Luku 5: Olenko minä veljeni Johtaja?

Mac Dominick

Useita vuosia sitten, tämä kirjoittaja oli Itsenäisen Baptisti-kirkon jäsen, jonka suunta muuttui dramaattisesti kohti Warrenin, Hybelsin, Southerlandin, ja muiden huomattavien etsijä-herkän Church Growth Movementin opettamaa "uuden paradigman" ajattelutapaa. Monien kamppailujen jälkeen, jossa yritettiin säilyttää jonkinlainen puhtauden taso, kehittyi suuri taistelu kun pastori kutsui puhujan John Maxwellin Injoy Ministeriöstä esittelemään ohjelmaansa jonka avulla saataisiin seurakunta kasvamaan taloudellisesti ja jäsentensä lukumäärän suhteen. Puhuja lupasi että maksamalla hänelle 40.000 dollaria, kirkko tienaisi vähintään 300.000 dollaria kahden seuraavan vuoden aikana.

Lupaus luvattiin lunastaa muuttamalla koko olemassaoleva seurakunta uudeksi "usko-lupaus" -tyyppiseen "taloudenpito" -ohjelmaksi. Tämä ohjelma esitettäisiin kirkolle edeltämäärättyinä segmentteinä:

Ensiksi, lipevä markkinointityylinen video saisi koko seurakunnan innostuneeksi kasvun ja taloudellisen vakauden mahdollisuuksille.

Sitten, tämän suunnitelman yksityiskohdat esitettäisiin merkittäville ja varakkaille seurakuntalaisille.

Kolmanneksi, tämä suunnitelma esitettäisiin "kirkon johdolle".

Sitten kun nämä ryhmät olisi saatu mukaan ohjelmaan, he saisivat täydellisen, yksityiskohtaisen esityksen. Siihen mennessä kun suunnitelma alistettaisiin rivijäsenten äänestykseen, arpa olisi jo heitetty ja päätös lähteä mukaan sinetöity.

Kolmas kohta on se jossa keskustelu käy mielenkiintoiseksi. Sillä Dan Southerlandin kirjan "Leading Through Change" mukaan, kirkon henkilökuntaan ei tulisi ottaa ihmisiä jotka vastustavat siirtymistä uuden paradigman malliin. Myöskään erityisiä ammattinimikkeitä (diakoni, pyhäkoulun opettaja, kanttori, muusikko) ei saisi olla.

Rick Warren vahvistaa tämän filosofian kirjassaan "40 Days of Peace" seuraavasti: "Jokainen on johtaja." Itse asiassa, Tri. Warren luettelee "tehokkaan johdon puutteen" erääksi ihmiskunnan suurista ongelmista johon hänen P.E.A.C.E. -suunnitelmansa tarjoaa ratkaisun. Elintärkeä osa hänen parannuskeinoonsa jonka tämä niin kutsuttu "tehokkaan johdon puute" aiheuttaa, on tämä "jokainen on johtaja" -teoria:

• Pastorit johtakoot seurakuntalaisiaan
  
  
• Seurakunnan henkilökunta johtakoon seurakunnan maallikoita
  
  
• Liike-elämän asiantuntijat johtakoot yhtiöitään
  
  
• Pomot johtakoot alaisiaan
  
  
• Jokainen isä/äiti on lapsensa johtaja
  
  
• Jokaisella yksilöllä on vaikutusvaltaa ainakin yhteen henkilöön, täten jokainen on tavallaan "johtaja".

Pakkomielle johtajuudesta

Muutaman viime vuoden aikana, Uuden paradigman kirkko-pelin kuuluisat pelaajat ovat saaneet pakkomielteen ajatuksesta kehittää "johtajia" ja opettaa "johtajuutta". Nämä samat johtajat ovat tulleet hyvin kuuluisiksi kirjoittaessaan johtajuudesta ja "volunteerismista" (vapaaehtoisuus); nämä kaksi näyttävät kulkevan käsi kädessä kehittäessä yksilöitä jotta saavutettaisiin heidän maksimaalinen potentiaalinsa avustamaan "Jumalan valtakunnan rakentamista". Kuuluisimpia heistä ovat:

• Rick Warren, "Amerikan pastori" ja Saddleback Community Kirkon pastori Orange Countyssa, Kaliforniassa
  
  
• Ken Blanchard, kuuluisa kirjailija, kirjoittanut kirjan "Lead Like Jesus" sekä muita ohjekirjoja yritysten ja seurakkunnan johtoa varten. Hra. Blanchardin palvelut ovat myös ylläpitäneet Saddlebackin johtajuus-ohjelmia.
  
  
• John Maxwell, entinen pastori, kirjoittanut monia kirjoja johtajuudesta, Injoy Ministeriön ja Maxwell Leadership Instituutin perustaja; häntä nyt pidetään maan parhaana motivaatio- ja johtajuus-asiantuntijana.
  
  
• Bill Hybels, Willow Creek Community Kirkon pastori Barringtonissa, Illinoisissa, kirjoittanut kirjoja johtajuudesta ja volunteerismista.
  
  
• Andy Stanley, Northpointe Community Kirkon pastori Atlantassa, Georgiassa, sekä kirjan "The Next Generation Leader" kirjoittaja.
  
  
• Bob Buford, kirjan "Halftime" kirjoittaja, entisen Peter Drucker Foundationin ja nykyisen Leadership Networkin johtaja.

Jos nämä menetelmät perustuisivat Jumalan Sanaan tämä pakkomielle johtajuudesta kääntyisi opilliseen näkemykseen jonka jokaisen seurakunnan pitäisi omaksua. Nämä henkilöt väittävätkin näin. Kuitenkin, jokainen tällainen väite on hienosti toteutettu petos ja se täytyy tunnistaa sellaiseksi ennenkuin tämä pakkomielle leviää yhtään syvemmälle evankeliseen ja fundamentalistiseen kristillisyyteen. Ennenkuin me kaivaudumme syvemmälle tähän pakkomielteeseen, kenties täytyy tutkia näitä menetelmiä jotta voitaisiin varmistaa niiden epäraamatullinen luonne.

Palveleva johtaja

Ennenkuin me sukellamme johtajuus-menetelmien yksityiskohtiin, selvennys on paikallaan. Useimmat johtajuuden prinsiipit joista tässä keskustellaan eivät välttämättä ole pahoja tai edes synnillisiä (joissakin tapauksissa niiden alkuperä on luciferilainen mutta ei suinkaan kaikissa). Edelleen, maailma todellakin kärsii koska ei ole kunnollisia johtajia -- poliittisia, kaupallisia tai uskonnollisia -- mutta tämä ei anna seurakunnille oikeutta omaksua ohjelmia joissa koulutetaan tällaisia johtajia jotka hyödyntävät epäraamatullisia tai Raamatun ulkopuolisia periaatteita jotta saataisiin ennalta määrätty tulos.

Lisäksi, kaupalliset yritykset saattavat tehdä hyvin omaksumalla monia tällaisia menetelmiä bisnes-etiikkaansa, käytäntöönsä ja lopulta tuloihinsa; mutta nämä samat ohjelmat täytyy nähdä tiukan sekulaareissa puitteissa ja olla erityisen tarkkana sen suhteen että vältettäisiin pyhän ja maallisen sekoittamista toisiinsa. Siksi, jopa näiden näennäisesti hyödyllisten prinsiippien valossa, Raamatun Uuden Liiton seurakuntia varten annettuja ohjeita täytyy tarkkaan noudattaa. Tuloksena, ei väliä kuinka hyviä nämä Raamatun ulkopuoliset tai epäraamatulliset johtajuus-prinsiipit saattavat ollakin yritysmaailmassa, niillä ei ole paikkaa Uuden Testamentin seurakunnassa.

Onnettomuudeksi, nämä yllämainitut yksilöt jotka mainostavat tätä asiaa ovat erittäin arvostettuja evankelisissa ympyröissä. Siksi, kun nämä yksilöt väittävät että Raamattu on heidän johtajuus-filosofioidensa lähde, kaikkein konservatiivisimmat evankeliset eivät ole tarpeeksi teräviä tai näkökykyisiä ymmärtääkseen että Raamattua on tulkittu väärin.

Se on tämä Raamatun väärin ymmärtäminen joka nostattaa erityistä huolta tämän asian tiimoilta. Toisin sanoen, Hybels, Blanchard, Maxwell ja muut väittävät Raamatun esittävän periaatteita joita se ei yksinkertaisesti esitä; tai he väittävät Raamatun sanovan sellaista mitä se ei sano. Näin on asia Palvelevan johtajuuden useimmissa näkökohdissa.

Palveleva johtajuus on tulosperusteinen johtajuus-tekniikka joka perustuu ensisijassa Peter Druckerin termiin "Management by Objective". Palvelevan johtajuuden avainkohdat ovat seuraavanlaisia:

Organisaation johtaja perustaa vision tulevaisuudesta. Peter Drucker sanoi että tämän vision tulisi olle sen verran lyhyt että sen voi kirjoittaa t-paidan selkäpuolelle. Tämä visio ei saisi perustua johtajan rikastuttamiseen seuraajien kustannuksella, vaan vision tulisi olla sellainen että se palkitsee sekä johtajaa että hänen seuraajiaan.

Tämä johtaja sitten "heittää" visionsa seuraajilleen (työntekijät, seurakuntalaiset, jne.) ja motivoi heitä seuraamaan johtajaansa jotta visio toteutuisi.

Tämä johtaja ei sorra seuraajiaan, vaan tästä johtajasta tulee valmentaja, mentori ja palvelija varmistamaan että he omaksuvat tämän vision.

Tämä johtaja jatkaa seuraajiensa opettamista niin että he tietävät sen mitä johtaja tietää.

Tämän prosessin kautta, johtaja monistaa itsensä seuraajilleen; ja heistä tulee sellaisia mitä Peter Drucker kutsuu "tietäviksi työläisiksi". Tämä periaate tulee näkyviin myös Amwayn pyramidimaisessa markkinointi-filosofiassa.

Heittämällä jatkuvasti visioita, palvellen seuraajiaan jotta he saisivat kiinni tästä visiosta, ja kiinnittämällä vision heidän sydämiinsä ja mieliinsä; tämä palveleva johtaja ylläpitää korkeaa moraalia ja korkeaa tuottavuutta tässä organisaatiossa.

Kaiken tämän tuloksena, visio saavutetaan ja uusi visio heitetään ilmaan, ja prosessi alkaa alusta.

Tämä on palvelevan johtajuuden menetelmä, ja tämä systeemi epäilemättä toimii. Kuitenkin, onko tämä systeemi raamatullinen vai tuleeko se muista lähteistä?

Ensiksi, onko käsite "heittää visio" raamatullinen, vai tulosperusteinen työkalu manipulointiin? Jae johon monet johtajien kouluttajat tukeutuvat on Sananlasku 29:18: "Missä ilmoitus [visio] puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi..."

Itse asiassa, tämän jakeen käännöksessä ei ole mitään väärää. Jos lukija tulkitsee tämän jakeen oikeassa asiayhteydessään, tämä jae ei puhu mitään ylevästä päämäärästä tai suunnitellusta päämäärästä. Pikemminkin, "visio" josta tässä puhutaan on profeetallinen visio -- tai Jumalan Sana sellaisena kuin Vanhan Testamentin profeetat saivat sen.

Asiayhteyteen perustuva tulkinta on sellainen että missä ei ole Jumalan Sanaa (tai profeetallista näkyä) ihmiset joutuvat perikatoon.

Totuus on, että visioita heittelevä palveleva johtaja ottaa tämän jakeen asiayhteydestään, ja tulkitsee väärin Pyhää Raamattua pakottaakseen esiin konseptin jota siinä ei ole.

Bill Hybels, kirjassaan "Courageous Leadership" syyllistyy samaan virheeseen useita kertoja. Eräs esimerkki tällaisesta väärästä tulkinnasta on yritys kääntää Jeesuksen opetus tulosperusteisen kirkon strategiaksi. Hybels kirjoittaa:

"Jeesus sanoi, minun käännökseni mukaan: 'Okey tiimi, tässä on päämäärä: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia. Johtakaa jokainen mies, nainen ja lapsi uskoon. Sitten kasvattakaa heitä opettamalla heidät noudattamaan kaikkea mitä minä olen teidän tehdä. Paikoillenne, valmiina, hep.' Ja he tekivät."

"Osa syytä miksi Jeesuksen opetuslapset käänsivät maailman ylösalaisin on että heidät oli lähettänyt maailman suurin johtaja selkeimmällä ja innostavimmalla päämäärällä: maailman lunastaminen seurakunnan palvelustyön kautta." [1]

Toiseksi, käsky "mennä kaikkeen maailmaan" oli juuri sellainen -- käsky -- ei päämäärä; eikä tämä käsky ollut myöskään osa suurempaa maailman lunastuksen tavoitetta. Opetuslapsia kehoitettiin olemaan tottelevaisia -- ei saavuttamaan tätä ylevää päämäärää. Jeesus ei asettanut päämääriä tai "heittänyt visiota" seuraajilleen. Paremminkin, Hän vaati olemaan kuuliaiset Hänen käskyilleen.

Kuitenkin, oli kaksi tiettyä tekijää jotka edesauttoivat Kristinuskon nousua ensimmäisellä vuosisadalla:

1. Opetuslasten kuuliaisuus,
   
   
2. Pyhä Henki joka toimi opetuslasten kautta ja suoraan niiden sydämiin jotka kuulivat Evankeliumin.

Pastori Hybels ja muut joille johtajuus-strategia ja koulutus on pakkomielle ovat unohtaneet sen tosiasian että opetuslapset, samoin kuin modernit kristityt on kutsuttu olemaan kuuliaisia Jumalan Sanalle. Tällainen kuuliaisuus sitten tulee heissä ilmi Pyhän Hengen työn kautta. Tätä suurta lähetyskäskyä ei saavuteta inhimillisin strategioin ja saavutuksin -- se on Kaikkivaltiaan Jumalan voima joka ilmenee Hänen seuraajissaan. Se ei ole heidän saavutusten kautta jotka pitävät itseään johtajina -- se on niiden kautta jotka ovat halukkaita seuraamaan Jeesuksen Kristuksen käskyjä ja "saarnaamalla hulluutta" tehden mahdolliseksi Pyhän Hengen työn niiden sydämissä jotka kuulevat Jumalan Sanan kallisarvoisen totuuden.

Pastori Bill Hybels ei ole ainoa joka tulkitsee Raamattua väärin. John Maxwell on toinen tämän pelin tärkeä pelaaja. John Maxwell, jolla on tohtorin arvo Fullerin teologisesta seminaarista, on entinen Skyline Wesleyan Kirkon pastori San Diegosta, Kaliforniasta, ja joka kääntyi "johtajuus-asiantuntijaksi". Hän jätti pastorin viran perustaakseen Injoy Groupin, kirkko-konsulttifirman auttaakseen seurakuntia saavuttamaan täyden potentiaalin. Hän johtaa myös Maxwell Leadership Instituuttia. Tämä organisaatio kouluttaa "johtajia" maailmanlaajuisesti johtajuus-seminaareissa joita isännöivät sellaiset okkultistit kuten Mihail Gorbatshov ja muut tällaiset teologisesti kyseenalaiset kuuluisuudet.

John Maxwell on kirjoittanut lukuisia kirjoja, mutta hänen Maxwell Leadership Raamattunsa on täynnä esimerkkejä Jumalan Sanan väärin tulkitsemisesta. Tämä "Maxwell Leadership Bible" on New King James Raamattu jossa on "johtajuutta" koskevia kommentteja jotta koulutettaisiin "kristillisiä johtajia". Pahinta on se, että huomattava enemmistö kommenteista on täysin vierasta Jumalan Sanalle. Kolme esimerkkiä.

"Visio: ilmoitus ilman visiota kuihtuu"

"Jumala käski Hesekieliä pakkamaan kamppeensa ja symbolisesti lähteä pakkosiirtolaisuuteen joka odotti juutalaisia käytäen luovia keinoja saadakseen vision perille."

"Hesekielin luvussa 12:21-21Jumala puhuu visioiden voimattomuudesta kunnes joku laittaa jalat niiden alle. Visiot kadottavat voimansa ilman niitä tukevia toimia. Hyvät johtajat aina jakavat sekä vision että askeleet niiden toteuttamiseksi."

"Kuitenkin aina täytyy olla ensimmäinen askel jotta saataisiin napattua Jumalan antama visio. Pohdi erästä prosessia käydäksesi läpi kun sinä yrität napata Jumalan ihmisille antaman vision:

• Katso itseesi: mitä sinä tunnet?
  
  
• Katso taaksesi: mitä sinä olet oppinut?
  
  
• Katso ympärillesi: mitä muille on tapahtumassa?
  
  
• Katso eteesi: mikä on kokonaiskuva?
  
  
• Katso yläpuolellesi: mitä Jumala odottaa sinulta?
  
  
• Katso alapuolellesi: mitkä resurssit ovat käytettävissäsi?" [2]

• Missä kohtaa kerrotaan että tämä kappale on luento luovasta visioiden heittämisestä?
  
  
• Jos haluaa itseä Jumalan visiota, miksi mennä itseensä tai etsiä ihmis-tietoisuutta laisinkaan? Eikö tämä ole itäisten uskontojen menetelmiä?
  
  
• Kun lankeaa kasvoilleen Jumalan edessä ja etsii nöyrästi Jumalan tahtoa, eikö tämä ole samaa kuin "katsoa yläpuolelleen"?

Esimerkki Maxwellin Raamatun Uudesta Testamentista paljastaa toisen tällaisen kommentin:

"Tiimin rakentaminen: Jeesus kokosi tiimin omistaakseen vision"

"Joku voisi väittää että Jeesus kokosi tärkeimmän tiimin joka on koskaan kerätty. Hän näki Matteuksessa potentiaalia tulla apostoliksi ja kirjoittajaksi: Jeesusta ei koskaan sitonut ihmisten mielipiteet tai hyväksyntä -- Hän kohteli yksilöitä perustuen heidän tulevaan potentiaaliinsa, ei senhetkiseen asemaan."

"Samoin, meidän tulee vapauttaa itsemme rajoista jotka estävät meitä rakentamasta tasapainoista tiimiä. Ota huomioon jotkut kysymykset joita me saatamme oppia Jeesukselta:

• Mitä positiivisia ominaisuuksia on olemassa jotka voidaan nähdä negatiivisena käyttäytymisenä?
  
  
• Osoittivatko nämä yksilöt aloitekykyä vaikkakin harhaan johdettua?
  
  
• Lisäisivätkä nämä ihmiset positiivista kemiaa ja ainutlaatuisia arvoja jos heidät otettaisiin mukaan tiimiin?
  
  
• Onko heillä halua olla jotakin enemmän kuin mitä he ovat tänään?
  
  
• Osoittavatko he myötätuntoa joka voitaisiin ohjata uudelleen?
  
  
• Olisiko heillä tarvittava rooli tiimissä?" [3]

Viimeinen esimerkki Maxwellin Leadership-Raamatusta on tämä teema joka toistuu kaikkien Uuden paradigman kirkon "Valtakunnan rakentajien" kirjoituksissa -- Jeesuksen Kristuksen Inhimillistäminen:

"Jeesus usein jätti vaatimuksia siirtyä syrjään ja rukoilla. Hän käytti tätä eristäytyneisyyttä jotta Hän saisi kiinni perspektiivistä ja näkisi koko kuvan..." [4]

Vastauksena näihin kysymyksiin, täytyy tehdä seuraavat huomiot:

• Raamattu ei opeta että kristityn johtajan tulisi heittää "visio" seuraajilleen ja edistää tulosperusteista prosessia vision saavuttamiseksi.
  
  
• Raamattu sanoo itse asiassa hyvin vähän johtajuudesta. Seuraamisesta Raamattu puhuu paljonkin -- Jeesuksen käskyjen seuraamisesta, Raamatun käskyjen seuraamisesta sekä Pyhän Hengen ohjauksesta.
  
  
• Jeesus ei opettanut joukkueen kokoamista, ei heittänyt visiota maailman evankelioimisesta eikä pysähtynyt tekemään arvioita itsestään jotta varmistaisi sen että saisi täyden potentiaalin käyttöönsä.

"Bill, minä luulen että sinun ei pitäisi sekoittaa parhaita hallinto-käytäntöjä hengellisiin asioihin. Olen todella vaivautunut kaikesta tästä johtaja-koulutuksesta ja hallinto-tuloksista joita minä näen Willowissa. Minä luulen että kun on kyse Jumalasta, hengellisestä valtakunnasta ja kirkosta, pitäisi olla antaa-mennä -periaate. Näpit irti. Anna Jumalan tehdä. Näin minä ajattelen." [5]

"Se mitä sinun täytyy ymmärtää on että jotkut meidän seurakunnan johtajista uskovat että paikallisseurakunta on maailman toivo. Me uskomme että seurakunta vastaa jokaisen ihmisen syvinpiin tarpeisiin. Me uskomme että kirkko voi johdattaa ihmiset sisään kokonaan uuteen elämäntapaan ja palveluun ja täten muuttaa yhteiskunnan -- me olemme niin sitoutuneet toteuttamaan visiomme -- sekä tulla esiin onnistuneiden strategioiden turvin. Tämän vuoksi me emme pyytele anteeksi oppimista sekä parhaiden periaatteiden soveltamistakun Jumala johtaa meitä seurakunnissamme." [6]

Määritelläksemme suunnan johon nämä johtajuus-strategiat todella vievät, täytyy esittää lisää kysymyksiä raamatullisesta kontekstista:

• Pitäisikö samoja periaatteita joita sovelletaan sekulaariin johtoon soveltaa myös kristillisiin johtajiin?
  
  
• Eikö jokaisen Jumalan antaman vision pitäisi tulla suoraan Jumalan Sanasta?
  
  
• Johdattaako Jumala koskaan visioon joka on vastoin Hänen Sanansa käskyjä?
  
  
• Onko humanistinen suunnitelma vai Jumalan ohjaus parasta seurakunnalle?
  
  
• Jos humanistinen suunnitelma olisi parasta kirkolle, eikö jeesuskin pitäisi silloin inhimillistää?
  
  
• Kehoittiko Jeesus jokaista kristittyä olemaan palveleva johtaja?

Kun Tri. Rick Warren ilmoitti vuonna 2005 että Ken Blanchard liittyisi Saddlebackin tiimiin toteuttaakseen P.E.A.C.E. Planin johtajuus-osuuden, hän joutui kritiikin tulimyrskyyn. Ne jotka protestoivat kaikkein äänekkäimmin väittivät että Blanchard oli New Age -guru. Nämä todisteet Blanchardia vastaan olivat hyvin vakuuttavia ja hyvin dokumentoituja:

• Hän kirjoitti esipuheen Jim Ballardin kirjaan "Mind Like Water";
  
  
• Hän kirjoitti esipuheen Franz Metcalfin kirjaan "What Would Buddha Do at Work?";
  
  
• Hänen suosituksensa on kirjan "The Corporate Mystic" kannessa;
  
  
• Hänen suosituksensa on kirjan "7 Spiritual Laws of Success" takakannessa;
  
  
• Hän kirjoitti esipuheen selvännäkijä Ellen Taddin kirjaan "Death and Letting Go". [7]

Kuitenkin, Tri. Warren puolusteli väittämällä että Ken Blanchardin elämä on muuttunut uskossa Jeesukseen Kristukseen, ja että hän oli tehnyt paljon asioita ennen kuin "ylitti uskon rajan" jota hän pahoittelee ja katuu. Täten, huolimatta epäluottamuksesta kaikkea sitä kohtaan mitä Tri. Warren saattaa väittää, tämän kirjoittajan tarkoitus ei ole syyttää Hra. Blanchardia siitä mitä hän on menneisyydessä tehnyt. Pikemminkin, tämä käsikirjoitus käsittelee vain lyhyesti muutamia filosofioita ja lausuntoja joita löytyy Ken Blanchardin kirjasta "Lead Like Jesus", joka on palvelevan johtajuuden filosofian perusta. Kirjansa lisäksi, Ken Blanchard on kouluttanut tuhansia yksilöitä maailmanlaajuisesti "Johda kuten Jeesus" -seminaareissaan.

Kun tutkitaan Hra. Blanchardin työtä, suuri osa hänen materiaalistaan saattaa olla hyvin hyödyllistä sekulaarissa maailmassa; ja sen konseptit saattavat hyvinkin edustaa huomattavaa moraalin parannusta yritysmaailmassa. Kuitenkin, suurimmat huolenaiheet ovat hyvin samanlaisia kuin ne mistä aikaisemmin keskusteltiin:

• Raamatun väärin ymmärtäminen;
  
  
• Jeesuksen Kristuksen inhimillistäminen käsittein jotka loukkaavat Hänen jumalallisuuttaan;
  
  
• Humanististen, sekulaarien tai okkulttisten periaatteiden soveltaminen seurakuntaan.

Hän väittää että Jeesus toteutti täydellisesti kaikki tehokkaan johtajuuden periaatteet joita hän (Blanchard) oli opettanut viimeiset 35 vuotta.

Häntä kiehtoo myös kuinka Jeesus muutti kaksitoista tavallista ihmistä "ensimmäisen sukupolven johtajiksi liikkeessä joka jatkaa maailman historian kulkuun vaikuttamista". [8]

Hyvin pintapuolinen analyysi tästä kirjan esipuheesta paljastaa voimakkaan synkän pohjavirran joka kulkee koko tämän filosofian läpi.

Ken Blanchard paljastaa hänen teesinsä perspektiivin: hän on käyttäytymistieteiden asiantuntija. Tämä tarkoittaa että hän on tekemisissä inhimillisen potentiaalin, positiivisen ajattelun, psykologisen manipulaation sekä yleisen inhimillisen käyttäytymisen kanssa. Täten, hänen perspektiivinsä ei ole raamatullinen vaan humanistinen.

Mikäli Jeesus "toteutti täydellisesti" periaatteet joita Blanchard oli opettanut 35 vuoden ajan, tarkoittaako tämä sitä että Jeesus myös johti apostoleitaan ja muita opetuslapsiaan humanistisesta perspektiivistä? Eikö tämä lausunto myöskin tee tyhjäksi Tri. Warrenin väitteen että Blanchard on muuttunut mies? Sillä jos Jeesus kerran teki täydelliseksi kaikki mitä Blanchard oli opettanut 35 vuoden ajan, eikö tähän sisälly myös selvännäkijä Deepak Chopran teos "7 Spiritual Laws for Success" jota Blanchard ylisti?

Lopuksi, mikäli Jeesus olisi tukeutunut käyttäytymistieteisiin muuttaessaan nämä kaksitoista ihmistä johtajuuden asiantuntijoiksi, missä kohtaa Jeesus jättää jumaluutensa. Eikö Jeesuksella ollut ikuinen Kaikkivaltiaan Jumalan voima? Jos näin, miksi Hän tukeutuisi inhimilliseen manipulaatioon? Taas kerran, kuten myös muiden johtajuudesta pakkomielteen saaneiden "valtakunnan rakentajien" kanssa, Ken Blanchard vetää inkarnoituneen Jumalan inhimilliselle tasolle jotta Hän sopisi paremmin nykyiseen postmoderniin kulttuuriin.

Vahvistaakseen tämän näkökulman, myöhemmin tässä kirjassaan Blanchard väittää että Jeesuksella oli kolme sisäpiirin apostolia: Pietari, Jaakob ja Johannes "joihin nojautua vaikeina hetkinä". [9] Selvennetäänpä vielä kerran: Jeesuksen ei tarvinnut nojautua kehenkään. Taas kerran, huolimatta siitä mitä nämä miehet saattavat ajatella, Jeesus oli (ja on) inkarnoitunut Jumala ja mikäli oli apostolien sisäpiiri, se oli heitä, ei Jeesusta varten.

Blanchard matkii Hybelsiä ja Maxwellia keskustellessaan opetuslasten muuttumisesta heidän oltuaan kolme vuotta Jeesuksen johtajuudessa. Toinen esimerkki Raamatun väärin tulkitsemisesta on kun Jeesus kertoi Filippukselle juuri ennen ristiinnaulitsemista: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus!" Blanchard, kuten muutkin, opettavat että bisnes-maailman strategiat ovat ylivoimaisia Pyhän Hengen työhön verrattuna. On totta että Filippuksesta tuli suuri evankelista, mutta kuten tässä havainnollistetaan, hänen kokemuksensa Jeesuksen kanssa ilman Pyhän Hengen ohjausta ei olisi riittänyt valmistamaan häntä edessä oleviin tehtäviin.

Viimeisenä esimerkkinä, Hra. Blanchard turvautuu villiin spekulaatioon yrityksessään saada Jeesus sovitettua behavioristisen tieteen malliin. Hän väittää että Jeesuksen kokemus puusepän myymälässä "antoi Hänelle käytännön mallin kasvattaa ja kehittää ihmisiä joita Hän kykeni käyttämään ohjatakseen opetuslastensa oppimiskokemusta kutsumisesta tehtävään". [11] Blanchard kutistaa tämän mallin neliportaiseksi oppimisvaiheeksi: 1) noviisi; 2) aloittelija; 3) kisälli; 4) mestari.

Hyvät ystävät, tämä on pelkkää spekulatiivista hölynpölyä. Ensinnäkään Raamatussa ei sanota että Jeesus olisi koskaan ollut töissä puusepän myymälässä. Toiseksi, mistä tämä neliportainen prosessi on alkujaan? Vaikka Jeesus olisi ollut töissä puusepän myymälässä, missä kerrotaan että hän kulki tämän neliportaisen systeemisen polun läpi? Lopuksi, Jeesus ei tarvinnut käytännön mallia opettaakseen opetuslapsiaan. Jeesus oli Jumala ja Hänellä oli kaikki universumin tieto, viisaus ja valta käytössään. Väite että Hän olisi tarvinnut jonkinlaisen mallin on taas yksi loukkaus Hänen jumalallisuuttaan kohtaan.

Täten, jos tämä johtajuus-skenaario on filosofiaa jonka Ken Blanchard tuo Rick Warrenin P.E.A.C.E. Suunnitelmaan kouluttaakseen miljoonia kristittyjä Yhdysvalloissa ja ympäri maailmaa, todellisen kristinuskon joka pitää kiinnin uskon fundamentaalisista opeista pitäisi olla paremmin varustautunut tähän sotaan. Sillä tämä P.E.A.C.E. Suunnitelma pyrkii täyttämään ihmisten fyysiset tarpeet ilman oppia. Se toteuttaa Alice Baileyn teosofisen suunnitelman "tieto ilman oppia". Siitä voi hyvinkin tulla suunnitelma jota tullaan käyttämään jotta toteutettaisiin Lucis Trustin ja World Goodwillin visio -- tehdä kaikkien ihmisten hyvän tahdon työtä ja synnyttää okkultistinen "Jumalan valtakunta" maan päälle. Tarkoituksellisesti tai tarkoituksettomasti, palvelevien johtajien armeijat marssivat ympäri maapallon toteuttaakseen globalistien agendan.

Muuttuva johtajuus ja yleinen systeemien teoria

Kysymys joka pyörii Palvelevan johtajan periaatteen ympärillä ansaitsee tarkempaa tutkimista mikäli joku on aikeissa omaksua filosifian että jokainen on johtaja kuten Tri. Warren väittää. Tämä tutkimusmatka menee kauemmaksi kuin aiempi keskustelu joka koski paikallisseurakuntaa. Se pitää nähdä myös globaalissa perspektiivissä joka perustuu -- ei ainoastaan Tri. Warrenin, John Maxwellin, Bill Hybelsin ja Peter Druckerin pitkälle ulottuvaan vaikutusvaltaan, vaan myös "synkempiin entiteetteihin" jotka edistävät tätä samaa agendaa. Mikä kaikkein merkittävintä, nämä "synkemmät entiteetit" eivät ainoastaan edistä tätä samaa agendaa, vaan ovat itse asiassa juuri näiden konseptien suunnittelijoita.

Organisaatioiden kuten Fabianilaiset sosialistit ja Yhdistyneet Kansakunnat sekä okkulttisten organisaatioiden kuten Lucis Trust agendojen ja päämäärien tutkiminen ovat hyvin paljastavia kun alkaa pohtia ja analysoimaan mitä vaikutuksia sillä olisi yhteiskuntaan mikäli suuri määrä yksilöitä alkaisi pitää itseään "palvelevina johtajina". Lisäksi, jos nämä "palvelevat johtajat" pyrkivät käännyttämään läheisiään Yleisten järjestelmien teorian (GST) tulosperusteisiin prinsiippeihin, globaalit vaikutukset voisivat olla mullistavia.

Kuten okkultistiset kirjailijat ovat kuvanneet, Hengellisen politiikan GST:n "systeemi-ajattelu" on H.P. Blavatskyn, Alice Baileyn ja Lucis Trustin markkinoiman Ajattoman viisauden pää-opinkappale. Hengellisellä politiikalla on alkunsa GST:ssä kuten lainaus kertoo:

"...tämän popularisoi biologi Ludwig von Bertalanffy, jota vuorostaan inspiroi 1400-luvun kardinaali ja mystikko Nicholas Cusalainen. Se tarkoittaa sitä että nähdään suhteita pikemminkin kuin lineaarisia syy-seurausketjuja, ja nähdään muutosprosesseja pikemminkin kuin äkkinäisiä muutoksia kuten hallinto-konsultti ja kirjailija Peter Senge huomauttaa." [12]

Mikä vielä mielenkiintoisempaa, kirjan "Spiritual Politics" kirjoittajilla on paljon sanottavaa siitä mille he ovat antaneet termin "muuttuva johtajuus". He sanovat että tämä muuttuva johtajuus on Uuden maailmanjärjestyksen johtajuuden perusta. Huomioi suhde tämän prinsiipin ja niiden evankelisten välillä joilla on pakkomielteenä johtajuus ja johtaja-koulutus:

"Siellä missä on hyvä hierarkian synteesi ja demokratia, johtajat hyväksyvät vain niin paljon valtaa kuin ihmiset ovat halukkaita antamaan heille. Työ tehdään valmiiksi inspiroimalla ihmisiä visiolla tai päämäärällä." [13]

Kun seuraa sattumien polkua, se johtaa juuri näihin organisaatioihin ja agendoihin joilla kaikilla on samanlaisia yhtäläisyyksiä:

• Niillä kaikilla on maailmankuva joka rakastaa maailmanhallitusta, ja kansallisen suvereniteetin rajoittamista tai eliminoimista.
  
  
• On olemassa yleinen käsitys että hallitusta ja liikemaailmaa ei varusteta tukemaan yhdenkään sosialistisen demokratian vaatimuksia joten sosiaalisen tai voittoa tavoittamattoman sektorin täytyy kantaa tämä kuorma.
  
  
• Jos sosiaalisen tai voittoa tavoittelemattoman sektorin täytyy kantaa tämä kuorma, asialla olisivat sitten vapaaehtoisten armeijat.

• Lisääntyviä vaatimuksia että hallituksen tulisi puuttua yksityisen sektorin asioihin.
  
  
• Osakkeenomistajat vaativat että halpatyövoiman lisääntyvää käyttöä.
  
  
• Kun tehdasteollisuus siirtyy halvan työvoiman maihin osakkeenomistajien painostuksesta, pienentyvät verotulot yhdessä sosialistisemman hallituksen kanssa voisivat johtaa täydelliseen taloudelliseen romahdukseen.
  
  
• Täten, työttömien työntekijöiden pestaaminen yritysten ja hallitusten ohjelmiin "vapaaehtoisina työntekijöinä" tukee tätä "yhteisön" uutta järjestystä, jonka sosiaaliset suunnittelijat ovat luoneet (käytännössä orjatyövoima).

Ennenkuin aletaan kyseenalaistamaan että onko tämä kirjoittaja järjissään, pohdi mitä Annie Bessant, eräs Teosofisen seuran johtajista, sanoi:

"Tämä kuitenkaan, tuskin ratkaisee yleisen kysymyksen kuinka työntekijät jaetaan erilaisiin työn muotoihin, mutta ratkaisu on löytynyt -- antamalla nuorille miehille ja naisille vapaus valita palveluspaikkansa hän saattaisi kokea vapaaehtoistyön palkkatyötä houkuttelevampana." [14]

• The Peace Corps;
  
• United Nations Public-Private Partnerships;
  
• The Points of Light Foundation;
  
• Americorps;
  
• USA Freedom Corps.

Nimi "Points of Light Foundation", jonka Presidentti George Bush Vanhempi loi, juontaa okkultisti H.G. Wellsin sanoista: "suunniteltu maailmanhallitus ilmestyy tuhannessa pisteessä." [15]

Okkultisti Alice Bailey paljastaa että "Points of Light" viittaa Lucis Trustin alaryhmän jäseniin, "The New Group of World Servers", ja hän väittää että vuosi 1934 merkitsi alkua "miesten ja naisten organisaatiolle... uuden järjestyksen ryhmätyölle... edistukselle joka määritellään palvelemisella... veljeyden maailmaan... valon voimiin... ja olemassaolevan kulttuurin mädännäisyydestä syntyvälle uudelle järjestykselle, uudelle maailmanjärjestykselle". [16]

Kommunitaarisen liikkeen johtaja, Amitai Etzioni, oli organosoimassa Americorpseja. Kommunitarialaiset uskovat että pakollinen vapaaehtoisuus yhteisössä on kaikkien kansalaisten moraalinen valvollisuus. Tämän uskomuksen jakoivat H.G. Wells, Annie Bessant, ALice Bailey, ja nyt sitä toteuttaa Presidentti George W. Bush. [17]

Presidentti George W: Bushin USA Freedom Corps yhdistää Americorpsit, Peace Corpsit ja Senior Corpsit yhdeksi jättimäiseksi byrokraattiseksi organisaatioksi. Presidentti Bush pyytää jokaista amerikkalaista uhraamaan kaksi vuotta elämästään hallituksen vapaaehtoistyöhön. [18]

Eräs muu tähän keskusteluun liittyvä nimi on Nelson Rockefeller. Hän sanoi:

"Vapaaehtoisella palvelulla, sekä meidän uskollamme kaikkien maailman ihmisten veljeyteen, pikemmin kuin me tajuammekaan, kehittyy perusta vapaan maailman liittovaltio-rakenteelle." [19]

Tarkoittaako tämä sitä että kristittyjen tulisi olla sokeita ja kuuroja maailman ongelmille? Varmasti ei, ja kristittyjä kehoitetaan kantamaan huolta jokaisen yksilön hengellisestä tilasta. Kuitenkin, osallistuminen globalistisiin ohjelmiin ja Uutta maailmanjärjestystä ajavien asioiden tukeminen on täysin vastoin Raamatun ohjeita.

Todellisen vapaaehtoisuuden palvelustyö?

Juuri tästä syystä täytyy kyseenalaistaa Uuden paradigman kirkon Valtakunnan rakentajat kun he yhdistävät itsensä globaaleiksi systeemi-suunnittelijoiksi ja insinööreiksi. Pastori Bill Hybels on kirjoittanut kirjan vapaaehtoisuuden hyveistä ja hyödyistä, mutta hänelle ja muille johtajuudesta pakkomielteen saaneelle eliitille täytyy esittää vakavia kysymyksiä.

Ovatko kaikki jotka osallistuvat seurakunnan palkattomiin tehtäviin todella vapaaehtoisia?

Jos joku määritellään vapaaehtoiseksi tänä päivänä kuten sellainen joka saa kohtuullisen korvauksen, vastaus tähän kysymykseen on jyrkkä "ei". Raamattu on selkeä sen suhteen että Jumala on oikeamielinen Jumala. Jumala ei orjuuta palvelijoitaan täällä maan päällä, vaan Hän rakastaa heitä ja siunaa heitä jopa tässä ajassa. Lisäksi, Raamattu opettaa että jokainen Jeesuksen nimessä tehty työ palkitaan, ei ainoastaan maan päällä vaan myös taivaassa.

Täten, Jumalan palvelijat eivät ole vapaaehtoisia. Raamattu sanoo: "Silmä ei ole nähnyt, korva ei ole kuullut, eikä myöskään astunut sisään ihmisen sydämeen; asioita jotka Jumala on valmistanut niille jotka rakastavat Häntä." Tähän lausuntoon eivät kuulu palkattomat vapaaehtoiset.

Jumalan palvelustyön tekeminen on maailman parhaiten palkittua työtä. Saattaa olla että väliaikaisesti, joudutaan tekemään uhrauksia. Kuitenkin, palkka tulee ajallaan, ja oikeamielinen Jumala palkitsee lapsensa vanhurskaasta elämästä, joka ikuisuudessa osoittautuu että he eivät ole olleet palkattomia vapaaehtoisia.

Uuden paradigman johtajat ja vapaaehtoiset

Joten mihin tämä kaikki johtaa ja kuinka se kaikki korreloi? Tässä on asian ydin:

Jos jokainen on johtaja, ja jokaisen täytyy täyttää moraalinen vapaaehtoisuuden velvoite, Uuden paradigman kirkon Valtakunnan rakentajilla on käsissään vapaaehtoisten armeija joille on annettu manipuloivan johtajuuden koulutus inhimillisissä käyttäytymistieteissä.

Tämän koulutuksen seurauksena, tällä vapaaehtoisten armeijalla on hyvin pinnallinen käsitys Jeesuksesta Kristuksesta, paljon itsetuntoa, ei käsitystä synnistä tai katumuksesta, ja vielä vähemmän muista Raamatun opeista.

Lisäksi, tämä armeija seuraa sokeasti ryhmän "vision heittäjiä" jotka väittävät omaavansa Jumalan vision. Kuitenkin, ilman oppia, tämä armeija lankeaa helposti jokaisen väärän opettajan käsiin jolla uskotaan olevan "Jumalan visio".

Tämä väärä globalistien opetus on leviämässä Uuden paradigman kirkkoon. Tämä johtajien/vapaaehtoisten armeija on tällä hetkellä sellaisten opettajien vaikutuksen alla jotka parhaimmillaankin opettavat heitä okkultistisen terminologian ja käsitteiden avulla evankelisen kristillisyyden nimissä. Pahimmillaan -- tästä keskustellaan kirjan seuraavassa ja viimeisessä luvussa.

Loppupäätelmänä, ja tästä on puhuttu jo paljon, todellinen, Raamattuun pohjautuva kristillisyys on häviämässä. Ne uskovat jotka ovat lähteneet pois Uuden paradigman kirkoista ja etsivät todellista seurakuntaa, tulevat joka päivä yhä turhautuneemmiksi. Kirkot jotka ennen seisoivat Jumalan Sanan puolella vaihtavat nyt puolta tehdäkseen rahaa tämän tulosperusteiden, visioita heittelevän, uuden paradigman ilmiön avulla.

Mikä vielä pahempaa, entäpä ne jotka sokeasti seuraavat uuden paradigman visioita heittäviä pillipiipareita? Ovatko nämä yksilöt todella uudestisyntyneitä, vai onko vesitetty evankeliumi ja opin puute antanut heille väärän turvallisuuden tunten? Tulevatko nämä yksilöt niitä joista koostuu se joukko jonka antikristus eksyttää kun hän julistaa "Jumalan valtakunnan" messiaanista hallintoa? Vilpittömistä aikomuksistaan huolimatta, ovatko uuden paradigman kirkon valtakunnan rakentajat, jotka ajattelevat kouluttavansa palvelevia johtajia Jumalan valtakuntaa varten itse asiassa värväämässä ja perustamassa vapaaehtoisten armeijaa rakentamaan Baabelin tornia?

(1) Hybels, Bill. Courageous Leadership, Zondervan, Grand Rapids, MI, 2002, p.90.

(2) Maxwell, John. The Maxwell Leadership Bible, Thomas Nelson, Nashville, TN, 2002, p.977.

(3) Ibid. p.1201.

(4) Ibid. p.1200.

(5) Hybels. p.69.

(6) Ibid. p.70.

(7)

(8) Blanchard, Ken. Lead Like Jesus, Thomas Nelson Publishers, Nashville, TN, 2005, pp. XII-XIII.

(9) Ibid. p.183.

(10) John 14:8-9.

(11) Blanchard. p.129.

(12) McLaughlin, Corinne. Spiritual Politics, Balentine Books, New York, 1994, p.88.

(13) Ibid.p.99.

(14) Bessant, Annie. The Organization of Society, Industry under Socialism, paragraph II.2.16.

(15) Wells, HG. Experiment in Autobiography, 1935.

(16) Bailey, Alice. The Externalization of the Hierarchy, Lucis Publishing, New York, 1934.

(17) Raapana, Niki. “What is a Communitarian?” .

(18) Bush, George W. “State of the Union Address,” 2002.

(19) Rockefeller, Nelson. The Future of Federalism:The Godkin Lectures at Harvard University 1962, Harvard University Press, 1962, p.82.