omalaatuinen yleistunnelma johtuen
muunmuassa
siitä, että Tulion käyttämä kamera ja muu kalusto ovat olleet
peräisin
1940-luvulta. Kuvanlaatu on näin ollen vanhemman näköistä kuin
todellinen
kuvausajankohta antaisi olettaa. Lopputulos on postikorttimainen,
jota
piirrettä filmissä taajaan viljellyt matkailumainosmaiset Lappi-, sauna-
ja
Suomen suvi -kliseet korostavat.Kaiken tämän lisäksi Sensuela on
DUBATTU
suomeksi! Filmi oli nimittäin kansainvälisiä markkinoita silmällä
pitäen
alunperin näytelty englanniksi. Mitään diilejä ei sitten
kuitenkaan
syntynyt, vaan vain suomenkielinen versio näki
päivänvalon.
PORNOA!
Rakastavaiset ovat
kasvaneet erilleen. Hans menestyy lehti- ja
mainoskuvaajana, mutta Laila on
jokseenkin hukassa Helsingin
hulinassa.
Stadin
syntisestä touhusta otetaan leffassa kaikki irti - ja niinpä
elokuvasta tuli
ensimmäinen kotimainen K-18. Mardin suloja esitetään
auliisti, ja
pornoleffaan tarvittavat kriteerit ylittyvät komeasti.
Sensuelassa näytetään
muunmuassa, kuinka sormi menee vaginaan, joten
mistään "Hilja, maitotytöstä"
ei ole nyt kyse!
Näyttelijä Åkermanin Tulion pyynnöstä Helsingin yöstä
bongaamat bilettäjät
tuovat puolestaan filmin kotibilekohtaukseen
autenttisuutta - olemalla
oikeasti kännissä. Huomionarvoista on, että bileet
ovat ehtaa 60-lukua
Teuvo Tulio
pilveä polttelevine pitkätukkahämyineen ja
gogo-musiikkeineen - jota mimmit
joraavat tietenkin tissit paljaina. Rapiat
20 vuotta on siis hurahtanut
tuosta vain ilman mitään selityksiä: Lailan ja
Hansin tavatessahan oli
Toinen Maailmansota vielä käynnissä!
Irstaaksi
osoittautuneen Hansin jälkeen Laila löytää rehdin
duunari-Pekan,
jonka kanssa on ihana rakastella. Paratiisin
ylle laskeutuu kuitenkin
varjo, kun Hansin Lailasta ottamat alastonkuvat
päätyvät julkisuuteen
kalenterin lehdillä. Kalenteri ajautuu Aslakin käsiin
ja tämä lähtee
raivoissaan kohti etelää.
Leffan kliimaksi on valehäät,
jotka Laila Hansin kanssa järjestää
raivohullua isäänsä tyynnyttääkseen.
Seremonian henkeäsalpaavaa päätöstä en
paljasta siltä varalta, että Sensuela
nähdään vielä jossain. Toivottavasti
näin vielä käy, sillä tämä leffa olisi
erittäin asiallista julkaista DVD:nä.
Joka tapauksessa, valehäät menevät
mönkään, Aslak hylkää tyttärensä huorana
ja suksii takaisin Lappiin.
Joni-niminen heppu pelastaa Lailan
sillankaiteelta kesken itsemurhayrityksen
vielä pahemmalle kohtalolle.
Lailasta tulee Jonin seksiorja, jonka tie vie
syntisen Reeberbahnin
törkyisimpien klubien S/M-esityksiin ruoskittavaksi.
Leffan loppu on
kuitenkin positiivinen: Laila vapautuu Jonin ikeestä ja palaa
Lappiin
jatkaakseen isävainajansa porobisneksiä.
Kuten yllä olevasta
voi päätellä, Sensuela sisältää roppakaupalla tahatonta
komiikkaa.
Tennispalatsinkin katsomo raikui naurusta useaan otteeseen
Tulion tragediaa
katsellessaan. Mitähän mahtoivat paikalla olleet
asianosaiset Mardi ja
Åkerman ajatella yleisön reaktioista?
Mr.
Idiot
AJOLÄHTÖ (1982, Suomi, ohjaus: Mikko Niskanen)
Lainaus Ajolähtö-videon kansilehdeltä:
"Mikko Niskasen tuotannon viimeinen menestyselokuva kertoo
kolmesta armeijan
harmaista siviiliin palaavasta nuoresta miehestä: Juusosta, Pyrystä ja Latesta.
Ajolähtö välittää aidosti ja rajusti poikien elämänhalun, seikkailunnälän,
ystävyyden ja
pärjäämisen vaikeudet kovassa maailmassa. Rehellisenä ja rajuna Ajolähtö
on nuorten
elokuvaa parhaimmillaan. Mikko Niskanen palkittiin elokuvasta parhaana ohjaajana
Jussi-patsaalla
vuonna 1982."
Onko Ajolähtö suomalaisen trashin ja tahattoman komiikan klassikko? Kyllä ja
kyllä - muttei pelkästään. Leffalla on myös painavaa sanottavaa. Tuo sanoma
vain tuppaa
jäämään ajoittain suoranaisen käsittämättömyyksien tsunamin alle.
Ajolähtö käsittelee maaltapako-ongelmaa, joka kouraisee elokuvan
nuorukaisia. Kotikylä ei tarjoa kunnollista työpaikkaa eikä naistakaan kuin
yhdelle, porukan
nynnyimmälle eli Pyrylle. Siis lähdettävä on, Ruotsiin, Norjaan ja Etelä-Suomeen.
Ja siellä,
isoissa kuvioissa, ahistaa.
Leffan on käsikirjoittanut Matti Ijäs, joka on myöhemmin tullut tutuksi
ansioituneena ohjaajana. Niskanen on vastaavasti ennen Ajolähtöä osunut
kohtuullisen
lähelle maalitaulun keskiötä vaikkapa filmissään Pojat. Ajolähdössä
molemmat miehet ovat
valitettavasti ampuneet ohi koko maalitaulusta. Perusongelma on klassinen:
katsojan pitäisi
samastua päähenkilöihin ja välittää näistä, jotta tarinan sanoma menisi
perille.
Ajolähdön tapauksessa "sankarit" ovat niin armottomia juntteja ja käsittämättömiä
sähläreitä, että heidän lukuisat vastoinkäymisensä vain naurattavat
katsojaa.
Ohjaaja Niskanen
Otetaanpa esimerkiksi Late. Heppu haukkuu äitipuolensa ilman mitään näkyvää
syytä huoraksi, päästää ihan rehdin tuntuisen isänsä kanat tahallaan metsään
ja häipyy
Tukholmaan.
Seuraavaksi Late nähdään Tukholman rautatieaseman edustalla nähtävästi
Sepi
Kumpulaiselta lainatut kuteet niskassa, Viking Linen viinakassi toisessa ja
osoitelappu
valmiina toisessa kädessä. (Ikäänkuin etsittävä osoite sijaitsisi heti
aseman kulmilla!) Ihan
ensimmäinen pummilauma ei vielä lähde Laten perään, mutta toinen jo lähtee.
Arvattavana
lopputuloksena Laten viinat juodaan ja lompakkokin pöllitään.
Ruotsin osuus leffassa on kuvattu kieltämättä paikoitellen realistisesti.
Deekutkin ovat varmasti aitoja. Laten vierailun sveamamman kylmässä sylissä päättää
kokeellinen (siis "kokeellinen" 60-luvun tyyliin!)
tajunnanvirtakohtaus, joka huipentuu
autenttiseen liukastumiseen ja siihen, kun Latea esittävä Tero Niva pyllähtää
komeasti
perseelleen.
Kovia kokenut Late palaa kotikylään, "ku ei ois oikeestaan mihinkään
asiaa."
Yöllisenä säälipillun metsästäjänä hän päätyy verstaan lattialle
kertomaan böönalle
umpikyllästyttävää pesäpallotarinaa.
Entäpä sitten Pyryn (Heikki Paavilainen) ensitreffit kylän tytön kanssa?
Pari istuu bissellä paikallisessa. Tyttö: - Mää rakastan perunankukkia.
Pyry: - Mä tykkään siitä, mitä niissä juurissa o.
Seuraavaksi pari ajautuu lasten leikkipuistoon keinumaan ja tyttö laulaa
riipivällä äänellä jotain kansanlaulua. Sitten Pyry jo oksentaakin ja
valittaa: - Aina mulle
käy näin! Pääsi koira irti.
Sitten tuijotellaan ja taustalla soi haikea piisi.
Elokuvan päärooleista on parhaiten onnistunut Timo Torikka Juusona. Juuso on
päätynyt Norjaan töihin öljynporauslautalle ("pumpa olja") ja
saapuu viettämään
viikonloppua kotikylälle, jonne Late on juuri raahautunut Ruotsin traumat
niskassaan.
Juuson look nahkarotseineen tuo mieleen Saimaa-ilmiön aikaisen Martti Syrjän.
Hän onkin
porukan vauhtiveikko ja se, jota varsinkin Late suorastaan palvoo. "Juuso,
ota mut
mukaan!" on Laten suusta lausuttuna leffassa useaan kertaan toistuva
repliikki.
Porukka päätyy rokkifestivaaleille (ilmeisesti Saapasjalkarock), joiden
ohjelma vaikuttaa hiukan yksipuoliselta. Festareiden avauspäivänä kamera
poimii lavalta Paavo
Maijasen Mistakesin. Seuraavana päivänä lauteilla jatkaa sama yhtye hihkuen
ilmoille
kantaaottavaa slogania "Kekkonen, stop the war!" Muuta rokkitouhua ei
sitten näytetäkään.
Teltoissakin meno on riehakasta: Juuso pilaa kaikkien fiilikset
raiskausyrityksellä ja Pyry yrittää lepytellä pahantuulista morsmaikkuaan
sanoilla "haenks mä nakkeja?"
Ajolähdön synkkä loppujakso tapahtuu Koverharissa, jonne Late ja Pyry
päätyvät karaisemaan terästä. Seuraa pitkähköjä työntekoa kuvaavia
kohtauksia aitoon
70-lukulaiseen, osallistuvan elokuvan henkeen. Ja viinanjuontihan ei voi olla
hauskaa, eikä
se voi päättyä hyvin! E-hei, onhan tämä Mikko Niskasen elokuva!
Juuso vierailee jälleen kavereita moikkaamassa, ja on jo siinä pisteessä,
että pitää ihan nappeja syödä.
- Juuso, ota mut mukaa! vinkuu jälleen Late, johon Juuso: - Jää sä vaan Late
tänne. Et sä kuule tajuu, miten vittumainen leikki tää on.
Nuorempi ohjaaja Niskanen
Elokuvan loppuratkaisu onkin sitten Niskasen tuotannon tuntien vähintäänkin
ennalta arvattava ja musiikki itsensä Mikko Alatalon kynästä. Lopuksi pieni
lyriikkanäyte Mikolta:
"Tässä tulee Mölsän jätkä, väännetäänkö kättä? Ei tiukkapipot
iloamme pilaa!
Ei se vielä juovuksis oo, joka pöydän alla on, vaan se, joka sieltä ei
tilaa!"
Ajolähdön voit löytää hyvin varustetuista videovuokraamoista.
Mr. Idiot
PI-PI-PIL-PILLERI
(1982, Suomi, Ohjaus: Frank Siponen (= Visa Mäkinen))
USEIN kuultu määritelmä trashille kuuluu: niin huonoa, että se on jo
hyvää. Visa Mäkisen leffat ovat vieläkin huonompia. Sellaisissa hänen
filmeissään kuin esim. " Kaikenlaisia karkulaisia " ei ole mitään
hauskaa tai
muutakaan millään tavalla kiinnostavaa. Ne ovat vain huonoja.
Mutta silloin, kun Mäkinen liikkuu erityisen syvissä vesissä, ratas
tipahtaa alaspäin siitäkin, minkä jo luuli olevan ääriasento. Silloin
meininki muuttuu (tuskallisella tavalla) mielenkiintoiseksi.
"Pi-pi-pil-pilleriä" tai vaikkapa "Voi juku, mikä
lauantaita!" katsoessa
hämmennys valtaa ihmispolon, ja suu loksahtaa auki jo ennen ensimmäistä
mitävittua. Lainaan seuraavassa vuosien takaista itseäni: "Kuten usein,
kun materiaali on näin huonoa ja (lapsenomaista), on tämän leffan kohdalla
vaikea ymmärtää, että sen tekijät ovat kuitenkin nähtävästi aikuisia,
suhtkoht terveitä ihmisiä." Sitten vielä, kun leffa on yksinomaan
aikuisille suunnattu, Pi-pi-pil-pillerihän on (jonkinlainen) seksielokuva,
niin ristiriita vain korostuu.
PI-PI-PIL-PILLERI alkaa kohtauksella, jossa huppupäiset miehet yrittävät
ryöstää erästä huoltoasemaa. Neuvokkaat työntekijät, Kati ja kohukaunotar
Virpi Miettisen esittämä Nina, tekevät heppujen aikeet tyhjiksi ja
suorittavat vieläpä siviilipidätyksen. Huoltamon johtaja palkitsee naiset
urotyöstään kuntolomalla Rautakunnon terveyskylpylässä, johon filmin
tapahtumat tästä lähin sijoittuvat.
Rautakunnossa sattuu samaan aikaan lomailemaan myös Ninan kyttäävä
vanhapiikakäly ja professori Viktor Valpas (Matti Ruohola). Professori
on kehittänyt juuri uuden keksinnön, pillerin, jonka nautittuaan
koehenkilöllä on mielessään todellakin vain se yksi asia. Tässä onkin
Pi-pi-pillerin ydin. Hahmo toisensa jälkeen tulee leffan aikana
hotkaisemaan tuon mystisen tabun ja - pjoinnnng - hän on valtavan kiiman
kourissa! Pillerin popsinut raastaa aina välittömästi vaatteet itsensä ja
viehkoksi katsomansa kumppanin yltä. Tämän jälkeen pari suuntaa johonkin
suojaiseen loukkoon jörnimään - näin ainakin leffassa annetaan ymmärtää.
Kuten arvata saattaa, Pi-pi-pil-pillerissä on lukuisia "hullun
hauskoja"
kommelluksia tyyliin likinäköinen mies erehdyksessä naistensaunassa ja
kuka milloin kenenkin hotellihuoneessa. Elokuva huipentuu
sambakarnevaaleihin, joissa boolin sekaan kaatuu vahingossa
puolipurkillista pi-pillereita. Seuraukset lienevät arvattavissa.
PI-PI-PIL-PILLERISTÄ kohistiin aikoinaan seksielokuvana, jossa on mukana
Virpi Miettinen. Tuosta asetelmastahan mielikuvitus sai luonnollisesti
ihmisten päissä aikaan aivan huikeita näkymiä. No, Virpin paljas takapuoli
siellä vilahtaa. That´s all, folks! Muutenkin meininki menee
Pi-pi-pil-pillerissä lähinnä nudismin puolelle suihku- ja saunakohtausten
merkeissä. Mitään varsinaista seksiä ei juuri ole, vaikka
Pi-pi-pil-pilleri K-18 -luokituksen saikin.
JOHTUEN pitkälti aikakauden muodista ihmiset Pi-pi-pil-pillerissä
näyttävät todella pahalta. Naiset ovat sinisine luomiväreineen varsinaisia
megalutkia ja miehillä on usein permanentit ja/tai ruokkoamattomat
viikset. Esimerkiksi Matti Ruohola on kuin humppamuusikko helvetistä!
Itseasiassa koko Ruoholan persoona on kotoisin jostain tahattoman komiikan
ja silmittömän pakokauhun väliseltä rajaseudulta.
Muissa rooleissa nähdään niinikään rasittava Allan Tuppurainen, joka
sittemmin tuli tutuksi Rölli-peikkona. Ohjaaja Mäkinen esittää itse
kylpylän talonmiestä, jota ei panohommat kiinnosta, kunnes vaimo syöttää
hänelle salaa muutaman pi-pi-pil-pillerin. Myös legendaarinen Panu-tyttö
(Anne-Maria Ellin) esiintyy pienessä roolissa. Samoin mukana vilahtaa
julkkishomoparturi Monsieur Mosse, jonka ainoa repliikki on sama kuin
hänen noina aikoina julkaisemansa elämäkertakirjan nimi.
LEMPIFILOSOFIANI Ford Fairlanea vapaasti siteeratakseni:
Pi-pi-pil-pillerin katsominen on kuin panisi juustohöylää, huvittavaa
mutta tuskallista!
Jos Mäkisen leffat jostain ihmeen syystä kiinnostavat, niin Filmifriikistä
löytyy. Älä kuitenkaan maksa Pi-pi-pil-pilleristä paljoa, sillä leffa ei
todellakaan ole mikään ki-ki-kil-killeri!
Mr. Idiot
_________________________________________________________________
frontpage
_________________________________________________________________