Anne Rice kuvittelee Jeesuksen uudelleen
...ja kristilliset johtajat osoittavat suosiotaan
Berit Kjos, tammikuu 2006
"Ricen synkästi kerrotut kirjat ovat myyneet yli 75 miljoonaa kopiota. Hänen ensimmäinen novellinsa, "Interview with the Vampire", on myynyt yli 8 miljoonaa kopiota. Rice on myös kirjoittanut historiallisia novelleja, kuten myös pornografiaa ja erotiikkaa nimimerkillä 'A.N. Roquelaure' ja 'Anne Rampling'. Hänen kirjojaan opiskellaan laajalti lukioissa englannin ja filosofian tunneilla. Miksi Anne Rice, kerran kirjallinen pimeyden kuningatar, kirjoittaa nyt Kristuksesta, maailman valosta?" [1]"Jokainen Jumalan sana on taattu [puhdas]; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi." [Sananlaskut 30:5-6]
"Kristus-Herra on tämä uskon Jeesus, mutta Jeesus muuttui 'todelliseksi' aivan kuten me väitämme että hahmot muuttuvat todelliseksi tänä päivänä fiktiossa... Kristus on jokaiselle -- homoseksuaali, hetero, juutalainen,, kristitty, ateisti, buddhalainen, hindu. Me olemme Jumalan lapsia." [2]Anne Rice on palannut lapsuuden uskoonsa, katolilaisuuteen. Hän ei ole luopunut Vampyyri-kronikoistaan tai Broadway-näytelmästään jonka se loi, mutta hänen hengellinen etsintänsä on muuttanut suuntaansa. Hänen uusi kiinnostuksen kohteensa on Jeesuksen lapsuus ja kristilliset johtajat ovat ylistäneet ensimmäistä kirjaa sarjassa "Kristus-Herra: Pois Egyptistä."
"...niin innoissani kuin minä olinkin lukiessani siitä että Neiti Rice löysi Kristuksen uudelleen," kirjoitti mielipidetutkija George Barna, "...minä avasin kirjan minimaalisin odotuksin. Minun ei tarvitse olla huolissani." Hän selittää miksi:
"Neiti Rice ei ainoastaan suorita tyhjentävää tutkimusta Jeesuksen varhaisista vuosista. Hän loi liikuttavan ja luotettavan kuvan nuorsta Herrasta ja Hänen perheestään... Se on yksinkertainen mutta voimallinen kertomus Vapahtajasta kun Hän luotaa omaa inhimillisyyttään ja jumalallisuuttaan... Tämä jouhevasti etenevä tarina auttaa sinua liittymään nuoreen Mestariin, kokemaan elämän Hänen aistiensa kautta... Toiset episodit tarjoavat kiinnostavia oivalluksia, kuten Jeesuksen kouluttautuminen ja se kuinka Hän löysi voimansa..."Mutta tämä on "opillisesti huonoa" -- esittää fiktionaalinen näkemys Jeesuksesta joka sotii Jumalan ilmoitettua Sanaa vastaan. Kun tällainen uusi versio Hänen totuudestaan ohjaa mielikuvitusta, lukijan oma "kokemus" voi hyvinkin tehdä fantasiasta yhtä uskottavaa kuin todellisuudesta. Se tosiasia että evenkeliset johtajat ovat nopeasti siirtämässä polttopistettä "doktriinin" opettamisesta ihmisten "tarpeisiin" tekee kristityt yhä alttiimmiksi eksytykselle.
"Jotkin raamatuntutkijat ja uskonnolliset johtajat luultavasti demonisoivat tämän kirjan 'valheellisena historiana' tai 'opillisesti huonona.' Neiti Rice ei yritä lisätä mitään Raamatun kaanoniin, vaan koettaa herättää meidät kokemaan Jeesus eri tasolla." [3]Kuitenkin, George Barna ei ole ainoa arvostettu evankelinen joka osoittaa suosiotaan tälle kertomukselle meidän Herramme lapsuudesta. Lehdessä nimeltä World Magazine, kirjailija Gene Edward Veith ylistää tätä kirjaa tervetulleeksi ilmaukseksi kirjailijan paluusta roomalaiskatolilaisuuteen. "Kuinka kuvata joku joka on sekä Jumala että ihminen?" hän miettii. Se on hyvä kysymys -- erityisesti siksi että Jeesuksen lapsuudesta ei paljon puhuta Raamatussa. Sitten hän kirjoittaa:
"Anne Rice, novellissaan 'Kristus-Herra: Pois Egyptistä' iskee oikeaoppisuuden balanssiin. Hän kuvaa Jeesuksen 7-vuotiaana lapsena, mutta Hän on enemmän kuin lapsi. Hän leikkii, Hän itkee, Hän on riippuvainen vanhemmistaan. Mutta kun Hän ikävöi nähdä lunta, sataa lunta. Ja kun Hänen setänsä on sairas, tämä nuori Jeesus parantaa hänet... Teosta 'Pois Egyptistä' voidaan parhaiten arvostaa taitavan kirjoittajan työnä, joka mietiskelee Jeesuksen persoonaa ja inkarmaatiota." [4]Kyllä, Anne Rice on taitava kirjoittaja. Ja tämän päivän suvaitsevassa fantasian ohjaamassa maailmassa monet toivottavat tervetulleeksi hänen tarinansa pojasta nimeltä "Jeesus." Mutta tutustuttaako se ihmiset Raamatun Jeesukseen vai sydäntä lämmittävään väärennökseen? Kuinka me erotamme totuuden valheesta? Mieti näitä kysymyksiä.1. Onko se yhtä Jumalan Sanan kanssa -- Hänen mittapuunsa oikeasta ja väärästä, totuudesta ja valheesta?
Evankeliumit ovat täynnä valtavia ihmeitä. Sellainen on tämä fiktionaalinen kirja seitsenvuotiaasta Jeesuksesta. Kuitenkin Raamattu kertoo meille että ihmeitä ei tapahtunut ennenkuin Jeesus kastettiin -- tapahtuma jonka Pyhä Henki ja Hänen Isänsä ääni vahvisti: "...'Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä.'" [Johannes 1:32-34]
Tämän valmistautumisen jälkeen, Jeesus osallistui hääseremoniaan jossa hän suoritti ensimmäisen ihmeensä. Kuten Raamattu kertoo meille: "Tämän ensimmäisen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa..." [Johannes 2:5-11]
Tässä me näemme Jumalan säröttömän aikataulun, jota painotetaan kautta koko Johanneksen Evankeliumin. Kun Jeesuksen veljet kehoittivat Häntä menemään Judeaan ennenkuin aika oli kypsä, Jeesus vastasi: "Minun aikani ei ole vielä tullut." [Johannes 7:5-8]
Kuljettaessa Hänen kolmivuotisen palvelustyönsä loppua, Jeesus meni Jerusalemiin jossa "juutalaiset tavoittelivat häntä." Kuitenkaan, "kukaan ei käynyt häneen käsiksi, sillä hänen aikansa ei ollut vielä tullut." [Johannes 7:30, 8:20]
Ja, kun Hänen ristiinnaulitsemisensa lähestyi, Hän oli valmistautunut: "Jeesus tiesi hetkensä tulleen." [Johannes 13:1]
Kaikki toteutuu Jumalan ikuisen suunnitelman mukaan! Mitä oikeutta meillä on mennä muuttamaan yksityiskohtia?
Huomasitko viittauksen Jeesuksen veljiin (Johannes 7:5)? Anne Ricen tarinassa, Jeesuksella ei ole biologisia veljiä, sillä Maria säilyy neitsyenä. Jaakob -- Markus 6:3 mainitsee hänet yhtenä Hänen neljästä veljestään -- mainitaan Ricen kirjassa ainoastaan Joosefin poikana edellisestä avioliitosta.
2. Sopiiko se historiallisiin faktoihin?
Syntyikö Jeesus vuonna 11 e.a.a? Tämän päivämäärän Neiti Rice valitsi Taivaallisen Kuninkaamme syntymän ajankohdaksi. Vaikka se on useita vuosia aikaisempi kuin luotettavien historioitsijoiden asettamat päivämäärät, se sopii hänen tarinaansa. Se tekee Jeesuksesta seitsemän vuotta vanhan Hänen matkustaessaan kotiin Egyptistä -- tarpeeksi vanhan jotta se sallii meidän "kokevan" tapahtumat Hänen silmiensä kautta.
Mutta mennään ajassa taaksepäin. Joosef toi Marian Beetlehemiin koska hänta vaadittiin rekisteröitymään siellä "Daavidin Huoneen" jäsenenä. Rooman keisari Augustus oli määrännyt että kaikkien Rooman valtakunnan kansalaisten täytyu rekisteröityä 14 vuoden välein. Eräs tällainen väenlasku määrättiin vuonna 8 e.a.a, mutta historioitsijat uskovat että tämä väenlasku itse asiassa toteutettiin kahden seuraavan vuoden aikana, ja toteutettiin Israelissa noin vuonna 6 e.a.a. [6]
Jeesuksen syntymän jälkeen, nämä kolme tietäjää jotka olivat seuranneet tähteä etsiessään vastasyntynyttä Kuningasta, hälyttivät vihamielisen Kuningas Herodeksen ennustetun kuninkaallisen lapsen varalta. Päättäneenä tuhota kaikki omaa valtaansa kohtaan kohdistuvat uhat, Herodes määräsi alle kaksivuotiaiden poikalasten joukkomurhan. Tällä välin, Jumala kehoitti Joosefia pakenemaan pienen perheensä kanssa Egyptiin. Siellä he asuivat Herodeksen kuolemaan asti (4 e.a.a), ja Jumala käski Joosefia palaamaan kotiinsa. Tällöin Jeesus oli luultavasti 2-3 vuotta vanha, ei seitsemää.
Ricen tarinassa, perhe asettuu Nasaretiin ja perheen miespuoliset jäsenet työskentelevät puuseppinä ja muurareina. Vuotta myöhemmin, kun Jeesus on kahdeksan, he matkustavat Jerusalemiin viettämään pääsiäistä. Siellä tämä poika antaa näön sokealle miehelle ja etsii opettajaa Temppelissä, joka voisi vastata Hänen kysymyksiinsä omasta syntymästään ja henkilökohtaisesta identiteetistään. Kolme päivää Joosef ja Maria etsivät tätä kadonnutta poikaansa. Kun Hänet löydetään, Jeesus lupasi olla enää koskaan aiheuttamatta sellaista huolta vamhemmilleen. [7:280-291]
Raamattu kertoo erilaisen tarinan pääsiäisen tapahtumista, mutta useat samankaltaisuudet auttavat tekemään Ricen mielikuvituksellisen kertomuksen uskottavammaksi. Tässä Jeesus on 12-vuotias. Kun Maria ja Joosef olivat valmiita lähtemään kotiin, Jeesus oli kateissa. He käyttivät kolme päivää etsiessään Häntä, ja löysivät Hänet Temppelistä, "jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä." [Luukas 2:46]
Nämä raamatunkohdat tarjoavat toivoa ja rauhaa kaikille jotka kuuntelevat. Mutta Jumala toistuvasti kieltää lisäykset ja muutokset. Esimerkiksi: "Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan." [5 Moos. 4:2]
3. Kuinka luotettavia ovat informaation lähteet?
Takasivulla Neiti Rice selittää laajaa tutkimustyötään:
"Sitten olivat legendat -- apokryfit -- mukaanlukien viekoittelevat kertomukset Tuomaan Evankeliumissa jossa kuvataan poika joka voi lyödä lapsen kuoliaaksi, herättää toisen eloon, muuttaa savilinnut eläviksi, sekä suorittaa muita ihmeitä. Minä kompastuin niihin, tutkimusteni varhaisessa vaiheessa... Ne olivat liian mielikuvituksellisia ollakseen totta, mutta niiden oli täytynyt jatkaa elämistään keskiajalla ja sitä ennen. Minä en saa näitä legendoja pois mielestäni. Lopulta minä päätin ottaa ne mukaan tähän materiaaliin... Minä tunsin että syvällä niiden sisällä oli totuus, ja minä halusin säilyttää tämän totuuden sellaisena kuin se puhui minulle. Tietysti tämä on oletus..." [7:320]Tietysti, näiden legendojen lähde on gnostilaisen yhteisön kirjasto (http://www.gnosis.org/library/inftoma.htm). Sinä voit lukea osan siitä Tuomaan Evankeliumista mutta älä usko sitä! Ja huomioi kuinka kertomusten Jeesus vääristää meidän Herramme luonnetta!"Valmistettuaan pehmeää savea, Jeesus valmisti siitä kaksitoista varpuslintua. Joosef tuli paikalle, ja näki, ja huusi hänelle sanoen: 'Miksi sinä teet näitä asioita sapattina, kun ei ole laillista tehdä niin?' Mutta Jeesus löi kätensä yhteen ja sanoi varpusille: 'Menkää!' Ja varpuset lähtivät lentoon.""Kenties olettaen että Jeesus esitteli yliluonnollisia voimiaan varhaisina vuosinaan," Neiti Rice selittää, "uskon jollakin tavalla Kaldean Konsiilin julistukseen että Jeesus oli Jumala ja ihminen kaiken aikaa." [7:320]
"Tämän jälkeen hän kulki kylän läpi, ja lapsi juoksi ja törmäsi häneen. Ja Jeesus ärsyyntyi ja sanoi hähelle: 'Sinä et ehdi kierrostasi loppuun...' Ja kuolleen lapsen vahhemmat tulivat Joosefin luokse ja syyttivät häntä sanoen: 'Sinä jolla on tuollainen lapsi ei voi asua meidän kanssamme tässä kylässä, sillä hän löi kuoliaaksi meidän lapsemme...'"
"Ja Joosef kutsui tämän nuoren lapsen syrjään ja nuhteli häntä sanoen: 'Miksi sinä teet tällaisia asioita, että nämä kärsivät ja vihaavat meitä ja vainoavat meitä?' Mutta Jeesus sanoi: 'Minä tiedän että sinun sanasi eivät ole mukavia. Kuitenkin, sinun tähtesi minä säilytän rauhan. Mutta he saavat kantaa rangaistuksensa.' Ja heti tämän jälkeen nuo jotka syyttivät häntä sokeutuivat." [8]Mutta sekä Jumalana että ihmisenä, Jeesus toistuvasti vahvisti Raamatun luotettavuuden. Hän ei koskaan pannut luottamustaan ihmisiin tai ihmisviisauteen, "sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on." [Johannes 2:24-25]
Sitävastoin, Neiti Rice näyttää luottavan ihmisten filosofioihin enemmän kuin Raamattuun. Hän luettelee kymmeniä kirjailijoita joiden kirjoituksia hän on tutkinut valmistellessaan tätä kirjaa Jeesuksen varhaisista vuosista. "Minä opin jotakin jokaisesta kirjasta jota minä tutkin," hän kirjoittaa. [7:318]
Jopa niistä kirjoista jotka opettavat gnostilaista harhaoppia? Sinä voit tunnistaa tämän eksytyksen sen painotuksesta seuraaviin asioihin:
Polyteismilla ei ole osaa Ricen tarinassa, mutta enkelit -- sekä hyvät että pahat -- esittävät tärkeää osaa. Tämä ei ole yllättävää, ottaen huomioon demoniset olennot joiden ympärille hänen aiemmat kirjansa ovat keskittyneet.
- Itsensä tunteminen pikemminkin kuin Jumalan ja Hänen Sanansa tunteminen. Esimerkiksi, Tuomaan Evankeliumi sekoittaa totuuden ja valheen houkuttelevaksi keitokseksi: "Valtakunta on sinun sisälläsi... Täten, kun sinä tulet tuntemaan itsesi, silloin sinä tulet kaikkien tuntemaksi ja sinä ymmärrät että se olet sinä joka olet yksi elävän Isän lapsista."
- Ikuinen yhtenäisyys salaisen tiedon kautta, ei pelastusta ristiinnaulitun Vapahtajan kautta.
- Taivaallisten olentojen hierarkia mukaanlukien arkontit, puolijumalat, vähäisemmät jumalat, jne.
Anne Rice osoittaa erityistä arvostusta anglikaanista piispaa John Albert Thomas Robinsonia kohtaan. Minä luin hänen kirjansa, "Rehellinen Jumalalle" vuosikymmeniä sitten kun etsin Jumalaa. Tämä kirja osoitti minulle että Jumala jota minä olin rakastanut lapsena oli illuusio, ja se vei minut masennuksen syövereihin. Vaikka Anne Rice ei kenties ole samaa mieltä kaikesta mitä hän kirjoitti, nämä kaksi lainausta paljastavat maailmallisen "viisauden" jonka hän on saattanut sisällyttää tutkimuksiinsa:
"Robinson sijoittaa Jumalan sisälle ihmisen persoonaan, joten meidän täytyy katsoa sisimpäämme löytääksemme Jumalan... Kun me rukoilemme, me emme puhu sanoja taivaaseen, vaan sallimme meidän rukoustemme muuttavan meidät niin että me toimimme... Läheisyys Jumalan kanssa etiikassa, moraalissa ja myötätunnossa saa ihmisen painottamaan tätä maailmaa mieluummin kuin mitään tämän maailman ulkopuolella... Jeesuksen kuolema, sen sijaan että se olisi ollut jotakin joka muutti suhteita Jumalan ja ihmiskunnan välillä, on pikemminkin esimerkki uhrautuvasta rakkaudesta vastoinkäymisten edessä." [9]Ja:"'Rehellinen Jumalalle' oli aikansa tuote: traditiot kyseenalaistettiin, oikeaoppisuus haastettiin ja käyttäytymisnormit hylättiin... Tämä 'Jumalan kuolema' -liike pyrki uudelleen tulkitsemaan fundamentaaliset kristilliset doktriinit... Hän uskoi että käsitys taivaasta oli 'suurin este älykkäälle uskolle -- ja sellainen se on kaikille paitsi vähemmistönä oleville uskonnollisille.' Aina kun me toimimme eettisesti, rakastavasti ja myötätuntoisesti toisia kohtaan, Robinsonin mukaan, me kurottaudumme kohti Jumalaa ja syleilemme ikuisia arvoja." [10]Anne Rice näyttää jakavan tämän käsityksen. "Tärkeää on, että me rakastamme Jumalaa, ja että me teemme mitä Kristus kehoitti meitä tekemään Matteuksen luvussa 25. Hän tekee selväksi että jos me ruokimme nälkäiset, vaatetamme alastomat, vierailemme vangittujen luona, me teemme Hänen tahtonsa." Hän jatkaa:"...kaikki ihmisen ovat Hänen lapsiaan ja Hänen tahtonsa on tuoda heidät kaikki kotiin. Hän ei olisi voinut olla tämän selkeämpi. Toisuskoisille, Katolisen Kirkon katekismus on hyvin selkeä tämän osalta: 'Myös nämä voivat saavuttaa ikuisen pelastuksen.' Vuorisaarnassaan Jeesus puhui ikuisella kaunppuheisuudella Isämme rakkaudesta meitä kohtaan; Hän ei sanonut että tämä rakkaus koskee ainoastaan niitä jotka on valittu 'adoptoiduiksi.' Minun palvelutehtäväni katolilaisena on painottaa rakkautta, sekä rakkauden ja suvaitsevaisuuden asennetta, tietoisuutta jokaisen ihmisen pyhyydestä, olkoonpa tämä ihminen sitten juutalainen, muslimi, homoseksuaali kristitty, tai sekulaari materialisti joka pyrkii parantamaan köyhien ihmisten elämänlaatua. Minun palvelustyöni ei ole suorittaa jakoa 'opinn' tai teologisten vivahteiden perusteella." [2]Piispa John Shelby Spong myös ilmaisi arvostuksensa Piispa Robinsonia kohtaan: "Eräs elämäni suurista opettajista oli John Albert Thomas Robinson. Hän tuli julkisuuteen 1950-luvun lopulla. Vuonna 1962 hän kirjoitti pienen kirjan nimeltä 'Rehellinen Jumalalle.' Piispa Robinsonia syytettiin harhaoppisuudesta ja hänen eroaan vaadittiin." [11]A.T. Robinson on vain yksi monista ouduista neuvonantajista jotka on lueteltu Anne Ricen "Kirjailijan huomautus" -osiossa. "On tuhansia sivuja yllä mainittujen tutkijoiden kirjoituksia joita pitäisi lukea yhä uudelleen. On niin paljon tekstiä Josefukselta ja Philolta ja Tacitukselta ja Cicerolta ja Julius Caesarilta joita minä en ole vielä lukenut... On myös teologeja joita täytyy opiskella, enemmän Teilhard de Chardinia ja Rahneria ja Pyhää Augustinea..." [7:319]
Teilhard de Chardin? Tämä 1800-luvun paleontologi jonka usko ihmisen hengelliseen evoluutioon johti väärennettyihin "todisteisiin" Pekingin ihmisen ja Piltdownin ihmisen löytymisestä! Lukiessani hänen kirjaansa "The Phenomenon of Man," en voi muuta kuin verrata Teilhardin jännitettä kosmisen yhtenäisyyden ja itsensä toteuttamisen välillä gnostilaiseen painotukseen liitosta Jumalan kanssa itsensä tiedostamisen kautta:
"Tie gnosikseen tai tietoon on Teilhardin mukaan prosessi ihmisen sisälle. Teilhard arvelee että ihmisen egon täytyy tehdä pyhiinvaellusmatka 'itseen.' Mitä enemmän ego on yhteydessä kosmisen oivalluksen tunteeseen, sitä enemmän se löytää todellista 'minuuttaan,' ja 'minän' kautta, ihminen tulee yhä paremmin yhteyteen kosmisen mielen kanssa. Jotta me olisimme täysin tietoisia itsestämme, Teilhardin mukaan, meidän täytyy kulkea 'kongergenssin (=lähestymisen) suuntaan, kohti toisiamme.'"Tämä kuulostaa monimutkaiselta, eikö niin? Mutta tämä painotus itsensä tuntemiseen ja yhdentymiseen sopii täysin tämän päivän seurakunnan johtajien ja pastorien omaksumaan systeemi-ajatteluun. [13]
"Maailman evolutionaarisen rakenteen mukaan, me voimme löytää itsemme ainoastaan yhdentymällä toisiimme. Ei ole mieltä ilman synteesiä." [12]Se tosiasia että Anne Rice sijoittaa nuoren Johannes Kastajan elämään essealaisten kanssa -- ympäristössä jossa gnostilaiset vaikutteet olisivat kaikkein todennäköisimmin värittäneet hänen kuvaansa Jumalasta -- herättää lisää kysymyksiä. Vaikka hänen arvauksensa saattavat tuntua loogisilta, ne rakentavat uusia mielikuvia todellisuudesta ihmisen mielikuvituksen liikkuvan hiekan päälle.
4. Vahvistaako vai heikentääkö se uskoa Jumalan absoluuttiseen totuuteen?
Neiti Rice tekee tarinoiden kertomisesta suosittua iltapuhdetta Jeesuksen perheessä. Hän asettaa oman asenteensa tarinointia kohtaan nuoren Jeesuksen suuhun:
"Tarinat ovat meidän historiaamme, ja keitä me olemme, ja oli aika jolloin en pitänyt mistään enemmän kuin tarinoista. Tulin ymmärtäneeksi sellaista mikä on kaikkein tärkeintä: kaikki tarinat ovat osa suurta tarinaa, tarinaa siitä keitä me olemme." [7:228]Mutta se ei ole totta. Kaikki tarinat eivät ole osa yhtä suurta tarinaa yhtään sen enempää kuin mikä tahansa totuus ei ole "Jumalan touutta." Itse asiassa, vain hyvin harvat ihmisen tarinoista ovat osa totuutta niinkuin Jumala sen meille ilmoittaa. Täten Hän viisaasti varoittaa meitä: "Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra." [Jesaja 55:8]Onko meillä röyhkeyttä määritellä uudelleen Jumalan ajatukset, totuus ja tiet? Monilla on! Siksi tarinankerronta on nopeasti korvaamassa saarnaamisen kaikkialla maailmassa. Ja vain muutamilla seurakunnan jäsenillä on viisautta erottaa totuus valheesta.
Myytit ja tarinoiden kertominen ovat elintärkeä osa tämän päivän sosiaalista muutosta. Ympäristöfilosofi Thomas Berry kertoo seuraajilleen että myytit "eivät tarjoa ainoastaan ymmärtämystä ja tajua suunnasta jonka me tarvitsemme, ne myös herättävät energiaa," kun taas traditionaalinen tarina [Raamattu] on toimimaton... Me tarvitsemme tarinan joka parantaa, opastaa ja ohjaa meitä." [14]
Mutta "traditionaalista tarinaa" kuten Raamattua ei voida puristaa populaarin moniarvoisuuden muottiin. Tämä on eräs syy miksi suositut seurakuntien johtajat ja visionäärit halveksivat "fundamentalistien voimakasta myyttiä" ja ovat päättäneet korvata sen tarinoilla jotka sopivat heidän omiin visioihinsa.
Raamatun fundamentaaliset totuudet ovat kaikkea muuta kuin myyttejä. Ne yksin tarjoavat toivon ankkurin tässä turbulentissa kulttuurin muutoksessa. Kuitenkin Anne Ricen tarinassa vihjataan että Jeesuksen perhe nautti kuulla tarinoita kreikkalaisesta filosofiasta ja heidän jumalistaan. Sen jälkeen kun perhe oli palannut Egyptistä, Cleopas, Marian veli joka matkusti heidän kanssaan, kysyy tädiltään Sarahilta:
"'Ja mitä sinä tiedät jumalista ja jumalattarista jotka juovat nektaria ja syövät ambrosiaa?'"Anne Ricen "Kristus-Herra" todennäköisesti nopeuttaa tämän päivän sosiaalista ja hengellistä muutosta. Näin tekevät myös "muutosjohtajat" kuten George Barna ja Rick Warren jotka minimoivat Raamatun opettamisen. Kuten Warren sanoi: "Ensimmäinen reformaatio koski uskoa. Tällä kerralla sen täytyy koskea käyttäytymistä." [15] Seurakunta johtaa nyt muutosprosessia kohti globaalia yhteiskuntaa jossa ollaan suvaitsevaisia kaikkia paitsi Jumalan "loukkaavaa" vanhaa Evankeliumia kohtaan. Sen toivon viesti vaiennetaan humanistisen rakkauden houkuttelevalla illuusiolla, yhteisöllisyydellä ja globaalilla solidaarisuudella."
"'Katso kirjakäärö laatikoiden sisään kun sinulla on aikaa, sinä utelias lapsi,' hän sanoi. 'Sinä luulet että isälläni ei ole tilaa Homerokselle? Tai Planonille? Sinä luulet että hän ei koskaan lue niitä lapsilleen iltaisin?'" [7:136]"...niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestykselle, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua." [Paavalin toinen kirje tessalonikalaisille 2:8-10]