MEDIA
Tältä sivulta voit lukea musiikkitoimittajien arvioita RAIVOPÄIDEN äänitteistä. Osa arvioista on fanien lehtileikkeinä lähettämiä vuosien saatossa, joten emme tiedä kuka on joitain arvioita tehnyt tai edes missä lehdessä ne ovat olleet. Lisää arvioita päivitetään sitä mukaa kun niitä arkistojen kätköistä löytyy! Ps. Jos sinulla on mahdollisesti täydentäviä tietoja tälle sivulle, otamme ne kiitollisena vastaan!
02.12.2009
STALKER MUSIC - RAIVOPÄÄT feat. FRIENDS: PUNKROCK JUKEBOX 3 - CD 02/12 2009 3/5p
Raivopäät, tuo kouvolalainen lähes legendaarinen punk-retkue, päätti lähteä studioon alkuvuodesta 2009 napaten aimo kimpun ystäviään (Maukka Perusjätkä, Veltto Virtanen, Twist Twist Erkinharju jne.) lopputuloksenaan Punkrock Jukebox 3, kolmas levy Punkrock Jukebox ensimmäisen ja toisen jälkeen. Tällä kertaa pienjulkaisun sijaan käsillä on kokonainen albumillinen raitoja. Kyseessä oli tähän mennessä laajin kokoonpano paneutuen osin harvinaisten punk-klassikkojen tulkintoihin. Tunnetuimmasta päästä lienee muun muassa Maukan Säpinää –hitti.
Alkuun pieni skeptikko arvostelijan päässä miettii, ettei levyn funktio satunnaiselle kuulijalle olisi kummoinen, mutta ilokseni on todettava jälleen kerran olevansa väärässä. Levy on nimenomaan jukeboksi lähinnä -77-punkista pitäville, ja täytyy myöntää, että kyllähän tämä itsellenikin kelpaa. Alle neljänkymmenen minuutin kestossakaan levy ei osoittaudu liian pitkäksi rykäisyksi, vaan on aivan passeli.
Cover-levyt ovat jokseenkin melko huonoissa osakkeissa tämän arvostelijan mittarilla mitattuna, mutta tässä tapauksessa se ei varsinaisesti haittaa. Tämä johtuu varmasti osaksi siitä, että valtaosa versioiduista kappaleista on melko harvinaista satoa. Yhtä kaikki, punkin ystäville levyä voin suositella ostettavaksi etenkin sahdin katkuisien iltojen ratoksi.
Ville Muona
http://www.stalkermusic.com/?call=review&id=862
06.02.2004
TOINEN VAIHTOEHTO # 170 01/04 Raivopäät: Uudesti Syntynyt -cdr (Face)
Kymmenen vuoden iän ohittanut Raivopäät
suunnitteli telakoituvansa jäsenten kiireiden vuoksi alkusyksystä, mutta yritys ei
onnistunut kovin vakuuttavasti. Raivopäät pysyi koko ajan suhteellisen aktiivisena.
Marraskuussa julkaisivat viime kesäkuun keikalta liveCDr:n ja joulukuussa painuivat
studioon nauhoittamaan tälle Uudesti Syntynyt - miniCDr:lle bändin skulaamia covereita
vuosien varrelta. Osaa ovat soitelleet pitkäänkin, kuten esimerkiksi Irti luurista
- kappale on kuulunut satunnaisesti Raivopäät - ohjelmistoon 1990-luvun puolivälistä
lähtien. Irti luurista on alunperin Johnny Thunders & Heartbreakersin Get Off
the Phone - viisu. Versiosta jää tällä puuttumaan vähän potkua, jota sitten
löytyy reilusti viimeisenä olevasta raidasta, joka on monelle tuttu - Briardin I
Really Hate You. I Really Hate You tulee silmille tärähtäen ja silti myös
samettisesti kivojen pehmentävien syntsäkuvioiden kautta. Levyllä on yhteensä
kahdeksan biisiä. Tämä kaupunki (JAM: In The City) on aloitusraitana
ihan näpsäkkä, mutta Generation X:n Wild Youth (Villii nuorisoo) antaisi paremman kuvan
bändin menovaihteesta niille, jotka eivät Raivopäitä ennalta tunne. Todennäköisesti
lähes kaikille TV:n lukijoille Raivopäät on kuitenkin tuttu. Villii Nuorisoo on pidetty
aika rönsyilevänä ja kapinallishenkisenä. Soundit on tällä levyllä ihan hyvin
kohdallaan. Tyylillisesti Raivopäät on hakenut alku-uransa soundia ja 77 -osastolta
tämä kuulostaakin. Mukana on yksi selkeämpi slowari, Vibratorsin Baby, Baby on
muotoutunut Meeriksi. Meerillä laulaja Acen ääni skaalautuu eniten niin
hyvässä kuin pahassa. Meerin sovitus on ehkä tällä onnistunein. Yllättävin veto on
Auta mua, joka on tietyn Beatlesin Help. No se joutuu hyvällä tavalla
remonttiin ja sopii muiden joukkoon. Levy on siis CDr, mutta kannet on kunnolliset, Hintaa
plätyllä on 5 euroa (sis. postit): Face Records, PL 249, 45101 Kouvola
-Jari-Pekka Laitio-Ramone-
( -?-) 1995? RAIVOPÄÄT:
TOINEN UUSIAALTO 7" EP
Raivopäät on valinnut lajikseen melodisen särökitararockin tyyliin Klamydia, mutta vähemmän humoristisena. Ehkä bändi lipuu hieman myös Porin bändien, kuten Dingon jälkimainingeissa. Biisit ovat mainioita ja hyvin sovitettuja stemmalauluineen. Sanoittajalta tuntuu löytyvän runoilijanlahjoja tekstin rytmikkyydestä ja loppusoinnukkuudesta päätellen. Sanoituksissa liikutaan jossain määrin pikkupoikalinjoilla, enkä menisi takuuseen siitä, että ne istuvat täydellisesti Acen miehekkäälle äänelle, joka on jännä sekoitus Pate Mustajärveä ja Yön Ollia. Kokonaisuus on aurinkoinen, vaikka ei kovin mieleenpainuva. Kontakti: Raivopäät, Box 249, 45101 Kouvola
(-?-) ME - lehti ?/1995
RAIVOPÄÄT: VIA DOLOROSA - cass.
Raivopäät ovat ottaneet
neuvosta vaarin ja lähettäneet omakustannekasettinsa up&down gurun tarkasteltavaksi.
Mikä tahansa kellaridemo ei olekaan kyseessä, vaan mukana on kuusitoista biisiä
suomenkielistä melodista punkrokkia. Raivokas miehistö kehuskelee olleensa melko lailla
liemissä äänitysprosessin aikana. En epäile yhtään, jälki on silti erittäin
hyvää. Pääasiallinen biisinikkari Muisto Toutavaara hallitsee tarttuvien riffien ja
melodioiden synnyttelyn. Kiitettävän paljon Miljoonan Pelleltä kuulostava laulaja Ace
Andersson täydentää soppaa osuvilla lyriikoillaan. Raivopäillä voi olla tulevaisuutta
vaikka uutena Klamydiana. Biiseistä parhaiten kolahtavat saatekirjeessäkin kehutut
"Vietnamiin" ja "True punk will never die" sekä ei erikseen kehutut
"Narko Marko", "Media tappaa" ja "Natsi Vesa". Raivopäitä
pyörittää mielellään Taunuksen stereoissa.
- Juri -
POHJOIS - KYMENLAAKSO 16/1996 RAIVOPÄÄT: RAKKAUTTA JA ANARKIAA - cass.
Raivopäiden julkaisun Rakkautta
ja Anarkiaa kakkospuolen aloittaa Acen pellemäisesti laulama Pelle Miljoonan vanhat jutut
mieleen tuova raita "Jos apatia valtaa mielesi". B-puolen toinen raita
"Huudan sun nimees" on peruspunkkia melkein surfkitara soundein. Yksinkertaiset
sanat on ilmeisesti sisäpiiri juttu. "Riiput jo ristillä" on levyn lyhyin
biisi. "Vihaan sua" on käsitettävä rakkauden vieneenä (?) juppielämän
kriteerinä. "Niin villi ja vapaa" - biisissä sisältörikkaat riimit sekä
soundit ovat kohdallaan. Kokonaisuus, jota vie eteenpäin rento kitarointi, svengaa. Jos
laulu olisi miksattu rohkeammin esiin, niin "Niin villi ja vapaa" olisi
hittikappale. "Eron katkerat kyyneleet" on selkeän sanoman sisältävä
popbiisi, joka vakuuttaa että Raivopäissä on ainesta kansalliseksi tähtibändiksi,
kunhan rakkauden ja anarkian oheen saadaan vähän lisää rahaa. Ykköspuolen aloittava
"Surullista mutta totta" olisi voitu tehdä jo 1970-luvun lopulla. Biisissä on
menoa ja meininkiä, jollaista ei olisi luullut enää 1990-luvulla kuulevansa.
Sanomaltaan sisältörikas, raju tykitys. "Tänä yönä mä oon sun, beibi" on
rakkauslaulu 1990-luvun duuripuolen sanoin. Kitarasoundi viehättää jälleen.
"Pikku Madonna" on aika tavanomainen kappale Raivopäille, mutta olisi toiminut
monelle muulle bändille puolentoista vuosikymmentä sitten ilmeisenä tienä tähtiin.
"Kotini on linnani" tuo mieleen The Swingin Blue Jeansien Ol` Man Mosen (1964).
Biisi vie keski-ikään ehtineeltä tietysti jalat alta. Ray Ennisin ja Les Braidin
luotsaama The SBJ:hän oli koettavissa Pohjoisessa Kymenlaaksossakin 1970-luvun alussa.
Raita "Terroristí" on Raivopäiden tuoreen julkaisun välipala. A-puolen
päättävän "Sopimus sun rakkaudesta" on yksi puhuttelevampia rakkaudesta
kertovia biisejä, joita Kouvolan seudulla on milloinkaan nuorisomusiikin alueella tehty.
Kokonaisuutena Raivopäiden uusin on kovaa tavaraa, ja vakuuttaa osaltaan Kouvolan seudun
bändien tämän hetkisestä korkeasta tasosta ja osaamisesta.
- Kai-Pekka Vesalainen -
SUE ?/1996 RAIVOPÄÄT: RAKKAUTTA JA ANARKIAA - cass.
Tämä kuuluisi oikeastaan tonne
levyjen joukkoon, vaikka onkin kasetti muodossa. Tämä on virallinen täyspitkä kassu,
oikeassa monistamossa monistettu. Kannetkin semmoiset "virallisen" näköiset.
Krominauhaa ja kunnon soundit. Raivopäät on uusi tuttavuus mulle. Musiikki on aika
ovelaa, pohja on punkpopissa, mutta muuten välillä tulee mieleen vanha Pelle tai Yö.
Laulaja hoitaa hommansa hyvin, selvästi lahjakas tyyppi. Biisit ovat kylläkin mitä
sattuu varsinkin "Tänä yönä mä oon sun, beibi" jo nimenä tuo
väristyksiä. Tarttuvaa poppista joka tapauksessa. Bändin nimi voi pikkasen johtaa
harhaan. Face Records, BOX 249, 45101 Kouvola
( -?- )
ME -lehti ?/1996 RAIVOPÄÄT: RAKKAUTTA JA ANARKIAA - cass.
Kouvolan toivo Raivopäät
jatkaa siitä mihin vuoden takaisella "Via Dolorosa" äänitteellään jäi.
Tarttuvien melodioiden ja näppärien sovitusten sorvaaminen sujuu bändiltä ilmeisesti
luonnostaan ja kahdentoista biisin paketti on tasaisen tanakka kokonaisuus. Raivopäät
sotkee punkpahtoonsa 80-luvun Suomi-rockin aineksia niin musiikillisessa kuin
ulkonäöllisessäkin mielessä. Yhdistelmä nostaa kvintetin uskottavuusbarometrilla
pykälää Jyrki-ikäisten suosiossa paistattelevia kollegoitaan korkeammalle.
-Juri-
SUE ?/1997 RAIVOPÄÄT: SYNTYNEET HÄVIÄMÄÄN -cd
Raivopäitten laulusolisti Ace
Andersson omaa niin paljon Klamiksen Veskumaisen äänen ja laulutyylin, että minun oli
ihan pakko tutkia kansitekstiä tarkemmin mahdollisten salanimien paljastumiseksi. No
kyllä Raivopäät on ihan itsenäinen yrittäjä Kouvolasta. Useampi kuuntelukerta antaa
kuvan melko sympaattisesta yhtyeestä, jolla lienee paljon kotimaisia esikuvia. Ainakin
KLAMYDIA, L.A.M.F. ja YÖ paistavat lävitse. Ainahan punkissa esikuvat kuuluvat
selkeästi läpi. Kumma juttu vaan se, että Disghargea kopioivat bändit nauttivat
suurinta arvostusta. Tämä kuitenkin on sellaista menevää ramopunkkia tarttuvilla
kertosäkeillä, sellaista musiikkia, joka sopii festareille aamupäivällä jengiä
herättelemään. Suosikkibiisini on levyn avaava "Aika kuolla" tarttuvimman
kertosäkeen omaavimpana sekä "Visiirit huurussa", joka aiheutti tahattomalla
komiikallaan hillittömän naurunremakan aamukahvipöydässämme. Bändin oma linja on
ihan siinä huulilla, kunhan sanoituspuoleen saadaan skarppausta. Toinen vaihtoehto lienee
sanoituspuolen heittäminen vielä enemmän ööveriksi. Levyn on muuten äänittänyt ja
miksannut T.Nikki Peer Güntista ja onpa Twist Twistinkin käynyt studiotyöskentelyä
häiritsemässä. PS. Hyvää uutta vuotta teillekin! Kontakti: Raivopäät PL 249, 45101
Kouvola
(-JH-)
RUMBA ?/1997 RAIVOPÄÄT: SYNTYNEET HÄVIÄMÄÄN -cd 3p.
Raivopäät edustaa mallikkaasti
tyypillistä suomalaisen punkin tyylilajia, bändin muutaman vuoden olemassaolo on nyt
huipentunut 13 raidan pitkäsoittoon ja samaan kastiinhan tämä pitkälti menee tutun
Klamydian kanssa. Raivopäiden mekastuksen perustana on keskinkertainen menestys
naisasioissa, ja siitä onnettomuudesta jaksetaankin sitten jauhaa vaikka hamaan loppuun
saakka. Kun eukot on tsekattu Hangosta Milanoon, ollaan biisin verran down ja seuraavaksi
Pattayalla tavataan irstailun merkeissä, tottakai. Vakavaa sanomaa saattaa hakea
kappaleista AIKA KUOLLA, EI MAAILMA OO PAHA ja PUNKKARIN TAIVAASEEN., joilla kannanotot
yltävät aina pedofiileistä pillereihin ja viinaan. Tästä se maailmaparannus lähtee.
Ainakin jossain Kymen alueen hämärimmillä seuduilla bändi on hurmannut jo paikallisen
yleisön, enkä kyllä yhtään epäilekään; vaikkei tämä lyriikoiltaan vakuuta, on
soittopuoli hyvin hanskassa ja Raivopäiden oman soundin alta saattaa havaita varhaiset
esikuvat PELLE MILJOONAN ja RATSIAN. Kieli poskessa tai ties missä laaditut pikkutuhmat
sanoitukset latistavat kokonaisuuden, muuten Raivopäiden soitossa olisi ainesta
kategoriansa huipulle.
- Susanna Klaar -
RUMBA 2/1999 RAIVOPÄÄT: POJAT VARJOISILTA KUJILTA -cd. 7p. (asteikko 0-10)
Ensikuulemalla Raivopäät
nostaa linssiin nostalgiapisaran: lennokkaan tyrnästi ja aivan riittävällä
tarkkuusprosentilla kulkeva soitto on tasan tarkkaan kuin vuosien 79-80 Pelle Miljoona Oy,
hurjimmillaan hieman Oy:tä rajumpi ja herkimmillään, eli "Pienet kyyneleet" -
kappaleessa, yhtä hellyyttävän naiivilla tavalla hempeä (vai voiko muulla tavalla
hempeä ollakaan?). Monien tekstien ajatukset ja sanamuodot muistuttavat kovasti
kakskytjotaisen Pellen tuotoksia: yhteiskunta ei luota sinuun.nuorissa on tulevaisuus. ei
enää sotaa-aa-aa.etc-ee-ee. Jopa solisti Acen ääni ja fraseeraus on hyvinkin likellä
ehtaa Tiiltä. Vain nasaalisuus puuttuu -sen korvaa ripaus tumppivarosmaisuutta. Kopioiksi
ei Raivopäiden tarttuvia biisejä silti sovi väittää (vaikka esimerkiksi "Gigolo
Lehtosen" kertosäe onkin lainattu suoraan Poikien kappaleesta "Mari on
förbi") Männävuosiin viittaa enemmänkin henki ja fiilis, joissa on aitoa
alkupunkin puhdashenkisyyttä. Samaan pisteeseen ei pogoamaan juututa, vaan puolituntisen
sekaan on sotkettu myös viipale hc-punkkia ja huvittavalla viihdepianolla väritetty ,
kolmannella kotimaisella laulettu "Never wanna be too drunk". Kyseisen biisin
nimestä on muuten jätetty pois se kertosäelauseen lopun Dead Kennedysiin viittava
verbaali-ilmaisu. Mikäli ymmärrätte mitä tarkoitan.
- Markku Halme -
RUMBA 20/1999 7p. (asteikko 0-10) RAIVOPÄÄT & KOOMA: PAKOON TODELLISUUTTA - split cd.
Raivopäiden ja Kooman tahti on
hieman ihmismäisempi, mutta henki tasan ja tarkkaan kuin kahden vuosikymmenen takaisilla
punkin peruspilareilla - siis niillä kaikilla suurilla Karanteeneilla ja Sensuureilla,
joista nyky popparit ovat hyvä kun nimen kuulleet. (Raivopäät kylläkin ovat, minkä
"Toinen uusiaalto"- biisin teksti osoittaa). Bändit ovat varsin
tinkimättömiä ja ehdottoman tosissaan, mikä nostattaa vanhan punkveteraanin hattua
aika korkealle, ja tunteella. Jos unohtumaton aines onkin kortilla ( ja kortti hukassa),
niin oliko sitä niillä historiallisilla vertailukohdillakaan. Ja mikä hienointa, sekaan
ei mahdu niitä kiusallisia ainesosia, jotka menneinä aikoina tuottivat niin monta
puolesta häpeämis-reaktiota. Raivopäät on rehevän karhea ja painostavan tuhti pumppu,
kun taas Kooma heittää ohuempi soundisempaa, hieman melodisempaa paahtoa hieman
muinaisen 000:n tyyliin. Molempi parempi. Tämän tahtiin sopii ja kelpaa nuorison kasvaa.
- Markku Halme -
SOUNDI 10/1999 (Kuukauden Top 5) RAIVOPÄÄT & KOOMA: PAKOON TODELLISUUTTA - split cd.
Kaksi Kymenlaaksolaista
kokoonpanoa, joista Raivopäät tulkitsee innostuneesti, mutta hivenen laahaavasti
70/80-luvun vaihteen punkkia melodisesti ja pop-vaikuttein siunattuna. Kooma on asteen
kollegoitaan synkempi, mutta samaan kuulijakuntaan varmasti uppoava. Kasvottomuuden
välttämiseksi molempien bändien pitäisi tosin tehdä jotain.
(-?-)
SOUNDI 1-2/2000 RAIVOPÄÄT & KOOMA: PAKOON TODELLISUUTTA - split cd.
Raivopäät & Kooma
lähettivät yhteis-cd:n, jota tällä kertaa ei käsitelty demona, koska toisaalta
yhteisjulkaisuja (vaikka tulisivat kasetilla ) ei perinteisesti käsitellä ja toisaalta
tässä ovat ammattilaiset asialla - onhan Raivopäät tehnyt viisi levyä ennen tätä.
Sen voin kyllä sanoa, että hemmetin hyvästä levystä tässä on kyse: Raivopäät
paiskoo melodista hiukan 80-lukuista vetävää punkkia. Kooma on astetta hardcorempi
porukka.
-Jukka Junttila-
KAUPUNKI LEHTI SEISKA no: 39/2000 PUNKS GO MARCHIN` IN -kokoelma-cd: 4p. (asteikko 1-5)
Viiden punkbändin yhteislevyn
avaa Raivopäiden setti, jonka voi oitis sysätä poppoon alati laajenevaan
klassikkokastiin. Lähes samaan yltävät Extaasin tarttuvat ja jylhät biisit, eikä
Peruutettukaan energisine rutistuksineen ole pettymys. Eetterin dramaattinen biisikolmikko
on apulantamaisuudestaan huolimatta komeaa työtä, ja viimeisenä viihdyttävä
Wiheltävä susi heittää peliin kerrassaan loistavan absurdia räimepaahtoa. Hulvaton
levy, mutta kyllä kaikkia näitä bändejä kuuntelisi mielellään kokonaisen albumin
verran.
- Timo Vainonen -
Toinen Vaihtoehto #131 (10/00) PUNKS GO MARCHIN'IN: Kokoelma -cd
Lähes täysimittaisen CD:n
pituiseksi tämä kokoelma muodostui, joka siis on eräänlaista jatkoa Tämä hetki ja
tulevaisuus 2000 -kietueelle, jolla tämän levyn bändeistä olivat mukana Raivopäät,
Extaasi ja Peruutettu. Raivopäät aloitti levyn annin perinnehenkisellä Punks Go Marchin
'ln biisillä, josta he myös väsäsivät videon. PunkN'Roll kuvaa yleisesti taas
parhaiten Raivopäiden biisejä, jotka alkavat toimia taas paremmin kuuntelukertojen
edistyessä. Mirella. on perinteisempi viisu, mutta ei haittaa, vaan diggaan siitä ihan
kivasti, Ehkä parhaaksi Raivopäistä nousee ylitse muiden kuitenkin Älä Tee Meistä
Tähtiä, mutta yleisestikin kappaleita ei ole yritetty vääntää liian monimutkaiseksi,
vaan hyvä meno ratkaisee. Biiseistä vastaa pääosin Ace, jonka lyriikoista löytyy
monia näppärän toimivia kohtia. Ehkä ulkomaisia ajatellen Raivopäät laittoi jälleen
viidenneksi biisikseen englanninkielisen Sex Maniacsin. Extaasi on seuraava estradilla,
myös viiden biisin voimin. Kolme ensimmäistä biisiä pyörii sanoituksellisesti
parisuhteen synkemmissä kuvioissa ja rakkauteen liittyvissä vaikeuksissa, aikaisemminkin
Extaasi on erikoistunut vastaaviin lyriikoihin. Noista kolmesta biisistä kaksi
ensimmäistä on menevämpää melodista punkkia, kolmas Ei Enää Koskaan on hitaampi ja
ehkä paraskin. Ajatuxia peilaa raivoisalla tahdilla maailmantuhon läheisyyttä ja
Viha&Rakkaus taas pohtii asioiden problematiikkaa. Kappaleita yhdistää sekin, että
tuntuvat olevaa melko pogoustarttuvia. Peruutettu paasaa vauhdilla oman osuutensa alkuun
(Kohtalon Malja), kolme ensimmäistä kappaletta oli mulle jo ennestään tuttuja, kun
ovat sisällettyinä myös bändin Kahleet Irti -levylle (arvioin sen TV127). Hyvin ovat
valinneet vanhoista, etenkin Selkä Seinässä -biisi avautuu mulle yhä hyvin Menevyyttä
riittää kolmessa uudessakin, joista Mä Tahdon Elää ei oikein toimi, mutta nimetön/-
paremmin. Sitten vikana on "revittelevämpi" Cops. Eetteri pukkaa ulos kolme
biisiä, yhtye on minulle ennestään tuntemattomampi vaikka ovatkin olleet kasassa
parisen vuotta, Eetteri on levyn ehkä kevyintä ja pophenkisintä kamaa. Vähän
kasvottomia, mutta ihan kehityskelpoisia biisejä. Jotenkin ovat tunnetta saaneet hyvin
biiseihin, etenkin Harhaanjohdettuun Kulkijaan. Venyttelyä on sitten liikaa (yli 5 min
kestää) Teethän Niin? -tsipaleessa. Wiheltävä Susi on sekopäisintä antia, en tiedä
yhtyeen projektimaisuutta vai ovatko pitkällä tähtäimellä messissä. Jonkin verran
HC-vaikutteisessa bändissä vaikuttaa myös Raivopäiden Juzzi. Kahdeksan heittoa on
kuitenkin WS:lta, pituudet pääosin 1-2 minsaa ja bonuksena alussa radion klassisia
sepustuksia. Ajatuksellisuutta on Toiveajattelussa, jossa pyydetään mm. "Punkit ja
natsit rakastukaa". Osasta ei paljoa irtoa kuuntelijalle tietoa, kuten Simo
Kellarissa. Ihan piristävä osuus kuitenkin. Kannet ovat melko paljaspintaiset, mutta
takana on kuva hymyilevistä perheestä (äiti, isä, sisko ovat jupahtavia, poika
päässyt keeseineen ainakin ulkoisesti oikeita elämäntielle !)
-Jari-Pekka Laitio-Ramone-
Soundi (12/00) PUNKS GO MARCHIN'IN: Kokoelma-cd (Face) NewsDeskin Kuukauden top 5.
Albumilla viisi täkäläistä
orkkaa lyö hynttyynsä yhteen. Raivopäät on ainoa tutumpi ilmestys ja se vastaakin
kokoelman parhaista viisuista, 80-luvulta haiskahtavasta glam punk-maisesta Mirellasta ja
sympaattisesta Älä tee meistä tähtiä Kollaa kestää -pastissista. Puhtaat paperit
saavat myös Extaasi ja Peruutettu, mutta hapuilevalle Eetterille ja tyyliään vielä
hakevalle Wiheltävälle Sudelle toivoisi rutkasti lisätreeniä. Biisejä on myös
ehdottomasti liikaa (27), mutta alan entusiasteille Punks go marchin' in on varmasti
tärkeä julkaisu.
-Antti Luukkanen-
TOINEN VAIHTOEHTO # 155 10/02 Raivopäät & Peruutettu: Viimeiset lajissaan split -cd (MVL)
Raivopäät ja Peruutettu on hyvä
splittipari. Onhan heillä menneisyydessäänkin jo ollut monenlaista yhteistyötä.
Kesäkuussa kuulin tämän splitin tulosta ensimmäisen kerran. Painosta levy saapui
lokakuun puolivälissä ja molemmilta on mukana 3 veisua, Sekä Raivopäät, että
Peruutetut nauhoitti studiossa tätä varten yhden ennenjulkaisemattoman biisin, yhden
ulkopuolisen coverin ja yhden coverin toistensa vanhemmista tuotoksista. Kappaleet on
ripoteltu vuorotellen. Peruutetut starttaa Kylmä todellisuus - palalla, josta en
aluksi oikein digannut. Nyt viikon kuuntelun ja sulattelun jälkeen on alkanut toimia sen
rento rytmi, jossa on ripauksia reggaen fiiliksistä. Täytyy mainita, että Peruutettu on
ilostuttanut myös coolilla Kylmä todellisus -paidalla, josta kuva heidän sivuillaan
(www.peruutettu.cjb.net). Tän splitin voi tilata sivujen kautta 6 eurolla, kuten myös
Raivopäidenkin (www.raivopaat.cjb.net). Peruutettu duunaa Raivopäiden tuotannosta
alunperin 1996 julkaistun Surullista, Mutta Totta. Se on jo heidän versionaan
perinteisempi Peruutettu henkinen teos, menoa sopivalla `77 otteella ja energialla.
Yllätys oli heidän ulkopuolinen lainaveisu, Pyhät Nuket -orkesterin Tuhlaajapoika.
Se on rivakin ja rauhallisemmatkin väliosat hoidetaan asenteella. Loistovalinta.
Raivopäät on muuten ensi vuonna 10-vuotias. Raivopäiden sivuilla vieraillessani koin
aikamoisen yllätyksen, Suomen karvaisin punkkari Rautamies (mm. Vicious Wankersissa
vaikutti) on liittynyt yhtyeen rumpaliksi. Tällä levyllä tuo loistohemmo ei vielä ole.
Raivopäät saivat kahdelle biisille itse Twist Twist Erkinharjun!!! Middle of the roadin
70-luvun alkupuolella tunnetuksi tekemä Chirpy, Chirpy, Cheep, Cheep on eka
Raivopäät-koitos tällä. Se ei oikein rulata, on vähän liian ponneton ja
laulelmahenkinen. Viimeiseen hengenvetoon on alunperin julkaistu Peruutetun
kahleet Irti -levyllä, jota pyöritän säännöllisin väliajoin nykyisinkin.
Raivopäät on myös elementissään tuon kappaleen parissa ja he räjäyttävät sen noin
1,5 minuutissa. Biisin sanomakin sopii heille, Syvää kapinaa päättää levyn,
jossa kysytään mitä olet valmis uhraamaan sademetsien vuoksi ja oletko huolissasi
viattomista eläimistä kopeissaan vai oletko mukana vain muodin vuoksi. Raivopäät ehti
ennen tän julkaisua viettää hiljaiseloa, kuten keikkatauolla olivat kesästä 2001
vuoden eteenpäin. Peruutettu on pitänyt showelämän vauhdikkaana, kuten elokuussa
olivat Euroopassa kiertueella.
-Jari-Pekka Laitio-Ramone-