Roomaa astrologisesti 18-25.9.2004
LA 18.9 HELSINKI - ROOMA MATKAPÄIVÄ
Tapaaminen lähtöselvitysjonon hännillä (lennon numero SN 5340) klo 14:15
Helsingistä klo 16:35 vaihtoaikaa Brysselissä 18:15-19.10 (lennon numero SN 5027)
Roomassa 21:20. Tylyt numerot eivät kerro ihan kaikkea.
Fiumicinon lentoasemalta kaupunkiin matkasimme takseilla, tinkimään oppineet pääsivät 45 eurolla, isosta tilataksista, jota ajoi mafioson näköinen Paolo, maksettiin suosiolla pyydetyt 80 euroa.
Erna oli saapunut Roomaan jo edellisenä päivänä odotellen meitä isommassa asunnossa (Via Baldo Degli Ubaldi 229). Maksettuaan asunnot hänelle oli luovutettu 2 avainta/asunto klo 12. Isomman asunnon omistaa Tony Serrano puh. 3381216318 pienemmän (Via Livio Andronico 36) Rosario Mangiaracina puh. 3292197150.
Erna oli ostanut kaikille viikkoliput (a`16 euroa), joilla pääsi metrolla, ratikalla ja busseilla mielin määrin liikkumaan.
SU 19.9 TRASTEVEREEN KIRPPUTORI, VANHAN ROOMAN TSIIKAILUA ETÄÄLTÄ
Sunnuntaiaamupäivällä käytimme hyväksi ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua roomalaiseen kirpputoriin Piazza di Porta Porteseen, joka on auki vain sunnuntaisin klo 14 asti.
Kirppari sijaitsee nykyisin muodikkaalla, mutta kuitenkin rähjäisellä työväen alueella Trasteveressä ( tras/tevere=toispuoljokkee).
Treffasimme Piazza Cavourilla klo 10.30. (Pietarin kirkosta kilometri itään)
Etukäteen Rooman liikennelaitoksen sivuilta tulostetut bussiaikataulut eivät täysin toimineet sunnuntaiaamuna. Isolta asunnolta kuitenkin pääsi linjalla 49 Piazza Cavourille, jonka iso maamerkkinä toimiva patsas oli suojapeitteiden alla renovaation uhrina ja pieneltä bussilla 990. Sieltä jatkoimme eteenpäin Piazza Navonan suunnalle ja perille pääsimme ratikalla 8.
Hajaannuimme pienempiin ryhmiin ja hukuimme ihmisvilinään. Ainakin kenkiä ja alusvaatteita ostettiin. Myyntikojuja oli kilometritolkulla kolmessa kaistassa, enimmäkseen uutta tavaraa, vaatteita, kenkiä, helyjä tosi halvalla. Kujia oli monta, lopuksi löytyi kiinnostavampaa vanhan tavaran, huonekalujen, patsaiden ja"antiikkiesineiden" myyntiä, mutta aikataulusta oli päätetty pitää kiinni.
Seuraava treffipaikka oli torilta vajaan kilometrin päässä pohjoiseen sijaitsevan Santa Maria in
Trasteveren edessä 1400-luvulta peräisin olevan suihkukaivon äärellä klo 13. Kirkossakin ehdimme poiketa (kierrätystä on osattu Roomassa aina: tässä kirkossa oli laivojen väliset pilarit antiikin aikaisia pylväitä). Läheiseltä kujalta löysimme ravintolan ja pääsimme nauttimaan ensimmäisen lounaamme Roomassa. Porukka oli vähän vajaa, omia teitään lähteneet olivat joutuneet jo Colosseumille ja muille nähtävyyksille. Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa rinnettä ylös kurkistamaan Roomaa kaukaa näköalapaikalta, joka sijaitsee Ciesa di San Pietro on Montorion (1480, varhaisrenesanssia) edessä. Kirkon paikalla Pietari erään legendan mukaan ristiinnaulittiin pää alaspäin.
Sieltä jatkoimme Tiberin suuntaista kukkulaa pitkin hienoa Cianicolon puistokatua Villa Lanten ja Caribaldin muistomerkin kautta pohjoiseen Pietarinkirkon suuntaan. Villan Lanten lähellä pustikossa on kokoelma pystejä, jotka esittävät Italian vapaussotaan liittyviä merkkihenkilöitä. Siellä on myös Hermanni Liikasen pää – pitihän suomalaisenkin olla mukana Italiaa vapauttamassa. Olihan siellä taisteluissa mukana myös emansipoituneita naisia, mm. Garibaldin vaimo Anita ja teosofian perustaja madame Blavatsky. Katselimme Roomaa muinaisten valloittajien lähestymissuunnasta, Aureliuksen muurin kupeesta.
Pysähdyimme Caribaldin muistomerkin lähelle, asetuimme muurille ja puun juurelle: kevyeksi astrologiseksi aluksi Raimo kertoili: Horoskooppi italiaksi – kevytmielistä kielen taivuttelua – parliano astrologiano?
Kävelimme Cianicolon puistokadun loppuun Pietarin kirkkoa kohti, minkä jälkeen oltiin jo valmiita palaamaan asunnoille.
MA 20.9 LÄHIYMPÄRISTÖ
Maanantaipäivä oli varattu tutustumiselle lähiympäristöön omin päin. Osa ryhmästä kävi tutustumassa alueensa pikku puoteihin. Rooman pikkukaduilla on iltaisin paljon autotallin oven näköisiä laitoksia, jotka aamulla avataan ja voila: siinä on kauppa. Hedelmät olivat hyviä ja halpa arkiviini maksoi 2 euroa/pullo.Edessä oli tiedossa monta picnic-retkeä, joihin oli syytä varustautua. Aikaa oli ajateltu tarvittavan myös toinen toistensa asumuksiin tutustumiseen ja osa käyttikin tilaisuutta hyväkseen. Roomassa ei vapaapäivän vieton miettiminen tuota ongelmaa, ainakin ostoksia tehtiin ja Vatikaani-museoissa vierailtiin.
21.9 CAPITOLIUM, FORUM ROMANUM, PALATINO
1. Picnicpäivä.
Aiottu tapaaminen Piazza Venetzialla klo 10 ei ihan onnistunut. Onneksi on puhelimet ja tekstiviestit – kiitos Jorma Ollilan ponnistelujen. Tapasimme Migelangelon suunnittelemalla Piazza Campidogliolla klo 12. Sinne tultiin Victor Emanuellin palatsin takaa oikealta nousevia niin ikään Migelangelon suunnittelemia La Cordonata- portaita (ne loivemmat portaat). Ohimennen oli ihailtavissa antiikin aikaisen Junon temppelin paikka toisten jyrkempien portaiden yläpäässä sijaitsevan kirkon paikalla. (Pääjumala Juppiterin temppeli sijaitsi antiikin aikana myös tällä kukkulalla). Piazza Campidogliolle saavuttaessa portaiden yläpäässä sen molemmin puolin tervehtivät Castorin ja Polluxin patsaat. Aukiolla ratsastaa stoalainen keisari Markus Aurelius jäljitelmänä viereisen museon Palazzo Nuovon suojissa olevasta kullatusta ratsastajapatsaasta 100-luvulta.
Ennen tapaamista Aulikki ja Raimo ehtivät tutustua myös museoihin: palazzo Nuovoon ja palazzo dei Conservatoriin. Niihin pääsee samalla lipulla mutta ei ihan miten haluaa: oli kierrettävä pitkin Conservatorin museon sokkeloita päästäkseen lopulta maanalaista tunnelia pitkin mielenkiintoisten filosofien ja keisarien rintapystien äärelle palazzo Nuovoon. Museot osoittautuivat hieman oikukkaiksi: osa saleista oli suljettu yleisöltä.
Palazzo Nuovo on maailman ensimmäinen yleisölle avoin museo, jonne on renessanssista lähtien koottu antiikin veistoskokoelmaa.
Conservatorissa nähtiin Se etruskilainen naarassusi (500eaa.) Romulusta ja Remusta imettämässä. Maailman kuuluisimmat Kaksoset, jotka kuitenkin päätyivät odotettuun ratkaisuun: Romulus tappoi Remuksen vaikka kansalaulussa sanotaan, että kaksin aina kaunihimpi, mutta mitä tulee kaupungin jakamiseen sopuisasti kahtia, siinä kansanlaulu on väärässä.
ja Palatinon kukkulalle Farnesen puistoon (maailman ensimmäinen kasvitieteellinen puutarha 1500-luvulta, joka ei tosin enää toimi sellaisena). Päivä oli kesäisen kuuma, jaksoimme kuitenkin tutkia Saturnuksen temppelin (497 eaa.) kahdeksan pystyssä olevan pylvään mahtavuutta sekä pyöreän Vestan temppelin ja vestaalien talon jäännöksiä. Kuljimme Septimus Severuksen riemukaaren alta. Tämä oli antiikin Rooman kukoistusajan hermokeskus, politiikan, hallinnon, kaupan ja sosiaalisen elämän napa. Täällä saattoi kuvitella miten Cicero riensi aukion poikki pää täynnä tehokkaita iskulauseita esitettäväksi senaatille, muinoin näissä rakennuksissa pidettiin tärkeitä kokouksia, käytiin loputtomasti oikeutta ja huudettiin oikeita asioita läpi, palvottiin pyhäpäivinä Jupiteria ja Vestan neitsyet kulkivat rituaaliasuissaan. Forum Romanunilla oli raadollisen maallisen elämän pyrkimykset näkyvissä, mutta siellä oli myös pyhyyttä, Rooman menneisyyden henki.
Palatinon kukkulalle nousimme Forumilta portaita. Sirpa ja lapset yhytettiin suunnitellusti ennen puistoon siirtymistä klo 13. Picnicosiossa porukan pieninkin pystyi olemaan mukana (Leevi 1v.).
Löydettiin sopiva rauhallinen paikka ja levittäydyttiin puun varjoon kuuntelemaan Raimoa aiheesta: astrologiaa Rooman valtakunnan aikana – yleinen historiallinen katsaus.
Farnesen puiston alle kätkeytyy Tiberiuksen keisarinpalatsin rauniot, lähistöltä olevalta tasanteelta avautui näkymä alas Forum Romanumille, toisen suuntaan Farnesen puutarha takana on eri aikoina asuntoalueena palvellut Palatinus- kukkulan osa. Siellä sijaitsi Rooman varhaisin asutus jo 700 eaa.. Keisariaikan siellä asui mm. Cicero ja Augustus sekä tämän puoliso Livia, viimeksi mainituilla uranusmaisesti molemmilla oma talo. Rooman vallan aikaan avioliitto ei ollut ihan sellainen tiivis saman katon alla näytelty draama kuin nykyisin. Esitelmän jälkeen osa jaksoi vielä kiinnostua näistäkin raunioista.
Myöhemmin käytiin vielä alkuperäiseen ohjelmaan lisäten Colosseumilla, kun samalla lipulla päästiin ja paikkahan oli auki riittävän myöhään. Ajettiin hissillä ylös ja luotiin yleissilmäys tähän keisari Vespasianuksen v. 72 alulle paneman valtaisin soikion muotoisen amfiteatterin sisuksiin. 50000 katsojaa niellyt laitos: 4 kerrosta, 188m pituutta, 156m leveyttä, 48m korkeutta. Vertailun vuoksi Hartwall-areenan vastaavat mitat ovat 133, 103, 32,5 ja 10 000 katsojaa, osalle tämä oli Jupiter-transiittireissu ja nimenomaan Roomassa transiitti on helppo saada toimimaan myös maallisella tasolla: näitä äimistyttävän ylisuuria elämyksiä riittää.
KE 22.9 VILLA BORGHESEN KAUTTA ESPANJALAISILLE PORTAILLE
Tapasimme Museo Borghesessa hyvissä ajoin ennen klo 11, jolloin alkoi Suomesta käsin netistä varattu 2 tuntisemme ( liput a`8,5 euroa). Via Baldo Degli Upaldilta käsin ennakolta katsottu bussireitti toi suoraan Borghesen puistoon, Aulikki ja Raimo Barberinin metroasemalta ja varsinkin Sirpan porukka Flaminion metroasemalta saivat taapertaa aika lailla museoon päästäkseen.
Villa Borghesessa on mm. barokin upeimpia marmoriveistoksia, tekijänä Cian Lorenzo Bernini (1598-1680): Persefonea kantavaa Plutoa esittävä yhtenä niistä. Talo on muuten täynnä tummasävyisiä maalauksia 1600-luvulta eikä jaksa kiinnostaa muita kuin asiantuntijoita ja taiteen harrastajia.
Berninin töitä ovat myös Piazza Navonan Neptunuksen suihkukaivo ja Piazza Barberinin Fontana del Tritone ym ym. sekä Pietarin kirkon edessä oleva soikea aukio Piazza st. Pietro.
Museossa viivyttiin sallitut kaksi tuntia. Kamerat oli annettava narikkaan, joten kuvat veistoksista jäi ottamatta.
Leiriydymme puistoon museon viereen kuuntelemaan Raimoa uuden kirjan teemoista: Hovi ja alamaiset. Raimo tekikin hyvää työtä ja osa nukahti vaivatta.
Pincio-puiston ja näköalaterassin kautta laskeuduimme Piazza Del Popololle, kansanaukiolle.
Piazza del Popololta etelään lähtevän Via del Corson ja Piazza di Spagnan väliin jää erään oppaan mukaan yksi maailman eleganteimmista ostospaikoista, osa porukasta lähti toiveikkaasti siihen suuntaan kohti Espanjalaisia portaita, josta matka jatkui ravintolapäivällisten jälkeen majapaikkoihin.
TO 23.9 PIETARIN KIRKOLLE
Aamupäivä oli vapaa. Aika ällistyttävä kohtaaminen sattui Chopin-nimisessä naistenvaateliikkeessä: olimme liikkeellä Raimon kanssa ja olin juuri sovittamassa jakkua, kun Erna, Elina ja Miia astuivat liikkeeseen. klo 10:45. Rooma on suuri kaupunki ja vaateliikkeitäkin on arviolta miljoona. No näitä synkronisiteettejä on sattunut ennekin. Mitään ei oltu etukäteen puhuttu, asuttiinhan eri asunnoissa puolentoista kilometrin päässä toisistamme.
Tapaaminen Piazza della Rotondalla klo 13. Vierailimme Pantheonissa, joka on maailman arkkitehtuurin historian vaikuttavin pyörörakennus 100-luvulta, se on myös parhaiten säilynyt vanha roomalainen rakennus. Yllätyimme siitä, että sen kupoli oli avoin, taivas näkyi lähes jumalan valtaistuimelle asti ja sateetkin ripsuvat marmorilattialle. Kyllä kesä kuivaa.
Matka jatkui Piazza Navonalle, meidän lisäksi muutama sata turistia ja saman verran puluja olivat kiinnostuneita 1600-luvulta peräisin olevista suihkukaivoista. Upea paikka: muotokuvamaalareita, ilveilijöitä, vaihtoehtomessut - jokaiselle jotakin. Perulainen yhden miehen bändi täytti alkavan illan sielua mykistävällä Andien musiikilla, joka upposi puseroon kuin vuoristolta alas pyyhkäisevä tuuli.
Navonalta suunnistimme kohti osoitetta, jossa piti olla astrologinen kirjakauppa, sitä ei kuitenkaan löytynyt, lie lopetettu aikoja sitten – naisten pettymystä lievensi vierestä löytynyt "halpahalli", josta tehtiin löytöjä, Raimosta en osaa sanoa.
Aika riensi ja oli syytä pitää huoli, ettemme missaisi Raimon auringonpaluuhetkeä suunnitellusti Pietarin kirkossa klo 18:35.
Osa pääsi kirkolle mukavasti bussilla 65 osa käveli. Tavattiin hyvissä ajoin aukiolla kirkon edessä.
Raimo sai auringonpaluunsa kupolin alla joten vuoden odotukset ovat korkealle asetettu – matka jatkui metrolla via Baldo Degli Upaldille, Raimon esitys pidettiin tällä kertaa isommalla asunnolla, jonka marmorilta hohkaavat tilat jättivät hieman kalson tunnelman. Aiheena tietysti Paavit ja astrologia – katolisen kirkon suhde astrologiaan ja joitakuita paavien karttoja (1500-luku –renessanssi).
PE 24.9
TORILLE JA ESQUILINUKSEN KUKKULALLE
COLOSSEUMILTA CARACALLAN KYLPYLÖIHIN
Täpötäydellä metrolla lähdimme Vittorio Emanuellelle. Tällä kertaa oppaasta oli saatu väärä käsitys: toriksi kuviteltu paikka olikin puisto, halpoja vaatteita ja kenkiä, nahkatavaraa olisi ollut myynnissä sisätiloissa puiston laidalla. Osa oli ehtinyt tutustuakin antiin, mutta ruokatori jäi löytymättä. Jatkoimme suoraan keisarien ja paavien yhteisenä voimannäytöksenä aikojen saatossa rakentuneeseen S.Pietro in Vincoli –kirkkoon, päänähtävyytenä siellä Migelangelon veistämä sarvipäinen Mooses vuodelta 1516, kasvonpiirteet Migelangelon itsensä – ja sarvet sinänsä on kuulemma erehdys, mutta toisaalta Migelangelo oli aikamoinen piru. Kun paavi Julius II haetutti hänet Firenzestä tekemään Pietarinkirkon freskoja, Migelangelo karkasi ja paavin ratsumiehet jäljittävät hänet ja toivat takaisin sorvin ääreen. Migelangelo koki Juliuksen vaikeana työnantajana ja kuinka ollakaan, Julius näki Migelangelon vaikeana työntekijänä..
Kirkosta jatkoimme Esquilinuksen kukkulalle. Emme menneet varsinaisen Parco-Oppio puistoon vaan jäimme rauhalliselle paikalle Neron Kultaisen talon (Domus Aurea) kaivausaukkomaisemaan ja istuimme yhden niistä reunalle. Oho, tämä näyttikin olevan koirien kusetuspuisto, ei haitannut vaan tutustuimme roomalaisiin koirarotuihin samalla.
Asetuimme eväinemme aloillemme ja kuuntelimme Raimoa aiheesta: Roomalaisia keisareita – arvokas Augustus, karsea Caesar, cahjo Caligula, hajanainen Hadrianus, nerokas Nero ja tiukka Tiberius.
Parco Oppiosta jatkoimme pienellä porukalla Caracallan kylpylään.
Caracallan kylpylä avattiin v. 216. Rooman suurenmoisin yleinen kylpylaitos, holvit luhistuneet maanjäristyksessä v. 847. Kylpytilojen lisäksi siellä oli voimistelusaleja, ravintoloita, kerhohuoneita, kirjastoja, luentosaleja, myymälöitä puutarhoja. Kylpyjä oli kuumaa, haalea, kylmää ja höyry-. Kylpylä oli käytössä 300 vuoden ajan.
Yhteinen illallinen odotti, joten aiottua ohjelmaa piti lyhentää: Circus Maximusta vilaistiin vain ohimennen matkalla metroasemalle.
Antiikin Rooman suurin stadion
Circus Maximuksessa järjestettiin viimeinen kilpailu v.549. Katsomoon mahtui 250 000 henkeä. (Ratsu- ja vaunukilpailuja, urheilukilpailuja ja villieläintaisteluja).Fortuna Virlis ja Herakleen pyörötemppeli, Augustuksen rakennuttaman Marcelluksen teatterin ajanlaskun alusta sekä Bocca della Verita – Totuuden Suu jäivät näkemättä plus muutama sata muuta mieltä kiihdyttävää paikkaa.
LA 25.9
Asunnot luovutettiin klo 11 ja 12. Lentokentälle ajettiin takseilla, Terminal B SCHENGEN, lennon numero SN 5022, koneen nousuaika oli 15:55. Arridiverci Roma, melkein ehdittiin juurtua, mutta ei ihan. Rooma suuri, ihminen pieni.
Vaihtoaikaa Brysselissä oli tunti, lennon numero SN5341, Finnairin kone lähti 19:05.
Helsingissä 22:40.
Matka vaihtoineen sujui hyvin, koneet pysyivät oikeassa elementissään ilmassa, eivät sukeltaneet esim. veteen, eivät muuttuneet tulipalloiksi eivätkä tömähtäneet maahan ilman säällistä aikaa. Ja ruokaa-juomaa tuli kyselemättä. Pahin moka odotti koti-Suomessa: matkalaukkumme olivat jääneet Brysseliin. Onneksi ainakaan minun kinkut eikä juustot olleet ehtineet mennä pilalle, kun matkalaukut seuraavana päivänä tulivat. Myös Fontana de Treviltä ostettu kiekonheittäjäpatsas pääsi jatkamaan urheiluaan ehjänä kotona odottaneelle jalustalleen.
