Päivitetty 31.8.2001 (ensijulkaisu 29.6.1999) (David W. Cloud, Fundamental Baptist Information Service, P.O. Box 610368, Port Huron, MI 48061, 866-295-4143, fbns@wayoflife.org) - Meidän mielestämme jazz-musiikki, kuten rock & roll, on maailmallista ja epätervettä. Seuraavassa joitakin jazzia koskevia lainauksia arkistoistamme --
SANA "JAZZ" TARKOITTI ALUNPERIN SUKUPUOLIYHDYNTÄÄ JA LIITTYI LÄHEISESTI MORAALISEEN LIKAISUUTEEN
Kuten blues, boogie-woogie ja ragtime, niin myös jazz syntyi hämärien kapakoiden, yökerhojen, soittoruokaloiden ja ilotalojen aistillisessa ympäristössä. Sana "jazz" viittaa moraalittomuuteen. Blues-historioitsija James Dickerson sanoo: "Seksi liittyi erottamattomasti bluesiin ja jazziin. Se ei ollut jokin ennakkoluulo; se oli elämän tosiasia. Itse asiassa mustat vanhemmatkaan eivät hyväksyneet blues- eivätkä jazz-musiikkia ja usein tarttuivat luudanvarteen, kun heidän tyttärensä osoittivat mielenkiintoa 'paholaisen musiikkiin'" (Dickerson, Goin' Back to Memphis, pp. 29,30).
"Sanan 'jazz' alkuperä useimmiten jäljitetään karkeaan ilmaisuun, jota käytettiin tarkoittamaan sukupuolisia akteja. Jotkut jazzin alkuperäisistä äänistä yhdistettiin ilotaloihin ja 'huonomaineisiin naisiin.'"
"Kiistat huvituksista ovat yhtä vanhoja kuin maamme. Amerikan esi-isät valittivat rivojen balladien vuoksi, joita laulettiin 16. vuosisadan Englannissa ennen kuin he pakkasivat päämääränä Uusi Maailma. Improvisoivat fanit New Orleans'issa tyrmistyttivät yhteisöä vuosisadan alussa antamalla tälle musiikille nimen 'jazz', joka on kreolin murretta ja tarkoittaa sukupuoliyhdyntää. 'Rockandroll,' itsessään blues-musiikin termi seksille, oli yhtä paljon kapinaa ja hillittömyyttä kuin uusi musiikkityyli, kun se ensi kerran järkytti aikuisten tunteita 1950 luvulla. Jerry Kramer, merkittävä musiikkivideotuottaja, sanoo: 'Kasvuiässä sinä pidät rockandroll'ista yhdestä syystä: Koska vanhempasi eivät siitä pidä'" ("What entertainers are doing to your kids," U.S. News & World Report, October 28, 1985, page 47).
"'Jazz' (alkuaikoina myös 'jass'), kuten 'rock and roll' pari sukupolvea myöhemmin, oli alunperin slangisana tarkoittaen seksiä; sanan rivot juuret epäilemättä vahvistivat suosionsa hormonaalisten, kapinallisten nuorten ikivanhassa jännittävien uusien tapojen etsinnässä ilmaista itseään ja jos yleensä mahdollista niin aiheuttaa huolta myös vanhemmilleen" (Larry Nager, Memphis Beat, p. 87).
"Nuorten valkoisten keskuudessa kapinassa perinteisiä arvoja vastaan,
kaikkein kapinallisimpia olivat jazz-muusikot. Jazz oli noussut pintaan
mustan kulttuurin urbaanina äänenä pohjimmiltaan protestimusiikkina,
jossa mustat soittivat ulos jokapäiväisiä kokemuksiaan.
Tämä sai suosiota valkoisten lasten keskuudessa, jotka etsivät
välinettä purkaa omaa yhteiskunnan vastaisuuttaan, musiikkia
joka taatusti järkytti kuvioita, kuten rock 'n' roll teki 50-luvun
puolivälissä. New Orleans edusti parasta, mitä uudella musiikilla
oli tarjota ja antoi jazzille sen rähjäisen maineen. New Orleans'in
henki oli sallivuuden ja asioihin puuttumattomuuden henki vastaten hyvin
pitkälle muusikon uskontunnustusta. Alkuajoistaan lähtien alhaisen
elämän, varastamisen, pelaamisen ja ennen kaikkea prostituution
kaupunkina New Orleans 'kärsi tasapuolisesti osa-aikaisia sutenöörejä
ja valkokaulusrikoksia, omaa etua ajavia hallintomiehiä ja 50 sentin
huoria.' Mafia teki päävaltauksensa huvibisnekseen ja mikä
ironista, niin jazzin suureksi hyödyksi, gangsterit hallitsivat klubeja,
kabareeravintoloita, kapakoita ja baareja monissa Amerikan kaupungeissa.
CBS:n John Hammond arvioi, että kolme neljännestä kaikista
jazz-klubeista ja kabareteista oli mafian valvonnassa. New York'issa oli
1300 luvan saanutta klubia ja salakapakkaa, samalla kun Chicago kerskaili
24000 yöpaikalla vuonna 1926" (Harry Shapiro, Waiting for the Man:
The Story of Drugs and Popular Music, pp. 26-30).
JAZZ JA HUUMEET
Seuraavat lainaukset ovat Harry Shapiro'n kirjasta: Waiting for the Man: The Story of Drugs and Popular Music (suom. Odottamassa miestä: Huumeiden ja pop-musiikin tarina):
"Muusikoille myönnettiin halpakorkoisia lainoja, annettiin sijoitusneuvontaa, pääsy huumeisiin ja täydet vapaudet sivubisnekseen. Jelly Roll Morton möi huumeita ja pyöritti prostituutiota, kun taas Duke Ellington'ille tarjottiin osuus suuresta viinan salakuljetuksesta New York'issa. Mitkä sitten olivat pelin säännöt? Ole hiljaa, jatka soittamista, pysy suorana, tee mitä käsketään, äläkä esitä kysymyksiä. Ympäristö oli kova, hermot olivat kireällä katkeamispisteeseen, fyysinen vahingoittaminen ei ollut harvinaista. Muggsy Spanier näki, kun kaksi miestä ammuttiin hänen silmiensä edessä, mutta hänen oli vain jatkettava soittamista. Koomikko Joe Lewis selvisi hengissä kurkkunsa leikkaamisesta, kun oli siirtynyt yhden jengin valvomasta pohjoispuolen klubista toiseen. Pianisti Pinetop Smith ammuttiin hengiltä oikeudessa ja Bix Beiderbecke, ensimmäinen monista lujaa eläneistä ja nuorena kuolleista musiikin supertähdistä, kuoli keuhkotulehdukseen juotuaan liikaa salakuljetettua giniä. Kuuluisienkin oli vahdittava selustaansa: kun Louis Armstrong vaihtoi managereita, hänellä oli henkivartijat yötä päivää kuukausien ajan".
"Jazz-porukoissa oltiin yleensä sitä mieltä, että marihuana auttoi jazzin luomisessa poistamalla estoja ja antamalla stimulaatiota ja itseluottamusta."
"Heinkuun 1. pnä 1928 sanomalehti Chicago Tribune raportoi otsikolla 'Uusi hihityshuume tuo epäsopua kaupungin orkestereissa', että marihuanariippuvuus oli tavallista paikallisten muusikkojen keskuudessa."
"Artikkeli lehdessä St. Louis Post Dispatch, 8.4.1934, varoitti huumeuhkasta Kansas'in yliopistossa -- 'Kaikki viittaa huumeiden (marihuana) tulemiseen yliopistolle kiertävien jazz-yhtyeiden toimesta, jotka tulevat soittamaan koko yliopistolle tai pienempiin mies- ja naisopiskelijoiden tansseihin. [Narcotics Investigator] Johns sanoo huomanneensa, että monet jazz-yhtyeiden jäsenet, ei vain tällä alueella, vaan yleisesti koko maassa, turvautuvat usein marihuanaan tai johonkin toiseen huumeeseen hälventääkseen elämänsä yksitoikkoisuutta, tauotonta jazzin jumputusta ilta illan jälkeen."
"Kokaiini oli suosituin laiton huume Lontoossa, jota jaeltiinWest End'in baareissa ja klubeissa: 'Huumekauppa ja huumeiden käyttö kasvaa tässä maassa. Ei voida enää kieltää, että jazz-klubit ovat olleet huumekauppiaiden säännöllisiä vierailupaikkoja'".
"Alueen Liittovaltion aluevalvoja Joseph Bell, kertoi Minneapolis Tribune'lle, että 'Tämän päivän swing-musiikki, Big Apple -tanssi ja improvisoidut konsertit ovat vastuussa lisääntyvästä marihuanan käytöstä sekä tanssiyhtyeiden muusikkojen, että poikien ja tyttöjen keskuudessa, jotka kannattavat heitä. Bell raportissaan Anslinger'ille (narkoottisten huumeiden komissaari) sanoi, että hänen oma kokemuksensa vahvisti marihuanan laajalle levinneen käytön jazz-muusikkojen keskuudessa ja hän lainasi erästä pidättämäänsä miestä: "Tämä henkilö sanoi, että marihuanan käyttö on täysin yleistä muusikkojen keskuudessa, varsinkin ns. "jazz-bändien," koska huumeen vaikutuksen alaisena he näyttävät saavan määrätyn kyvyn, jota heillä ei normaalisti ole. Mainitsemani henkilön sanoin, 'he "tulevat kuumiksi".'"
"Anslinger piti myös erikoista luetteloa yhtyeistä joissa oli marihuanan hallussapidosta pidätettyjä muusikoita. Luettelo sisälsi kaikkien jazzin kuuluisuuksien yhtyeet, kuten Louis Armstrong, Count Basie, Cab Calloway, Duke Ellington, Dizzy Gillespie and Lionel Hampton".
"40- ja 50-luvuilla tuntematon määrä jazz-muusikoita, sekä mustia että valkoisia, sekaantui heroiiniin enemmän tai vähemmän. Sanottiin, että jos haluaa värvätä parhaan bändin, on mentävä julkisen terveydenhuollon sairaaloihin Lexington'ssa ja Fort Worth'issa, jonne monet huumerikolliset lähetettiin muka puhdistumaan".
"Ebony-lehden artikkelissa vuonna 1951 otsikolla "Tappaako huume muusikot?", Cab Calloway julisti: 'Aave vainoaa amerikkalaista musiikkiteollisuutta, huumeiden aave, tuhoten monien hienoimpien esiintyjiemme kyvyt, hajoittaen jotkin parhaista bändeistämme. Liioittelenko huumevaaraa musiikissa? En luullakseni. Harjoitettuani musiikkia aktiivisesti 20 vuotta, minä tunnen tilanteen yhtä läheisesti kuin useimmat ammattilaiset. Olen seurannut amerikkalaisten jazz-miesten kokonaisen sukupolven kehitystä urani aikana ja olen nähnyt kymmenien näistä lupaavista artisteista sortuvan pahan vaikutuksesta, joka yhtä julma ja armoton kuin syvän meren mustekala. Jotkut parhaista ystävistäni ovat joutuneet tämän kavalan tavan ansaan, joka on kiinnittynyt heihin kuin tauti. Huumeet ovat saaneet ahdistavan suuren määrän hyviä muusikoita tärveltymään toivottomiksi raunioiksi".
Psykologi Charles Winick joka teki laajan tutkimuksen jazz-muusikkojen huumeiden käytöstä vuonna 1954 "arvioi, että New York'in jazz-yhteisön piirissä oli yli 750 heroiinin säännöllistä käyttäjää".
"Hampton Hawes'in mukaan, uhrien luettelo 50-luvulla -- kuolleet, haavoittuneet ja mielisairaat -- alkoi näyttää kuin Korean sotaa olisi käyty keskustan ja 45. kadun vaiheilla. Suoraan tai epäsuorasti heroiinin pitkäaikainen väärinkäyttö, joka alkoi 40- tai 50 luvuilla vaati mm. seuraavien muusikoiden hengen: Billie Holiday, Fats Havarro, Sonny Berman (Woody Herman'in loistava trumpetisti), pianisti Carl Perkins, Wardell Gray, Tadd Dameron, Shadow Wilson, brittirumpali Phil Seaman ja Tubby Hayes.
Historia kertoo, että jonkin oudon yhteensattuman kautta sekä Charlie Christian, että Jimmy Blanton, menehtyivät tuberkuloosiin vuonna 1942. Eräs jazz-muusikko kommentoi myöhemmin kuitenkin: "On monta poikaa, jotka eläisivät tänä päivänä ilman huumekauppiaita -- esim. Charlie Christian ja Jimmy Blanton, Duke'n basisti. He eivät olleet kovin vahvoja ja he antoivat pahoille kissoille yliotteen heikkoudestaan'".
(Harry Shapiro, Odottamassa miestä: Huumeiden ja pop-musiikin tarina).
JAZZIN SYNNYTTYÄ JUMALISET
IHMISET HYLKÄSIVÄT SEN
Jazz sai alkunsa New Orleans'in ja muiden USA:n kaupunkien rähjäisissä
kapakoissa ja yökerhoissa. Se versoi blues'ista ja ragtime'sta ja
boogie-woogie'sta, jotka kaikki liittyvät läheisesti halpojen
yökerhojen ja saluunoiden irstaaseen yöelämään.
Se oli musiikkia, joka oli erikoisesti suunniteltu säestämään
pelaamista, juomista, tanssimista ja huoraamista. Laajassa historiateoksessaan,
"Amerikan mustien musiikki", Eileen Southern sanoo, että jazz tuli
"blues'in, ragtime'n, vaskipuhallinmusiikin ja rytmikkään tanssimusiikin
fuusiosta." Hän huomauttaa että, "jazzin erottuvimmat piirteet
johtuvat suoraan blues'ista." Varhaisella jazzilla oli "iskevä rytminen
voima", joka "johdettiin vakaasta vetävästä neljä sykäystä
per tahti rytmeistä yhdistettynä sykäysten yksi ja kolme
voimakkaaseen painotukseen." Rock-tutkija Michael Moynihan, joka ei ole
ainakaan Raamattuun uskovan kristillisyyden ystävä sanoo, että
20. vuosisadan alkupuoliskolla jazzia "pidettiin erityisen vaarallisena",
koska sillä oli "kyky laukaista eläimellisiä intohimoja"
ja koska se liittyi pahaan (Lords of Chaos, p. 2). New Orleans Times-Picayune
vuonna 1918 kuvaili jazzin rytmejä "voimakkaana ja tarkoituksettomana
äänenä ja varoitti, että sellaisilla äänillä
voi olla "juovuttava vaikutus kuten karkeilla väreillä ja vahvoilla
parfyymeilla, lihan näkemisellä tai sadistisella nauttimisella
verestä." Kuuluisan jazz-laulaja Lil Hardin'in (joka oli 7 vuotta
naimisissa Louis Armstrong'in kanssa) äidillä oli seuraavaa
sanottavaa tyttärensä musiikista: "Jazz on arvotonta ja moraalitonta
musiikkia, jota soittavat moraalittomat vetelehtijät ilmaisten alhaista
mieltään alhaisella musiikilla" (cited by Larry Nager, Memphis
Beat, p. 92).
JOHN PHILIP SOUSA, KUULUISA MARSSISÄVELTÄJÄ,
HYLKÄSI JAZZIN PROSTITUOITUNA MUSIIKKINA
"Kuulin erään kaverin sanovan Y.M.C.A:ssa ei kauan sitten
(he soittivat jonkin kappaleen, jota sanotaan 'jazziksi'), 'Jos jazz on
musiikkia, niin kymmenen sentin kioskikirja on kirjallisuutta.' Kuitenkin
maailma on hulluna siihen. En ole koskaan kuullut muuta kuin yhden määritelmän
siitä ja sen antoi John Philip Sousa. Hän sanoi: 'Jazz on prostituoitua
musiikkia ja mitä pikemmin pääsemme eroon tuosta moskasta,
sen parempi pojillemme ja tyttärillemme'" (Harry Vom Bruch, 1892-1962,
"The New Birth," Modern Prodigals and Other Sermons, reprinted in Soul
Stirring Sermons: Evangelistic Voices from the Past and Present by Ken
Lynch, Chester, PA: Ken Lynch, 1996).
JAZZIN MÄÄRITELMIÄ
Seuraavat lainaukset ovat teoksesta "A History of Jazz in America", kirj. Barry Ulanov (New York: Viking Press, 1952) --
"Jazzin ydin muodostuu melodiasta, harmoniasta ja rytmistä. Jazzissa rytmi on kaikkein tärkein näistä kolmesta. Jazz-muusikko on eniten kiinnostunut sanan rytmillisestä merkityksestä eikä paljon muusta. Jos kerrot hänelle, että on paljon perää väitteessä, että sana tulee ranskan sanasta jaser -- piristää, tehdä hilpeäksi -- hän voi nyökätä päätänsä jonkin verran kiinnostuneena, mutta kysyy sinulta, 'Entäpä tahti?' Opit että 'swing' on verbi, joka on tapa kuvailla tahtia aivan kuten Ellington'in otsikko toista säveltä varten 'Bouncing Buoyancy,' on saman tahdin kuvaus, aivan kuten termi 'hyppy' on, aivan kuten 'hypyt' on, aivan kuten jazzin kuvaus 'musiikkina jaka menee' on, aivan kuten 30-luvulla 'vakaan' kiitos esittäjälle tai esitykselle oli sama kuin 'mennyt,' 'hullu,' 'hulluin,' 'loppu' ja 'viileä' tänään. Ne ovat tahdin kuvauksia. Saavuttaakseen tuon pakenevan tahdin, jazzmies tekee mitä tahansa." Ilman sitä hän ei voi tehdä mitään (Barry Ulanov, A History of Jazz in America, pp. 4-6).
'What about the beat?' You will learn that 'swing' is a verb, that it is a way of describing the beat, even as Ellington's title for another tune, 'Bouncing Buoyancy,' is a description of the same beat, even as the term 'jump' is, even as 'leaps' is, even as the description of jazz as 'music that goes' is, even as in the thirties the compliment of 'solid' to performer or performance was like 'gone,' 'crazy,' 'craziest,' 'the end,' and 'cool' today. They are descriptions of the beat. &Mac183; To get that elusive beat, a jazzman will do anything. Without it, he cannot do anything" (Barry Ulanov, A History of Jazz in America, pp. 4-6).
Jazz on sama kuin "Swing" -musiikki. "Bändi keinuu (swings), kun sen kollektiivinen improvisointi yhdistyy" (Benny Goodman).
"Jazz on täydellinen ja innoitettu rytmisen tulkinnan vapaus" (Gene Krupa).
"Jazz is syncopated syncopation" (Jess Stacy).
"Jazz on jotakin, joka täytyy tuntea; tuntemus, joka voidaan siirtää toisille" (Glenn Miller).
"Jazz on vakaata tahtia, joka aikaan saa keveyden ja rentoutuneisuuden ja kellumisen tunteen" (Frankie Froeba).
"Jazz on hämärä jokin, jonka sinä näytät tuntevan sykkivän tanssitettavasta yhtyeestä. Minulle se on hyökkäyksen lujuutta ja kiinteyttä jonka kautta rytmi-instrumentit yhdistyvät muiden kanssa luomaan kuuntelijassa halun tanssia" (Ozzie Nelson).
"Jazz is a vague something that you seem to feel pulsating from a danceable orchestra. To me it is a solidity and compactness of attack by which the rhythm instruments combine with the others to CREATE WITHIN THE LISTENERS THE DESIRE TO DANCE" (Ozzie Nelson).
"Jazz is why, er--swing is--well, you sort of feel--uh--uh--I don't know--you just swing!" (Ella Fitzgerald).
"Jazz, tuo opiaatti joka kiihottaa mielen ja yllyttää haltioituneen synkopaation hillittömiin orgioihin" (Harry Von Tilzer, popular song composer, cited by Harry Shapiro, Waiting for the Man, p. 45).
"Jazz ei ole vain musiikkia, se on tapa elää, tapa ajatella" (Nina Simone, cited by Waiting for the Man, p. 71).
"Vain se on jazzia, mikä on tullut ahdistuksesta ja huumeriippuvuudesta" (Archie Shepp, cited by Waiting for the Man, p. 62).
PAKANALLISEN RYTMIN TAVOIN JAZZ VOI TUOTTAA JOUKKOHYSTERIAA
"Joukkohysteria, joka on läsnä alkuasukkaiden rytmikkäiden
joikujen äänityksissa ja vastaava modernin jazzkonsertin joukkohysteria
osoittaa -- ajoittain aivan liian selvästi -- sen emotionaalisen jännitteen,
joka voidaan saada aikaan alistamalla ihmiset rytmin tiivistetyille annoksille."
(Dr. Howard Hanson, The American Journal of Psychiatry, vol. 101, p. 364;
Dr. Hanson, an American composer, conductor, and teacher, was Director
of the Eastman School of Music at the University of Rochester).).
JAZZ LIITTYY NUORISORIKOLLISUUTEEN
JA MIELENVIKAISUUTEEN
"Illinois Vigilance Association'in raportissa väitettiin, että
vuosina 1921-1922 jazz aiheutti 1000 tytön turmion yksin Chicago'ssa.
Valtion sairaalan johtaja Napa'ssa Kaliforniassa julisti: 'Voin sanoa omien
tietojeni perusteella, että noin 50% nuorista 16-25 ikäisistä
pojista ja tytöistämme, jotaka päätyvät mielisairaalaan
näinä päivinä ovat jazz-hulluja huumeiden ystäviä
ja julkisten tanssihallien kävijöitä. Jazz-yhdistelmiä
-- huumeiden ystävät ja julkiset tanssihallit ovat molemmat yhtä
lailla; missä on toinen, niin sieltä löytyy toinenkin'"
(Waiting for the Man, p. 47).
UUSEVANKELISEN BIOLA-YLIOPISTON
JAZZIN HYVÄKSYMINEN JOHTI LISÄÄNTYNEESEEN MAAILMALLISUUTEEN
(BIOLA on yksityinen kristillinen yliopisto, perustettu vuonna 1908. Suom.huom.)
Seuraava on BIOLA - yliopistoa koskevasta raportista John E. Ashbrook'in kirjasta New Neutralism II: Exposing the Gray of Compromise (Here I Stand Books, 1992, 536 Greenside Dr., Painesville, OH 44077. 216-354-7725) --
Toinen sallivuuden alue on musiikki. Heinä-Elokuun Foundation julkaisi BIOLA'N musiikkiosaston virallisen lausunnon joka antoi jazz-musiikin käytölle yliopistollisen aseman. Julistuksessa sanotaan seuraavaa:
"... suuressa määrin nykyaikainen jazz on tullut 'klassilliseksi.' On myös totta, että perinteinen jazz on laajalti jättänyt alkuperäisen yhteytensä New Orleans'in ilotaloihin, sosiaaliseen tanssiin, juomiseen ja muihin sosiaalisiin toimintoihin, jotka ovat edustaneet 'maailmallisia arvoja.' Itse asiassa Jazzia täytyy pitää 'klassisena' sanan laajemmassa merkityksessä. On täysin mahdollista opiskelijoille harjoitella ja esittää jazzia puhtaasti uutena konserttimusiikin tyylinä."
Foundation jatkaa tehden oikean havainnon, että "Virallinen lausunto noudattaa tavanomaista uusevankelista filosofiaa puolustaa maailmallisia asioita sillä perusteella, että ne ovat ajanmukaisia."
Minä vartuin jazzin aikakaudella. Vanhempani kielsivät tämän tyylin musiikin. Kun katson taaksepäin, olen kiitollinen, että tämä kielto varjeli minut tansseista, juomisesta ja kyseenalaisista yökerhoista. Maailman musiikki millään aikakaudella ei koskaan ole edistänyt Herran sanomaa. Paholainen ei pystynyt olemaan yhtä röyhkeä jazzin aikakaudella, kuin hän on rock-sukupolven ajalla, mutta sama rivo kaveri on molempien tyylien takana. Molemmat tyylit edustavat klassista maailmallisuutta.
Jazzin salliminen johti uuteen askeleeseen vuonna 1988. Julkaisun BIOLA Chimes 25.5.1988 mukaan yliopisto poisti historiallisen kieltonsa koskien tanssimista. Artikkelissa sanotaan, että "Viimeisen muutoksen jälkeen sääntöihin, jotka alunperin kirjoitettiin 1920-luvulla, opiskelijoiden sallitaan päättää itse tanssivatko, juovatko, polttavatko tai pelaavatko kampuksen ulkopuolella loma-aikoina." Artikkeli jatkaa: "Lisäksi opiskelijoiden sallitaan tanssivan kampuksen ulkopuolella säännöllisen kouluvuoden aikana, mutta koulu ei sponsoroi mitään tansseja." BIOLA'n presidentti tri Clyde Cook sanoi: "Minun mielestäni se on oikea askel, joka auttaa kehittämään rehellisyyttä ja vastuullisuutta." Julkaisussa Baptist Bible Tribune 22.4.1988 oli kuvallinen kertomus, kun tri R.L. Hymers kirjasi osallistumisensa kampuksen tanssiaisiin koulun voimistelusalilla. Tapahtuma ilmoitettiin konserttina motolla "Stay mild or get wild (Rauhoitu tai villiydy)" ja mainostettiin konserttina "ilman tuoleja."
LIBERAALIT JA EKUMEENISET KIRKOT HYVÄKSYVÄT JAZZIN
(RNS, Marraskuu 27, 1995) Jazzmies Dave Brubeck tunnetaan iskevistä synkopoiduista rytmeistään, jotka uhkuvat hänen pianostaan konserttihallien lavoilla.
Mutta hän ja toiset jazz-intoilijat, sekä muusikot että pastorit, ovat havainneet yhteyden niiden, jotka pitävät rytmeistä ja musiikkia rakastavan yleisön hengellisten syvyyksien välillä.
Jazzin suuret nimet, kuten Brubeck, Duke Ellington ja John Coltrane ovat löytämässä tiensä kirkkoihin, joissa saksofonistit ja rumpalit urheilupusakoissa ovat korvaamassa urkureita ja kuoroja viitoissaan. Joskus musiikki on jatsahtavaksi väännetty tuttu virsi. Usein se on ilmiselvää jazzia, samoja säveliä, joita kuullaan savuisissa klubeissa ja ulkoilma-festivaaleissa.
"Jos soittaessasi jazzia pääset tuohon mielesi luovaan osaan, niin minusta se on yhtä lailla uskonnollista kuin kirjoittaisit jumalanpalveluskappaletta" sanoo Brubeck, joka on säveltänyt jazzia sekä hengellistä että maallista musiikkimaailmaa varten.
Vaikka kehitys on jonkin aikaa pyörinyt paikoillaan siitä lähtien, kun eräs New York'in kirkko alkoi käyttää jazz-liturgiaa 30 vuotta sitten, niin uusia käytäntöjä pulpahtelee esiin kaupungeissa kautta maan, kun papit ja säveltäjät löytävät tavan sulauttaa jazzin eloisa henki Jumalan sanoinkuvaamattomaan henkeen.
"Jazz on syvästi luovaa ja hengellistä musiikkia ja minun mielestäni se on uskonnollisen ilmaisun toinen kanava," sanoi pastori Daniel Webster Aldridge nuorempi, All Souls Church'in pastori, unitaristi Washington, D.C:sta.
Aldridge'n kirkko tarjoaa jazz-tilaisuuden kahtena iltapäivänä kuukaudessa. "Me väitämme, että hengellisyys on itse musiikissa, vaikka se ei varsinaisesti hengellistä olisikaan," hän sanoo.
Orlando'ssa Floridassa Trinity Lutheran Church'ssa on jazz-kvartetti,
kosketinsoitin, saksofoni, trumpetti ja rummut sekä joskus kolmen
hengen lauluryhmä. Hiljattain sunnuntaina ehtoollisvirsi oli swing-versio
perinteisestä kirkkovirrestä "This Is the Feast."
St. Peter's Church'ssa Manhattanilla, myös luterilainen seurakunta,
jazz-bändit esittävät säännöllisesti sellaisia
kappaleita kuin "Take there A Train" ja Miles Davis'in "All Blues."
"Se oli uutuus, kun se alkoi," sanoo Dan Morgenstern, Rutgers'in yliopiston Jazz-instituutin johtaja uskonnon ja jazzin sulauttamisesta. Nyt se on "aivan yleistä", hän sanoo.
"OLI AIKA KUN IHMISET OLIVAT TYRMISTYNEITÄ SIITÄ. OLI PALJON KESKUSTELUJA SIITÄ MINNE SE KUULUI. .... Nykyisin se näyttää oikein hyvältä."
Itseasiassa niin hyvältä, että "jazz-syntymäkertomusta" on esitetty jo vuosikymmenen ajan New York'in kirkoissa, Lincoln Center'issä ja jopa synagoogassa, joka kerran hylkäsi tämän produktion, kun se oli koditon.
Viime vuonna esityksessä nimeltä "Bending towards the Light," kolmea kuningasta esittivät latinorumpali Tito Puente, trumpetisti John Faddis ja tap-tanssija Jimmy Slyde. Puente soitti latinalaisessa Amerikassa tavallista timbales-rumpuaan, sen sijaan että olisi lahjoittanut Kristus-lapselle perinteistä mirhaa.
Ainutlaatuinen draama esitettiin ensin St. Peter'issä, jossa on
ollut lukuisien hengellisten teosten jazz-sovellusten ensiesitykset valovoimaisimpien
tähtien toimesta kuten saksofonisti John Coltrane ja trumpetisti Dizzy
Gillespie.
St. Peter's aiheutti kohua 30 vuotta sitten, kun luterilaiset johtajat
kutsuivat virallisesti kokoaikaisen pastorin vetämään siellä
jazz-toimintaa. Nyt seurakunta tunnetaan kansainvälisesti sunnuntai-iltapäivän
jazz-jumalanpalveluksistaan, jotka voivat vetää useita satoja
palvojia, riippuen siitä, kuka on soittamassa.
"Se on todella palvellut kokonaista ryhmää ihmisiä, jotka eivät muutoin ehkä olisi tulleet kirkkoon", sanoo pastori Dale Lind, joka seurasi ensimmäistä jazz-pastoria John Garcia Gensel'ia vuonna 1994.
Lind joka pukeutuu luutuin, rummuin ja muin raamatullisin instrumentein koristeltuun stoolaan jazz-jumalanpalvelusten aikana, sanoi, ettei hän aseta mitään rajoja muusikoille, jotka esiintyvät vierailevina musiikin johtajina.
"TÄÄLLÄ EMME VEDÄ MITÄÄN RAJOJA MAALLISEN JA HENGELLISEN MUSIIKIN VÄLILLE," sanoo Lind. "Me iloitsemme kaikenlaisista luomuksista."
Iltakirkkojen aikana Pyhän Markuksen presbyteerikirkossa Cleveland'issa on hyvin hieno raja jazzin ja gospelin välillä, mutta pastori Joan SalmonCampbell'ia, entistä USA. presbyteerikirkkojen esimiestä, kiinnostaa vain tulokset
"Väki on lähtenyt kokoontuakseen kirkkoon jonkin sellaisen ympärille kuin 'Kerrankin elämässäni olen saanut jonkun, joka tarvitsee minua.'" Samon Campbell sanoo viitaten kuuluisaan Stevie Wonder'in kappaleeseen. "Minä tulkitsin sen jonkun, joka tarvitsee minua, olevan Jumalan."
Vallitsevasti valkoisessa luterilaisessa Trinity-kirkossa Orlandossa enemmän ei-valkoisia kuin valkoisia ilmestyy jazz-jumalanpalveluksiin kahtena sunnuntai-aamuna kuukaudessa.
"Tilaisuuden aikana jazz-bändimme aloittaa 'Amazing Grace' - improvisaatiolla, joka irroittaa ihmisten mielet, mutta siinä on melodia," sanoo Rev. Mark Joeckel, joka auttoi aloittamaan jazz-tilaisuudet kirkossa yli kaksi vuotta sitten. "Tulet sisään, istut siellä hetken ja ajattelet: 'Vau, olen kuullut tämän laulun ennenkin.'"
Asiantuntijat sanovat, että kirkkojen mielenkiinto jazziin täydentää musiikkityylien ympyrän. Jazzilla on juurensa spirituaaleissa ja muissa mustan seurakunnan elementeissä.
"Jazzissa on hyvin voimakas etelän gospel-kirkon lajin elementti," sanoi Stanley Dance, kirjan "The World of Duke Ellington." tekijä.
Ellington, joka kuoli 1974, "oli aina uskonnollinen mies", joka luki Raamatun kannesta kanteen noin 7 kertaa ja piti jazzia uudenlaisena rukouksen muotona, sanoo Dance.
Elämänsä loppua kohti tämä pianisti ja säveltäjä kirjoitti ja esiintyi hengellisissä konserteissa, joihin sisältyi virsiä, orkesterisovituksia, kuoroja ja tietenkin jazzia.
Dance sanoo Duke'sta, että "eräs hänen teemansa oli,
että jokainen ihminen rukoilee Jumalaa omalla kielellään
ja hänen musiikillinen kielensä oli jazz" (Christian News, Dec.
11, 1995, p. 19).
UUSEVANKELINEN TEOLOGI J.I. PACKER
RAKASTAA JAZZIA
J.I. Packer rakastaa klassikoita, erityisesti King Oliver'in, Jelly
Roll Morton'in ja Louis Armstrong'in varhaisia jazz-klassikoita. Tri Packer'illa
on korva jazzin järjestykselle ja eloisuudelle sekä mieli
kurille ja sopusoinnulle, joka löytyy Calvin'issa ja puritaanien klassisessa
teologiassa. Siis jos tahdot oikein uppoutua klassikoihin, tule Regent
College'een ja avaa mielesi (ja korvasi) tälle ihmemaailmalle (mainos
Christianity Today-lehdessä, 11.12.1995, s. 50). Opiskeluvuosinaan
Packer soitti jazz-klarinettia yhtyeessä "Oxford Bandits" Oxfordin
yliopistossa.
JAZZ TOIVOTETAAN TERVETULLEEKSI
EKUMEENISESSA VIRSISÄVELLYSKILPAILUSSA KEY '73
Key '73 Hymn Contest rohkaisee kirjoittamaan uusia lauluja neljällä alueella: nykyaikainen sovinnainen (contemporary conventional), nykyaikainen, folk ja rockjazz. "Kieli täytyy olla yksinkertaista, mutta tämän päivän puhekieltä. Sellaisia sanoja kuin 'vouchsafe' (suoda), 'beseech' (anoa) ja 'eschew' (karttaa) ei kertakaikkiaan ymmärretä. Jotkut sanat ovat myös saaneet jonkin erilaisen merkityksen niiden käytön seurauksena, esim. sana 'hurskas' (righteous). Sellaisia sanoja pitäisi välttää" (Key '73 Congregational Resource Book, an ecumenical evangelistic program in 1973, p. 96).
JAZZ KUULUU UUDENAIKAISEEN, UUSIAIKALAISEEN (NEW AGE), EKUMEENISEEN OHJELMAAN
New York'issa maailman suurimmassa kirkossa (RNS) kaikki 2500 istuinta olivat varatut ja levoton 2500 hengen seisova joukko täytti sivulaivat ja himmeästi valaistun keskikäytävän takaosan yrittäen nähdä vilauksen lempeästi hymyilevästä buddhalaisen munkin kaapuun puetusta miehestä tai kuulla hänen sanojaan.
Jättäen väliin presidentti Reagan'in ja Walter Mondale'n välisen TV-väittelyn tämä 5000 palvojan joukko oli tunkenut Pyhän Johanneksen katedraaliin sunnuntai-iltana osallistuakseen värikkääseen uskontojenväliseen tilaisuuteen, jossa juhlittiin "Inhimillisen Perheen Ykseyttä."
Luolamaisen kirkon kajahteleva akustiikka vahvistaa saksofonisti Paul Winter'in, näkymättömän urkurin ja korkea-äänisen lasten kuoron esittämän jazz-alkusoiton, mutta useimmat kuulijat kaikuvalla keskikäytävällä ymmärtävät vain vähän, mitä kaksi vaatimatonta ja teeskentelemätöntä pyhää miestä, joiden läsnäolo oli tungoksen syy, sanovat. Vahvasti murteellisella englannilla brasilialainen roomalaiskatolinen arkkipiispa Dom Helder Camara ja karkotettu tiibettiläinen buddhistien hengellinen johtaja Dalai Lama puhuvat sanoja rauhasta ja veljeydestä. Pelkkä heidän läsnäolonsa näyttää riittävän monille, jotka eivät voi kuulla heidän sanojaan.
Kahden ja puolen tunnin tilaisuus, johon sisältyi kuoroesityksiä ja liturgista tanssia, oli ilmoitettu "Hengellisen huippukokouksen VI" avauksena, jota eräs sen järjestäjistä sanoo "Maaplaneetan hengelliseksi YK:ksi (a spiritual United Nations of Planet Earth)."
Rouva Judith Hollister, 66, kertoi kansalle, kuinka idea Ymmärryksen Temppelistä, kasvatusohjelmasta, joka ajaa uskontojenvälistä sopusointua, aloitettiin Kolumbuksen päivänä 1959 hänen kotinsa kuistilla Greenwich'issä Connecticut'issa "hänen syödessään maapähkinävoileipää." Rouva Hollister, presbyteerimaallikko, on matkustellut maailmalla hankkimassa varoja ja tukea instituutiolle, joka on pyhitetty tuomaan yhteen maailman uskonnolliset johtajat ja käyttämään eri hengellisiä perintöjä auttamaan maailman ongelmien ratkaisemisessa.
Tänä iltana tätä kirkkoa ympäröi valtamerien rakkaus ja galaksien myötätunto," sanoi rouva Hollister, energinen valkotukkainen nainen punaisessa viitassa. "Olen elämäni aikana saanut etuoikeuden nähdä enkeleitä kahdesti. Tänä iltana en odota näkeväni enkeleitä - paitsi että te kaikki olette enkeleitä."
Hengelliseen huippukokoukseen osallistuvien 30 johtajan maailman eri uskonnoista oli määrä käyttää seuraavat päivät neuvotteluissa mukaanlukien istunto YK:ssa, jossa ryhmän johtajat toivovat voivansa perustaa elimen viemään työtä eteenpäin ...
Tri Karen Singh, Intian parlamentin jäsen ja intialaisen kansallisen hindujärjestön jäsen, joka aloitti lukemalla muinaisen sanskriitinkielisen rukouksen, kertoi kansalle, että "eri uskontojemme monien virtojen pitäisi yhtyä yhdeksi rauhan ja hyvinvoinnin virraksi pelastamaan ihmiskunta täydelliseltä tuholta.
"Konfliktin synkät pilvet näyttävät kokoontuvan taivaanrannalla," mutta uskonnollinen luottamus antaa "valoa ympäröivän synkkyyden keskellä," hän sanoi. ...
Dalai Lama, keltaiseen munkin kaapuun pukeutuneena, toinen olkapää paljaana, sai seisovat kunnianosoitukset puristaessaan käsiään yhteen tervehdyksessä. "Kaikkein tärkein rauha on sisäinen rauha meidän itsemme sisällä", hän sanoi kuulijoille. Mielen rauhaan te tarvitsette myötätuntuoa ja rakkautta."
Tri Robert Muller, YK:n virkailija ja 10-kohtaisen "Inhimillisen Perheen Ykseyden Julistuksen" kirjoittaja huomautti, että ihmiskunta pysyy jakautuneena: "Tänä päivänä me edelleen elämme maailmassa, jossa kansa on tärkeämpi kuin ihmiskunta; uskonto on tärkeämpi kuin hengellisyys, kieli on tärkeämpi kuin kanssakäyminen; ja rotu on tärkeämpi kuin ihmisrotu.
"Uskonto pahentaa meidän ristiriitojamme," hän sanoi. "Yksin kristinuskossa on 27000 uskonsuuntaa." Kuitenkin kaikilla ryhmillä maan päällä on jotakin yhteistä, sanoi tämä YK:n virkailija. "Me olemme yksi ihmisperhe yhdellä pienellä planeetalla kieppumassa salaperäisesti maailmankaikkeudessa. Meidän täytyy huomata, että mitä meillä on, on yhteistä ja työskennellä yhdessä ihmiskunnan hyväksi" (Religious unity, peace is theme of Spiritual Summit VI, by Jean Caffey Lyles, Christian News, October 15, 1984, page 1).
UUSEVANKELINEN WHEATON COLLEGE HYVÄKSYY JAZZIN
Wheaton College'n The Record-julkaisun sivulla 7 (Vol. 105, No. 1, 19.9. 1980), John Vita ja Nancy Parramore antavat myönteisen arvostelun nykyaikaisen laulajan Jackson Browne'n kuudennesta levystä Hold Out. Levy kertoo Jackson Browne'n vastuun tunteista hänen vaimonsa itsemurhan johdosta. Wheaton College'n kolumnistit kuvailevat sitä "musiikkina joka edelleen on tiukkaa, terävää (crisp) kevyttä rokkia, joka tekee Brownen musiikin helposti tunnistettavaksi ja nautittavaksi." Sivulla 4 on kirje kahdelta toisen vuosikurssin opiskelijalta, Tim Cooper'ilta ja Scott Strong'ilta, jotka julkistavat tosiasian, että "he omistavat yhteensä lähes 1000 nykyaikaista rokkilevyä." Sivulla 6 Nancy Post osastolla "Taiteet" ja otsikolla "Chicago," kirjoittaa
On page 7 of The Record, Wheaton College (Vol. 105, No. 1, Sept. 19, 1980), John Vita and Nancy Parramore favorably review modern singer Jackson Browne's sixth record album, Hold Out. The album tells of Jackson Browne's feelings of responsibility for his wife's suicide. The Wheaton College columnists describe it as "the music is still the tight, crisp, light rock that makes Browne's music instantly identifiable and enjoyable." On page 4 is a letter by two sophomores, Tim Cooper and Scott Strong, both of the Class of '83, publicizing the fact that they are "owners of a combined total of close to 1,000 contemporary rock albums." On page 6, column by Nancy Post under the "Arts" section and entitled "Chicago," the columnist writes: "WBEZ is at 91.5 FM, and features excellent jazz during the daytime."
On page 7 of The Record (Oct. 10, 1980) is a column by AnnLouise Keating, favorably reviewing rock and jazz singer Pam Mark Hall, selected for a Homecoming Concert on Friday evening in Edman Chapel, and describing her as "one who writes her own lyrics" and has "varied musical styles, including jazz and rock rhythms" (How Liberals & Radicals Are Manipulating Evangelicals, Edgar C. Bundy, 1982, pp. 196197).
Way of Life Literature. Copyright
1997-2001.
P.O. Box 610368, Port Huron, MI
48061-0368.
1-866-295-4143 (toll free: USA
& Canada),
519-652-2619 (voice),
fbns@wayoflife.org <mailto:fbns@wayoflife.org>
(email)
<http://www.wayoflife.org/>(web
site)