Ty Voima I 1945-2003

 

Vasemmisto valtaan 1950- ja 1960-luvulla

 

Vuoden 1945 tilanne merkitsi suurta siirtymää vasemmalle niin koko maassa kuin Raisiossakin. Kevään eduskuntavaaleissa vasemmistoenemmistö oli vain yhden paikan varassa, mutta kunnallisvaalien osalta Raisiossa vasemmisto sai murskaavan voiton. Itäisellä äänestysalueella vasemmistoa äänesti 70% ja läntiselläkin 43% äänioikeutetuista. Vasemmiston vaaliliiton saama äänimäärä oikeutti 10 paikkaan samalla kuin porvarillinen puoli joutui tyytymään viiteen paikkaan.  

Voimakas siirtyminen vasemmalle oli tyypillistä koko maassa. Kommunistien toiminta sallittiin ja nämä perustivat uuden kattojärjestön eli Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL).  Vuosia 1944-48 tavataan kutsua vaaran vuosiksi. Neuvostoliitto oli voitokkaan maailmansodan aikana vahvistanut asemiaan itäisessä Euroopassa. Monissa maissa siirryttiin  Neuvostoliiton painostuksen seurauksena kommunistiseen järjestelmään. Tällä kertaa SDP pelasti demokraattisen järjestelmän. Useissa maissa sosiaalidemokraatit sulautuivat kommunisteihin ja itse asiassa Suomessakin oli tarkoitus sulauttaa SDP SKDL:n osaksi. SDP liittoutui porvarillisten voimien ja Mannerheimin sekä Paasikiven kanssa säilyttäen demokratian ja pitäen Neuvostoliiton vaikutusvallan pienempänä kuin mitä se oli muualla sen vaikutusalueella. Vaaran vuoden päättyivät SKDL:n vaalitappioon vuonna 1948. 

Vuoden 1948 vaaleissa vasemmisto jakautui. SDP ja SKDL kävivät työväenliikkeen sisällä rajua taistelua työmiehen sieluista niin kotimaisin kuin ulkomaisenkin avun turvin. SKDL sai apua Neuvostoliitosta ja SDP rahallista tukea Ruotsista, joka välitti Yhdysvalloista tulleen tuen. Kunnallisvaaleissa SDP sai kuusi, porvarit kuusi, SKDL 4 ja Karjalan siirtoväki yhden paikan. Valtuutettujen määrä oli kasvanut kahdella lähinnä evakkojen asuttamisen vuoksi. 

Vuonna 1950 vasemmiston valta Raisiossa kasvoi. SDP sai kahdeksan (+2), SKDL kuusi (+2), Kokoomus neljä ja maalaisliitto kolme valtuutettua. Yhteensä valtuutettuja oli 21. Vasemmistovalta voimistui myös vuonna 1953, jolloin SDP sai yhdeksän (+1), SKDL kahdeksan (+2), Kokoomus kolme (-1) ja maalaisliitto kaksi (-1) valtuutettua. Lisäksi valittiin yksi riippumaton vasemmistoon kuulunut valtuutettu. Yhteensä valtuutettuja oli 23 eli voimasuhteet vasemmiston hyväksi 18-5. Vuonna 1956 järjestettiin viimeiset kolmivuotisen valtuuston vaalit. Valtuuston koko kasvoi edelleen ja nyt valittiin 27 valtuutettua. Vaalin tulos oli selkeä: SDP 10 (+1), SKDL 9 (+1), oikeiston liitto 2 ja keskusta 6. Voimasuhteet olivat 19-8 vasemmiston hyväksi. 

Vuonna 1960 sosialidemokraatit kärsivät tappion puoluehajaannuksen vuoksi. Valtuutettuja valittiin nyt 31, mutta sosialidemokraattien oli tyydyttävä entisiin paikkoihin (10). SKDL nousi suurimmaksi ryhmäksi 13 valtuutetullaan (+4). Porvarillinen puoli sai yhteensä kahdeksan valtuutettua. Voimasuhteet vasemmiston hyväksi olivat 23-8. 

Vuonna 1960 vasemmistoenemmistöisestä eduskunnasta huolimatta sosialidemokraattinen liike oli vastustajien taholta onnistuttu työntämään lähes täydellisesti syrjään. Samana vuonna järjestelyissä kunnallisvaaleissa sosialidemokraattien saavuttamasta kymmenestä paikasta viisi tuli Voiman  jäsenille.  

Kovin erikoisissa oloissa päättäjät joutuivat toiminaan 1950-luvulla. Kunnan hallinto kokoontui keskustassa kauppias Laineen torpassa, josta oli kunnostettu jonkinlaisia toimitiloja kokouksia varten ja kunnansihteerin asunnoksi. Talo oli puilla lämmitettävä ja erikoisuutena oli, että savu poistui tavattoman huonosti ulos.  Joutuipa valtuuston puheenjohtaja Helenius kerran jopa komentamaan valtuutetut ulos, koska huone oli savun täyttämä. Siksi tuntui aivan ylelliseltä kun uusi kunnantalo, joka myöhemmin on palvellut kirjastona ja kulttuuritalona, valmistui.  

Veroäyriä ei voinut nostaa, koska jokainen oli kovilla raskaitten vuosien jälkeen. Tiukoissakin taloudellisissa olosuhteissa voitiin kuitenkin ryhtyä kehittämään terveyden- ja lastenhoitoa. ALKUUN

 

Puoluehajaannuksesta uuteen nousuun 1960-2003

 Sosialidemokraattinen liike oli 1950-luvulla osoittautunut niin vahvaksi, että sen organisoidut osat alkoivat ottaa mittaa toisistaan. Puolueriita alkoi TUL:n sisällä. Kyse oli talouspolitiikan painopisteestä, painotuksesta maaseudun ja kaupunkien välillä, tuottajista ja kuluttajista. Myös henkilökysymyksillä oli merkityksensä riidassa, joka jakoi puolueen ns. leskisläisiin ja skogilaisiin. Puolue hajosi ylimääräisessä puoluekokouksessa 1957.  

Hajaannus levisi yli koko järjestökentän. Vähemmistöön jäänyt osapuoli perusti Työväen ja Pienviljelijäin Sos. dem. Liiton (TPSL), jonka keulakuvaksi tuli Emil Skog. Heidän todellinen valtakeskuksensa oli kuitenkin SAK ja eräät heidän käsiinsä jääneet liitot. TPSL osallistui hallitustyöhön SAK:n välityksellä ja heidän ansioksi on laskettava työeläkelait TEL ja LEL. Sosialidemokraatit, jotka olivat jääneet ay-liikkeessä vähemmistöön, perustivat Suomen Ammattijärjestön (SAJ). 

Puolue alkoi eheytyä Rafael Paasion tultua puheenjohtajaksi Väinö Tannerin jälkeen. Vastaava eheytyminen tapahtui myös ay-liikkeessä, jolloin SAJ voitiin lakkauttaa. SDP palasi hallitusvastuuseen ja alkoi kaksi vuosikymmentä kestäneiden kansanrintamahallitusten aika. 

Vuoden 1964 kunnallisvaaleissa SDP sai yhden lisäpaikan, mutta seuraavissa kunnallisvaaleissa tuli kahden paikan tappio. Tällä välin Raisio oli muuttunut kauppalaksi vuonna 1966. Vuonna 1972 SDP sai yhteensä 10 valtuutettua. Varsin heikosti menivät vuoden 1976 kunnallisvaalit. Puolue sai toki yhden lisäpaikan, mutta samaan aikaan uusia valtuuston koko kasvoi kahdellatoista valtuutetulla. Tämän jälkeen valtuuston koko on ollut 41 valtuutettua. 

Hyvinvointivaltiota kehitettiin 1960- ja 1970-luvuilla. Suomessa oli muuttoliike erittäin vilkas 1960-luvun lopulla, jolloin myös Raision asukasluku kasvoi hyvin nopeasti. Saman vuosikymmenen lopulla Raisiossa ryhdyttiin kokeilemaan peruskoulua eräiden sosiaalidemokraattien tarmokkaan toiminnan tuloksena. Kauppalassa siirryttiin uuteen järjestelmään huomattavasti ennen muita.  

Terveydenhuoltoa kehitettiin Raisiossa nopeasti 1970-lukujen alussa. Terveyskeskus ja Raision sairaala aloittivat toimintansa. Näin kaupungille ja sen lähiseudulle voitiin taata perus terveydenhoitopalvelut. Myös muut palvelut kehittyivät niin nopeasti, että kasvava Raisio muuttui kaupungiksi vuoden 1974 alusta.  

Seuraavissa kunnallisvaaleissa SDP:n menestys oli varsin tasainen. Vuoden 1992 vaaleissa SDP sai suurvoiton, sillä puolue sai kolme lisäpaikkaa. Sama suuntaus jatkui vielä vuonna 1996, jolloin puolue sai parhaan tuloksen sitten vuoden 1964. Vuoden 2000 vaaleissa puolue menetti yhden paikan, mutta säilytti silti suurimman puolueen asemansa. 

Vuonna 1981 valmistui uusi kaupungintalo, joka mahdollisti tehokkaamman hallinnon, sillä lähes koko toiminta voitiin sijoittaa uuteen rakennukseen. Vilkas rakentaminen jatkui ja vuosista 1986-87 tuli erittäin vilkkaan rakentamisen aikaa. Tuolloin valmistuivat liikuntahalli, Petäsmäen päiväkoti, Friisilän uusi koulu ja terveysaseman laajennus.  

Hallinnollisesti Raisiosta tuli vapaakunta vuoden 1989 alusta lukien. Hallintoa muokattiin tehokkaammaksi ja joustavammaksi mm. vähentämällä lautakuntien määrää tuntuvasti. 

1990-luvun alkupuolen lama helpotti kaupungin taloudessa vuosikymmenen puolivälissä, mutta 2000-luvun alussa tilanne kiristyi uudelleen. Lamakaudesta huolimatta sekä yksityinen että julkinen uudisrakentaminen että perusparantaminen jatkuivat vilkkaana. Kohteena olivat mm. koulut, uimahalli ja kirjasto. Juhlaankin oli aihetta, sillä Raision 700-vuotisjuhlia vietettiin vuonna 1992. 

Työttömyys oli Raisiossa 1990-luvulla vakava ongelma. Kaupunki palkkasi tilannetta helpottaakseen ennätysmäärän työttömiä keskittyen nuoriin ja pitkäaikaistyöttömiin. Pahimmillaan työttömyys oli Raisiossa yli 20 %. 

Viimeksi kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana Raisiosta on tullut lähes 24 000 asukkaan kaupunki. Se on tunnettu hyvistä peruspalveluistaan, mm. koulutus- ja liikuntamahdollisuudet ovat monipuoliset. Kulkuyhteydet muualle ovat erinomaiset ja elintarviketeollisuus on tehnyt kaupungin nimeä tunnetuksi eri puolilla maailmaa. Omakotiasumisen merkitys on korostunut ja sitä tuki vuonna 1997 järjestetyt asuntomessut. 

Yhdistyksen jäsen Samuli Porsanger toimi ensin kunnansihteerinä Raisiossa 1956-60 ja sen jälkeen kunnan, kauppalan ja kaupunginjohtajana vuoteen 1988 asti. Porsangerin merkitys yli 30 vuoden ajan johtavana virkamiehenä nopeasti kehittyneessä kaupungissa on kiistaton.

 

Raision kunnan-, kauppalan- ja kaupunginvaltuuston poliittinen jako vuosina 1945-2000.

 

 

 1945

 1947

 1950

 1953

 1956

 1960

 1964

 SDP

 10

 6

 8

 10

 10

10

 11

 SKDL, Vas

 

 4

 6

 8

 9

13

 11

 porv., muu

 5

 7

 7

 5

 8

 8

 9

 yhteensä

 15

 17

 21

 23

 27

 31

 31

 

 

  

 1968

 1972

 1976

 1980

 1984

 1988

 1992

 SDP

 9

 10

 11

 12

 13

 12

 15

 SKDL, Vas

 9

 8

 11

 11

 10

 10

 9

 porv., muu

 13

 13

 21

 20

 20

 21

 19

 yhteensä

 31

 31

 43

 43

 43

 43

 43

 

  

1996

 2000

 2004

SDP

 16

 15

  

SKDL, Vas

 8

 8

 

porv., muu

 19

 20

 

yhteensä

 43

 43

 43

 

ALKUUN

Uudet yhdistykset vähentävät Voimaa 1950-1960-luvuilla

 Sotien jälkeen työväestön asema vahvistui tavattomasti. Kaupungistuminen ja teollistuminen lähtivät liikkeelle entistä nopeammin. Turussa oli varsin paljon sotakorvaustuotantoa ja se veti uutta väkeä Turun lisäksi myös lähikuntiin. Rintamamiehille oli Raisiossa lisäksi hankittu joko ilmaisia tai hyvin halpoja omakotitontteja. Tämä lisäsi paitsi kunnan asukaslukua myös puolueen kannatusta. Myös kilpailutilanne SKDL:n kanssa  innosti yhdistystä laajaan jäsenhankintaan.

Myös poliittinen tilanne muuttui. Sosialidemokraattinen puolue joutui tavattomien arvostelujen ja hyökkäysten kohteeksi niin porvarien kuin työväenluokkaan kuuluvien piirien taholta. Puolue sai arvostelua samanaikaisesti maltillisuudestaan ja jyrkkyydestään. Kaikesta huolimatta SDP säilytti puolueen johtoaseman työväenluokan parissa. Kevään 1945 eduskuntavaaleissa SKDL sai Raisiossa enemmän ääniä kuin SDP, mutta syksyn kunnallisvaaleissa tilanne oli muuttunut tehostuneen puoluetyön vuoksi päinvastaiseksi. Kunnallisvaaleissa hajaannusta ei vielä ollut tullut, sillä SDP ja SKDL tulivat mukaan vaaleihin vielä yhdellä listalla. Sodan jälkeisessä uudessa tilanteessa suhteet sekä vasemmalla että oikealla oleviin poliittisiin ryhmiin säilyivät Raisiossa poikkeuksellisen hyvinä. Kilpailu oli kovaa, mutta asiallista. 

Vuoden 1946 aikana tapahtui Voiman jäsenmäärässä voimakasta kasvua. Poliittinen aktiivisuus lisääntyi ja vuoden 1945 jäsenmäärä (69) kasvoi huomattavasti vuoteen 1946 (100) verrattuna. Aikaisemmat ennätykset – lukuun ottamatta vuoden 1917 poikkeuksellisia aikoja - ylitettiin. 

Työväenpuolueiden suhteet alkoivat myös Raisiossa heiketä. “Se valistustyö, jotta SKDL, SKP:n esiliina, on vuoden varrella johtanut tulokseen. Ei heille, vaan meille eduksi. Se on avannut hiljaisemmankin sosiaalidemokraatin silmät näkemään, että julkinen mielipiteenilmaisu on nyt paikallaan.” Kamppailu työväenpuolueiden kesken alkoi kuumentua. Puolue käynnisti ”Taisteleva sosialidemokratia”-kampanjan, jotka tilaisuudet vetivät yleisöä ja sisäistä puoluetyötä vahvistettiin opintokerhon ja kurssien avulla sekä aktiivisella kokoustoiminnalla. 

Sotien jälkeen työväentalolla Voima alkoi järjestää tansseja. Nämä olivatkin suosittuja, sillä edeltäneinä sotavuosina oli tanssikielto. Vuonna 1948 ryhdyttiin järjestämään myös keskustelutilaisuuksia joka toinen keskiviikko työväentalolla. Tilaisuuksissa luettiin keskusteltiin ajankohtaisista poliittisista asioista sekä tutustuttiin uuteen kaunokirjallisuuteen. Uusi Väinö Linnan Tuntematon Sotilaskin luettiin pieninä paloina ja niiden pohjalta käytiin keskustelua. Eniten keskustelua herätti kevytmielinen Punainen Rubiini. Ihalan suunnalla kyllästyttiin kulkemaan työväentalolla ja siksi tilaisuuksia päätettiin pitää yksityiskodeissa, mikä myöhemmin  loi pohjaa Ihalan sos.dem. yhdistyksen synnylle vuosina 1951-52. Epävirallisten kokousten runsaus  aiheutti sen, ettei muodollisia kokouksia järjestetty vuosittain kuin muutamia. 

Vuonna 1956 vietettiin yhdistyksen 50-vuotisjuhlaa työväentalossa. Juhlassa yhdistyksen historiaa selvitti Yrjö Helenius ja samassa yhteydessä vihittiin myös uusi lippu, joka on edelleen käytössä. Samana vuonna perustettiin myös naisjaosto, jota oli pidemmän aikaa ehditty suunnitella. Jaoston perustava kokous pidettiin Alli Lunnamon luona ja piirin naisjaoston toimintaa kävi opastamassa kansanedustaja Vappu Heinonen. 

Raisiossa puoluehajaannus ei ollut erityisen merkittävä.  TPSL:n toiminta jäi vähäiseksi ja hajaannus kesti vajaat 10 vuotta. Sosialidemokraattien merkitys ei juuri vähentynyt, mutta huomattavaa on, että SKDL nousi suurimmaksi työväenpuolueeksi. Raisioon muodostui myös oma Työväen ja Pienviljelijäin Sos. Dem. Puolueen yhdistys. Se toimi kaikkiaan kolme vuotta ja sen johdossa toimi Toivo Kivipelto. Jäseniä oli kaikkiaan noin 40, jotka samanaikaisesti olivat myös puoluelinjan yhdistysten jäseniä. Toiminta lopetettiin lyhyeen ja puolue eheytyi nopeammin kuin muualla eikä pitkäaikaisia kaunoja syntynyt. Toivo Kivipelto on mm. SDP:n kunniajäsen, pitkäaikainen puolueaktiivi ja entinen valtuutettu. 

Kunnallisjärjestö perustettiin vuonna 1960. Vuosikokouksessa 13.3. 1960 Voima päätti liittyä

 

 
 
 järjestöön mukaan vasta varsin tiukan äänestyksen jälkeen (16-13). Tuolloin elettiin sosiaalidemokraattisessa liikkeessä poliittisen hajaannuksen aikaa ja laineet löivät perusjärjestöihinkin. Hajaannus vaikutti kielteisellä tavalla toimintaan ja jäsenistö passivoitui. Sääntömääräiset ja rutiininomaiset asiat toki hoidettiin ja yhdistyksen talous sekä työväentalo pidettiin kunnossa. 

Jäsenmäärissä tapahtui huomattavia muutoksia. Ihalan ja Länsi-Raision yhdistysten perustaminen sekä puoluehajaannus vähensivät jäsenmäärää niin, että jäseniä oli vuonna 1963 vain 28. Toiminta elpyi kuitenkin nopeasti ja jäsenistö kasvoi niin, että vuonna 1964 jäseniä oli jo 41. Jo vuonna 1966 Voiman puheenjohtaja Esko Höglund oli todennut, että uusien yhdistysten perustaminen oli johtanut kituvien ryhmien syntyyn. Hän ehdotti tuolloin voimien yhdistämistä  toiminnan tehostamiseksi. Samasta asiasta keskusteltiin vuonna 1968 ja jatkuvasti senkin jälkeen, mutta pienten yhdistysten perustamiseen johtanutta toimintaa, joka on epäilemättä pahin virhe vuoden 1918 sodan jälkeen, ei ole saatu myöhemminkään korjattua. Näin siitä huolimatta, että kunnallisjärjestö on kirjannut tavoitteekseen siirtymisen kokonaan yhden yhdistyksen malliin. Ihalan yhdistyksen perustamiseen oli suhtauduttu erittäin myönteisesti. Mitä enemmän yhdistyksiä perustettiin, sitä kielteisemmäksi  muuttui Voiman kanta. Raisioon syntyi useita yhdistyksiä, jotka eivät toimineet riittävän tehokkaasti. Toimet Voiman ja työväenyhdistys Killan yhdistämiseksi etenivät pitkälle vuonna 1969, mutta kaatuivat lopulta. Pari vuosikymmentä myöhemmin Kilta sulautettiin Ihalan osaksi. 


Työväentalo oli Voiman käytössä 1960-luvulle saakka. Vaikka korjaustöitä ja varainkeruuta oli tehty talkoilla, eivät tuntuvasti pienentyneen yhdistyksen varat tahtoneet riittää rakennuksen ylläpitoon. Vuonna 1966 nopeasti pienentynyt yhdistys joutui toteamaan, ettei sillä ollut enää varaa lämmittää rakennusta ja maksaa vahtimestarille palkkaa. Koska talo oli pelkästään Voiman omistuksessa, ei muilla yhdistyksillä tai kunnallisjärjestöllä ollut halua sijoittaa tarvittavia rahoja ja muita voimavaroja sen kunnostukseen ja ylläpitoon. Talo vuokrattiin 20 vuodeksi yrityskäyttöön ja rakennus purettiin vuonna 1986. Vanhan työväentalon rappeutumisen seurauksena menetettiin samalla huomattava osa raisiolaista työväenkulttuuria. Samalla työväentalon rappio oli osoituksena siitä, ettei Voiman silpomisesta pienempiin osiin sittenkään seurannut tehokasta toimintaa yhdistysten välille. ALKUUN

Alankojan pitkä puheenjohtajakausi

 SDP:n eheytyminen, kauppalan kasvu  ja yleinen poliittinen aktiivisuus vaikuttivat Voiman jäsenmäärään selvästi 1970-luvun alussa. Vielä vuonna 1971 jäseniä  oli ollut vain 40, mutta vuosina 1973-74 jäseniä oli yli 70. Vuosikymmenen lopulla jäsenmäärä oli jo yli 100. Yhdistyksen jäsenet osallistuivat aktiivisesti kunnallispolitiikkaan, mutta sen sijaan yhdistystoimintaan olisi pitänyt jäsenten mielestä pitänyt saada lisää aktiivisuutta. On todettava, että kokouksiin osallistui tavallisesti 20-30 jäsentä. Yhdistys kokoontui 6-9 kertaa vuodessa ja jäsenet ottivat varsin aktiivisesti osaa kokouksiin. Kokouksia pidettiin 1970- ja 1980-luvun alkupuolella pääasiassa Friisilän kerhotilassa, joka oli vuodesta 1972 Voiman omistama, mutta vuokrattuna sekä kaupungin että seurakunnan käyttöön. Tilassa toimi myös Friisilän koulu lyhyen aikaa pian perustamisensa jälkeen. Myöhemmin tila myytiin SKDL:n käyttöön ja se on nykyisinkin Vasemmistoliiton omistuksessa.

Raisiolaisessa kunnallispolitiikassa Voiman merkitys kasvoi 1980-luvulla. Vuonna 1980  valitussa valtuustossa Voiman jäseniä oli kahdestatoista valtuutetusta neljä, neljä vuotta myöhemmin kolmestatoista viisi, mutta vuoden 1988 jälkeen kahdestatoista kuusi. Voiman osuus valtuutetuista kasvoi kolmanneksesta puoleen. Siten yhdistyksen ehdokasasettelua tulee pitää onnistuneena. Vahva ote raisiolaiseen kunnallispolitiikkaan säilyi merkittävänä vuosikymmenen vaihteen yli.


Voiman onnettoman lopun saanut suurhanke eli uuden työväentalon rakentaminen alkoi vuonna 1987. Työväentalo oli ollut pitkään vuokrattuna pienyrityksille ja 1980-luvun puolivälissä talo oli todettu korjauskelvottomaksi. Muilta raisiolaisilta yhdistyksiltä tiedusteltiin halukkuutta yhteistyöhön, mutta sitä ei ollut riittävästi. Yhdistys ei voinut muuta kuin purkaa talo ja ryhtyä etsimään tontille muuta käyttöä. Voima myi vanhan työväentalon tontin Kiinteistö Oy Voimakulmalle runsaan puolen miljoonan markan kauppahinnasta. Suuri osa omaisuudesta kuitenkin menetettiin Voimankulman vararikon yhteydessä.

 

Vuonna 1988 yhdistyksessä oli 118 jäsentä.  Samalla tasolla jäsenmäärä oli koko 1980-luvun. Toiminnan jatkuvuuden kannalta pidettiin tärkeänä, että jäsenistö kasvaa ja uudistuu. Tavoitteena oli 6-7 jäsenen kasvu joka vuosi. Siten vuonna 1992 oli tarkoituksena, että puolueella olisi noin 140 jäsentä. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä jäsenmäärä alkoi pikemmin laskea. Syynä tähän oli kiinnostuksen lasku poliittista toimintaa kohtaan. Tiedotusvälineet olivat omaksuneet uuden linjan, jossa nimenomaan kaiveltiin esille kaikenlaisia kähmintöjä, jonka seurauksena kansalaisille tuli vaikutelma siitä, että politiikka on likaista peliä. Politiikkaa tekevien arvostus alkoi nopeasti laskea. Erityisen nopeasti laski arvostus valtakunnantason päättäjiä kohtaan. Paikallisia päättäjiä pidettiin useammin parempina ja viattomampina ihmisinä, jotka ovat lähempänä tavallista kansalaista.  

Yleisiä kokouksia yhdistys järjesti1980-luvulla noin puoli tusinaa vuosittain ja osallistujia niissä oli keskimäärin noin 25. Yhdistystoiminta oli siis  varsin aktiivista koko 1980-luvun ja siihen vaikuttivat positiivinen suuntaus, joka näkyi mm. siinä, että presidentiksi valittiin sosialidemokraatti Mauno Koivisto. Samoin SDP oli koko vuosikymmenen hallitusvastuussa ja vaikutusmahdollisuudet kaupungin-valtuustossa paranivat. ALKUUN

 Hiipuvan kiinnostuksen 1990-luku

 Voiman toiminta oli vielä varsin vilkas 1990-luvun alussa. Edellisen vuosikymmenen lopussa oli ollut voimakas taloudellinen nousukausi, joka alkoi kääntyä laskuun. Voiman jäsenet, joita vuonna 1990 oli 116, toimivat aktiivisesti puoluetoiminnassa niin kaupungin, seurakunnan kuin puolueenkin piirissä. 

Vuonna 1991 Voiman jäsen Anneli Kivijärvi oli eduskuntavaaliehdokkaana. Hän ei kuitenkaan tullut valituksi. Yleisestikään vaalit eivät menneet erityisen hyvin, Keskustapuolue nousi suurimmaksi puolueeksi ja sosiaalidemokraattinen liike vetäytyi oppositioon. Voimalla oli sen sijaan syytä juhlia, sillä yhdistys saavutti 85-vuoden iän. 

Vuodesta 1992 lama koetteli Suomen taloutta. Työttömyys lisääntyi nopeasti ja yrityksiä ajautui konkurssiin. Kaupungin verotulot laskivat, jolloin säästöjä oli löydyttävä. Tämä asetti sosialidemokraattiset päättäjät tukalaan tilanteeseen. Enää ei juurikaan voinut luvata uusia palveluja kaupunkilaisille entisten vuosien tapaan. Keittämisen sijaan päättäjien oli löydettävä erilaisia säästöjä. 

Myöskään työväenyhdistys Voima ei jäänyt vaille laman seurauksia. Kiinteistö Oy Voimankulma asetettiin suoritustilaan, jonka seurauksena yhdistykselle tuli huomattavia taloudellisia tappioita. Uudessa työväentalossa oli sali 300 hengelle ja 30 hengen kabinetti. Uusi työväentalo sai nimekseen Huhkotalo ja viereen syntyi pieni liikekeskus. 

Kiinteistön tuotto oli nousukauden huumassa arvioitu liian korkeaksi, koska tilojen arveltiin vuokrattuina tuottavan hyvin. Lamakausi alkoi, jolloin toiminta ei ollut enää kannattavaa. Kiinteistö siirtyi pian Turun Työväen Säästöpankille ja lopulta valtion Arsenalille. Voiman lisäksi myös eräät muut tahot kärsivät tuntuvia taloudellisia tappioita. Henkisen tappion kärsi raisiolainen sosialidemokraattinen työväenliike, joka ei pystynyt yhteistuumin huolehtimaan vanhasta työväentalosta. 

Vuoden 1992 kunnallisvaaleissa sosialidemokraattinen puolue hyötyi oppositioasemastaan. Voiman jäsenistä valtuustoon pääsivät Päivi Holanne, Anneli Kivijärvi, Markku Lehtokari, Heikki Löfgren, Maija  Näveri ja Pirkko Rasi. Ehdokkaita yhdistys oli asettanut 19. Yhdistyksellä olisi ollut mahdollisuus asettaa useampiakin ehdokkaita, mutta halukkuus kunnallisiin luottamustoimiin alkoi vähetä.  

Yhdistyksen jäsenmäärä on ollut laskusuunnassa koko 1990-luvun. Vuonna 1992 jäseniä 108. Vuonna 1993 jäseniä oli 102 ja vuonna 1999 87. Kiinnostus yhdistystoimintaa kohtaan on ollut hiipumassa niin sosialidemokraateilla kuin muillakin puolueilla. Puoluetoimintaa ei pidetty enää yhtä kiinnostavana kuin aikaisemmin. Täten yhdistystoiminta alkoi yhä enemmän olla erilaisiin vaaleihin valmistautumista.

Vuonna 1995 oli jälleen voitokkaat eduskuntavaalit. Puolue kasvoi ylivoimaisesti suurimmaksi puolueeksi. Ehdokkaana oli mm. Anneli Kivijärvi, mutta hän ei saanut riittävää kannatusta. Taloudellinen lama alkoi väistyä ja Raisio oli selvinnyt siitä huomattavasti pienemmin naarmuin kuin moni muu kunta. Raisiota voitiin laman aikanakin varovasti kehittää noudattaen maltillisuutta. 

Kunnallisvaalit järjestettiin jälleen vuonna 1996. Raisio oli harvoja paikkakuntia, jossa yleisesti tappion kärsineet sosialidemokraatit lisäsivät kannatustaan mm. edullisen ehdokasasettelun ja järkevän kunnallisen taloudenpidon seurauksena. Raisiota oli sosialidemokraattien toimesta hoidettu niin, että se kelpasi malliksi muillekin. Voiman ehdokkaista läpi pääsivät Pirkko Rasi, Markku Lehtokari, Eeva‑Johanna Eloranta, Merja Salo, Päivi Holanne ja Anneli Kivijärvi. Myöhemmin vielä Hannele Lehto-Laurila liittyi Voiman jäseneksi. Siten Voiman “valtuustoryhmä” oli erittäin naisvaltainen ja kooltaan lähes yhtä suuri kuin koko Vasemmistoliiton valtuustoryhmä.  

Samana vuonna järjestettiin Voiman 90-vuotisjuhlat, jota vietettiin koko Raision sosialidemokraattisen toiminnan merkkivuotena. 

Vuosi 1997 tullaan muistamaan Voiman toiminnan elpymisenä. Yhdistys hankki Arsenalilta keskustasta hyvin näkyvältä paikalta toimisto- ja kokoustilan jälkikäteen arvioiden hyvin edullisesti. Tilan vuokralaiseksi tuli Raision Sos. Dem. kunnallisjärjestö. Tilassa oli Voiman toiminnan lisäksi runsaasti muutakin toimintaa ja samalla toiminta tuli näkyvämmäksi myös kaupunkilaisten suuntaan. Nuorten Kotkien toiminta elpyi uudestaan. Samoin Voiman puheenjohtajana toiminut Pirkko Rasi valittiin ensimmäisenä naisena valtuuston puheenjohtajaksi vuosiksi 1997-1999. Vuoden 1998 aikana ei merkittäviä muutoksia toiminnassa tapahtunut. Jäsenmäärä laski nyt jo 1970-luvun  tasolle, sillä jäseniä oli enää alle 90. Kaksi vuotta jatkunut eripura puolueen sisällä osoitti loppuvuodesta lievenemisen merkkejä. Toiminta oli pääasiassa rutiiniluontoisen asioiden hoitoa, ellei poikkeuksena pidetä tämän historian kokoamista. 

Kaupungin talous säilyi vakaana 1990-luvun lopulla. Vasemmistoliitto halusi kasvattaa menoja ja kokoomus puolestaan säästää entistä enemmän. Sosiaalidemokraattien merkitys oli aivan ratkaiseva, sillä juuri he ratkaisivat kaupungin kehityksen suunnan. Vasta myöhemmin selviää, onko valittu suunta ollut oikea. 

1990-luvulla yleisiä kokouksia pidettiin vuosittain 6-9. Johtokunta kokoontui  myös yhtä usein. Alkuvuosina yleisiin kokouksiin osallistui yleensä noin 20-25 jäsentä, mutta vuosikymmenen puolenvälin jälkeen kiinnostuksen hiivuttua ja jäsenkunnan ikäännyttyä enää noin 15. Kokouksia pidettiin ensin Huhkotalossa, sitten eri puolilla kaupunkia ja myöhemmin Kirkkoväärtinkujan toimitilassa, joka sai nimekseen Voimala. ALKUUN

Uudelle vuosituhannelle

 Vuosituhannen vaihtuminen ei tuonut oleellista muutosta yhdistyksen toimintaan. Vuoden 1999 lopulla yhdistystä luotsannut Pirkko Rasi jätti päivänpolitiikan osallistuttuaan monenlaiseen toimintaan pitkälti toista vuosikymmentä. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Timo Jalonen. 

Yhdistys lähti valmistautumaan vuoden 2000 kunnallisvaaleihin hieman alavireisessä tunnelmassa. Voiman seitsemästä valtuutetusta kaksi ei ollut enää mukana. Ehdokasasettelu onnistui kuitenkin aivan yhtä hyvin kuin vuosien 1992 ja 1996 kunnallisvaalien aikana. Valtuutetuiksi tulivat Ismo Pihlava, Anneli Kivijärvi, Eeva-Johanna Eloranta, Hannele Lehto-Laurila ja Merja Salo. Voiman ryhmä oli varsin naisvaltainen.  

Vuoden 2000 aikana yhdistys teki yhteistyötä muiden raisiolaisten sosiaalidemokraattisten yhdistysten - Ihalan, Sillan ja Varppeen -  kanssa. Voimassa ryhdyttiin entistä päättäväisemmin ajamaan kaikkien raisiolaisten sosialidemokraattisten yhdistysten tiiviimpää yhteistyötä.  

Vuoden 2001 lopulla aika oli kypsä suurelle fuusiolle. Lokakuussa 2001 päätti Raision Sos. Dem. yhdistys Silta lopettaa toimintansa ja marraskuussa 2001 oli Varppeenseudun Sosialidemokraattien vuoro. Yhdistyksen jäsenmäärä kaksinkertaistui fuusioiden seurauksena ja jäljelle jäi Raisioon enää vain kaksi yhdistystä – Voima ja Ihala. Yhdistyksen puheenjohtajaksi vuodelle 2002 valittiin Ari Nevalainen. 

Yhdistyksestä tuli merkittävä poliittinen voimatekijä Raisioon. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 180. Valtuustoryhmän viidestätoista valtuutetusta 12 oli Voiman jäseniä. Sama poliittinen vastuunkanto tuli esille myös hallitus- ja lautakuntatyössä. 

Vuosi 2002 oli uuden entistä laajemman yhdistyksen toiminnan aikaa. Toiminta vireytyi huomattavasti ja johtokunta toimi tavallista laajempana. Voiman, Sillan ja Varppeenseudun sosialidemokraattien kesken oli sovittu, että johtokuntapaikat jakautuvat siten, että Voima ja Silta saivat viisi paikkaa ja Varppeenseutu kolme.  Samalla käytiin keskustelua myös Kunnallisjärjestön toiminnan tarpeellisuudesta. Voimassa järjestöä pidettiin nykytilanteessa tarpeettomana, mutta Ihalan Sos. Dem. yhdistys vastusti toiminnan lopettamista. Vuonna 2002 Kunnallisjärjestön Väenlehti tuli tiensä päähän ja Voima alkoi julkaista omaa lehteään. 

Vuoden 2003 eduskuntavaaleihin yhdistys asetti kolme ehdokasta, joista Eeva-Johanna Eloranta ja Arto  Jokinen olivat ehdokkaina maalisvaaleissa. Samana kunnallisjärjestön toiminta loppui. Puolueen säännöt olivat muuttuneet siten, että jos paikkakunnalla toimii vain kaksi perusyhdistystä, ei kunnallisjärjestöä enää tarvita, vaan tilalle luodaan paikallistoimikunta. Tämän puheenjohtajaksi valittiin Veijo Mikola. ALKUUN

 

Lopuksi 

Tämä on lyhyt kuvaus työväenyhdistys Voiman 97-vuotisesta taipaleesta. Tarkempaa tietoa Raision kaupungin kehityksestä saa kaupungin kolmiosaisesta historiasta. Myös puolueesta on kirjoitettu kolmiosainen historia,  joka on nimeltään Kohti kansanvaltaa. Vuoden 1918 tapahtumista saa yksityiskohtaisimman kuvauksen moniosaisesta Punaisen Suomen historiasta. 

Muuta kiinnostavaa, mutta hieman hankalasti käytettäviä tietolähteitä ovat valtuuston ja muiden päätöksentekoelinten pöytäkirjat, jotka ovat nähtävillä kaupungintalolla. Turussa on julkaistu Länsi-Suomen Työmiehen, Sosialistin, Turun Päivälehden ja Uutispäivän nimellä maakunnallista lehteä jo vuodesta 1898 lähtien. Se on kaikkien kansalaisten saatavilla Turun yliopiston pääkirjastossa. Myös niistä löytyy mielenkiintoisia tietoja raisiolaisten sosialidemokraattien toiminnasta. Työväenyhdistys Voiman pöytäkirjat ovat lähes aukottomasti saatavissa Voimalassa. 

Sosialidemokratiaa ei uhkaa mikään. Itse asiassa monet muutkin puolueet ovat enemmän tai vähemmän ryhtyneet puolustamaan sosialidemokratian suurinta saavutusta pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Aatteemme elää hyvin koko läntisessä Euroopassa. Itse asiassa 1990-luvun lopulla paremmin kuin koskaan. Sosialidemokraattinen liike elää ja puolustaa vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa edelleen ja raisiolainen  työväenyhdistys Voima on siinä voimakkaasti mukana. ALKUUN

 SDP:n kannatus Raisiossa ja koko maassa vuosina 1919-2003.

vuosi

 

SDP

 

SDP %

 

 maa %

 

 paikat

 

SSTP %

 

SKDL %

 

TPSL %

 

1919

 

249

 

35,9

 

38,0

 

80

 

 

 

 

 

 

 

1922

 

105

 

16,6

 

25,1

 

53

 

29,5

 

 

 

 

 

1924

 

203

 

31,7

 

29,0

 

60

 

12,7

 

 

 

 

 

1927

 

187

 

29,0

 

28,3

 

60

 

1,9

 

 

 

 

 

1929

 

162

 

28,0

 

27,4

 

59

 

17,0

 

 

 

 

 

1930

 

286

 

40,1

 

34,2

 

66

 

1,9

 

 

 

 

 

1933

 

201

 

34,7

 

37,3

 

78

 

 

 

 

 

 

 

1936

 

210

 

36,6

 

38,6

 

83

 

 

 

 

 

 

 

1939

 

302

 

46,0

 

39,8

 

85

 

 

 

 

 

 

 

1945

 

339

 

26,6

 

25,1

 

50

 

 

 

32,9

 

 

 

1948

 

550

 

34,4

 

26,3

 

54

 

 

 

28,1

 

 

 

1951

 

631

 

34,0

 

26,5

 

53

 

 

 

29,2

 

 

 

1954

 

934

 

33,2

 

26,2

 

54

 

 

 

33,1

 

 

 

1958

 

1115

 

30,8

 

23,2

 

48

 

 

 

31,9

 

 

 

1962

 

1268

 

23,2

 

19,5

 

38

 

 

 

36,2

 

8,0

 

1966

 

2068

 

34,1

 

27,2

 

55

 

 

 

35,0

 

3,0

 

1970

 

1791

 

26,0

 

23,4

 

52

 

 

 

27,3

 

1,6

 

1972

 

2233

 

30,1

 

25,8

 

55

 

 

 

27,1

 

1,0

 

1975

 

2261

 

25,9

 

24,9

 

54

 

 

 

27,6

 

0,3

 

1979

 

2678

 

26,0

 

23,9

 

52

 

 

 

25,4

 

 

 

1983

 

3305

 

29,9

 

26,7

 

57

 

 

 

20,1

 

DEVA

 

1987

 

2931

 

26,0

 

24,1

 

56

 

 

 

16,4

 

5,7

 

1991

 

3159

 

27,9

 

22,1

 

48

 

 

 

15,9

 

 

 

1995

 

4069

 

33,0

 

28,3

 

63

 

 

 

19,5

 

 

 

1999

 

3667

 

31,3

 

22,9

 

51

 

 

 

17,8

 

 

 

2003

 

4198

 

34,3

 

24,5

 

53

 

 

 

 

 

 

ALKUUN 

SDP:n Raisiossa vuosien 1945-2000  kunnallisvaaleissa saamat äänet ja osuus kaikista äänistä.

 

vuosi

 

SDP äänet

 

SDP %

 

 

1945

 

309

 

32,9

 

1947

 

480

 

30,6

 

1950

 

534

 

35,5

 

1953

 

933

 

38,8

 

1956

 

945

 

35,1

 

1960

 

1288

 

31,5

 

1964

 

2034

 

36,9

 

1968

 

1610

 

27,6

 

1972

 

2327

 

32,9

 

1976

 

2275

 

24,4

 

1980

 

2805

 

28,3

 

1984

 

2914

 

29,0

 

1988

 

3096

 

28,7

 

1992

 

3697

 

32,6

 

1996

 

3510

 

34,3

 

2000

 

3184

 

33,3

 

2004

 

 

 

 

ALKUUN