TULI TAIVAASTA: Elonkorjuukuun taistelu & tosikertomus avaruussukkuloista

by "One Who Knows" -- Luku 1

Kun minä aloin kirjoittaa tätä raporttia, uutiset kertovat oudosta USAIR:in lentokoneen putoamisesta Pennsylvaniassa. Seuraavana päivänä lentokone putosi maahan Moskovassa. CNN kertoi tulipallosta joka nähtiin kulkevan Bakersfieldistä, Kaliforniasta, Medfordiin, Oregoniin. He sanoivat että se tapahtui noin kello 06:15 lauantai-aamuna, 10.10.1994, ja se oli niin kirkas että valo joka loisti ikkunoiden läpi herätti jotkut ihmiset. He näyttivät talon San Rafaeliss, jonka katossa oli reikä, seurauksena jostakin joka oli pudonnut taivaalta. Eräs Ariane-raketti joka laukaistiin Ranskan Guayanasta edellisenä päivänä oli kadonnut. Useita maanjäristyksiä tapahtui Kaliforniassa, mukaanlukien se jonka CNN näytti kartalta, Lake Tahoen lounaispuolella. Noin 15 minuuttia myöhemmin CNN alkoi kertoa tämän avaruussukkulan ampuneen lasereilla Maapalloa, ja näytti kuvan Maapallosta, niin että Lake Tahoe oli ruudun oikeassa yläkulmassa. Jos sinä lasket nämä kaksi asiaa yhteen, sinä voit nähdä että avaruussukkula Columbia ampuu lasersäteillä Maapalloa "ympäristön suojelemiseksi", juuri sinne missä maanjäristykset tapahtuivat. Presidentti meni Camp Davidiin. Sitten kun presidentti palasi(?), lentokone törmäsi Valkoiseen Taloon. Myöhemmin hän antoi puheen eräästä Valkoisen Talon huomeesta, sitten heti tämän jälkeen huoneessa syttyi tulipalo. Rosh Hashanah on juuri mennyt (6. - 7.9.1994), ja Yom Kippur on tulossa (15.9.1994). Presidentti on määrännyt tuhansien sotilaiden sekä 15 tai 20 sotalaivan valmistautuvan hyökkäämään Haitiin.

Suurvaltojen välinen sota

Kiinnitä huomiota ja tämä informaatio saattaa pelastaa sinun henkesi. Tämän materiaalin tarkoitus on informoida sinua lyhyesti sinua joistakin salaisista sodista joita käydään niiden valtatekijöiden välillä jotka kamppailevat hallitakseen maailmaa.

Vuonna 1978, minä olin erään Mensan erityiskerhon jäsen, jonka nimi oli "Doomsday Club News and Intelligence Report". Minä kirjoitin kerhon uutiskirjettä. Toukokuun 1978 numerossa minä sanoin:

"SOTA on aina läsnäoleva vaara, paljon lähempänä kuin mitä ihmiset ymmärtävät. Nyt Venäjä testaa 'tappaja-satelliitteja' sekä hiukkas-säde -aseita, samalla kun Yhdysvalloilla on suuri ohjelma kehittää omia sädeaseitaan (vastasäteitä) -- todellinen Tähtien sodan taistelu on ottamassa muotoaan. Sota avaruudessa on nyt mahdollinen, ja sen todennäköisyys kasvaa. Eräs ohjelma on nyt meneillään, jonka on tarkoitus määritellä avaruussukkulan käyttökelpoisuutta puolustustarkoituksiin."

Tässä samassa uutiskirjeessä, minä mainitsin että CIA:n Richard Helms joutui Presidentti Carterin erottamaksi, ja suosittelin että lukija ottaisi yhteyttä Security & Intelligence Fundiin (osoite mukana) saadakseen lisää informaatiota. Minä luettelin henkilökuntaa, kuten James Angleton, Elbridge Durbrow, Brig Gen. Robert Richardson, Former Secy. of Navy and Treasury Robert Anderson, former Chief of Naval Operations Admiral G. W. Anderson, sekä muita nimiä jotka esiintyvät tässä kertomuksessa.

Puolustus-strategioiden muutos

Sivulla 10 minä sanoin: "Yhdysvallat on muuttamassa puolustustaan sukellusveneistä laukaistaviin ballistisiin ohjuksiin sekä ilmasta laukaistaviin risteilyohjuksiin, samalla kun siiloista laukaistavista risteilyohjuksista tulee haavoittuvia Neuvostoliiton suorittamaa ehkäisevää ensi-iskua vastaan." B-52, F-14, F-15 sekä F-16 -pommikoneet tullaan varustamaan risteilyohjuksilla muutaman seuraavan vuoden kuluessa, Tyynenmeren alueella. Tähän asenteeseen liittyy uskomus että mitään mikä seisoo paikoillaan Yhdysvalloissa ei voida suojella -- ainoastaan lentokoneilla ja sukellusveneillä on mahdollisuus säästyä ensi-iskulta. Myöhemmin tällä sivulla minä mainitsin puolustusministeri Harold Brownin ehdottaneen suurta lisäystä siviilipuolustuksen määrärahoihin, mukaanlukien tutkimuksen rahoittamista jolla suunniteltaisiin nopeampaa kaupunkien evakuointia ydiniskun uhatessa. Mitä oli oikein meneillään? Miksi Yhdysvallat oli muuttamassa puolustus-strategiaansa, ja painotti äkkiä siviilipuolustuksen tärkeyttä?

Uutiskirjeeni heinäkuun numerossa, minä siteerasin kenraali George S. Briwnia, joka sanoi: "Se mitä neukut ovat tekemässä on hämmentävää, pohjimmiltaan koska kukaan ei tiedä että miksi." Minä sanoin: "Kenraali Alexander Haig, Liittoutuneiden ylin komentaja Euroopassa varoitti Washingtonia maaliskuussa perusteellisista muutoksista Varsovanliiton ilmavoimien aseistuksen 'hyökkäyksellisestä luonteesta'." Minä jatkoin sanomalla että minä tunsin että Venäjä oli valmistelemassa itsensä puolustamista uudelleen aseistetun Saksan vuoksi. Minä mainitsin että suurin osa USA:n ydinaseista oli Saksan maaperällä. Sivulla 7 minä sanoin: "Japani, ensimmäistä kertaa Toisen maailmansodan jälkeen, oli määrännyt armeijansa laatimaan puolustus-suunnitelmia suojelemaan itseään ulkomaiselta hyökkäykseltä."

Sivulla 10, minä siteerasin Alexander Solzhenitsyniä, joka sanoi: "Yksikään ase, riippumatta siitä kuinka voimakas se on, ei voi auttaa Länttä, mikäli ei ole tahtoa. Puolustaakseen itseään, henkilön täytyy olla valmis kuolemaan."

Hiukkas-säde teknologian saattaminen naurunalaiseksi

Minun lokakuun 1978 uutiskirjeeni otsikko oli: "Ydinaseet -- pian vanhanaikaisia!" Seuraavassa on mitä tässä artikkelissa sanottiin:

"Kenraali George Keenan -- valmistunut Harvardista, lensi 56 taistelulentoa Toisessa maailmansodassa, ansaitsi ansiomitalin Vietnamissa, U.S. Strategic Instituten varapresidentti, Ilmavoimien tiedustelupalvelun päällikkö. Noin kaksi vuotta sitten hän jäi eläkkeelle Ilmavoimista, koska hän näki joitakin vaaroja jotka uhkasivat Yhdysvaltoja, ja joita hänen ei sallittu paljastaa yleisölle. Hän yritti varoittaa pomoja Valkoisessa talossa mutta he nauroivat hänelle. Joten noin 19 sitten hän antoi ensimmäisen julkisen viittauksen salaiseen venäläiseen tutkimukseen koskien varattujen hiukkasten sädeaseita. Aviation Week & Space Technology kirjoitti jutun tästä ja päätteli että Keegan oli pohjimmiltaan oikeassa. Kuitenkin, Presidentti Carten ja puolustusministeri Harold Brown saattoivat Keeganin naurunalaiseksi."

Nyt vuorovesi on kääntynyt. Amerikkalaisten täysimittaista pyrkimystä kesyttää teknologia jota tarvitaan sädeaseiden kehittelyyn ollaan organisoimassa korkeimmalla tasolla Pentagonissa. Jopa kaikkein jääräpäisimmät skeptikot myöntävät nyt että tämän alueen jättäminen neukuille on riski johon Yhdysvalloilla ei ole varaa. Koska nämä paljastukset ovat olleet nöyryyttäviä presidentti Jimmy Carterille ja puolustusministeri Harold Brownille, on edelleen pyrkimystä kätkeä tämä ohjelma virallisen salailun alle..." [Aviation Week & Space Technology, Oct. 2, 1978]

Artikkelissa sanotaan: "Asiantuntijat Capitolilla, jotka ovat tutkineet kaikkia todisteita mukaanlukien salainen data joka ei ole meidän ulottuvillamme, ovat päätelleet että Kenraali Keeganin arvio on pohjimmiltaan oikea..."

Neuvostoliittolaiset ovat jo menestyksekkäästi testanneet hiukkas-säde aseita, kuten myös Ranska. "Amerikkalaiset hiukkas-säde asiantuntijat joilla on pääsy amerikkalaiseen tiedustelutietoon ja joilla on henkilökohtaisia kontakteja venäläisiin fyysikoihin jotka ovat mukana magnetismiin ja plasmafysiikkaan liittyvissä ohjelmissa uskovat että neukut saavat valmiiksi sädeaseen vuosina 1980-1983."

Project Sipapu

Pentagon on käynnistänyt ohjelman nimeltään "Chair Heritage" rakentaakseen oman järjestelmän vuoteen 1982 mennessä. Aiemmin se oli enimmäkseen Laivaston ohjelma heidän laitoksessaan Montereyssä, Kaliforniassa, mutta nyt se on yhdistetty armeijan Project Sipapun kanssa (avaruus-säteet). Jos sinä muistat, Venäjä päihitti meidät Sputnikilla, sitten me menimme heidän edelle. Vannevar Bush sanoi kerran, että oli mahdotonta rakentaaballistisia ohjuksia jotka lentäisivät yli 3.000 mailia, mutta kymmenessä vuodessa Venäjällä oli niitä ja me olemme juuri käynnistämässä ohjelman saavuttaaksemme heidät.

Nyt meillä on taas kilpajuoksu strategisesta ylemmyydestä, mutta tällä kertaa Venäjä saattaa saada järjestelmänsä koekäyttöön kahdessa vuodessa kun näyttää siltä että meillä menee ainakin viisi vuotta -- mutta sitten asiat voivat muuttua nopeasti.

Ongelma mikä meillä nyt on, tämä ylin johto -- presidentti ja puolustusministeri -- saattavat jarruttaa koska he eivät halua myöntää virhettään. Menneisyydessä, oli useita tiedustelupalveluita, jotka kaikki kilpailivat toistensa kanssa yrittäessään antaa kaikkein parhainta tietoa, ja kun yksi tiedustelupalvelu epäonnistui, toinen suuntasi katseensa muihin johtolankoihin. Nyt, Carter on yhdistänyt nämä tiedustelupalvelut Stansfield Turnerin alaisuuteen, ja kaikkien tiedusteluraporttien täytyy kulkea Turnerin kautta ennenkuin ne menevät puolustusministerille tai presidentille sellaisilta miehiltä kuten Kenraali Keeganiltam Kenraali Singlaubilta, jne. Se myös luo mahdollisuuden että presidentille annettaisiin väärää tai puutteellista tietoa. Tämä, pitkällä tähtäimellä, voisi olla jopa suurempi vaara Yhdysvalloille kuin tämä hiukkas-säde ase!

Hiukkas-säteen mahdollisuudet

Joten mikä on hiukkas-säde ase? Se on samantapainen kuin laser, mutta se ei ole laser. Laserit ampuvat sähkömagneettiset säteilyn säteen (valo), kun taas hiukkas-säde ase ampuu säteen ali-atomisia hiukkasia (elektroneja, protoneja, ioneja, jne.). Se mitä tämä tarkoittaa on, että YDINASEISTA SAATTAA PIAN TULLA VANHANAIKAISIA.

Kuka hyvänsä laukaisee satelliitteja joissa on hiukkas-säde aseita kiertoradalle ensin (kunnolla valvottuja sensoreilla ja tietokoneilla) voi hallita maailmaa. JOKAINEN OHJUS TAI LENTOKONE VOIDAAN SITTEN TUHOTA SEKUNNIN MURTO-OSASSA LAUKAISUN JÄLKEEN.

Näissä olosuhteissa, meillä on edelleen ydinpommit, mutta olisi mahdotonta laukaista ne vihollista kohti jota hiukkas-säde aseet suojelevat.

Aviation Week & Space Technologyn toimittaja sanoi: "Sädeaseet tarjoavat edellytyksen vähentää ydinaseita mitättömäksi tekijäksi tulevaisuudessa. Jos niiden rakentaminen onnistuu, sädeaseet voivat lopettaa tämän pitkään hallinneen ydinase-kauhun aikakauden jonka ballistiset ohjukset ja niiden lämpöydinkärjet ovat saaneet aikaan. Jos neukut onnistuvat kehittämään tämän kyvyn ensin, se antaa heille valtavan etulyöntiaseman heidän poliittisen tahtonsa toteuttamisessa muualla maailmassa. Jos Yhdysvallat onnistuu kehittämään tämän kyvyn ensin, ei ole enää tarvetta hauraille SALT-sopimuksille, ja tämän planeetan kansalaiset voivat odottaa kansainvälisen jännityksen siirtyvän stragetisten ydinaseiden alueelta nykyaikaisempiin ja vähemmän tuhoisiin aseisiin."

Jos sinä haluat tietää millaisilta hiukkas-säde aseet näyttävät, riittää kun katsot "Tähtien sotaa" tai "Taisteluplaneetta Galacticaa".

Tähän lainaukset minun vuoden 1978 uutiskirjeestäni. Ja nyt, kuten Paul Harvey sanoisi, tarinan loppu!

Venäjä laukaisi Intercosmos 17 -avaruusaluksen 26.10.1977. Encyclopedia Brittanica sanoo että sen tarkoitus oli "kansainvälinen tieteellinen tutkimus koskien varattuja hiukkasia ja mikrometeoriitteja". Mitä ihmettä?! Varattujen hiukkasten satelliitti? Jo nyt avaruudessa? Mitä me luimmekaan juuri: "Jos neukut onnistuvat kehittämään tämän kyvyn ensin, se antaa heille valtavan etulyöntiaseman heidän poliittisen tahtonsa toteuttamisessa muualla maailmassa."

Sota avaruudessa

Tämä Sadonkorjuukuun (syyskuun) taistelu alkoi 17.9.1977. Venäjä alkoi tuhota meidän satelliittejamme "tappaja-satelliittien" avulla. 27.9.1977, Venäjä tuhosi meidän SALAISEN KUU-TUKIKOHTAMME. 29.9.1977, Venäjä laukaisi Saljut-6 miehittämättömän avatuusaseman kiertoradalle.

Ensiksi, salli meidän tutkia hiukan taustaa. Tässä kirjassa, War In Space, kirjoittanut James Canan vuonna 1982, sivulla 153, sanotaan näin:

"Suurienergiset aseet, niiden uhat ja niiden lupaukset, alkoivat tunkeutua Kongressin tietoisuuteen 1970-luvun loppupuolella, ja se oli kenraali George J. Keenan, USAF -- 'Hullu George' hänen kriitikoilleen; 'Nerokas George' hänen ihailijoilleen -- joka käynnisti tämän episodin. Keegan oli epäilemättä eräs armeijan älykkäin henkilö, joka itsessään sanoo jo paljon."

"Keegan oli Ilmavoimien tiedustelupalvelussa useita vuosia, ja vastuussa siitä, alkaen vuodesta 1972. 1970-luvun puoleenväliin mennessä, Keeganin ilmavoimien tiedustelupalvelun valtakunnassa, kuten hänen kriitikkonsa nimesivät sen, oli 50.000 ihmistä ja se käytti melkein 3 miljardia dollaria vuodessa. Keeganilla oli pääsy HUMINT-lähteisiin Venäjällä sekä muualla, kaikkiin ELINT-satelliittien ottamiin valokuviin."

"Vuonna 1972, eräs nuori siviili-tiedemies joka oli Ilmavoimien palveluksessa oli tullut Keeganin luo 'todisteiden kera jotka koskivat neukkujen pyrkimyksiä kehittää kaikkien aikojen suurin strateginen ase -- sädease, jolla olisi niin suuri energia että se pystyisi tuhoamaan ballistiset ohjukset lennossa Neuvostoliiton puolustamiseksi'."

"Vietettyään kolme vuotta ydinfysiikan parissa, Keegan kokosi ryhmän jossa tämä nuori tiedemies oli mukana, tutkimaan todisteita joita jotka oli poimittu ei-salaisista neuvostoliittolaisista tieteellisistä julkaisuista. Hän päätteli että tämä nuori mies oli tajunnut jotakinm ja hän laittoi ryhmänsä työhön. Keeganin johdolla Ilmavoimien tiedustelu-yksikkö suodatti ja vertasi raportteja Venäjän sisältä sekä satelliittikuvia sekä vakoili tietoliikennettä, koskien kaikkea mitä Semipalatinskissa tapahtui."

"Se mitä neukut olivat rakentaneet sinne -- alkaen siitä kun he laittoivat kaksi valtavaa palloa maan alle 1970-luvun alussa -- oli laitos jossa testattiin varattujen hiukkasten säteitä... Huomattava osa Yhdysvaltain tiedeyhteisöä kävi Keeganin kimppuun, syyttäen häntä vainoharhaisuuden lietsomisesta."

"Vuonna 1974, kaksi vuotta sen jälkeen kun Keegan alkoi seurata mitä huippusalaiset piirit tekivät Semipalatinskissa, hiukkas-säteet tulivat muotiin Pentagonissa. Ensimmäistä armeijan ohjelmaa, nimeltään 'SIPAPU' (Pyhä tuli), hallittiin ballististen ohjusten komentokeskuksesta, Alabamasta, ja sen keskuspaikkana toimi Los Alamos Scientific Laboratory..."

Vuoden 1979 puoliväliin asti, minä työskentelin Control Data Corporationissa Sunnyvalessa, Kaliforniassa, "skunk works" -divisioonassa. Eräs projekteista joihin minä osallistuin oli Chair Heritage.

Tutkijoiden vakuuttamiseksi, minä tarjoan seuraavan informaation: minun pomoni oli Phil Myers. Program managereina toimivat: JM Moore (TIGS, IOS projects), Jack Crawford, JL Smith, CR Shuler, LH Woodward, WA Osborne, sekä muut.

Jotkin projektit olivat koodinimeltään STC, RFREDA, BRONCO, MARE ISLAND, A4, LATFAC, DALFAC, RKYDSO, jne. Voisi olla hyvä että tiedät mitä nämä lyhenteet ovat: TIGS -- Terminal Integrated Graphics, IOS -- Integrated Operating Systems, DALFAC -- Dallas Facility, jne.

Riittää kun sanoo että meillä oli kaikkein tehokkaimmat tietokoneet ('Star 100' joka oli 'Cray' computer, jne.) ja me olimme mukana Yhdysvaltain kaikkein salaisimmissa projekteissa. Meidän asiakkaitamme olivat säälaitos Montereyssa, Kaliforniassa (sää-satelliitit tekevät muutakin kuin vain tarkkailevat säätä), Cheyenne Mountain Coloradossa, DARPA (Defense Advanced Research Projects Agency), NASA, and, oh yes, THE IRS. Eräs minun ystäväni vietti kaiken vapaa-aikansa tutkien antigravitaatiota, joten ei ollut vaikea arvata mitä hänen työnsä koski.

Kenraali Keegan sekä Carterin puolustusministeri Harold Brown olivat sokeita -- olisiko sillä tosiasialla että Brownin isä oli Venäjän juutalainen (olen unohtanut hänen todellisen nimensä) ollut jotain tekemistä asian kanssa? Armeijan upseerina, hänellä ei ollut lupa puhua mitään julkisuudessa, joten tammikuussa 1977 Keegan erosi ja perusti ei-sotilaallisen American Security Councilin ja alkoi kiertää maata puhumassa yrittääkseen herättää jokaisen. Hän epäonnistui.

Keegan kuoli maaliskuussa 1993. New York Times kirjoitti: "Hän piti kiinni väitteestään että Neuvostoliitto oli rakentamassa siviilipuolustus-järjestelmää joka varmistaisi kohtuullisen eloonjäämis-asteen ydinsodan syttyessä. Hän myös uskoi että venäläiset olivat lähellä futuristisen varattujen säteiden hiukkasten aseen kehittämisessä."

Skylabin tehtävät

Oletko koskaan TODELLA ihmetellyt että miksi Yhdysvallat ei koskaan mennyt kuuhun uudestaan? Muistatko sinä Skylabin? Virallinen tarina Skylabista käynnistyi 14.5.1937. Sen oli tarkoitus olla USA:n miehitetty avaruusasema. 25.5.1973, eräs Saturn-raketti kuljetti ensimmäistä miehistöä (Conrad, Kerwin & Weitz) Skylabille, tehtävä joka kesti melkein kuukauden.

Tämä toinen miehistö (Alan Bean, Owen Garriott, ja Jack Lousma) lähetettiin 28.7.1973, tehtävä joka kesti melkein kaksi kuukautta. Vaikeudet piinasivat molempia tehtäviä.

Kolmas miehitetty Skylab-lento käynnistyi 14.11.1973, miehistönä Gerald Carr, William Pogue ja Edward Gibson. Sanottiin että tehtävä viivästyi kuusi päivää Saturn-raketissa ilmenneiden ongelmien takia.

Venäjä oli laukaissut avaruusaseman 3.4.1973, mutta 14. huhtikuuta se räjähti sellaisessa jota kuvattiin "katastrofaaliseksi virhetoiminnoksi".

"Huonoa onnea" NASA:lla

Apollo-ohjelman hämmästyttävän menestyksen jälkeen, jostakin syystä, NASA alkoi kohdata kaikenlaista huonoa onnea. Encyclopedia Brittanican vuosikirja vuodelta 1978 sanoo:

"Yhdysvalloissa, ensimmäisen avaruussukkulan menestyksekästä lentoa himmensi kaksi katastrofaalista epäonnistumista aiemmin luotettavien rakettien laukaisualustojen kanssa. Sen jälkeen kun ensin oli testattu Boeing 747 -konetta, Enterprise julistettiin valmiiksi irroitettavaksi emo-koneestaan. 12. elokuuta, Edwardsin lentotukikohdassa Kaliforniassa, astronautit Fred W. Haise, Jr., ja C. Gordon Fullerton ohjasivat Enterprisen laskeutumista Rogers Dry Lakeen, 5 minuuttia ja 23 sekuntia sen jälkeen kun se oli irroitettu 747-koneesta."

"Toinen lento jolla olivat mukana astronautit Joe H. Engle ja Richard H. Truly, 13. syyskuuta, oli myös samalla tavalla onnistunut. Haise ja Fullerton ohjasivat Enterprisen toista laskeutumista kymmenen päivää myöhemmin. Kaikki epäonnen merkit ilmaantuivat Kennedyn avatuuskeskukseen toukokuun puolivälissä, kun eräs pieni kantoraketti kaatui alustallaan ja vaurioitti sitä. Tätä kantorakettia valmisteltiin ESA:n koesatelliittia varten."

"Tämä satelliitti tuhoutui 13. syyskuuta kun yksi sen kantoraketeista ilmeisesti räjähti minuutti laukaisun jälkeen. Vain 16 päivää myöhemmin, eräs Centaur-kantoraketti, jonka oli tarkoitus nostaa Intelsat 4A kiertoradalle myös leimahti liekkeihin minuutti laukaisun jälkeen." ["Encyclopedia Brittanica Book of the Year", 1978, s. 638.]