Bloodlines of the Illuminati

Luku 10 -- Rothschild

Osa 1: Rothschildien esittely

Jos katsoo historian taustoihin, henkilö löytää Rothschildien Huoneen. He ovat kiistämättömiä kuninkaita, ovat manipuolineet valtakuntia, luoneet sotia sekä muovanneet kansainvälistä maailmaa. Illuminaatin hierarkiassa, heitä kunnioitetaan voimakkaana saatanallisena verilinjana. He ovat eläviä legendoja.

Eräs elämänkerran kirjoittaja sanoi: "Amerikassa poika haluaa nousta presidentiksi. Euroopassa hän olisi mieluiten Rothschild. Olla Rothschild tarkoittaa olla moderni Kroisos, 1900-luvun Midas." He ovat dynastia jolla on valtaa; maaginen verilinja Saatanan valtakunnassa.

ROTHSCHILDIN VALLAN LAAJUUS

Eräs lähde sanoo: "Arvioitiin että he hallitsevat puolta maailman rikkauksista." [Des Griffin, "Descent into Slavery", Emissary Publ., 1980, s. 52]

Yhdessä vaiheessa, USA:n Keskuspankkia hallitsi viisi pankkia jotka omistivat 53% sen osakkeista. Näitä viittä pankkia hallitsi Nathan M. Rothschild & Sons Lontoossa. USA:n Keskuspankin hallitseminen tarkoittaa maailman rahojen hallitsemista. Tämä tosiasia yksinään osoittaa kuinka ääretön Rothschildien valta on. Jos henkilö tutkii kuka on nimitetty FED:in päälliköksi ja kuka johtaa sitä, yhteydet Rothschildeihin voidaan nähdä.

Toinen yksityinen yhtiö joka käyttää nimeä "Federal", ja jota Rothschildit myös hallitsevat on Federal Express. Moni luulee että nimi "Federal" tarkoittaa että kyseessä on valtionyhtiö, vaikka näin ei ole. Heille on soveliasta käyttää nimeä "Federal", sillä MI-6, CIA:n kautta, antaa käskyt USA:n hallitukselle. Heidän järjestelmänsä ostaa senaattorit ja maksaa heille, kuten BCCI:n tutkijat ovat havainneet.

Eräs asia joka osoittaa Rothschildien vallan on se, että entinen Keskuspankin johtokunnan jäsen Paul A. Volker meni töihin Rothschildeille eurooppalaisen investointipankin J. Rothschild, Wolfensohn and Companyn puhemieheksi maaliskuussa 1992.

Alice Baileyn kirjassa A Treatise on White Magic (s. 42) väitetään että Hierarkialla on erityistyhmiä joita hän kutsuu "finanssiryhmiksi", jotka "kontrolloivat kaikkea mikä voidaan muuntaa ehergiaksi sekä luovat diktatuuria kaikin käytettävissä olevin keinoin, vaihdannan ja kaupallisuuden kautta". Luciferialaisen Alice Baileyn mukaan, tämä "finanssiryhmä" on tuorein ryhmä jota Hierarkia johtaa.

Rothschildit ovat läheisesti sekaantuneet noituuteen ja Illuminatiin tunnetun historiansa alusta lähtien. Saksan keisari näyttää viittaavan heihin kun hän samoi: "Rahan maagiset voimat, kuten Mammonan Herra niitä hyödyntää, ovat mustan magian kaikkein mustimpia voimia." ["England Under the Heel of the Jew", London, 1918, s. 60-62]

Jos Rothschildit hallitsevat "ainoastaan" puolta maailman varallisuudesta, se osoittaa että jos he kuuluvat maailman hallitsijoihin, heillä täytyy olla liittolaisia. Joistakin heidän liittolaisistaan on kerrottu kirjan muissa luvuissa ja toisista kerrotaan tässä luvussa.

Rothschildit ovat kolmentoista Illuminaatti-perheen joukossa niitä joista on kerrottu kaikkein eniten; kuitenkaan, yleisö ei ole tietoinen monista heidän salaisuuksistaan.

Rothschildien valta on laajaa. Peter Rupert, Carringtonin Lordi, joka on Bilderbergien puhemies, on ollut johtajana Rothschildien Rio Tinto Zinc Corporationissa. hän on myös Barclay's Bankin johtaja sekä osa Trilateraalista komissiota. Francois Miterand, joka oli Ranskan presidenttinä, on Rothschildien erittäin läheinen ystävä. Minä poimin nämä kaksi miestä vain osoittaakseni lukijalle sen äärettömän suuren vallan joka Rothschildeilla on kulissien takana.

Eräs seikka joka osoittaa yhteyden Kolmannentoista Illuminaatti-perheen ja Rothschildien välillä on yhtiö nimeltään Grace and Rothschild Advertising Incorporated joka mainostaa useita hyvin tunnettuja yrityksiä ja säätiöitä. Toinen seikka on se, että Pamela Harriman, joka on saanut niin paljon huomiota siitä että hän on ollut voima Bill Clintonin takana, ja joka avioitui Churchillin perheeseen (lue Churchillien yhteyksistä kolmeentoista saatanalliseen perheeseen "Onassis" -luvusta), on tämä sama pamela Harriman joka oli Elie Rothschildin rakastajatar. Eliitille, tämä on pieni maailma, eikö olekin?

Kaksi toistensa naapurina olevaa hevosfarmaria tuli toistensa luokse eräänä päivänä keskustelemaan liiketoimista. Ensimmäinen farmari myi hevosensa toiselle 250.000 dollarin hintaan, ja sitten osti sen takaisin 250.020 dollarilla. Hän pystyi nyt mainostamaan hevostaan (todellisuudessa 20 dollarin arvoinen) hevosena josta hän maksoi yli neljännesmiljoona dollaria.

Me voimme nauraa tällaisille suunnitelmille. Ja kenties meidän pitäisi nauraa itsellemme siitä että olemme antaneet huiputtaa itseämme, sillä elämässä on eräs alue joka ylittää uskonnollisuuden petoksen lähteenä, ja koskettaa meitä kaikkia. Se on raha. Mitä muuta me voimme tehdä sen suhteen paitsi nauraa?

Tämä kuuluisa runoilija Lord Byron kuvailee meidän kahden farmarimme arkkityyppiä vuonna 1823:

Who keeps the world, both old and new, in pain
Or pleasure? Who makes politics glibber all?
The shade of Bonaparte's noble daring?
Jew Rothschild and his fellow-Christian, Baring.

Kuka pitää maailmaa, sekä vanhaa että uutta, tuskissaan
Tai ilossa? Kuka saa poliitikot juoksemaan lipevinä kaikki?
Bonaperten kuninkaallisen rohkeuden varjo?
Juutalainen Rothschild ja hänen kristitty ystävänsä, Baring.

Salli minun antaa yksi esimerkki hämäristä kaupoista, joka edustaa useita tuhansia hämäriä Rothschildien liiketoimia. Tämä esimerkki tulee Juerg Heerin tekemistä paljastuksista koskien sitä kuinka Baron Rothschild kätki omaisuutensa varoihin jotka olivat Rothschild Bank AG:ssä ja että tämä pankki teki surkeita liiketoimia. Hän paljasti myös että tämä pankki auttoi rikkaita italialaisia, mahdollisesti illuminaatteja, välttämään verotusta. Näistä Rothschild Bank AG:n skandaaleista kerrottiin Wall Street Journal -lehdessä 2.1.1991, 3.11.1992, ja 11.12.1992.

ERÄS ROTHSCHILD KERTOO DYNASTIASTAAN

Lord Rothschild, kirjassaan The Shadow of a Great Man lainaa kirjettä joka lähetettiin Davidsonista Nathan Rothschildille 24.6.1814: "Niin pitkään kuin Huone on kuten sinun, ja niin pitkään kuin sinä teet töitä veljiesi kanssa, yksikään Huone maailmassa ei pysty kilpailemaan sinun kanssasi, aiheuttamaan sinulle harmia tai hyötymään sinun kustannuksellasi, sillä yhdessä te voitte päihittää minkä tahansa Huoneen maailmassa."

Rothschildin veljesten läheisyys nähdään kirjeessä jonka Saloman (Salmon) Rothschild lähetti veljelleen Nathanille 28.2.1815: "Me olemme kuin kellon mekanismi, jokainen osa on elintärkeä."

Tämä läheisyys voidaan edelleen todeta siinä että Mayer Amschel Rothschildin lastenlasten kahdeksastatoista avioliitosta kuusitoista solmittiin läheisten serkusten (1st cousins) kesken. Tämä alkuperäinen Rothschild, Mayer Amschel, vaati testamentissaan että miespuoliset jälkeläiset jatkaisivat tätä insesti-käytäntöä. Insesti on ollut traditio perheen sisällä, ja se oli osa tehokkaita menetelmiä joita tässä perheessä käytettiin pirstomaan lapsen inhimillinen henki sekä tekemään lapsesta kuuliainen jäsen tähän verilinjaan.

HEIDÄN VERILINJANSA OVAT SALAISIA

Eräs tärkeimpiä asioita jotka täytyisi pitää mielessä on, että Rothschildin verilinjan varsinainen okkultistinen voima on kätketty salaisiin sukupuihin. Vaikka Rothschildit muodostavat osan Rothschildien verilinjasta, ihmisten pitäisi myös tarkkailla nimiä, kuten Bauer, Bower, Sassoon, sekä monia muita sukunimiä. Ihmiset Illuminaatin sisällä joilla on Rothschildien verta ovat tietoisia heidän salaisista esivanhemmistaan, mutta ulkopuolisille maailmassa ei kerrota että he kantavat tällaista voimallista okkulttista verta.

HE OVAT LAIN YLÄPUOLELLA

Kertomus siitä mitä tapahtui BankCalille, joka oli Kalifornian vanhin pankki, havainnollistaa kuinka voimakkaita Rothschildit ovat Yhdysvalloissa. [Tämän kertomuksen yksityiskohdat ovat peräisin San Jose California Mercury News -sanomalehdestä 12.1.1992. Olin jossain määrin yllättynyt että tämä artikkeli ylipäätään ilmestyi ottaen huomioon Rothschildien vallan. Joskus korruptio huipulla löyhkää niin voimakkaasti että sitä ei voida tukahduttaa kokonaan.]

Yhdysvalloissa on Securities Exchange Commission (SEC) suojelemassa amerikkalaisia pörssipetokselta. 1980-luvulla, oli kolme suuren julkisuuden saanutta petosta jotka SEC paljasti. Nämä kolme tapausta toivat laajaa luottamusta amerikkalaisen yleisön joukkoon että yleisesti ottaen osakkeilla käytävä kauppa oli rehellistä. Tämä kertomus siitä mitä Edmond Rothschild teki BankCalin kanssa paljasti maailmalle että miehet kuten Rothschildit eivät pelaa samoilla säännöillä kuin muut. He ovat kirjaimellisesti lain yläpuolella. Tämä voimakas Illuminati kontrolloi lakia.

Vuonna 1973, BankCalin toimitusjohtaja, De Bretteville, myi Edmond Rothschildille 300.000 kappaletta Bancal Tristate Corporationin osaketta, 22% Bank of Californian emoyhtiöstä. De Bretteville oli aluksi kysynyt kahdelta englantilaiselta Rothschildin serkukselta että halusivatko he ostaa nämä osakkeet. Nämä kaksi serkkua sitten soittivat kahdelle ranskalaiselle Rothschildin serkukselle, jotka sitten soittivat Edmondille, Geneveen, Sveitsiin, saadakseen neuvoja. Edmond kertoi heille että hän auttaisi heitä ostamaan nämä osakkeet, ja että sen jälkeen kun hän olisi ostanut ne, hän jakaisi ne sukulaisilleen. Hän valehteli. Ja seuraavien vuosien aikana hän jatkoi valehtelemista useille ihmisille aikomuksistaan tämän pankin suhteen. De Bretteville sanoo: "Hän valehteli perheelleen ja hän valehteli minulle, se oli likainen kauppa kaiken kaikkiaan."

Ainoastaan Bank of Californialla oli toimilupa siihen aikaan toimia kaikissa kolmessa Tyynenmeran rantavaltiossa (Oregon, Washington, Kalifornia). Osoittautui että Bank of California oli kuten taideteos Rothschildille. hänellä ei ollut aikomustakaan kehittää tätä pankkia; hän yksinkertaisesti halusi sen osaksi kokoelmaansa. Edmond jo omisti yhtiöitä Brasiliassa, leluyhtiöitä, kymmenen prosenttia De Beersin kaivosyhtiöstä Etelä-Afrikassa, yhteisyrityksiä Robert Vescon kanssa, sekä kolmekymmentä prosenttia Club Mediterranean -nimisestä yhtiöstä, jonka toinen perustaja Edmond oli. Club Mediterranean luotiin ajatukselle että muut eliitin jäsenet saisivat nauttia merinäköalasta kuten hän ja hänen äitinsä olivat tehneet kun hän oli nuori.

Edmond avioitui Nadine-nimisen kuorotytön kanssa.

Itse asiassa, lähteet osoittavat että Baron Edmond oli halunnut antaa Bank of Californian ainoalle pojalleen, Benjielle (Benjamin de Rothschild) valmistujaislahjaksi. Mutta Benjie joka kävi Pepperdine Universityä oli kiinnostuneempi juhlimisesta kuin opiskelemisesta. Ilmeisesti, hänen isänsä päätti että hänen poikansa ei ollut valmis saamaan lahjaa. Itse asiassa, Benjie lähti Pepperdine Universitystä oltuaan siellä neljä vuotta ja saatuaan kasaan vain 31 opintoviikkoa (valmistumiseen olisi vaadittu 128) ja meni takaisin kotiinsa Chateau Pregnyyn Geneve-järven rannalle. Vasta vuonna 1989 Benjamin astui sisään rahamaailmaan perustamalla yhtiön nimeltään La Compagnie de Tresorerie-Benjamin de Rothschild.

The San Jose Mercury raportoi 12.1.1992 seuraavaa: "Tämän siniverisen sanfranciscolaisen pankin pitkäaikainen toimitusjohtaja pyysi Rothschildia investoimaan. Pankkivalvojat kehoittivat Rothschildia ottamaan vastuun. Valvojat ylenkatsoivat Atlantin tapahtuvan osakekaupan valvonnan sekä myöhemmin sisäpiirin kauppojen dokumentoinnin, pankin johtajat mielistelivät samalla kun tämä paroni käytti sitä henkilökohtaisena leikkikalunaan."

"Tämä ei ole se mikä teki tästä maasta suuren", sanoo Bill Miles, BankCalin entinen varatoimitusjohtaja. "Tämä on ahneutta, kokonaisuudessaan."

Edmond Rothschild hankki ainoastaan vähemmistöosuuden BankCalin osakkeista, mutta hän oli kykeneväinen hallitsemaan tätä yhtiötä täydellisesti. Hän pystyi myös manipuloimaan pankin osakkeen hintaa ja suorittamaan sisäpiirin kauppoja salassa Securities Exchange Commissionin valvonnalta. Edmond nimesi kaksi edustajaa pankin johtokuntaan. Ensimmäinen oli George Coulon Karlweis, sveitsiläinen pankkiiri joka teki töitä Edmondille. Toinen oli George Shapiro, newyorkilainen lakimies joka ei tiennyt mitään pankkitoiminnasta. Edmond kutsui Shapiroa "kummisedäkseen" ja "Enkeli-vartijakseen". Sitten Edmond korvasi De Brettevillen (toimitusjohtajan) omalla miehellään, Chauncey Schmidtillä. Edmond oli luvannut jättää De Brettevillen asemaansa ostaessaan pankin osakkeita, mutta kun hän päätti perua lupauksensa hän teki sen ilman myötätuntoa.

Pankin johtokunnan kokouksista tuli leikki nimeltään "mitä Edmond ajattelee".

Edmond suoritti sarjan toimia jotka pudottivat BankCalin osakkeen arvoa huomattavasti. Taloudellisen neuvonantajat & analyytikot vakuuttivat piensijoittajat myymään osakkeensa, minkä he tekivätkin, saaden osakkeen hinnan putoamaan 16 dollariin. Edmond osti joitakin osakkeita tällä hinnalla. Joistakin salaisista ostoksista Edmond maksoi hieman korkeamman hinnan. Useimmat osakkeista menivät nimettömille sijoittajille yksityisten pankkien kautta joita yksityisyyden suojan tarjoavat lait suojelivat. Harhaanjohdetut piensijoittajat myivät miltei 20% pankin osakkeista, ja ne myytiin salaisille eurooppalaisille pankkitileille.

Edmond ja hänen ystävänsä alkoivat salaa ostaa pankin osakkeita sen jälkeen kun niiden arvo oli pudonnut pohjille. Vuosina 1979-1981, yli 15% BankCalin osakkeista myytiin Eurooppaan. Tällaisen äkkinäisen muutoksen osakkeen vaihdannassa olisi pitänyt herättää SEC:in valvojat. Sen sijaan SEC käänsi sokean silmän kaikkea sisäpiirin kauppaa kohtaan. Eurooppalaiset ostajat ostivat pankin halventuneita osakkeita niin salaa kuin mahdollista. He eivät ostaneet avoimesti amerikkalaisten meklarien kautta. Sen sijaan he ostivat pieniä eriä kymmenien yksittäisten pankkien kautta Sveitsissä, Hollannissa, Saksassa ja Luxemburgissa. Tämä paroni kertoi ystävilleen että hän myisi BankCalin, samalla kun hän julkisesti antoi ymmärtää että pankki ei ollut myytävänä. Esimerkiksi, julkisuuteen kerrottiin että David Rockefeller, kuten myös eliitin keulakuva, BCCI:n Ghaith Pharaon olivat molemmat keskustelleet Edmond Rothschildin kanssa BankCalin ostamisesta. Sen mukaan mitä yleisölle oli kerrottu, Rothschild sanoi että hän ei myisi osuuttaan pankista.

Jean Marc Vernes, Edmondin ystävä, osti 310.000 osaketta suljettuna olleen aasialaisen kaivosyhtiön kautta. Hän toimi nimettömänä kunnes Edmond Rothschild nimitti hänet pankin johtokuntaan.

Ostettuaan osakkeita halvalla Rothschild kertoi muuttaneensa mieltään ja myyvänsä pankin hintaan 50 dollaria per osake. Sitten Rothschild myi tämän niinsanotusti amerikkalaisen pankin japanilaiselle Mitsubishille tehden voittoa manipulointinsa sekä sisäpiirin kauppojensa ansiosta. Maaliskuussa 1982, Mitsubishi aloitti salaiset neuvottelut pankin ostamiseksi, jolle he antoivat koodinimen "Snoopy". Vuosien ajan, osakkeenomistajat olivat seuranneet kun lukuisat yhtiöt olivat tarjonneet pankista 74 dollaria osakkeelta, 60 dollaria osakkeelta, sekä muunlaisin edullisin ehdoin, mutta ne kaikki torjuttiin. Kun Rothschild lopulta myi pankin japanilaisille hintaan 50 dollaria osakkeelta, oli selvää että hänen päämääränsä oli ollut huijata osakkeenomistajia varmistaakseen itselleen suuren palkkion.

Richard Freemon, suuri osakkeenomistaja, haastoi Rothschildin sekä johtokunnan oikeuteen syyttäen häntä huijauksesta. Tämä 25 miljoonan dollarin juttu sovittiin oikeuden ulkopuolella, niin että kaikki osapuolet vannoivat olevansa paljastamatta kuinka paljon Freemon sai korvausta siitä että hän oli hävinnyt rahaa Rothschildin manipuloinnin takia.

Eräs Illuminaatin kaikkein tärkeimpiä salaisuuksia on se kuinka he käyttävät Societe Generalea, jolla on pääkonttori Brysselissä, Belgiassa. Tämä Societe Generale de Belgique on jaettu moniin juridisiin korporaatio-yksikköihin. Societe Generalen hallinta on ollut arvoitus. Informoidut lähteet väittävät että Rothschildit, Oranialainen Huone, Vatikaani, Prince Amaury de Merode, sekä Boelin/Janssenin/Solvayn perheet omistavat paljon Societe Generalen osakkeita. Useimmat osakkeista eivät ole rekisteröidyt omistajien nimiin. Rahamaailman hallinta säteilee tästä holding-yhtiöstä. Tämä holding-yhtiö on ollut Illuminaatin ensisijainen työkalu laajentaa taloudellista valtaansa. Tämä pankki on investoinut kaikkialle maailmaan, sillä on 1.100 sivukonttoria, 4.000 matkatoimistoa, 29 konttoria joissa käydään kauppaa metalleilla, 2.000 hotellia sekä suuri määrä yhtiöitä jotka he omistavat kokonaan tai osittain. Vuonna 1980, pankin pääjohtaja oli Rene Lamy, ja hänellä oli Baron de Fauconval sekä seitsemän muuta johtajaa alaisenaan. Vuonna 1994, E. Davignon oli pääjohtaja.