TULI TAIVAASTA: Elonkorjuukuun taistelu & tosikertomus avaruussukkuloista

by "One Who Knows" -- Luku 11

Sotastrategia

Tämä radikaalisti uusi Phantom-kone sai aikaan yhtä radikaalin sota-strategian päivittämisen Yhdysvalloissa. Useiden menneiden sotastratigioiden elementit sekoitettiin keskenään jotta luotaisiin uusi ja entistä suurenmoisempi suunnitelma. Se oli tämä uusi strategia jonka varaan USA:n sota-suunnittelijat laskivat, ja joka toisi heille voiton Ydinsota numero 1:ssä, ja he suunnittelivat hyödyntävänsä tätä sotasuunnitelmaa hyvin nopeasti -- elokuuhun 1982 mennessä, vaikka sukkula numero 3 ei toisikaan uutta tietoa.

Tällä ydinsota-suunnitelmalla oli koodinimi "Project Z"; kirjain "Z" valittiin koska se on aakkosten viimeinen kirjain. Nämä suunnittelijat olivat luottavaisia että tämä olisi viimeinen sotasuunnitelma jota he tarvitsisivat Venäjää vastaan. Tämä sotasuunnitelma "Project Z":n alla oli niin salainen että sitä ei laadittu Pentagonissa; sen sijaan, eräs sota-strategistien eliitti-ryhmä kokoontui eräässä huoneessa Washingtonin keskustassa. Tämä huone oli talossa jota ei epäiltäisi käytettävän tällaiseen tarkoitukseen. Se oli käytännössä Valkoisen Talon varjossa.

Näitä suunnittelijoita oli hyvin pieni ryhmä. Heidän työnsä oli pohtia kokonaiskuvaa. Heillä oli pääsy tietokone-terminaaliin jota kautta he saivat kaiken tarvitsemansa tiedon, joka oli varastoituna hallituksen tietokonaisiin (käyttäen PROMIS-ohjelmistoa joka oli varastettu Inslawilta, esimerkiksi). Tähän eivät sisältyneet ainoastaan Pentagonin tietokannat vaan myös kaikkien hallituksen virastojen tiedostot.

Toukokuuhun mennessä, "Project Z":n suunnittelijat olivat jo laatineet kehykset suunnitelmilleen. Lukemattomia yksityiskohtia ja tarkennuksia oli yhä edessä, mutta perus-strategiasta oli jo päätetty.

Tämä "Project Z":n stretegia Ydinsota numero 1:lle oli kolmivaiheinen suunnitelma: 1) Aloitus/perehdyttäminen (initiation); 2) Näännytys (attrition); 3) Hallinta (domination).

Tämä tärkein prosessi perustui yhä laajentuviin kriiseihin maailmassa, kuten ne jotka johtivat Ensimmäiseen maailmansotaan. Me näimme tämän prosessin täydessä vauhdissa aivan silmiemme edessä. Suunniteltiin että nämä kriisit eskaloituisivat noin kuuden kuukauden kuluessa, ja lopulta vapautettaisiin kipinä. "Project Z":n sota-suunnittelijat olivat keskittyneet sotilaallisiin toimiin tämän kipinän vapauttamisen jälkeen.

Vaihe numero 1: Perehdyttämisvaihe. Heidän suunnitelmissaan, tämä perehdyttämis-vaihe alkaisi USA:n yllätyshyökkäyksellä Venäjää vastaan. Tässä yllätyshyökkäyksessä käytettäisiin uusia Phantom-koneita. Ne olisivat avain sodan lopputulokseen.

Kesällä 1978, Yhdysvallat oli käynnistänyt suuren muutoksen kohti ensi-iskun strategiaa Venäjää vastaan. Se olisi ensimmäinen isku. Se tuhoaisi maanpäälliset tukikohdat joista käsin venäläiset ohjaavat avaruudessa leijuvia strategisia aseitaan. Jos tässä onnistuttaisiin, Venäjän ylivoima avaruudessa olisi pian historiaa.

Tämä tekisi Yhdysvalloista ja Venäjästä tasa-arvoisempia sodan jatkoa ajatellen. Tätä suunnitelmaa yritettiin jo kaksi vuotta aiemmin, mutta se päättyi täydelliseen epäonnistumiseen koska Venäjän Kosmospallot sädeaseineen olivat ylivoimaisia; mutta nämä uudet Phantom-koneet olivat miltei valmiita ja suunnitelma oli päivitetty.

Phantom-koneet oli tarkoitus sijoittaa ainakin kolmeen maahan Venäjän rajan lähelle. Nämä alueet olivat: 1) Pohjois-Norja; 2) Itä-Turkki; 3) Sinkiangin provinssi luoteis-Kiinassa.

Nyt sinä tiedät miksi Reagan ja muut olivat niin herttaisia suhteessa Kiinaan! Suuritehoisia lasereita oli jo siirretty näille alueille. Ne oli varustettu uusilla kohdistamis-laitteilla nimeltään CEIR. Näillä lasereilla oli todistettu kyky ampua Kosmospallot alas. Niitä käytettäisiin suojaamaan Phantom-koneita Kosmospallojen hyökkäyksiä vastaan. Nämä Phantom-koneet joita käytettäisiin olisivat miehittämättömiä. Ne olivat varustettu robotti-piloteilla jotka ohjelmoitaisiin pelkkää menomatkaa varten. Tämä näkymätön robotti-pilotti ja lentokone lentäisivät Venäjän ilmatilan läpi, haavoittumattomina kaikille sädeaseiden hyökkäyksille. Ilmatorjunta-ohjukset eivät löytäisi liitä, ja niin "Project Z":n suunnittelijat uskoivat että Phantom-koneet saavuttaisivat kohteensa. Nämä kohteet olivat Venäjän neljä Cosmodromea sekä useat Kosmospallo-laitokset keskisessä Siperiassa. Nämä näkymättömät Phantom-koneet tekisivät kamikaze-iskun kohteisiinsa. Nähtävästi kirkkaalta taivaalta, kaikki Venäjän avaruustukikohdat katosisivat äkkiä termonukleaarisen tulipallon sisään.

Venäjän avaruustukikohtien lisäksi, näillä Phantom-koneilla voitaisiin hyökätä myös muita kohteita vastaan. Näitä olisivat tukikohdat joista käsin ohjataan Venäjän lentävää ohjustentorjunta-järjestelmää. Tämä järjestelmä koostuu laivastosta TU-144 -koneita jotka on varustettu hiukkas-säde aseilla. Niiden ajateltiin olevan Venäjän viimeinen puolustuslinja tulevaa ohjushyökkäystä vastaan. Amerikkalaiset Phantom-koneet ohjelmoitaisiin tuhoamaan TU-144 -koneiden tukikohdat.

Vaihe numero 1 jatkui hyvin tiukan aikataulun puitteissa toukokuuhun 1982. Jos tämä näkymättömien sotakoneiden hyökkäys onnistuisi, Venäjän raivokas vastaisku olisi taattu. "Project Z" vaati Yhdysvaltoja antamaan Venäjälle tyrmäysiskun.

Se toteutettaisiin antamalla vääriä johtolankoja että USA olisi ydinasehyökkäyksen alla. Tämä menetelmä joka otettaisiin käyttöön tunnetaan nimellä "Sähkömagneettinen pulssi" tai EMP. EMP on ilmiö joka yhdistetään ydinaseiden räjähdyksiin korkealla taivaalla. Nämä strategiset joukot oli ohjelmoitu pitämään EMP:tä todisteena venäläisten hyökkäyksestä. Näissä olosuhteissa, heille oli annettu ohjeet suorittaa vastaisku Venäjää vastaan odottamatta enempiä ohjeita.

"Project Z":n aikataulussa, pian tämän jälkeen tapahtuisi räjähdyksiä ilmakehässä Pohjois-Amerikan yläpuolella. Syynä olisivat ACM-ohjusten ydinkärjet. Niitä ammuttaisiin taivaalle monista paikoista ympäri Yhdysvaltoja jotta luotaisiin väkivaltainen EMP-episodi. Nämä strategiset voimat, noudattaen ohjeita, laukaisisivat omat ohjuksensa uskoen että tämä olisi Venäjän kostoisku.

Kun amerikkalaiset ACM-ohjukset laukaistaisiin taivaalle meidän yläpuolellemme, toinen tapahtuma olisi käynnissä. Pidä mielessäsi tämä kohtaus tammikuussa 1982, jolloin venäläinen Kosmospallo ammuttiin alas New Jerseyn yllä. Samaan tapaan, tehokkaat laserit joita on sijoitettu eri paikkoihin ympäri Yhdysvaltoja, ampuisivat alas niin monta Kosmospalloa kuin mahdollista. Siihen mennessä kun meidän omat ICBM-ohjuksemme (risteilyohjukset) laukaistaisiin, he toivoivat että monet Kosmospalloista olisi tuhottu. Kiitos näiden Phantom-koneiden, Venäjän leijuva ABM-järjestelmä olisi myös poissa pelistä. Riisuttuna kaikista puolustuslaitteista, Neuvostoliitto muuttuisi pian tulimereksi. Tässä "Project Z":n suunnitelmassa, amerikkalaisten risteilyohjusten iskeytyminen venäläisiin kohteisiin merkitsisi vaiheen numero 1 päättymistä.

Vaihe numero 2: Näännytysvaihe. Vaiheen 2 aikana suunnittelijat visioivat että sekä Yhdysvallat että Venäjä kärsisivät suurista tuhoista, samalla kun sota asteittain hiljenee. Ensin olisi venäläisten ohjusten sade Yhdysvaltoihin. Olisi myös hyökkäyksiä muihin kohteisiin ympäri maailmaa joissa amerikkalaisilla on tukikohtia, mutta todellinen tuho koskisi etupäässä Yhdysvaltoja.

"Project Z":n suunnittelijat eivät odottaneet USA:n, selalisena kuin sinä tunnet sen, selviytyvän ydinsodasta. Toisin kuin Venäjällä, Yhdysvalloissa ei ole siviilipuolus-järjestelmää. Lomailijat olisivat rannoilla, liikemiehet solmimassa sopimuksiaan, kotirouvat supermarketeissa, lapset leikkikentillä, jne.

Heinäkuun 1978 uutiskirjeessäni minä varoitin että USA:n politiikka on olla varoittamatta väestöään. Äkkiä sireenit ulvahtaisivat käyntiin, kuten ne tekivät eräänä kesäisenä päivänä Hiroshimassa vuosia sitten, mutta tällöin olisi liian myöhäistä. Amerikka sellaisena kuin sinä tunnet sen ja jollaisena sinä rakastat sitä kuolisi tuhannen Hiroshiman tulimyrskyssä.

Nämä suunnittelijat ovat laatineet kaikki nämä suunnitelmat ja he ovat ainoastaan päivittäneet niitä tämän päivän olosuhteisiin sopiviksi.

Samalla kun sinä ja sinun lapsesi kuolette maan päällä, he itse suunnittelevat pakenevansa näitä hyökkäyksiä jotka he ovat aiheuttaneet, bunkkereihin jotka on rakennettu veronmaksajien rahoilla Camp Davidissa, Mount Weatherissa, Pine Gapissa, China Lakessa, sekä kymmenessä muissa paikoissa.

Onko sinulla jäsenkortti näihin paikkoihin? Luulenpa että ei ole. NELJÄ VIIDESTÄ AMERIKKALAISESTA TULEE KUOLEMAAN.

Asteittain, monen kuukauden periodin aikana, he odottavat että tämä konflikti Venäjän ja Yhdysvaltain välillä laantuu. Molemmat osapuolet olisivat uupuneita ja raunioituneina; molemmat menettäisivät kykynsä käydä sotaa enää yhtään pidempään. Venäjällä, tuho olisi suunnatonta -- 50 miljoonaa kuollutta sekä monet miljoonat haavoittuneina ja kuolemassa. MUTTA YHDYSVALLOISSA ASIAT OLISIVAT VIELÄKIN PAHEMMIN. "Project Z":n suunnittelijat olivat hahmottaneet tämän kaiken tietokoneillaan. Jos me olisime onnekakita, 40 - 50 miljoonaa amerikkalaista saattaisi olla elossa sodan lopussa. Kaikki muut kuolisivat itse hyökkäyksissä tai haavoihin ja tauteihin. Tämä Ydinsota numero 1 hävittäisi terveydenhuollon Amerikasta.

Näillä amerikkalaisilla bolshevikeilla oli tarkoitus piileskellä sodan ajan. He odottaisivat kunnes molemmat osapuolet eivät enää jaksaisi taistella. Se olisi vaiheen numero 2 päätös.

Vaihe numero 3: Finaali. Lopulta, "Project Z":n suunnittelijat siirtyisivät kolmenteen ja viimeiseen vaiheeseen. Tämä vaihe, tietysti, olisi saatanallisten bolshevikkien/sionistien (parasiittien) maailmanvalta jotka jo hallitsevat USA:n armeijaa.

Tässä finaalissa, selalisena kuin se suunniteltiin vuodeksi 1982, nämä bolshevikit/sionistit Amerikassa hyötyisivät salaisista valmisteluista jotka alkoivat jo kauan sitten.

Eräs näiden aiempien suunnitelmien käsivarsi on ollut strategia joka vaatisi Yhdysvaltoja antamaan vaikutelman että se olisi muuttumassa asteittain heikommaksi. Tämän kuuluu yksipuolinen aseidenriisunta, sotilastukikohtien sulkeminen, jne., mutta tämä oli tarkoitettu vain yleisön märehdittäväksi. Tämän strategian salaiseen puoleen kuuluu salainen aseistus. Tämä vaatii salaisen hallituksen jonka perustajina olivat Jimmy Carter, Oliver North, George Bush, jne., FEMA:n (Federal Emergency Management Agency) savuverhon alla. [FEMA muistuttaa pahaenteisesti sanaa "famine". Suom. huom.]

Kun nämä bolshevikit/sionistit Yhdysvalloissa saivat yliotteen Rockefellereista, he jatkoivat salaisten asevarastojen kartuttamista maailmanlaajuisesti, sekä erityisesti Israelissa. Oli suunniteltu että silloin kun sota alkaisi laantua, kaikki nämä varastot avattaisiin.

Vaikka amerikkalaiset ja venäläiset kuolisivat lähes kokonaan, 95% maailman ihmisistä olisi edelleen elossa, sekä "Eliitin" täydellisen vallan alla. Sekä bolshevikit että sionistit vihaavat ja halveksivat sekä amerikkalaisia että venäläisiä, ja pankkiirit ja globaalit kartellit saisivat maailman valtaansa ainoastaan mikäli molemmat supervallat tuhoutuisivat.

Millaiseen asemaan tämä kaikki jättää meidän liittolaisemme Britannian? Voisiko Englannin pelastuminen kuulua heidän suunnitelmiinsa?

30.3.1982, vuorokausi aikataulustaan jäljessä, me saimme nähdä sukkulan laskeutuvan White Sandsiin, Uuteen Meksikoon. White Sands on sukkula-ohjelman todellinen hermokeskus, riippumatta siitä mitä media sanoo.

Tämä kolmas sukkulalento, huolimatta siitä mikä sukkula oli kyseessä, edusti erästä toista "ensimmäistä" eikä tätä nähty televisiossa. Ensimmäistä kertaa, avaruussukkula onnistui salaisess sotilaallisessa tehtävässään. Tekemällä näin, taas yksi este poistettiin polulla kohti ydinsotaa. Tämä kolmas sukkulalento tapahtui melkein vuosi ensimmäisen lennon jälkeen huhtikuussa 1981. Vertailu ensimmäisen ja kolmannen lennon välillä on tutkimus ironiasta.

Tässä huhtikuun fiaskossa, julkisuuteen oli tarkoitus antaa vaikutelma että se oli menestys. Sillä välin, tämä salainen sotilaallinen tehtävä -- jota sinä et näe -- oli katastrofi. Kolmannella lennolla, kaikki oli toisinpäin.

Alusta loppuun, NASA antoi vaikutelman että ongelmat riivasivat sukkulaa. NASA halusi kyetä selittämään asiat parhain päin mikäli tapahtuisi uusi katastrofi; mutta kuten kävi, tämä sotilaallinen tehtävä avaruudessa, piilossa meidän silmiltämme, oli menestys, eikä yhden sukkulan menetys ollut niin tärkeä kokonaisuuden kannalta.

Ongelmia

Avaruussukkula numero 3:n oli tarkoitus asettaa kiertoradalle uusi vakoilusatelliitti. Se oli suunniteltu mahdollisimman kestäväksi Venäjän avaruusaseita vastaan, ja se oli aseistettu robotin ohjaamalla laserilla joka pystyy ampumaan takaisin. Tämän lisäksi, sukkula itsessään oli aseistettu lasereilla.

Tämä julkinen kuva ongelmien piinaamasta sukkulalennosta lavastettiin itse asiassa useita päiviä ennen laukaisua, kiitos sään. Voimakkaat sateet muuttivat Edwardsin lentotukikohdan Kaliforniassa, jota käytettiin kahteen aiempaan laskeutumiseen, liejuksi. Tämä tiukka sotilaallinen aikataulu vaati että sukkula nousisi ilmaan aikataulun mukaan joka tapauksessa, joten yleisöä varten, eräs 23 vaunua pitkä juna lähetettiin Kaliforniasta Uuteen Meksikoon.

Näennäisesti, NASA lavasti "hetken mielijohteesta -laskeutumispaikan" White Sandsin koealueelle. Tämä tehtiin siten että White Sandsin koealueen keskeinen osa sukkula-ohjelmassa ei joutuisi yleisön epäilyksen alle, ja se myös poistaisi tarpeen käyttää vara-sukkuloita laskeutumisiin koska alue on yleisöltä suljettu.

Avaruussukkula numero 3 nousi Cape Canaveralista ainoastaan tunnin aikataulustaan jäljessä maanantai-aamuna 22.3.1982. Alkaen noususta, NASA alkoi rakentaa pohjaa peitetarinalle mikäli lento epäonnistuisi.

Ensin sinä kuulet komentaja Jack Lousman ennalta nauhoitetun äänen sanovan, että selittämättömiä valkoisia hiutaleita leijui tuulensuojan ohi. Myöhemmin, sen jälkeen kun sukkula oli poistunut näköpiiristä, meille kerrottiin että yksi "power pack" (akku?) mineltään APU ei toiminut. Nämä olivat ensimmäisiä vihjeitä mahdollisista ongelmista tässä etukäteen nauhoitetussa lähetyksessä laukaisun aikana -- ja syystäkin. Pelättiin että sukkula voisi tuhoutua venäläisten avaruusaseiden toimesta ennen saapumistaan kiertoradalle.

Mikäli näin olisi tapahtunut, sukkulaohjelman laatijat halusivat käynnistää peite-ohjelman joka ei paljastaisi sotilaallisia puolia; mutta kuten tapahtui, peite-ohjelmaa ei tarvittu. Kun Sukkula numero 3 nousi ilmaan, se suuntasi kohti koillista. Pitkän matkan kamerat seurasivat sitä kunnes kaksi kiinteää kantorakettia irtosivat. Sitten, kun sukkula katosi näkyviltä, se aloitti pitkän kaarroksensa kohti pohjoista. Se suuntasi kohti kiertorataa joka kulki pohjoisnavan läheltä jotta se voisi lentää Venäjän yli. Tämän verran lentosuunnitelmasta oli samaa kuin aiemmilla kerroilla, mutta tällä kertaa oli lisätty uusi elintärkeä piirre.

Alle 30 sekuntia sen jälkeen kun sukkula oli kadonnut TV-kameroiden edestä, lastiruuman ovet räjäytettiin irti. Tämä avasi lastiruuman etuosassa olevalle laserille esteettömän näköalan. Sitten sukkula ja sen valtavat ulkoiset tankit alkoivat pyöriä hitaasti tynnyrinpyörityksen avaruusajan versiossa.

Toisessa maailmansodassa, lentäjät käyttivät tynnyrinpyöritystä välttääkseen viholliskoneiden luoteja. Samoin, tämä avaruussukkula käytti tynyrinpyöritystä suojellakseen itseään venäläisten Kosmospallojen mahdollisilta hyökkäyksiltä. Pyörimällä korkkiruumin lailla, oli mahdotonta että Kosmospallo olisi päässyt hiipimään kimppuun mistään suunnasta. Tässä pyörimisessä oli kuitenkin omat riskinsä. Sukkulaa ja sen säiliötä ei ollut suunniteltu "akrobatiaan", mutta laskelmat osoittivat että se selviäisi hitaasta pyörityksestä, ja niin se myös teki.

Eräs suurimpia kysymyksiä oli, että mitä tämä pyöritys tekisi astronauteilla Lousmalle ja Fullertonille. Heiltä vaadittiin että he kestäisivät tätä pyöritystä kuuden minuutin ajan. Samaan aikaan, sukkula edelleen kiihdytti noin kolmen painovoiman teholla; ja sukkulan sekä polttoainesäiliön muodon vuoksi, tämä pyöritys oli stressaavaa.

Armeijan lääkärit tiesivät että parhaassa tapauksessa Lousma ja Fullerton tulisivat hyvin sairaiksi hieman sen jälkeen kun he saapuisivat tälle matalalle kiertoradalle. Heidän villi, ruhjova ratsastuksensa päättyisi äkisti painottomuuteen. Tämä on yhdistelmä joka takaa sekavuuden jopa vahvimmillekin astronauteilla. Mitään edes etäisesti tätä muistuttavaa ei ollut koskaan ennen kokeiltu. Lääkärit olivat aivan oikeutetusti huolissaan, että vaikka lentäjät selviäisivät ja sukkula palaisi maahan, heidän tasapainoaistilleen olisi voinut tapauhtua pysyvää vahinkoa.

Kun kiertorata saavutettiin, te tulivatkin hyvin sairaiksi. Tämä on syynä miksi sinä kuulet raportteja että pahoinvointi iski molempiin miehiin. NASA halusi raivata tien uskottavalle selitykselle mikäli he eivät olisi kunnossa palattuaan maahan. Samaan aikaan, suunnittelijat tiesivät hyvin miksi he olivat sairaita. Tämän vuoksi NASA:n puhemies vaikutti niin välinpitämättömältä selitäessään avaruussairautta toimittajille. Kun he kutsuivat sitä termillä "motion sickness", se oli suurta vähättelyä. Lousma ja Fullerton alkoivat työskennellä välittömästi saavuttuaan kunnollisen kiertoradan -- olivat he sitten sairaita tai eivät. Heidän muokattu ohjaamonsa oli jo tyhjennetty ilmasta -- automaattisesti -- jolloin nämä kaksi miestä olivat avaruuspuvuissa. Tätä suunnitelmaa täytyi muokata hiukan kun tämä kieritys lisättiin lentosuunnitelmaan.

Miehistöllä töitä

Kun sukkula saavutti kiertoradan, astronautit olivat avaruuspuvuissa, mutta ohjaamo oli yhä paineistettu. Heille sallittiin useita minuutteja päästä ohjaamosta Gemini-tyyppiseen pelastuskapseliin joka oli varastoituna alla. Sitten kun he oivat sisällä, he tyhjensivät ilman ohjaamosta; sitten tämä keulan laser suojelisi sukkulaa automaattisesti venäläisten avaruusaseiden hyökkäyksiltä. Tämä sallisi Lousman ja Fullertonin toipua sairaudestaan kapselin sisällä.

Jotta he pystyisivät hoitamaan tehtävänsä kahden päivän ajan, parantuminen oli heidän tärkein tehtävänsä. Se oli täydellisen haavoittuvuuden periodi, jolloin he täysin riippuvaisia automaattisen laserin suojeluksesta. Suunnittelijat halusivat että heillä olisi tekosyy valmiina mikäli sukkula tuhoutuisi. Joten, vuorokausi laukaisun jälkeen TV:ssä näytettiin kuvia puuttuvista tiilistä sukkulan nokassa. Näiden kuvien mukaan, ainakin tusina tiiliä mustalla alueella oli kateissa. Jos näin olisi todella tapahtunut, se olisi ollut eritäin huolestuttavaa. Myöhemmin NASA:n puhemies vähätteli sitä, sanoen että nämä tiilit eivät olleet kriittisiä. Mutta ei ole sellaista asiaa kuin ei-kriittinen musta tiili. Näiden mustien tiilien, jotka olivat "niinsanotusti" kateissa, on tarkoitus kestää yli 1.500 Fahrenheit-asteen lämpötilan. Tiilen alla ei ole muuta kuin pala huopaa jota kutsutaan nimellä "strain isolation pad" joka ei kestä viittä sekuntia kauempaa näissä lämpötiloissa, ja huovan alla on sukkulan metallinen iho. Se on tehty alumiinista joka menettää lujuutensa 350 asteessa. Jos se altistuu 1.500 asteen lämpötilalle muutaman puuttuvan tiilen takia, sukkula ei voisi mahdollisesti välttää vakavia vaurioita tai tuhoutumista.

Etukäteen nauhoitettu huijaus

Nämä herttaiset NASA:n avaruusfilmit joita me näimme TV:ssä olivat etukäteen nauhoitettua huijausta joiden oli tarkoitus antaa tekosyy mikäli jokin menisi pieleen, mutta mikään ei mennyt. Astronautit toipuivat, palasivat töihin, ja vapauttivat uuden satelliitin. Sillävälin, NASA:n puhemies vähätteli puuttuvien tiilien aiheutamaa ohgelmaa. Se oli tehnyt tehtävänsä eikä sitä enää tarvittu.

Koko jäljellä olevan viikon ajan, me kuulimme ongelmasta toisensa jälkeen. Niinsanotusti, lastiruuman ovet eivät sulkeutuneet, mikä on sinänsä hyvin ymmärrettävää, sillä ne oli räjäytetty irti, WC ei toiminut, kolme neljästä kommunikaatio-kanavasta ei toiminut, yksi kolmesta tietokonenäytöstä ohjaamossa meni epäkuntoon, jne. Yksikään näistä tarinoista ei ollut totta; kaikki ne oli tarkoitettu kätkemään mahdolliset ongelmat tässä salaisessa sotilaallisessa tehtävässä. Mutta lopussa mitään näistä ei tarvittu, ja niin NASA:n puhemies vain heitti ne syrjään merkityksettöminä.

Tämä salainen sotilaallinen tehtävä oli menestys, joten tämä lavastettu tehtävä jota esiteltiin yleisölle oli myös menestys.