Hoitoaika ja -paikka: TAYS, yleissairaalapsykiatrian osasto YSP1 28.3 - 25.4.2006
Diagnoosit: F21, Psykoosipiirteinen persoonallisuus; F33.2, Toistuvan masennuksen vaikea masennusjakso
Lääkitys: Fluoksetiini 30 mg x1 ja perfenatsiini 2 mg x 2
Pasi Toivonen tuli osastolle YSP1 Mäntän mielenterveystoimiston
lääkärin lähetteellä tutkimus- ja hoitojaksolle
pitkittyneen depressio-oireiston vioksi.
Pasi Toivonen on 35-vuotias, mänttäläinen naimaton mies.
Ylioppilas vuonna -90, sen jälkeen siviilipalvelus, keskeytyneet merkonomiopinnot,
puutarha-alan tutkinto vuonna -96 ja 90-luvun lopulla paperialan tutkinto.
Varsinaisia työsuhteita ei ole ollut, mutta potilas on ollut työvoimatoimiston
järjestämissä työkokeiluissa. Potilaan elämä
on koostunut opinnoissa olosta, työttömyysjaksoista ja työharjoitteluista,
ja pitkästäkään psyykkisestä oirehdinnasta huolimatta
hän ei ole ollut sairauslomalla kuin yhden kuukauden talvella 2005.
Esitietojen mukaan potilas on ollut Mäntän mielenterveystoimiston potilaana vuodesta 2001 lähtien, ja diagnoosina ollut lähinnä masennustila. Hoito on koostunut pääasiassa harvajaksoisista supportiivisista käynneistä sairaanhoitajan ja lääkärin vastaanotolla. Potilaan kertoman mukaan koko mielenterveystoimiston hoitoaikansa hän on käyttänyt lääkitystä, joista esiin tulevat sitalopraami ja fluoksetiini. Sitalopraamista tullut ilmeisesti gastrointestinaalista huonoa oloa; tämän hetkinen lääkitys fluoksetiini 30 mg/vrk, lähettävän lääkärin mukaan lääkkeestä ei ole juurikaan vastetta. Potilas totesi, että lääkkeestä ei tunnu olevan myöskään mitään haitta. Potilaalle on suoritettu Mäntän mielenterveystoimistossa psykologin tutkimukset elokuussa 2005; tutkimustiloksissa keskeisimmäksi noussut masennus, lisäksi interpersoonallista herkkyyttä, taipumusta epäröidä, yksinäisyyttä, huonommuuden tunteita, kykytaso vahvaa keskitasoa, laaja-alaista älyllistämistä, voimattomuutta, motivaation puutetta, epävarmuuden- ja syyllisyyden tunteita ja ahdistusta.
Hoitoon tulovaiheessa potilas antoi melko ahdistuneen ja jännittyneen vaikutelman, ja oiretason kuvauksenahän toi esiin äärimmäisen voimakasta fyysistä väsymystä. Läpikäytäessä Mäntän mielenterveystoimistossa suoritettujen psykologin tutkimusten tuloksia, potilas tunnisti siinä mainitut kuvaukset omaksi oirehdinnakseen. Hoitojakso fokusoitiin tutkimuspainotteiseksi, ja alustavasti hoitoajaksi arvioitiin vähintään kaksi viikkoa. Potilaalla oli sisällöllinen hoitokontakti omahoitajasuhteessa, jossa luottamuksen rakentaminen aluksi vaati työstämistä omahoitajan ollessa mies potilaan toivoessa mielummin naishoitajaa, jolle arveli voivansa helpommin puhua. Myöhemminkin potilas koki hoitosuhdekeskustelut "tenttaamisena tai kuulusteluna", mutta ei kuitenkaan kieltäytynyt keskustelusta. Potilas oli osastoyhteisössä pääasiassa itsekseen ottaen vain vähän omaaloitteisesti kontaktia, mutta muiden tarjotessa keskustelun avausta potilas oli kontaktissa luontevasti. Hoidollisissa keskusteluissa tulivat keskeisesti esiin potilaan yksinäisyys, elämänkulun vaikeutuminen ja kapeutuminen murrosikäisestä lähtien ja massiivinen toivottomuus itsemurha-ajatuksineen. Potilas oli osastolla olojaksoonsa hyvin motivoitunut ja sitoutunut, ja näki sen keskeiseksi merkitykseksi saada olla osaston suomassa turvassa juuri huhtikuun ajan, joka om potilaalle erityisen vaikea kuukausi.
Potilaalle suoritettiin psykologin tutkimukset, joissa saatiin viitteitä
psyykkisten rakenteiden hataruudesta, persoonallisuushäiriötasoisesta
problematiikasta, johon liittyy potentiaalia ajoittaiseen realiteettien
löystymiseen; persoonallisuuden piirteistä tuli korostuneesti
esiin voimakasta sisäänpäinkääntyneisyyttä,
pidättyvyyttä, arkuutta ja estyneisyyttä sekä viitteitä
vaikeudesta tunteiden tunnistamisessa, aleksityymisyydestä ja keinottomuudesta.
Esiin tuli myös epätavallisia uskomuksia ja epätavallisten
johtopäätösten tekemistä. Avointa psykoottisuutta ei
tullut esiin. Potilas kävi apulaisylilääkärin konsultaatiokäynnillä,
jolla pohdittiin mm. potilaan diagnostiikkaa. Anamneesin, kliinisen statusvaikutelman
ja psykologin tutkimusten perusteella pohdinta asettuu akselille psykoosipiirteinen
persoonallisuus - eristäytyvä persoonallisuus - Aspergerin oireyhtymä,
joihin kaikkiin nähden potilaan oirekuvassa on viitteitä. Hoitavan
lääkärin potilaan tilanteesta saaman kokonaiskäsityksen
mukaan on tässä vaiheessa päädytty diagnoosiin psykoosipiirteinen
persoonallisuus, mutta jatkossa kertyvän potilaan paremmin tuntemisen
ja ymmärtämisen kautta jatkohoitotaho tarkistanee diagnoosin
osuvuutta. Psykologin arvion mukaan tutkittava todennäköisesti
hyötyisi jatkossa ohjatusta ja strukturoidusta sosiaalisten taitojen
harjoittelusta, tunteiden tunnistamisen harjoittelusta sekä arkielämän
elämän hallintakeinojen opettelusta, jossa puutteellisen toiminnan
ohjauksen apuna voisi käyttää esim. taitojen mallintamista
ja vaiheistamista. Vaikka potilas toisaalta kyseenalaistikin omahoitajakeskustelujen
merkityksen, hänellä oli tarve päästä ymmärtämään
itseään ja hän tunnisti elämänsä sisältävän
paljon kärsimystä. Lisäksi potilas on herkkä ja verbaalisesti
kyvykäs, joten todennäköisesti myös keskusteluun perustuva
psykoterapeuttinen hoito luottamuksellisessa terapiasuhteessa auttaisi
potilasta; tätä varten suositellaan jatkohoitopaikassa Mäntän
mielenterveystoimistossa harkittavan Kelan kuntoutuspsykoterapian anomista
potilaalle. Psykologin tutkimuksissa ei tullut esiin avointa psykoottisuutta,
mutta potilaan sairauden kuvan psykoottinen ulottuvuus oli kliinisesti
havaittavissa, joten aloitettiin perfenatsiini-lääkitys.
Pasin kommentti:
Haluan kiittää sairaalan henkilökuntaa joka oli mukavaa ja aisansa osaavaa. Myös työntekijöiden keskinäiset välit näyttivät olevan kunnossa, joten käyntini osastolla muodostui miellyttäväksi. Jos halutaan kärjistää voimakkaaksi, koin hoitokeskustelut melkein "hengelliseksi raiskaamiseksi". Tämän vuoksi halusin naishoitajan; kun kerran tähän täytyy alistua, niin parempi edes että henkilö joka tämän suorittaa on nainen. Jos joku tosissaan luulee että olisin homoseksuaali, niin toivon että viimeistään tämä hälventää epäilyt. Luulisin että psykiatrinen osasto on useimmille suomalaisille eksoottisempi paikka kuin Thaimaa, joten suhtauduin vierailuuni kuin lomaan jossain eksoottisessa paikassa.
Siellä keskusteltiin myös lemmikkieläimen hankkimisesta.
Niinpä ostin itselleni kanin noin kuukausi sitten.
Pasi Toivonen