Alternative 3

Jim Keith

Suomentanut Pasi Toivonen

KIITOKSET

Kiitosten kanssa Tim Cridlandille

Haluaisin kiittäen tunnustaa seuraavien ihmisten antaman avun: Ron ja Nancy Bonds, X. Sharks DeSpot, Hawthorne Abendsen, Jerry Smith, Wayne Henderson, Thomas Adams, Bud McCorkle, Len Bracken, "The Franciscan" Walter Alter, Matt Love, L.A. Rollins, Thomas Lyttle, Adam Parfrey, Hatter, Raymond Nelke, Michael A. Hoffman II, David Hatcher Childress, TAL, Greg Krupey, Was Nations, David Crowbar, Ron Keith, Terry Romine, ja George Pickard.

Mind Control and Ufos: Casebook on Alternative 3

Copyright (c) 1999, 2005 by Jim Keith. Published by Adventures Unlimited Press, Kempton, Illinois 60946, USA.

LUKU 15 -- Hätätila-toimenpide

Ei vaadita laajaa tutkimusta minkään aikakauden mestareiden toimista -- faraoiden, kuninkaiden, paavien, Rothschildien, Rockefellereiden -- jotta vahvistettaisiin heidän olemasaolonsa tai toimintansa. Tätä hallitsevaa luokkaa eivät vaivaa sellaiset merkityksettömät seikat kuten etiikka tai moraali. He yksituumaisesti näkevät itsensä puhdasverisinä aristokraatteina ja kätyreihinsä heidän alapuolellaan he suhtautuvat samaan tapaan kuin useimmat ihmiset näkevät karjan -- teuraseläiminä. Tämän teurastuksen suorittavat ihmiset joiden kuuluisi suojella meitä.

Vaikka Neuvostoliiton uhka, näin meille kerrotaan, on hävinnyt kuin tuhka tuuleen, ei näytä todennäköiseltä että "meidän suojelejamme" tässä amerikkalaisessa vakoilu-valtiossa, lakastuisivat ja kuiviusivat kokoon.

Tällä CIA:lla, syntymästään lähtien, on ollut arviolta 3.000 suurta operaatiota ja 10.000 pienempää operaatiota. Entinen CIA:n agentti John Stockwell on arvioinut että näissä operaatioissa on saanut surmansa ainakin kuusi miljoonaa ihmistä Kolmannen maailman valtioissa. Vaikka nyt [kirjaa kirjoitettaessa] on taloudellinen taantuma, USA:n vakoilu- ja puolisotilaalliset operaatiot imevät 35 miljardia dokumentoitua dollaria vuodessa, samalla kun ne työllistävät 25.000 yksilöä Amerikassa sekä lukemattomia tuhansia maailmanlaajuisesti verkostojen, yhtiöiden ja organisaatioiden kautta.

Yli tusina hallituksen virastoa suorittaa peite-operaatioita ja kerää tietoa, ja ne rahoitetaan osittain "mustien budjettien" kautta joiden luonnetta ei selitetä Kongressille, ja vielä vähemmän yleisölle, mutta jonka arvioidaan olevan samaa luokkaa kuin näkyvä rajoitus. CIA:lle, NSA:lle ja niiden haarakonttoreille syydetään enemmän rahaa kuin koulutukseen Yhdysvalloissa -- ja tämä raha vakoojiin.

Kongressin vahtikoirat eivät tunnu välittävän tiedustelu-yhteisön toimista, tai sitten niille hurrataan ja tehdään yhteistyötä susien kanssa niiden yrittäessä murskatakseen perustuslaillisia suojia sekä heidän jatkuvassa maailmanlaajuisessa demokratioiden kukistamisessa.

Entinen CIA:n johtajan avustaja Victor Marchetti kuvaili KOngressiin soluttautumisen prosessia: "He lähettivät Ylähuoneeseen huippunimiä... kuten John Clark -- joka oli ollut CIA:n suunnittelun, ohjelmoinnin ja budjetoinnin johtaja. Koko ajatus oli pehmentää näitä kavereita, voittaa heidät, käännyttää heidät, saada heidät tiimiin. Tämä on se mitä tapahtui. Nyt se on institutionalisoitu."

Toinen syy miksi Kongressi ja yleisö eivät kykene näkemään sisälle on se että heillä ei ole lupa katsoa suurta osaa sen aktiviteetista. "Meidän täytyi laskeutua alas ja valehdella heille jatkuvasti", entinen CIA:n työntekijä Ralph McGee sanoi kokemuksistaan Kongressin kanssa. "25 vuoden aikana jotka olin töissä, en nähnuyt kertaakaan Viraston puhuvan totta Kongressin komitealle."

Nyt kun Neuvostoliitto on mennyttä, on selvää että uudet uhkakuvat nousevat korvaamaan KGB:n sekä oikeuttamaan tämän vakoilu-viraston olemassaolon. Suosittuja ovat terrorismi, huumeiden vastainen sota sekä mikä tahansa Kolmannen maailman diktaattori (todennäköisesti USA:n aiemmin tukema) jonka lehdistö valitsee tämän viikon Myöhempien aikojen Hitleriksi. CIA on jo pannut vauhtia Kongressiin vihjaamalla että kansainvälisellä taivaanrannalla häämöttää Neuvostoliiton jälkeisiä uhkakuvia: USA:n kanssa kilpailevien valtioiden tekemät sabotaasi-iskut taloudellisia kohteita vastaan.

Monet Alternative 3:n teoreettiset langat kietoutuvat yhteen kun me tutkimme yhtä USA:n tiedustelupalvelun laitoksen "huonetta", joka on nimeltään Federal Emergency Management Agency (=hätätilavirasto). Ensimmäiset viitteet FEMA:sta nähtiin vuonna 1969 kun Kalifornian kuvernööri Ronald Reagan perusti erityisen koulutusprojektin Kansalliskaartin leiriin San Luis Obispoon, Kaliforniaan. Seminaarin tarkoitus oli kouluttaa johtajia väestön kontrollointiin. Kuvitteellinen kaupunki "San Luise" kartoitettiin ja jaettiin etnisiin ja elintasoon perustuviin vyöhykkeisiin, ja laadittiin suunnitelmat soluttautumiselle ryhmien sisään sekä menetelmät joukkojen valvontaan. Vuonna 1979 Associated Press raportoi että 14.000 ihmistä oli saanut koulutuksen tässä väestön kontrollointi -seminaarissa.

Jimmy Carter varsinaisesti loi FEMA:n. Majoittuneena yhdessä hallituksen tiukimmin vartioiduista laitoksista, FEMA:lla on tällä hetkellä koneissaan tiedot miljoonista amerikkalaisista, heidän valmistellessaan Kriisi-toimintaohjelmaa (CAP, Crisis Action Program) jota hyödynnettäisiin missä tahansa tilanteessa jolle Toimintaosasto antaa nimen "kansallinen kriisi".

Yhteistyössä tusinan Liittovaltion viraston kanssa, FEMA on keskittynyt sellaisiin aktiviteetteihin kuten pidätyskeskusten perustamiseen kaiken sellaisen varalta joka voisi uhata "hallituksen jatkuvuutta". Kuten Tri. Henry Kleinmann, poliittinen tiedemies Bostonin yliopistosta sanoi: "Ymmärrettiin etä he (FEMA) olisivat eräänä päivänä vastuussa tästä maasta. Kuten nämä byrokraatit näkivät sen, FEMA:n todellinen tehtävä oli odottaa, valmistautua ja sitten ottaa päällikkyys kun joku 'tilanne' näytti tarpeeksi vakavalta muuttaa Yhdysvallat poliisivaltioksi."

FEMA:n väliintulo kansallisella tasolla ei vaadi massiivista luonnononnettomuutta, mutta, kuten Poikkeuslaissa EO 11921 sanotaan, tätä organisaatiota voitaisiin hyödyntää "milloin vain kun on tarpeen varmistaa Liittovaltion jatkuvuus missä tahansa kansallisessa hätätilassa". Kongressin tutkimus vuonna 1991 osoitti että alle kymmenen prosenttia FEMA:n henkilökunnan 2.600 virkamiehestä ovat valmistautuneita kataklysmisen luonnononnettomuuden varalta. Joten mitä varten FEMA itse asiassa on valmistautunut?

Yksi vastaus voidaan lukea Presidentin poikkeuslaista EO 12656, jonka presidentti Ronald Reagan allekirjoitti 18.11.1988, joka määritteli kansalliseksi hätätilaksi (joka voisi aktivoida FEMA:n) "minkä tahansa tapahtuman, mukaanlukien luonnononnettomuus, sotilaallinen hyökkäys, teknologinen hätätila tai muunlainen hätätila, joka vakavasti uhkaa USA:n kansallista turvallisuutta". Tämä mukavasti kattaa kaiken mahdollisen. Minkä tahansa tapahtuman, sitten, jonka voidaan ajatella uhkaavan hallitusta voidaan käyttää asettamaan FEMA sekä tukahduttavat poikkeuslait käytäntöön. Näihin sisältyvät:

- EO 10995, valtuuttaa lakkauttamaan sananvapauden ja ottamaan median haltuunsa.

- EO 10997, valtuuttaa takavarikoimaan sähköiset järjestelmät sekä muut polttoainelähteet.

- EO 10998, antaa hallitukselle luvan kontrolloida ruoan lähteitä, mukaanlukien farmit.

- EO 10999, antaa viranomaisille luvan kontrolloida tai takavarikoida liikennevälineet, julkiset ja yksityiset.

- EO 11000, antaa hallitukselle oikeuden muodostaa kansalaisista työprikaateja.

- EO 11001, antaa luvan hallita kaikkia terveydenhoitoon ja koulutukseen liittyviä laitoksia.

- EO 11002, valtuuttaa tekemään väestöstä kansallisen rekisterin.

- EO 11003, valtuuttaa ottamaan hallintaan lentokoneet ja lentokentät.

- EO 11004, antaa hallitukselle luvan pakolla uudelleenasuttaa väestö.

- EO 11005, antaa hallitukselle luvan ottaa hallintaan rautatiet, vesistöt ja julkiset varastorakennukset.

- EO 12148, valtuuttaa FEMA:n ottamaan hallintaansa hallituksen poikkeustilaan liittyvät asiat.

Nämä poikkeuslait on kaikki tallennettu Liittovaltion rekisteriin, ja Kongressi on ne hyväksynyt. Ne voidaan panna täytäntöön aina kun kansallinen hätätila julistetaan.

Nämä määräykset ovat muutamia oikeustoimia jotka sallitaan FEMA:n ja heidän isäntiensä ei-kansan valitsemille byrokraateille, joita voidaan käyttää laajamittaiseen tukahduttamiseen sekä perustuslaillisten oikeuksien täydelliseen kumoamiseen tapahtumassa jota pidetään kansallisena hätätilana.

USA:n tiedustelu yhteisön ja virastojen kuten FEMA liikakasvun myötä, keinot Alternative 3:n tai muiden samankaltaisten suunnitelmien toteuttamiseksi ovat olemassa, ja ei ole merkitystä sillä että käytetäänkö asetusta 11004 pakottamaan meidät muuttamaan Kuuhun, Marsiin tai vaan amerikkalaiselle Gulag:ille (keskitysleirille).

LUKU 16 -- Demonstraatio-projekti

Oraclessa, Arizonassa, on sellainen jota pidetään itseriittoisena Maapallona: Biosfääri II, valtava, 1,5 hehtaarin suuruinen, kymmenkerroksinen kupu joka ylläpitää 40.000 kasvia ja kahdeksaa "miehistön jäsentä" jotka suunnitelevat pysyvänsä eristyksissä ulkopuolisesta maailmasta kahden vuoden ajan. Tämä projektia jonka suunnittelemiseen on uhrattu kuusi vuotta ja käytetty rahaa 100.000.000 dollaria, Discover -aikakauslehti kutsuu "kaikkein jännittävimmäksi tieteelliseksi projektiksi joka on käynnistetty Yhdysvalloissa sen jälkeen kun Presidentti Kennedy lähetti meidät kohti Kuuta".

Biosfääri II:n kollaborattoreiden joukossa ovat Smitsonian Institute, the National Center for Atmospheric Research, the Yale School of Forestry and Ecological Science, the New York Botanical Gardens, the University of Arizona's Environmental Research Laboratory, the U.S. Geological Society, ja NASA.

Biosfääri II on esitelty hehkuvin termein kaikilla suurilla TV-kanavilla, New York Timesissa, Los Angeles Timesissa, Boston Globessa, Washington Postissa Omnissa ja National Geographicissa. Isännöiden tunteja kestävää (radio) showta Arizonasta, Phil Donahue kutsui sitä "maailman kaikkien aikojen kunnianhimoisimmaksi projektiksi". Toisin sanoen, tiede ja media ovat menneet täysin sydämin (mikäli niillä edes on sydän) mukaan tähän projektiin.

Tämän Biosfääri-projektin perusti 1980-luvulla John P. Allen ja sitä rahoitti teksasilainen miljonääri ja Allenin opetuslapsi Edward P. Bass. Bashin antama rahoitus teki Allenille mahdolliseksi muuttaa pieni apokalyptinen uskonnollinen ryhmä joka eli aavikko-kommuunissa Santa Fessa, Uudessa Meksikossa, median lemmikiksi ja tieteelliseksi laitokseksi. Allenin ja hänen ryhmänsä omistuksiin kuuluvat hotelli Katmandussa, tuhansien hehtaarien karjatila Australiassa, konferenssi-keskus Ranskassa sekä teatteri/kulttuurikeskus Forth Worthissa, Teksasissa.

Kalifornian yliopiston professori Laurence Wesey vietti viisi viikkoa tutkien John Allenin kommuunia, joka tunnettiin nimellä Synergia Ranch, 1970-luvun alussa. Hänen havaintonsa, jotka julkaistiin kirjassa The Communal Experience, antoivat jonkin verran erilaisen kuvan kuin mikä Allenin ryhmällä on tänään.

Vesey löysi meneillään olevan kokeen joka oli, hänen sanojensa mukaan, "Jonestownin kaltainen" ja joka liittyi Allenin visioon kuolevasta Maapallosta ja ihmiskunnasta joka voisi pelastua ainoastaan perustamalla uuden sivilisaation Marsiin.

Allen kertoi Veseylle: "Läntinen sivilisaatio ei ole vain kuolemassa. Se on kuollut." Synergia, hän sanoi, "oli maleksimista kuolevan sivilisaation raunioiden keskellä jotta otettaisiin talteen kaikki mikä palvelee uutta."

Vesey kuvaili että, Allen hallitsi ryhmäänsä täydellisesti. "Muut katsoivat häneen etsien vihjeitä, vähäisiä signaaleja jotka kertoisivat heille mitä tehdä ja mitä ei... Hänen monotonista rytmiä he imitoivat omilla äänillään, hänen ohjeitaan he pyrkivät soveltamaan tässä teatterissa, hänen aikatauluaan he seurasivat planetaarisessa eloonjäämiskamppailussa... Tapa jolla Allen dominoi ryhmäänsä on avoin ja useimmilta osiltaan peittelemätön... Tämä koko yhteiskuntajärjestys on hänen oman visionsa konkreettinen hyväksyminen."

Vesey raportoi että Allenin varoituksia ekologisesta ja ydintuhosta paasattiin jatkuvasti kommuuninsa jäsenille, ja hänen seuraajilleen oli hankittu säteilymittareita käytettäväksi ydinsodan syttyessä.

Puhuen ryhmän psykologisista yhteenotoista, Vesey sanoi Allenin kysymeen: "Onko kellään mitään tunnustettavaa?" Jos ei löytynyt vapaaehtoisia, Allen "puhkesi raivoon, joka kohdistui yleensä yhteen henkilöön. Vaikka hän vähän aiemmin oli täysin rauhallinen, seuraavassa hetkessä hän huusi julmia sanoja raivoisassa hyökkäyksessä jonkun ansaan joutuneen yksilön egoa kohtaan... Hänestä palkkä vahinko näytti harkitulta sabotaasilta... Hän toisti syytöksiään kunnes mitään mahdollisia vastauksia ei jäänyt jäljelle. Sitten hänen raivonsa laantui ja jokainen jatkoi ikäänkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut."

Vasey hiljattain puhui Biosfääri II:sta sanoen että "siinä on kaikenlaiset implikaatiot.... Tämä Biosfääri on demonstraatio-projekti joka soveltuu oikean siiven poliittiseen ajattelutapaan. Liberaalimpi ihminen saattaisi ihmetellä että miksi upottaa kaikki tämä raha vain muutaman ihmisen eloonjäämisen vuoksi." Vesey sanoo Allenin uskovan että hän on keräämässä yhteen uuden "eliitin" tarkoituksena rakentaa "uusi sivilisaatio", kuitenkin "naamioiden" se tietämättömiltä.

Tutkija Wade Davis on äskettäin viettänyt aikaa Biosfääri-ryhmän kanssa. Hän kuvaili projektia sanoen että sen ilmapiiri oli "tukahduttava... melkein totalitaarinen... hippi-fasismi. Kaikkein mielenkiintoisinta oli että heillä ei näyttänyt olevan mielenkiintoa tai tietoa kasveista."

TV-tuottaja Ed Fitzgerald sanoi ajasta jonka hän vietti Biosfääri II:ssa: "Vainoharhaisuuden tunne leimasi kaikkea. Kriitikoi joiden kanssa me puhuimme vaativat tapaamisia avoimissa paikoissa, julkisissa puistoissa. Meidän täytyi kysyä itseltämme useita kertoja että seurattiinko meitä oikeasti vai tunsimmeko me vain niin."

Eräs selonteko vierailusta Biosfääri II:ssa julkaistiin Village Voice -lehdessä: "Vierailu kupolissa oli aivankuin olisi ollut Bagdadissa. Kaikki haastattelut tehtiin 'valvojan' läsnäollessa, joka, radiopuhelin kädessään varmisti että rupattelu ei käy liian intiimiksi tai ettei bähdä liian läheltä mitä nämä ihmiset tekevät vapaa-aikanaan. Itse asiassa, kaikki kysymykset biosfääriläisten henkilökohtaisesta elämästä olivat tabuja. Ei ole sattumaa että kymmenissä selonteoissa tästä projektista -- kaikki myönteisiä -- yhdessäkään ei kerrota biosfäärin jäsenten perheistä, ystävistä tai kodeista. Ilman aikomusta liioitella tai tehdä tulkintoja, sanottakoon että he ovat täysin huumorintajuttomia. Kylmiä kuin kala heidän keinotekoisessa meressään. Häivähdystäkään inhimillisistä tunteista ei paljastu. Vastaukset joita he antavat ovat äänensävyltään värittömiä ja luonteeltaan mekaanisia, sanoja jotka ovat peräisin heidän esitteistään."

Kuvaillen tämän ryhmän opinkappaleita, jotka on otettu heidän esittelylehtisestään Voice:n kirjoittaja sanoi: "Ja se on synkkä uskonto. Ensimmäisessä luvussa, tämä pamfletti julistaa avoimesti: 'Suurin motivaatio Biosfääri II:n luomisen takana on auttaa maapallon biosfääriä kehittymään ulos planeetan pinnalta aurinkokuntamme potentiaaliselle elämää ylläpitävälle alueelle.'"

Allenin runokirjassa, jota myydään Biosfäärin matkamuistomyymälässä, on runo joka on nimeltään "Lebensraum", ja se kertoo hänen yrityksistään paeta tästä planetaariselta "solusta".

En tiedä onko Allen lukenut kirjan Alternative 3 pitäen sitä hyvänä ideana, tai että onko hän keilakuva ryhmälle joka käyttää Biosfääri II:sta koeputkena sosiaaliselle kokeelle (kuten Jonestownin tapauksessa). Siitä huolimatta, tuskin voi olla parempaa johtolankaa, että tämä kupolimainen rakennelma Arizonan aavikolla vihjaa siihen että on olemassa ihmisiä jotka haluavat hylätä Maapallon.

LUKU 17 -- Kuutukikohta Alfa-1

Edesmennyt salaliittotutkija Tri. Peter Beter tunnetaan villeistä spekulaatioistaan -- mukaanlukien hänen jankkaamisensa että Jimmy Carter, Henry Kissinger, David Rockefeller ja Leonid Brezhnev korvattiin "orgaanisilla roboteilla". Peter uskoi että Alternative 3 oli "85...90 -prosenttisesti totta".

Jotta tunnistaisi hämärän alueen faktan ja fiktion välillä Alternative 3:ssa, minä esitän Beterin tarinan "The Battle of Harvest Moon" (=Syyskuun taistelu) tietäen hyvin että se on luultavasti enimmäkseen fiktiota, mutta kiinnostava yhtäläisyyksien suhteen jotka se esittää Alternative 3:n kanssa -- ja Alternative 3 ei ole mitään jollei tutkimus yhtäläisyyksistä.

Beterin Audio Letterissä syyskuulta 1977 hän kertoo USA:n ja Neuvostoliiton avaruusohjelmien todellisista tavoitteista. Beterin mukaan, näillä ohjelmilla on aina ollut sotilaallinen tarkoitus ja niiden salainen tarkoitus oli maailman valloittaminen, joiden avainkomponentti oli laserin ja sädeaseiden kehittely.

Rockefellerit, todellinen voima USA:n politiikan takana Beterin mukaan, olivat jo kauan sitten ymmärtäneet että kuutukikohta varustettuna voimakkaalla laserilla voisi iskeä minne tahansa Maapallolla ja olisi immuuni vastahyökkäykselle. Käynnistettiin salainen amerikkalainen avaruusohjelma Kuun valloittamiseksi ja suunniteltiin sädeaseita sellaisissa paikoissa kuten CIA:n tukikohta Espanjassa. Tällä välin, Neuvostoliitto keskittyi omaan sädease-ohjelmaansa sen sijaan että olisi pyrkinyt lentämään Kuuhun. Vuonna 1972 käynnistettiin Venäjän siviilipuolustusohjelma ja iso osa Neuvostoliittoa, mukaanlukien strategiset komentokeskukset, menivät maan alle suojautuakseen sädeaseilta.

Vuonna 1973, Beterin mukaan, amerikkalaiset siirsivät kaikki alkuasukkaat pois Diego Garcialta -- saari Intian valtemerellä -- ja rakensivat uuden avaruussataman, josta lähdettiin salaisille tehtäville Kuuhun tarkoituksena rakentaa sinne tukikohta. Jimmy Carter piti puheen Intian valtameren demilitarisoinnista, antaen venäläisille vihjeen pysyä poissa.

Sillä välin CIA oli kiireinen istuttaessaan superohjuksia syvälle tämän valtameren alle käyttäen Howard Hughesin sukellusvenettä nimeltään Glomar Explorer. Tässä kohtaa, tästä on myös raportoitu Bruce Robertsin maanalaisessa Gemstone File:ssä, Beter saattaa olla oikeassa. Artikkelissa "The Secret Alliances of the CIA from World War II to Watergate" (=CIA:n salaiset liitot Toisesta maailmansodasta Watergateen) -- kirjoittanut Howard Kohn -- joka on julkaistu Rolling Stone -aikakauslehdessä, Kohn sanoo: "Monet CIA:n asiantuntijat uskovat että tämä venäläinen tarina [Glomar Explorer:in käyttäminen nostamaan uponnut sukellusvene] on peitetarina koska koodit olivat vanhentuneita ja muun informaation arvo mitätön. Eräs mahdollisuus on, että CIA, huolestuneena siitä että Kolmannen maailman valtiot vaativat korkeampaa hintaa mineraaleista, palkkasi Hughesin 350 miljoonalla dollarilla kehittämään teknologiaa merenalaista kaivostoimintaa varten. Toinen teoria on se, että CIA, yhteistyössä USA:n laivaston kanssa, käytti Glomar:ia perustaakseen näkymättömiä ohjustukikohtia valtameren pohjaan keinona huijata Neuvostoliiton kanssa tehtyjä aserajoitus-sopimuksia."

Kilpajuoksu toimivan sädeaseen kehittämiseksi jatkui, näin Beter sanoo, joten venäläinen Saljut -avaruusalus suoritti kokeita sädeaseilla avaruudessa. 17.7.1973, laukaistiin venäläinen Kosmos 929, joka koostui kahdesta satelliitista, komento moduulista ja säde-ase moduulista. Kaikki viestintä Kosmos 929:n ja Maapallon välillä käytiin moduloitujen lasersäteiden avulla. Sillä välin, Kopernikuksen kraaterin tukikohdassa jonka amerikkalaiset olivat rakentaneet Kuuhun, työ säde-aseiden kehittelyssä eteni.

Kosmos 929 aloitti koeampumiset avaruuteen. 20.9.1977, Kosmos 929 ampui amerikkalaista vakoilusatelliittia lähellä Suomen rajaa. Satelliitti räjähti tulipalloksi joka nähtiin Helsingissä asti mutta jonka amerikkalainen lehdistö julisti Ufoksi.

Nyt venäläiset olivat saavuttaneet vaiheen jossa he voisivat panna lopulliset suunnitelmansa käytäntöön. Venäläiset karkoittivat brittiläiset ja ranskalaiset kalastajat Beringinmereltä, ja 26.9.1977, venäläiset tekivät yllätyshyökkäyksen amerikkalaista kuutukikohtaa vastaan sädeaseilla. Vuorokautta myöhemmin amerikkalaiset olivat hävinneet tämän taistelun.

Tämä amerikkalainen tukikohta, Beterin skenaariossa, oli ollut yhteydessä Rockefellerien juoneen kontrolloida Maapalloa. Heidän suunnitelmansa oli ollut käynnistää rajoitettu ydinsota, jossa suurin osa tuhosta olisi tapahtunut Amerikan maaperällä, kun taas Neuvostoliitto olisi kärsinyt vain vähäistä tuhoa. Kun puolet Amerikasta olisi tuhoutunut, Rockefellerit olisivat käyttäneet tukikohtaa Kuussa ja tuhonneet Neuvostoliiton kokonaan. Tämän jälkeen Rockefellerit olisi kruunattu maailman diktaattoreiksi.

Syyskuun taistelun jälkeen, Ulkoministeri Gromyko antoi, Beterin mukaan, uhkavaatimuksen YK:ssa pitämässään puheessa, kun taas Beringinmeri täyttyi venäläisillä sukellusveneillä. Neuvostoliiton Pohjois-Atlantin ja Tyynenmeren laivastot kokoontuivat yhteen ja kuusi muuta säde-ase satelliittia valmisteltiin lähtöön; kaksi oli jo kiertoradalla.

Gromyko vaati uutta sopimusta ydinaseiden rajoittamiseksi. Tapaamisessa Carterin ja Cyrus Vancen kanssa, Gromyko informoi heitä Syyskuun taistelun tuloksesta paljastaen että Neuvostoliitto oli tuhonnut amerikkalaisen kuutukikohdan. "Meidän pitäisi julistaa teille sota", hänen kerrottiin sanoneen.

Seuraavana päivänä venäläiste sukellusvene-armadat, neutronipommeilla aseistettuna, lähenivät toisiaan niiden lähdettyä tukikohdistaan kaikkialla maailmassa, ja neukut asensivat kuusikymmentä kobolttipommia merenpohjaan geologisten siirroslinjojen ympärille kaikkialle maailmaan, antaen heille kyvyn luoda massiivisia maanjäristyksiä minne he vain haluavat. Uutiskonferenssissa Carter sanoi jotakin epäselvää "välittömästä" kriisistä.

Muutaman päivän sisällä amerikkalainen Atlas Centaur -raketti joka kuljetti tärkeää tietoliikennesatelliittia räjähti. Saljut 6 laukaistiin ja venäläiset alkoivat rakentaa omaa kuutukikohtaansa, tarkoituksenaan rakentaa oma säde-ase Kuuhun. NASA:n kuutukikohta-aktiviteetti lopetettiin.

Tri. Beter päävvi Syyskuu 1977 -äänikirjeensä lausumalla että sota oli käytännöllisesti katsoen yllämme.

Vaikka Beterin kertomus näyttää hyvin epätodennäköiseltä useista syistä, mukaanlukien Neuvostoliiton hajoaminen, minä huomaan että monet elementit ovat läheistä sukua Alternative 3:lle, ja että Beter tuli samaan johtopäätökseen kuin minäkin koskien SDI-tiedemiesten kuolemaa: että venäläiset näkivät Tähtien Sota -ohjelman hyökkäyksellisenä , ja että heidän oli pakko luoda strategia estää sen toteutuminen. Mitä tulee hänen väitteeseensä että amerikkalaiset olivat rakentaneet tukikohdan Kuuhun, minä voin vain sanoa että tämä tukikohta on toki olemassa -- mutta kenties vain suunnitelmissa.

Beterin skenaario saattaa myös selittää muitakin USA:n avaruusohjelman outoja painotuksia koskien Kuun tutkimista. Jos kuulento suoritettiin siten kuin NASA esittää, se olisi johtanut ainoastaan imago-voittoon neukuista jotka samaan aikaan "kilpailivat" oman avaruusohjelmansa kanssa pyrkien rakentamaan Maapalloa kiertäviä avaruusasemia sekä raketteja jotka pystyisivät kuljettamaan suuria kuormia kiertoradalle.

Maaliskuussa vuonna 1965 Kenraali Thomas M. Power varoitti mahdollisuudesta että Neuvostoliitto voisi hyökätä ydinpommeilla varustettujen Maata kiertävien satelliittien avulla. Hän sanoi että amerikkalaiset "saattavat herätä eräänä aamuna" ja nähdä kun ydinaseilla varustetut satelliitit "lentävät paikallaan pysyvillä radoilla kaikkialla Yhdysvaltain yläpuolella".

Vuonna 1981 Aviation Week ja CBS raportoivat että oli olemassa venäläisiä avaruuslaitureita varustettuina tappaja-satelliiteilla kiertämässä Maata. Pentagon ei kommentoinut näitä raportteja.

Marraskuussa 1981 Space Age Review raportoi että USA oli kehittänyt "avaruuskomentokeskuksen" jotta "vastattaisiin Pentagonin sota-valmistelujen kysyntään". Tässä lehdessä kerrottiin myös että USA tietoisesti rikkoi vuoden 1967 venäläis-amerikkalaista sopimusta joka kieltää "kaikki kiertoradalle asetetut objektit jotka kantavat ydinaseita tai joukkotuhoaseita".

Toinen hätkähdyttävä kaiku Beterin skenaariossa on informaatio jonka minä sain nimettömästä tiedustelulähteestä vuonna 1991, raportti jonka itsenäinen lähde armeijassa vahvisti. En väitä olevani täysin varma että seuraava raportti on totta, väitän vain että asian tunteva itsenäinen vahvistus tekee todennäköisemmäksi etä se on totta,

Minun lähteeni sanoi: "Tiedän että USA:lla on ollut Maata kiertävä ydinase-laituri ainakin viimeiset 20 vuotta; tarpeeksi ydinpommeja tekemään kaiken tarpeellisen vahingon plus kaksi kobolttikuorista. Eräs tällainen, pudotettuna Pekingiin, levittäisi saastetta Utahissa asti. Nämä olivat osa Standard Integrated Operational Plan:ia (SIOP) koodinimeltään 'Endgame'. Minä tiedän myös että ensimmäinen sotilaallinen sukkulalento toteutettiin palvelemaan tätä laituria ja päivittämään tietokoneet siellä. Laiturin kapasitettia todennäköisesti myös nostettiin tämän päivityksen myötä, vaikkakaan en luule että aseita vaihdettiin. Nyt saattaa olla useampiakin kuin vain yksi laituri, mutta he tarvitsevat vain yhden -- erityisesti koska sitä voidaan käyttää yhtä hyvin Yhdysvaltoja vastaan. Lisää tähän uudet vakoilusatelliitit joita he ovat lähettäneet -- niitä on aivan liikaa geo-synkronoidulla radalla Yhdysvaltain ja sen territorioiden yllä -- joten ei ole yllätys että ihmiset kuten minä ovat vainoharhaisia..."

Myös Bill Kaysing, entinen NASA:n työntekijä, tukee Beterin skenaariota lukuisin yksityiskohdin, mutta uskoo että kuutukikohta lopulta poistettiin käytöstä:

"Kuten useimmat sisäpiiriläiset tietävät, tämä Apollo-projekti oli itseasiassa sotilaallinen tehtävä ottaa selville voitaisiinko Kuuta käyttää sotilastukikohtana ulkovaltoja vastaan. Edelleen, melkein 75 prosenttia NASA:n pyrkimyksistä oli sotilaallisia -- ei avaruuteen liittyviä!"

"Kun kyvystä hallita Maata kiertävillä vetypommeilla tuli todellisuutta, Kuusta tuli vähemmän tärkeä Pentagonin suunnittelijoille. Kuka tarvitsee kuutukikohtaa kun on mahdollista tuhota mikä tahansa kohde tai koko planeetta pommeilla jotka on verhottu tietoliikennesatelliiteiksi jotka kiertävät Maata 24 tuntia vuorokaudessa, he päättelivät."

Tutkija Thomas Lyttlen tekemässä haastattelussa, maatalousekspertti Richard Miller puhui työstään ulkoavaruuden tutkimusprojektissa vuosina 1968-1972 Tri. Arthur Pilgrimin alaisuudessa. Rahoittajana suuri ilmailualan yritys, tämä tutkimus käsitteli "Kuun hyödyntämistä. Tämä projekti oli nimeltään Kuutukikohta Alfa-1 Project... Me olimme osa tutkimusta yhdellä kerralla nolla-painovoimassa. McCormick Foods:illa [yhtiö joka on osittain Rockefellerien omistuksessa] oli 70 miljoonaa dollaria ylimääräistä rahaa jonka he halusivat investoida uudelleen, joten he perustivat sellaisen jota kutsuttiin nimellä McCor/Shill tai McCormick's/Shilling Platform. Nämä olivat ihmisiä jotka suorittivat kokeita Maata kiertävillä avaruuslaitureilla, satelliiteilla, jne. Nämä olivat kaikki salaisia biologisia kokeita." Huomioi että Miller käyttää samaa terminologiaa kuin tämä anonyymi lähde "laituri" (=platform).

Brian O'Leary, ensimmäinen astronautti joka erosi NASA:sta, puhui myös salaisesta avaruusohjelmasta kirjassaan The Making of an Ex-Astronaut:

"Ilmavoimilla on myös keskus Cape Kennedyssä, suojattuna itsenäisenä NASA:sta, omine nosturitelineineen ja ajoneuvo-asennus-rakennuksineen (=Vehicle Installation Building, VIB). Nämä laitokset ovat täyttömaalla lähellä Merritt Islandia, eristettyinä NASA:n rakennuksista. Me kiersimme Ilmavoimien keskuksessa mutta saimme hyvin vähän tietoa heidän huippusalaisesta avaruusohjelmasta. Monet ihmiset eivät ymmärrä että maailmassa on kolme avaruuden supervaltaa: USA (NASA), Venäjä ja Ilmavoimat. Ilmavoimien avaruusohjelma toimii armeijan peitteen alla, päinvastoin kuin NASA joka toimii julkisesti. Me luultavasti tiedämme Ilmavoimien avaruusohjelmasta vähemmän kuin Venäjän vastaavasta. Me kuitenkin tiedämme jotain. Heillä on Titan III (hyvin vaikea piilottaa), suuri kolmimoottorinen raketti joka näyttää kolmelta yhteensidotulta ilotulitusraketilta."

"Kiertomatkallamme me näimme tietokoneita, konsoleita ja raketteja jotka olivat samanlaisia NASA:n vastaaviin, ja minusta näytti kuin se olisi ollut tarpeetonta toisintoa. Kuvittele -- kaksi itsenäistä mutta samanlaista ohjelmaa käynnissä samaan aikaan. Tämä Ilmavoimien avaruusohjelma näytti aivan kuin ulkomaiselta avaruusohjelmalta, paitsi että me kustansimme sen."

Entäpä jos, kuten Alternative 3 vihjaa, Kuussa ja Marsissa on jo tukikohta? Silloin niiden olemassaolosta täytyisi olla joitakin viitteitä -- ja niitä on. Outoja valoja, pilviä, ja selittämättömiä liikkuvia objekteja Kuun pinnalla sekä ammattimaisten että amatööri-astronomien havaitsemina, ja Fred Stecklingin kirja Alien Bases on the Moon tarjoaa suuren valikoiman valokuvia selittämättömistä Kuun piirteistä. Näihin sisältyvät suuret objektit jotka näyttävät siltä että ne ovat liikkuneet pitkin Kuun pintaa, jättäen mailien pituisia polkuja; sellaisia jotka näyttävät arabialaisilta numeroilta ja muilta symboleilta yhteydessä kupolimaisilta näyttäviin kohteisiin; sekä useita kolmikulmaisia lammikon näköisistä rakennelmista jotka eivät voi olla luonnon muovaamia.

Kun Asociated Press haastatteli Michael Carria, ryhmän jäsentä jotka tulkitsivat Viking 2:n ottamia kuvia Marsista, Carr sanoi: "Me olemme saaneet joitakin outoja asioita. Se on hyvin hämmentävää." Carr selitti että jotkut näistä valokuvista Marsin pinnasta muistuttivat kyntöpeltoja. "Nämä vaot ovat liian säännöllisiä jotta ne voisivat olla luonnon muovaamia." Siitä mitä tutkijaryhmä ajatteli tästä alueesta, Carr sanoi: "En todellakaan voi mainita kaikkia vaihtoehtoja joita ehdotettiin. Mutta monissa ehdotuksissa nämä olivat ihmisen tekemiä." Huomioi että Carr ei sano että nämä olisivat olleet "alieneiden tekemiä".

On olemassa raportteja että astronautit näkivät outoja asioita Kuun pinnalla; näiden asioiden olemassaoloa ei koskaan paljastettu yleisölle. Kirja Alternative 3 toistaa kirjailija Otto Binderin arvion että Apollo 11:n tehtävän aikana käytiin seuraava keskustelu:

Komentokeskus: "Mitä tuolla on? ...##########... Komentokeskus kutsuu Apollo 11:a..."

Apollo 11: "Nämä pienokaiset ovat suuria, sir... valtavia... Oh God, sinä et usko sitä! Minä kerron sinulle että siellä on toinen avaruusalua... kraaterin kauimmaisella reunalla... he ovat Kuussa katsomassa meitä..."

Professori: "Mitä todella tapahtui Apollo 11:n lennon aikana?"

Armstrong: "Se oli uskomatonta... Tietysti, me olimme aina tienneet että oli olemassa mahdollisuus... Tosiasia on että meitä varoitettiin. Sitten ei tule yhtään kysymystä avaruusasemasta tai Kuu-kaupungista."

Professori: "Mitä sinä tarkoitat 'varoitettu'?"

Armstrong: "En voi mennä yksityiskohtiin, paitsi sanoa että heidän laivansa olivat ylivoimaisia meihin nähden sekä kooltaan että tekniologialtaan -- Boy, ne olivat suuria! Ja uhkaavia! Ei, sitten ei yhtään kysymystä avaruusasemasta."

Profesori: "Mutta NASA:lla oli muitakin lentoja Apollo 11:n jälkeen?"

Armstrong: "Luonnollisesti -- NASA:n oli sitoutunut siihen aikaan, eikä voinut ottaa riskiä paniikista Man päällä... Mutta se todellakin oli nopea kauhaisu ja takaisin uudestaan."

Tutkija Scott Corralesin mukaan, artikkelissa nimeltä "The Dark Side of the Moon" (=Kuun pimeä puoli) sanotaan: "Joulupäivänä 1968, kun Apollo 8 kiersi Kuuta, tapahtui epätavallinen asia -- tietoliikenne katkesi kuudeksi hermostuttavaksi minuutiksi. Hiljaisuuden jälkeen astronautti James Lovell sanoi: 'Meille on juuri kerrottu että Joulupukki on olemassa.' Lääketieteelliset monitorit komentokeskuksessa osoittivat että lentäjän pulssi nousi äkkiä 120 lyöntiin minuutissa, kunnes se palasi normaaliksi hiljaisuuden jälkeen."

Corrales myös huomauttaa: "Tätä historiallista Apollo 11:n laskeutumista Rauhallisuuden merelle luonnehdittiin oudoksi junan vihellyksen ja mekaanisten äänten 'serenadiksi' joka keskeytti kommunikaation Kuumoduulin ja komentokeskuksen välillä, saaden jälkimmäisen kysymään astronauteilta että 'oliko heillä siellä seuraa?'"

Mitä tulee vastaukseen Apollo 8:n katkenneesta radioyhteydestä tai "Joulupukin" olemassaolosta; ne itse asiassa kääntää huomion toisaalle. Nexus -aikakauslehden artikkelissa vuoden 1995 loka-marraskuun numerossa, tutkija Vito Saccheri kuvailee suuria vaikeuksiaan hänen yrittäessään päästä käsiksi NASA:n valokuva-arkistoon Houstonissa, jonka pitäisi periaatteessa olla kaikille avoin mutta joka käytännössä on suljettu. Vuonna 1979, loputtoman paperisodan ja kieltämisten jälkeen Saccherille lopulta avautui tilaisuus päästä osaan NASA:n tiedostoja. Käyden läpi tuhansia valokuvia, Saccheri päätti vilkaista myös joitakin muistioita, jotka ovat saattaneet liittyä Apollo 8:n katkenneeseen yhteyteen.

Saccherin mukaan, viimeisenä päivänä kun hän ja hänen tutkijatovereillaan oli lupa olla NASA:n arkistoissa, "...itse asiassa meidän viimeisinä tunteinamme, olin nähnyt tarpeeksi ja päätin ojentaa jalkojani. Kun minua saateltiin takaisin pää-huoneeseen, minä huomasin väärän paneelin joka hiukan repsotti, ja minä kurkistinn sisään. Lattialta kattoon ulottuvat kirjahyllyt olivat täynnä kansioita. [NASA:n kirjastonhoitaja] Roger kertoi omasta aloitteestaan että useimmat kansiot olivat täynnä yksityiskohtia NASA:n tieteellisistä kokeista joita suoritettiin avaruudessa. Loput, hän sanoi, olivat yksinkertaisesti muistioita miehitetyistä avaruuslennoista, mukaanlukien laskeutuminen Kuuhun. Koska hän oli oppinut tuntemaan meidät näiden kolmen päivän aikana ja koska hän itsekin nautti valokuvien katselemisesta, hän salli minun astua huoneeseen yksin:

"Minä vietin suurimman osan jäljellä olevasta ajasta selaamalla tieteellistä dataa, sellä en ollut erityisen kiinnostunut muistiosta. Loppujen lopuksi, neljän miljardin muun ihmisen kanssa, olin katsonut laskeutumisen TV:stä. Onneksi, kuitenkin, minä päätin vilkaista joitakin muistioita ja selasin läpi muutaman, tappaakseni viimeiset 15 minuuttia. Sitten minun silmäni näkivät sen: 'Houston, meillä on mörkö kello kahdessa.'"

"Ja oli enemmän: 'Roger that, Apollo. Vaihtaen alfalle. Käännä kahdeksan astetta ja aloita jakso...'"

"Vaikka tiesin vaistomaisesti mitä se merkitsi, en voinut uskoa mitä olin lukemassa. Kääntelin sivuja ja löysin samanlaisia dialogeja."

"'Komentokeskus, meillä on Joulupukki tulossa kukkulan yllä...'"

"'Roger, Apollo. Pidä määritys. Vaihtaen bravolle. Toimitko mallin mukaan?'"

"'Roger, Houston. Bravo link...'"

"Nämä kaverit raportoivat UFo-aktiviteetista, mutta en muista edes kuulleeni tällaista keskustelua kuulennon suorassa TV-lähetyksessä vuosina 1969 ja 1970. Olin liian tyrmistynyt sanoakseni mitään ja liian peloissani kertoakseni [tutkijatoverilleni] Lesille tai Rogerille. En halunnut saattaa kumpaakaan vaikeuksiin. Meillä ei ollut lupaa nähdä näitä dokumentteja..."

"Kun minä tapasin Kuu-valokuvien tutkijan Marvin Czarnikin vuonna 1995, minä opin että hän oli auttanut kehittämään joitakin NASA:n käyttämiä teksinisä systeemejä. Hän tiesi että koodisanat kuten 'alpha' ja 'bravo' viittasivat erityisiin tietoliikenne-asemiin ympäri Yhdysvaltoja jotka 'kääntävät' lähetyksen vastaanoton pois Houstonista ja komentokeskuksesta maan luoteisosaan, sillä nämä asemat olivat varustettuja 'turvallisilla tietoliikenne-varusteilla'."

Ruokkien mielikuvitustamme suurten kysymysmerkkien kera on tämä outo neuvostoliittolaisten käyttäytyminen koskien Kuun tutkimusta. Richard Hoagland, Martian Horizons -aikakauslehden kesän 1995 numerossa huomauttaa: "Tämä hiljattain paljastettu, neuvostoliittolaisten käytös, joka on niin ristiriidassa kaiken Kylmän sodan retoriikan kanssa; tähän sisältyy suuri arvoituksellinen tapahtuma, joka sattui niin kutsutun 'avaruuskisan' huippuvaiheessa: neukut tekivät suunnitelman, sitten äkkiä ja mystisesti peruuttaen sen, heidän ensimmäisestä suunnitellusta lennostaan Kuun ympäri, joukukuussa 1968, vain vuokokausia ennen Apollo 8:n kuuluisaa matkaa... Me tiedämme nyt KGB:n dokumenteista että tämä määräys peruutuksesta tuli aivan Neuvostoliiton korkeimmalta johdolta. Tämä epälooginen määräys ja sen ajoitus on yksinkertaisesti käsittämätön.

Hoagland jatkaa sanomalla: "Tämä dramaattinen neukkujen päätös tapahtui välittömästi miehittämättömän kuulennon jälkeen, josta tuli korkealaatuisia kuvia Maahan, joiden laatu vetää vertoja Apollo-astronauttien ottamille kuville."

Hoagland kysyy: "Löysivätkö venäläiset Kuu-analyytikot korkealaatuisista kuvistaa jotakin sellaista joka sai aikaan peruutuksen? Sillä Apollo 8:n menestyneen lennon jälkeen, neuvostoliittolaiset kokivat selittämättömiä 'takaiskuja' pyrkimyksessään laskeutua Kuuhun ennen amerikkalaisia."

Hoagland pohtii: "Mikä meni niin pahasti pieleen näissä avaruusohjelmissa 25 vuotta sitten; mikä on pitänyt -- ei ainoastaan amerikkalaiset va venäläiset -- mutta myös eurooppalaiset, kiinalaiset, intialaiset, brasilialaiset ja japanilaiset poissa Kuun pinnalta?" Onko tämä taas eräs esimerkki siitä että hallitus sumuttaa meitä?

Alternative 3 on oikeassa raportoidessaan että lukuisilla astronauteilla oli psykologisia vaikeuksia avaruuslentonsa jälkeen, mutta tämä on yleisesti tiedossa. Kommentit joita Buzz Aldrin esittää kirjassaan Return to Earth osittain vihjaa, kuten Alternative 3 väittää, että oli meneillään jotakin sellaista jota yleisölle ei kerrottu:

"Meistä oli tulossa avaruustutkimuksen PR-miehiä -- myyntimiehiä. Tämä sana teki minulle hyvin epämiellyttävän olon ja sai aikaan huonon omantunnon kun sitä ensi kertaa käytettiin." Puhuen vaimostaan Aldrin sanoi: "Olin epäuskoinen... hän todellakin uskoi kaiken roskan jonka oli lukenut minusta -- itsestään -- meistä kaikista? Äkkiä koko minun elämääni ...tuli hullun epärealistisuuden muistot."

Aldrin kuvaa tapaamista Lancasterin, Kalifornian kauppakamarin kanssa jossa hän oli eräs puhujavieraista. Roy Neal, NBC:n uutistoimittaja esitti Aldrinille kysymyksen josta hän ei pitänyt: "Nyt kun melkein kaksi vuotta on kulunut, miltä tuntui olla Kuussa?"

Aldrinin reaktio oli hyvin omituinen:

"Jos joku kysymys on pannaanjulistettu minulle, se on tämä. Roy, minä oletan, tunsi että hänellä ei ollut vaihtoehtoa. Kuitenkin se on aina ollut melkein mahdotonta minulle vastata tähän kysymykseen ilman säädyllistä vastausta."

"Minun kurkkuni kuivui ja minua huimasi. Huolellisesti minä pohdin vastausta ajatellen että kaikki koelentäjät yleisön joukossa puhkeaisivat nauruun."

"Muistan vain vähän tästä haastattelusta. Tein muutamia nimikirjoituksia ja kun tärinä muuttui hallitsemattomaksi minä tartuin Joaniin ja juoksin ovelle. Käytävän hiljaisuudessa lähellä auditoriota, minä tukahdutin tunteeni ja itkin hiljaa."

LUKU 18 -- Valheinformaatio

On mahdollista että Alternative 3luotiin "harmaaksi" valheinformaatioksi jonka oli tarkoitus hämmentää ja tehdä vaarattomaksi elitistien suunnitelmia -- mielenhallinta, kansanmurha sekä salainen avaruusohjelma -- mahdollisesti kohtaavat uhkatekijät paljastamalla mutta kuitenkin verhoamalla nämä totuudet. Tarkoitus voisi olla saattaa huonoon valoon nämä aiheet ja rajoittaa keskustelu UFO-uskovien ryhmiin jotka kaunistelisivat tätä informaatiota ja täten palvelisivat valheinformaation levittäjiä. Se ei olisi ensimmäinen kerta kun hallitus käyttää valheinformaatiota hämmentääkseen, rauhoittaakseen tai ohjatakseen väestöä haluamaansa suuntaan.

Tässä yhteydessä, Leslie Watkinsin tausta kirjailijana on mielenkiintoinen. Hänen kirjansa julkaisemisjärjestyksessä ovat The Sleepwalk Killers, "ei-fiktionaalinen tutkimus unessa tehdyistä väkivaltaisuuksista", The Killing of Idi-Amin, Watkinsin kokemuksista vankeudessa Idi Aminin aikaan, The Unexploded Man, jota luonnehditaan "jännityskertomukseksi" vaikka otsikon mukaan saattaisi olla kyse Mantsurialaisen kandidaatin mielenhallinta-teemasta, Alternative 3, jonka me jo tunnemmekin, The Real Exorcist, ei-fiktionaalinen teos riivaajien karkoittamisesta, Private Opinions, ei-fiktionaalinen teos julkisista mielipidekyselyistä, Billion Dollar Miracle, kirja Uuden Seelannin matkailu-teollisuudesta, sekä The Story of Money Barclays -pankin määräyksestä.

Yhdessä aiheiden vaihtelevuuden kanssa, hallitseva teema näyttää olevan manipuloiva psykologia. Watkins kertoo kirjeessä amerikkalaiselle kirjeenvaihto-ystävälleen että kirjoittaessaan teosta The Killing of Idi-Amin hän oli "vankeudessa ja häntä uhattiin kuolemalla Idi Aminin Ugandassa (he olettivat -- olivat väärässä -- että olisin ollut brittiläinen vakooja, vaikka menin sinne Daily Mail -lehden toimittajana)."

En tiedä että oliko se sattumaa vai tarkoituksellinen vihamielinen toimenpide että Alternative 3:n kirjoittajat päättivät kirjoittaa tämän kirjan. Watkins väittää että juonen keksiminen oli sattumaa, vaikka voidaan helposti nähdä että tämä sattuma ei ole voinut olla täydellinen. Huijaus-kirja tai TV-ohjelma kuten Alternative 3 paljastaa halveksivan asenteen helposti höynäytettävää "tavallista" ihmistä kohtaan; tämä asenne on niin yleinen brittiläisen ja amerikkalaisen median työjuhdilla, ja varsinkin, eliitillä joka omistaa mediatalot.

On olemassa paljon todisteita jotka viittaavat että UFO-kenttä itsessään, ensisijainen foorumi jossa Alternative 3:sta keskustellaan, on itsessään sokea, peilitalon sokkelo joka on luotu vääristämään faktoja, peittämään eikä paljastamaan niitä. Monilla UFO-kuuluisuuksilla, aivan UFO-tutkimuksen alkuajoista lähtien, on ollut yhteyksiä sotilastiedusteluun. Nämä ovat olleet oletettuja asiantuntijoita ja mielipidejohtajia tällä kentällä, ja joillakin on ollut verhottuja lojaalisuuksia.

Tod Zechel, jota Timothy Good haastatteli Above Top Secret:issä (lehti tai TV-ohjelma), on väittänyt että useita CIA:n agentteja on soluttautunut ja varhaiseen UFO-organisaatioon NICAP:iin, ja että heillä on siellä suuri valta. Zechel lainaa Nicholas de Rochefortia, joka kuului CIA:n psykologisen sodankäynnin osaston henkilökuntaan, ja joka oli NICAP:in vara-puheenjohtaja vuonna 1956. Hän nimeää myös CIA:n agentit Bernard J. Carvalhon,joka oli NICAP:in alakomitean puhemies, Karl Pflockin, Washington D.C:n alakomitean puhemies, sekä G. Stuart Nixonin, NICAP:in presidentin entinen avustaja.

kertoessaan että Donald Keyhoe syrjäytettiin NICAP:ista CIA:n toimesta, Zechel sanoo: "Kenties se on sattumaa että CIA:n psykologisen sodankäynnin perustaja on ollut NICAP:in johtokunnassa melkein kaksikymmentä vuotta. Kenties on toinen sattuma että Charles Lombard, entinen CIA:n peiteoperaatioiden työntekijä (hänen mukaansa) pyrki saamaan CIA:n eläkkeellä olevan johtajan johtamaan tätä organisaatiota. Tai kenties me olemme kaikki vainoharhaisia... Kenties Keyhoe ansaitsi tulla erotetuksi organisaatiosta jonka hän omin voimin rakensi. Ajoitus ei kuitenkaan olisi voinut olla parempi. Keyhoe, loppujen lopuksi, alkoi keskittyä CIA:han vuonna 1969, lopetettuaan hyökkäykset Ilmavoimia vastaan... Mikäli he halusivat tuhota tämän johtavan salailua vastustavan organisaation, he eivät olisi voineet toimia paremmin."

Entinen CIA:n tiedustelu-upseeri Miles Copeland, jota Timothy Good myös haastatteli, kertoi velheinformaatio-ohjelmasta jota johti Desmond Fitzgerald, CIA:n erikoistehtävien henkilökuntaa. Vääriä lehdistötiedotteita Ufoista julkaistiin eri paikoista maailmaa jotta "pidettäisiin kiinalaiset poissa tasapainosta ja jotta heidät saataisiin uskomaan että me teimme asioita joita me emme tehneet. Tämä projekti saavutti halutut tulokset, kuten minä muistan, paitsi että se jotenkin herätti paljon uskonnollisia hörhöjä Iowassa ja Nebraskassa tai muualla jotka ottivat sen tarpeeksi vakavasti lisätäkseen ylimääräisen kappaleen heidän versioonsa Uudesta Testamentista!"

Paul Bennewitzin tapaus auttaa ymnmärtämään mitä peliä hallituksen ja UFO-tutkijoiden välillä pelattiin. Vuonna 1979 huomattava UFO-tutkija William Moore kiinnostui tutkija Bennewitzin kontaktista naiseen joka uskoi että hänet oli abduktoitu (siepattu Ufoon). Nainen myös väitti että hän oli ollut todistamassa karjan silpomisia ja eläinten osien käyttöä alieneiden sammio-kokeiluissa. Bennewitz oli päätellyt että naiseen oli istutettu alieneiden valmistama aivo-vastaanotin, ja koska hänellä oli kokemusta elektroniikasta, hän pyrki määrittelemään sähkömagneettisten signaalien lähteen joita hänen mielestään käytettiin vaikuttamaan tähän naiseen.

Moore sanoo että samaan aikaan kun hänellä oli yhteyksiä Bennewitziin, häntä lähestyi "korkea-arvoinen yksilö tiedusteluyhteisössä joka väitti olevansa suorassa yhteydessä korkean tason projektiin jossa oltiin Ufojen kanssa. Tämä yksilö kertoi minulle että hän puhui pienen kaltaisensa ryhmän puolesta jotka eivät pitäneet siitä että hallitus jatkuvasti peitteli totuutta sekä vihjasi että hän ja hänen ryhmänsä haluaisivat auttaa minua tutkimuksissani tämän aiheen parissa toivoen ja odottaen että minä kykenisin auttamaan heitä löytämään keinon muuttamaan vallitsevaa politiikkaa ja kertomaan faktoja yleisölle ilman lain rikkomisia. Tämä mies joka toimi välittäjänä tämän ryhmän ja minun välillä oli Ilmavoimien agentti Richard Doty. Minä tiesin että minua värvättiin, mutta silloin en tiennyt että minne ja miksi."

Moore vaihtoi tietoa Bennewitzistä sekä APRO-tutkijaryhmästä jonka johtaja hän oli, siihen minkä hän uskoi olevan salaista informaatiota Ufoista. Samaan aikaan Bennewitz vastaanotti oletettua salaista tietoa ja, Mooren mukaan, "Paul keräsi dataa laajasta lähdevalikoimasta ja sekoitti sitä informaatioon jota syöttivät hänelle lukuisat hallituksen ihmiset. Tarina joka kehittyi tästä faktan, fiktion, fantasian, kuulopuheiden, oikean tiedon ja hallituksen valheinformaation sekasotkusta oli uskomaton! Kuitenkin, Paul uskoi siihen ja käynnisti yhden ihmisen ristiretken kertoakseen ihmisille että pahantahtoiset alienit avaruudesta tekivät yhteistyötä hallituksemme kanssa valloittaakseen tämän planeetan. Se mikä alkoi vuonna 1979 pyrkimyksenä tutkia vaikuttiko naisen, joka väitti joutuneensa alieneiden sieppaamaksi, käyttäytymiseen jonkinlainen radioaaltoja hyödyntävä kauko-ohjainlaite, kehittyi alle kolmessa vuodessa villeimmäksi science fiction -skenaarioksi jonka kukaan voisi kuvitella."

Moore sanoo että hallitus kuunteli hänen puheluitaan, ja vuoteen 1982 mennessä Bennetitz oli vakuuttunut että alienit tekivät yhteistyötä hallituksen kanssa, ja että oli salainen maanalainen tukikohta Dulcessa, Uudessa Meksikossa. Tämä on olennaisilta osiltaan sama tarina jota John Lear, William Cooper, ja muut alien-hallitus-yhteistyö -koulukunnan ihmiset opettavat.

"Minä tiedän että kaikki tämä informaatio on väärää, sillä minä olin asemassa jossa kykenin tarkkailemaan suurta määrää valheinformaatiota kun sitä levitettiin. Ja minä voin kertoa sinulle että että se oli tehokasta, sillä minä näin kun Paul tuli systemaattisesti yhä vainoharhaisemmaksi ja yhä tasapainottomammaksi kun hän yritti sulattaa sitä mitä hänelle oli tapahtumassa. Hänellä oli aseita ja veitsiä kaikkialla talossaan, hän oli asentanut ylimääräisiä lukkoja oveensa, ja hän vannoi että 'he' (tarkoittaen alieneita) tulivat hänen talonsa seinien läpi yöllä ja ruiskuttivat häneen kemikaaleja jotka surmaisivat hänet pitkän ajan päästä. Hän alkoi kärsiä unettomuudesta. Tiedän että näihin aikoihin hän oli lähellä hermoromahdusta. Hänen terveytensä huononi, hän menetti painoaan, hänen kätensä vapisivat, ja hän näytti hirvittävältä. Minä yritin neuvoa häntä lopettamaan koko UFO-homman ennenkuin hänen terveytensä tuhoutuisi täysin. Vähän tämän jälkeen minä kuulin että hän oli joutunut mielisairaalaan."

Ufologit William Cooper ja John Lear väittävät että heillä on yhteyksiä tiedusteluyhteisöön (Cooper väittää olleensa töissä sotilastiedustelussa, Lear CIA:n hommissa) vaikka he molemmat rakastavat syyttää toisia tutkijoita "salaisen hallituksen" agenteiksi. Lear ja Cooper kertovat samaa tarinaa että hallitus tekee yhteistyötä suuripäisten "harmaiden" alienien kanssa joita sieppaus-tarinoissa yleensä esiintyy. He väittävät että hallitus aktiivisesti yrittää peitellä maanulkopuolisten tunkeutujien olemassaolon, rauhansopimuksen olemassaolon alieneiden kanssa sekä salaisten tukikohtien olemassaolon sellaisissa paikoissa kuten Dulce, New Mexico. Hallituksen sopimuksen ansiosta, alieneilla on jonkinmoinen vapaus tehdä likaista työtään johon sisältyy karjan silpominen, ihmisten sieppaaminen (tietty määrä vuodessa) geneettisiin kokeisiin, sekä pienten aivovalvontalaitteiden asentaminen ihmisiin.

Vuonna 1987 Lear astui esiin kertoakseen mitä hän tiesi alieneiden invaasiosta sekä heidän yhteistyöstään USA:n hallituksen kanssa, tässä merkityksellisessä maanalaisessa tukikohdassa nimeltään Area 51.

Lehdistötiedotteen mukaan, joka annettiin 29.12.1987, "John Lear, suuren amerikkalaisen lentoyhtiön kapteeni on lentänyt yli 160 erilaisella lentokoneella yli 50 maassa. Hänellä on 17 nopeusennätystä Lear-suihkukoneella ja hän on ainoa pilotti jolla on Liittovaltion ilmailuministeriön antama sertifikaatti jokaiselle lentoyhtiölle. Hra. Lear on lentänyt CIA:n ja muiden hallituksen virastojen laskuun. Hän on entinen Nevadan osavaltion senaattori-ehdokas ja William P. Learin poika; William P. Lear suunnitteli Lear Jet -suihkukoneen, kahdeksan-raitaisen stereon, ja hän on Lear Siegler Corporation:in perustaja."

Lukuisissa artikkeleissa sekä radio- ja TV-haastatteluissa Lear paljasti tämän "kauhistuttavan totuuden", kuten hän kutsuu sitä, alieneiden läsnäolon Maapallolla. Learin varhaisen lehdistötiedotteen mukaan, saksalaiset ovat saattaneet löytää maahan pudonneen lentävän lautasen vuonna 1939. Kenraali James H. Doolittle tarkasti pintapuolisesti tämän pudonneen lautasen vuonna 1946 Spitzbergenissä. Ihmiset jotka varhain tunsivat totuuden näistä lautasista tekivät itsemurhan, kuten kenraali James V. Forrestal. Muita lautasia putosi maahan Roswellissa, Uudessa Meksikossa, Aztecissa, Uudessa Meksikossa ja Laredossa, Teksasissa. Useita muita lautasia säilytettiin Wright-Pattersonin lentotukikohdassa. Ja sitten, 30.4.1964, alienit ottivat yhteyttä USA:n hallitukseen Hollomonin Ilmavoimien tukikohdassa Uudessa Meksikossa. Kolme lautasta laskeutui ja käytiin neuvottelu hallituksen edustajien ja alieneiden välillä.

Lear puhui MJ-12 -ryhmän perustamisesta Presidentti Trumanin aloitteesta. Learin mukaan, MJ-12 teki sopimuksen alienien kanssa jossa heille annettiin lupa siepata ihmisiä ja silpoa karjaa vastineeksi maan ulkopulisesta teknologiasta.

Lear sanoi että sieppausten tarkoitus oli:

1. 3 millimetrin kooisten implanttien asentaminen siepatun aivoihin hänen kontrolloimisekseen ja seuraamisekseen.
   
   
2. Jälkihypnoottisen suggestion aikaansaamiseksi "suorittamaan tiettyjä toimenpiteitä tietyn ajanjakson sisällä (2-5 vuotta).
   
   
3. Joidenkin yksilöiden murhaaminen tuomaan alieneille biologista materiaalia.
   
   
4. Geneettiset kokeet.
   
   
5. Ihmisnaisten hedelmöittäminen "risteymien" luomiseksi.

Jäljitettäessä Learin paljastusten lajia, on merkittävää huomioida että hän herättää henkiin ajatuksen että alienit loivat Jeesuksen; tämä informaatio oli mukana dokumentissa joka esitettiin Linda Moulton Howelle Ilmavoimien agentin Richard Dotyn toimesta Kirtlandin Ilmavoimien tukikohdassa vuonna 1983; tämä oli sama mies joka oli sekaantunut Paul Bennewitzille kerrottuihin valheisiin. Kun tutkija Martin Cannon painosti lähteitä, Lear jopa myönsi yhteytensä sotilastiedusteluun. Yksilöiden joukossa jouta hän lainasi tietolähteinään olivat luutnantti Earnest Edwards, sisäisen turvallisuuden päällikkö Kirtlandin Ilmavoimien tukikohdassa.

Lear sanoo hallituksen tietolähtestä William Mooresta: "Tietyt Mooren lausunnot saavat minut uskomaan että Moore itse on hallituksen agentti joka tekee työtä MJ-12:lle..."

Learin lopullinen viesti yleisölle on: peljätkää: "Hyvin suunniteltu hyökkäys Maapallolle sen luonnonvarojen vuoksi ei ala sädeaseilla varustettujen alienien joukko-laskeutumisella. Huolellisesti suunniteltu ja toteutettu invaasio sivilisaation toimesta joka on tuhansia tai satoja tuhansia vuosia meitä edellä, on todennäköisesti loppuun suoritettu ennenkuin edes kourallinen (12) ihmisiä ymmärtää mitä on tapahtumassa. Paras neuvo jonka minä voin antaa on tämä: seuraavan kerran kun sinä näet lentävän lautasen ja ihmettelet sen teknistä tasoa loistokkaiden valojen kera -- JUOKSE KUIN HELVETTI OLISI KANNOILLASI!"

Lear "ex-CIA":laisena saattaa ujuttaa Orson Wellesin taktiikoita UFO-uskovaisten piiriin. Mikä olisi parempi keino luoda hämmennystä kehittyneiden hävittäjien ja muun teknologian testaamisen suhteen kuin vihjata että Ilmavoimilla on lentäviä lautasia ja että Pienet harmaat miehet työntävät, CIA:n mielenhallinta-tyyliin, 3mm implantteja ihmisten sieraimista sisään?

Toisaalta, haastatellessaan Learia, Martin Cannon alkoi varauksin uskoa että tämä mies oli kertomassa totuutta -- ainakin hän itse uskoo kertomukseensa. Cannonin mukaan, "Huomattava osa tästä reaktiosta juontaa juurensa hänen käyttäytymisestään haastattelun aikana. Hän asteli edestakaisin hermostuneesti. Hän jopa nauroi kolme kertaa kolmen tunnin aikana jonka minä ymmärrän olleen seurausta muistelusta. Hän ei käyttäytynyt kuin ihminen joka toistaa käsikirjoitusta."

On mahdollista että Learia oli höynäytetty kuten niitä jotka uskovat sen mitä hän sanoo.

Lear myöntää viettäneensä aikaa viime aikoina Gordon Novelin kanssa, miehen joka oli sotkettu mukaan Kennedyn murhaan New Orleansin piirisyyttäjän Jim Garrisonin ja muiden toimesta, ja josta hänen vaimonsa väittää että hän oli eräs Lee Harvey Oswaldin osan esittäjistä ennen Kennedyn murhaa. Novel itse myönsi että Lyndon Johnson palkkasi hänet sabotoimaan Garrisonin tutkimuksia.

Kohtaamisessaan, Lear sanoi että Novel ja toinen mies, "elektroniikan asiantuntija", joka teki töitä Federal Technologies Corporation:ille, oli tullut esiin "kehittyneen laitteen kanssa". "Heidän tutkimustensa aikana", Lear sanoi, "he olivat saaneet informaatiota että Ufoja voi olla olemassa, ja he molemmat halusivat tulla tänne saamaan tilanneselostuksen". Vierailun aikana Novel puhui pitkään Learin kanssa Ufoista sekä hallituksen ja alienien yhteistyöstä jota Lear mainostaa.

Lear vihjaa: "Kenties hänet lähetettiin antamaan minulle väärää informaatiota. Kenties hänet lähetettiin ottamaan selvää kuinka paljon minä tiesin. Kenties hänet lähetettiin ohjaamaan minun huomioni pois Dulcesta [kaupunki lähellä maanalaista Uuden Meksikon alien-tukikohtaa jonka Lear väittää olevan olemassa, ja joka on itse asiassa karjan silpomisten keskuspaikka]." Martin Cannon ehdottaa uskottavampaa selitystä: Novel lähetettiin kiinnittämään huomio Leariin.

Bill Cooper nousi yleisön tietoisuuteen 1980-luvun lopulla julistaen sanomaansa radiossa ja UFO-uskovaisten kokouksissa ympäri maata, sekä julkaisemalla puutteellisella kieliopilla varustettuja tutkielmia.

Vuonna 1989 Cooper paljasti "Operation Majority:n, joka sisältää, häntä lainatakseni, "absoluuttisen todellista informaatiota koskien alienien läsnäoloa Maapallolla ja USA:n hallituksen sekaantumista alieneihin". Tietenkin, suurin osa on kopioitu John Learilta.

Cooper kertoi vakavalla naamalla että ollessaan kiertomatkalla "tiedusteluryhmän jäsenenä" hän tuli tietoiseksi informaatiosta jota tämä raportti sisälsi, ja sitten hän jatkaa kertomalla lautasista, MJ-12:sta sekä planeetan salaisista hallitsijoista; suurin osa hänen informaatiostaan oli jo saatavissa UFO-kirjallisuudessa; yhtäkään hänen omista väitteistään ei voida vahvistaa.

Kaiken muun "informaation" lisäksi hän kertoo että Presidentti Kennedy surmattiin koska hän oli aikeissa paljastaa maailmalle alienien olemassaolon, ja että Salaisen palvelun agentti joka kuljetti hänen autoaan ampui hänet. Cooper myös sanoo että kunnostettua alienien alusta lennätettiin Area 5:ssä.

Cooper paljastaa että oltiin aikeissa tehdä julkinen ilmoitus jonka mukaan terroristiryhmä oli aikeissa räjäyttää ydinpommi suuressa kaupungissa Yhdysvalloissa. Julistettaisiin Martial Law ja toisinajattelijat sekä henkilöt joilla on alien-implantti vietäisiin keskitysleireihin. Media otettaisiin kokonaan valtion hallintaan.

Toinen paljastus vuonna 1989 oli Cooperin "The Secret Government: The Origin, Identity and Purpose of MJ-12" (=Salainen hallitus MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja päämäärä). Tämä oli yhteenveto useimmista alien-tarinoista, mukaanlukien väite että alienit loivat Jeesuksen. Se niistä Coperin "salaisista lähteistä".

Tässä tutkielmassa Cooper ottaa tehtäväkseen kertoa alienien ja salaisen hallituksen koko historian sekoittaen joukkoon todellista poliittista informaatiota.

Cooper kertoo laajalti Alternative 1:stä, 2:sta, ja 3:sta, toistaen TV-ohjelman ja kirjan informaation aivan kuin ne olisivat evankeliumia. Ilmeisesti hän näki tämänkin kaman, myös, salaisen hallituksen dokumentissa kauan sitten.

Tuttuun tapaansa, Cooper toistaa väitetyt Fatiman profetiat, mukaanlukien luita viiltävän uutisen että lapsi yhdistäisi maailman väärän uskonnon avulla aloittaen vuonna 1992, ja että vuoteen 1995 mennessä hänet tunnistettaisiin antikristukseksi. Kolmas maailmansota alkaisi Lähi-idässä vuonna 1995. Tämä Cooperin "tiedustelulähteiden" luotettavuudesta.

Cooper väittää että eräs keino jolla hallitus rahoitti "alieneihin liittyviä" projekteja oli laiton huumekauppa, ja hän jatkaa toistamalla vanhoja uutisia George Bushin yhteyksistä huumekauppaan. Tämä on hänen tyypillistä tekniikkaansa; hän kaivaa vanhaa salaliitto-materiaalia joka ei ole hänen, ja joka luultavasti ei ole tuttua UFO-uskovaisten enemmistölle, ja sitten hän antaa sille maan ulkopuolisen häivähdyksen.

Cooper liittää lähdeluettelon tutkielmansa loppuun; tämä osoittaa että hänen lähteensä ovat samat kuin kaikilla muillakin. Cooper myös lainaa tällaista ilmiselvää hölynpölyä kuten George C. Andrewin Extraterrestrials Among Us ja Brad Steigerin The UFO Abductors, mutta eräässä kohden hän eroaa muista UFO-hörhöistä. Hän liittää mukaan paljon lainauksia kirjoista joissa puhutaan hallituksen elitismistä, ja vakoilusta, sekoittaen Ufot ja tarinat hallituksen salaliitoista keskenään.

Tutkielmat "Operation Majority" ja "The Secret Government" liitettiin Cooperin kirjaan myyntimenestykseen UFO-kentällä, nimeltään Behold a Pale Horse. Tämä kirja on ensisijaisesti antologia (=runovalikoima, valikoima otteita), bulkkia (=kilotavaraa) joka koostuu salaliitto-dokumenttien uudelleen-painatuksesta -- joista useimpien luotettavuus on vähintäänkin kyseenalainen -- jotka on poimittu UFO- ja salaliitto-lehdistä.

Cooperin lähteet ja syyt hänen menestykseensä ovat selviä. Hänen UFO-paljastuksensa on poimittu melkein kokonaan kirjallisuudesta ja puheenaiheista jotka olivat meneillään silloin kun hän ensimmäisen kerran tuli julkisuuteen: Lear, MJ-12, "the Krill document", the Bennewitz -materiaali. Samalla kun muut seisahtuivat ja pohtivat tällaisten asioiden todenperäisyyttä, Cooper astui esiin ja julisti rohkeasti että tällaiset hirvittävät raportit olivat totta, ja että hänellä oli ensikäden, sisäpiirin tietoa tästä. Siitä mitä minä voin sanoa, Cooperilla ei ole mitään sellaista uutta sanottavaa sellaista joka voitaisiin todistaa uudeksi, mutta useimmat UFO-uskovaiset ovat sellaisessa asemassa että he eivät tiedä tätä.

Cooper oli ensimmäinen joka sulatti poliittisen salaliitto-kirjallisuuden UFO-tarinoihin. Tämä sekoitus ei ollut kauhean eksoottinen. Useimmat hänen paljastuksistaan Bilderbergeistä, Trilateraalista komissiosta, ja Ulkomaansuhteiden neuvostosta -- olivat vanhoja uutisia, mutta ne hätkähdyttivät UFO-uskovaisia joista suurimmalle osalle tällaiset asiat eivät olleet tuttuja.

Lopulta Cooper hylkäsi suurimman osan lautas-jutuistaan ja kääntyi militian ja patrioottisen yhteisön puoleen saadakseen tukea, sanoen että hallituksen agentit olivat näyttäneet hänelle valheinformaatiota ja että hän oli vahingossa ottanut sitä mukaansa. Hänellä on silti päällikkyys radio-ohjelmansa ja poliittisten salaliitto-suuntautuneiden sanomalehtien kautta.

Vaikka William Cooperin julistus ei kuulosta uskottavalta muiden kuin kaikkein sinisilmäisimpien UFO-uskovaisten silmissä, se auttoi myymään alien/hallitus -myyttiä yleisölle.

Nykyisten UFO-tarinoiden analysointi vihjaavat siihen että ne saattavat olla keksittyjä ja että niiden tarkoitus on peittää hallituksen tai muiden kontrolloivien tahojen todellisten kokeiden ja manipulaation maailma. On mahdollista että UFO-sieppaukset ovat itse asiassa salaisten mielenhallinta-kokeiden operaatioita, ja että niiden maanpäällinen alkuperä peitetään käyttämällä kehittyneitä lentokoneita, ja että kokeet vastentahtoisille uhreille naamioidaan hypnoosilla, RHIC-EDOM -muistinpyyhimisellä, joka vastaa tuttua siepattujen "kadonneen ajan" kokemusta, tai muilla mielenhallinann menetelmillä. Mikä olisikaan parempi tapa verhota salainen teknologia ja ihmiskokeet kuin naamioida nämä asiat Ufoiksi -- kenties käyttämällä hallusinogeenejä, alien-naamareita, elektronisia tehokeinoja, epätavallisia lentokoneita, jopa tietokoneistettua "virtuaali-todellisuutta" -- sekä julkaista lausuntoja joissa väitetään että "alien-sieppaukset" ovat joidenkin hullujen mielikuvitusta?

Takaisin