Alternative 3

Jim Keith

Suomentanut Pasi Toivonen

KIITOKSET

Kiitosten kanssa Tim Cridlandille

Haluaisin kiittäen tunnustaa seuraavien ihmisten antaman avun: Ron ja Nancy Bonds, X. Sharks DeSpot, Hawthorne Abendsen, Jerry Smith, Wayne Henderson, Thomas Adams, Bud McCorkle, Len Bracken, "The Franciscan" Walter Alter, Matt Love, L.A. Rollins, Thomas Lyttle, Adam Parfrey, Hatter, Raymond Nelke, Michael A. Hoffman II, David Hatcher Childress, TAL, Greg Krupey, Was Nations, David Crowbar, Ron Keith, Terry Romine, ja George Pickard.

Mind Control and Ufos: Casebook on Alternative 3

Copyright (c) 1999, 2005 by Jim Keith. Published by Adventures Unlimited Press, Kempton, Illinois 60946, USA.

SISÄLLYSLUETTELO

1. Verinen kaula

2. Loppu

3. Salaseurat ja Die Neuordnung

4. Neljäs tasavalta

5. Ufot ja salainen avaruusohjelma

6. Hallituksen Ufot

7. Kuviot viljapelloilla

8. Kadonneet tiedemiehet

9. Jääpuikot, elektrodit ja LSD

10. Elektroninen sodankäynti

11. Batch Consignments

12. Depopulaatio-pommi

13. Vaatimaton ehdotus

14. Joet ja sivujoet

15. Hätätila-toimenpide

16. Demonstraatio-projekti

17. Kuutukikohta Alfa-1

18. Valheinformaatio

19. Palvellakseen ihmistä

20. Muita vaihtoehtoja

21. Nooan arkki II

22. Das Marsprojekt

23. Kontrolli

LUKU 1 -- Verinen kaula

Epäilijälle, Alternative 3 on helppo maali. Minun ensimmäinen ajatukseni, luettuani tämän kirjan oli hylätä se huonosti kirjoitettuna, tieteiskirjallisena hölynpölynä. Vaikka UFO-harrastajat laajalti hyväksyvät sen ja puolustavat sitä seikkaperäisenä paljastuksena planeetan hallitsevan eliitin salaisista toimista, alkuperäisen brittiläisen TV-ohjelman katsominen tai siihen perustuvan kirjan lukeminen karkoittaa pian tämän käsityksen.

Se oli tarkoitus esittää Anglia TV-ssä huhtikuun narrauspäivänä, ei-fiktiollisen Science Reportin jaksona, mutta koska aikataulun suhteen oli ongelmia, se esitettiin 20.6.1977. Alternative 3 kertoo, tarinan tiedemiehistä jotka on siepattu työntekijöiksi projektiin asuttaa Kuu ja Mars -- tai surmattu jotta estettäisiin tiedon vuotaminen tästä ohjelmasta. TV-ohjelman ja kirjan mukaan, meidän johtajamme näkevät maan ulkopuoliset tukikohdat ainoana pakotienä maapallolta joka on saastumisen ja liikakansoituksen tuomitsema -- ja he pakenevat Marsin ja Kuun kupoli-kaupunkeihin.

"3", he väittävät, on ainoastaan tuorein sarjassa vaihtoehtoja paeta tuomitulta maapallolta, joita on ehdotettu kosmisten salaliittolaisten tähtikammioissa. Vaihtoehto 1, kirjoittajat haluavat uskotella meille, sisälsi aukon räjäyttämisen ilmakehään ydinpommilla jotta saasteet ja kuumuus haihtuisivat avaruuteen, kun taas Vaihtoehto 2 suunnitelma oli rakentaa suuria maanalaisia asuinalueita eliitille joihin he voisivat paeta kun asiat muuttuvat pahoiksi.

Anglia TV:n lehdistötilaisuudessa kerrotaan tästä ohjelmasta, kuitenkaan erityisesti paljastamatta sen fiktionaalista luonnetta:

"Ryhmä journalisteja tutkimassa, muiden aiheiden mukana, vuoden 1976 kuivuutta sekä muutoksia maailman ilmakehän olosuhteissa, sekä kadonneiden tiedemiesten hämmästyttävän suurta määrää Englannissa ja Amerikassa."

"Cambridgen tiedemies ja ex-astronautti joka elää omissa oloissaan saatuaan hermoromahduksen, on eräs heidän linkeistään, ja lopulta tehdään omituisia löytöjä tulevaisuuden elämästä Maapallolla ja muualla aurinkokunnassa."

"Yksityisille tarkoitettujen esitysten seurauksena, tämä ohjelma tullaan esittämään samanaikaisesti Australiassa, Uudessa Seelannissa, Kanadassa, Tanskassa ja Islannissa, ja tullaan lopulta näkemään suurimmassa osassa Eurooppaa ja Aasiaa."

"Tämän ohjelman teema saattaa tuntua oudolta mutta se on tieteellisesti mahdollista. Kysymys kuuluu, kuinka paljon se peilaa totuutta?"

"Tämän eilis-iltana petkutus-dokumentin ohjaaja puolusti ohjelmaa saatuaan soittoja sadoilta vihaisilta katsojilta. Christopher Miles, jonka Science Report ilmestyi Anglia TV:ssä maanantaina sanoi: 'En ajattele että me olisimme olleet vastuuttomia. Me esitimme sen ikäänkuin dokumenttina mutta näyttelijöiden nimet esiintyivät lopussa.' Anglia TV:n puhemies lisäsi: 'Me olemme ilahtuneita vastaanotosta. Yli 10.000 ihmistä soitti meille tästä ohjelmasta.'"

Tämä Daily Mail lainasi Milesiä ja Ambrosea, että tämä heidän "pseudo-dokumenttinsa" aikaansaama reaktio tyrmistytti heitä. He sanoivat että he olivat saaneet idean tästä ohjelmasta lounaalla edellisenä vuonna, ja että ensimmäiset kuvat Marsista olivat inspiroineet heitä. Siihen aikaan Ambrose oli myös tehnyt töitä kadonneita ihmisiä käsittelevän TV-dokumentin kimpussa. "Me panimme nämä kaksi asiaa yhteen", Miles sanoi, "ja lisäsimme klassisen science-fiction -juonen tuhoon tuomitusta planeetasta. Me teimme sen erilaiseksi esittelemällä sen tarinana dokumentti-tiimistä tutkimassa mysteeriä."

David Ambrose lisäsi: "Me paketoimme sen kuten nykyiset ajankohtaisohjelmat... kuten World in Action... ja ihmiset odottivat näkevänsä faktaa eivätkä fiktiota. On kehoitus jokaiselle katsojalle suodattaa todisteet joilla häntä ruokitaan ja tehdä omat johtopäätöksensä... Minun neuvoni on pitää järki päässä."

Toisessa haastattelussa, jonka teki London Evening News, Ambrose sanoi: "Olen jatkuvasti hämmästynyt ihmisten hyväuskoisuudesta. Ne joita tämä ohjelma järkytti ovat tyyppiä jotka eivät koskaan lue pienellä painettua tekstiä."

Kirjeessä kanadalaiselle kyselijälle Alternative 3:n totuudellisuudesta vuonna 1980, Christopher Miles kirjoitti: "Ajatus filmistä ja sitä seuranneesta kirjasta, oli jotakin sellaista mistä David [Ambrose] ja minä unelmoimme ollessamme yhdessä lounaalla Lontoossa, ja minä olin kyllästymässä TV:n dokumentti-draamoihin ja halusimme osoittaa kuinka helppoa on johtaa yleisö harhaan. Olen pahoillani että sinä olit yksi heistä ja jos sinä katsot filmin tai luet kirjan, sinä ymmärrät että viitteitä sen epäaitouteen on kaikkialla. Tietysti, siinä on hiukan totuuttakin mukana, mutta kokonaisuudessaan tämä ohjelma on hölynpölyä ja jos sinä hiukan enemmän ajattelisit asiaa, sinä ymmärtäisit että näin asiat ovat."

Haastattelussa, kuitenkin, Miles puhuu jokseenkin arvoitukselliseen sävyyn sanoen: "Sanotaanpa niin että kaikki faktat tässä ohjelmassa ovat totta ja kaikki valheet epätosia."

Voimakas julkinen reaktio oli ilman epäilystäkään syynä siihen miksi Alternative 3 kääntyi kirjaksi Leslie Watkinsin toimesta, jakaen ansionsa TV-ohjelman tuottajan kanssa. Kirja julkaistiin vuonna 1978; se perustuu tähän TV-ohjelmaan sisältäen enimmäkseen marginaalisesti uskottavia haastatteluita hahmojen kuten "Professori Gerstein":in, "Professori Broadbent":in sekä amerikkalaisen astronautin "Bob Grodin":in kanssa.

Astronautti Grodin on vahvasti mukana sekä TV-ohjelmassa että kirjassa, vihjatessaan pirulliseen avaruuspetokseen. Hän sanoo, että "kuinka he ovat saaneet verisen kaulan", sekoittaessaan viinapaukkua.

Toisessa haastattelussa tässä kirjassa, juovuksissa oleva Grodin sanoo taas huolimattomasti näin: "Let's give your pal a shout." Tämä "haastattelu" koostuu enimmäkseen Grodinin raskaasta juomisesta ja nahistelusta tyttöystävänsä kanssa, ja se on ilmeisesti laitettu sinne tarkoituksena kuvata Grodinin huonoa kuntoa, valmistellessa häntä kirjaimelliseen alasajoon. TV-ryhmän myöhemmän vierailun aikaan (jätetty pois TV-ohjelmasta) Grodin löydetään mielisairaalasta ja riippuu myöhemmin hirtettynä katossa kulkevan kuumavesiputken alla.

Vihjataan että muiden amerikkalaisten astronauttien kohtalot -- Aldrin sai depression ja Irwinistä tuli baptisti-pastori -- ovat seurausta syyllisyydestä siitä että he osallistuivat pahaan juoneen. Edgar Mitchelliä lainataan sanoen että ihmiskunnalla on kolme vaihtoehtoa, ja tämä kolmas on "...kaikkein käyttökelpoisin mutta kaikkein vaikeimmin toteutettava vaihtoehto".

Meitä ruokitaan uutisilla, joista useimmat ovat tosiasioihin perustuvia mutta niillä on vain vähän yhtymäkohtia Alternative 3:een; niiden tarkoitus näyttää olevan intellektuaalisesti tuudittaa lukija uskon hyppäykseen joka tarvitaan jotta heille ostettaisiin sisään sieppaus-Marsiin -skenaarioon. Kahdenkymmenen ihmisen katoaminen pienestä oregonilaisesta rannikkokaupungista 1970-luvulla mainitaan; tapaus jonka me nyt tiedämme olleen Taivaan portti -lahkon värväystoiminnan seurausta. Kun minä olin toimittaja pienessä sanomalehdessä Oregonissa 1970-luvulla, minua yritettiin värvätä Taivaan portti -lahkoon, mutta minusta maanulkopuolinen UFO-immigraatio ei kuulostanut kovin uskottavalta joten minä hylkäsin tarjouksen.

Viidentoista villihevosen kuolema Dartmoorissa, Englannissa, mainitaan, tapahtuma joka muistuttaa karjan silpomisia Yhdysvalloissa jotka alkoivat 1960-luvulla. Tosiasioihin perustuvia CIA MKULTRA -mielenhallinta-julmuuksia haudotaan, mutta ei yksityiskohtaisesti, eikä niillä ole selvää yhteyttä Alternative 3:een. Pitkin matkaa kuvataan esimerkkejä venäläis-amerikkalaisesta yhteistyöstä avaruudessa, ja meille tarjotaan selontekoja useiden amnesia-potilaiden ahdingosta mutta millään näistä ei näytä olevan paljoakaan tekemistä Alternative 3 -teesin kanssa. Kirjailijaa tämä ei näytä huolettavan.

Gerard K. O'Neillia, joka on Princetonin yliopiston professori ja kelluvien avaruussaarien suunnittelija, lainataan viitaten siihen että hänen projektinsa nimi on Island 3. Kuusitoista päivää julkaisun jälkeen USA:n lakiin tulee asetus että kellään amerikkalaisella tiedemiehellä ei ole lupaa yhdistää lukua "kolme" työhönsä tulevaisuudessa. Tässä kirjassa luetellaan uskomattomia "salaisia dokumentteja" ilman itse materiaalia, samalla kun nimettömät silminnäkijät kertovat Alternative 3:n kauhuista ilmiselvästi keksityissä todistus puheenvuoroissa ja teksteissä.

Alternative 3 nojaa raskaasti nimettömään luopioon koodinimeltään "Troijalainen". Tarjotessaan sisäpiiriläisen näkemyksen tähän salaliittoon, Troijalainen "ei halua rahaa. Hän haluaa pelkästään varoittaa yleisöä, jotta pahuuden teot lopetettaisiin". Ilman troijalaisen apua, "kestäisi vuosia, kenties seitsemän vuotta tai enemmän ennenkuin ihmiset alkaisivat aavistaa hirvittävää totuutta tästä planeetasta jossa me elämme".

Lopuksi, me saamme selville totuuden näistä arvoituksellisista Mustapukuisista miehistä jotka ilmeisesti pelottelevat Ufoja nähneitä ainakin viime vuosisadan puolivälistä lähtien. Ne ovat itse asiassa pelottavia "korkean tason asiantuntijoita".

Yhteenvetona, Alternative 3 on TV-ohjelma ja kirja josta kertakaikkiaan puuttuu vahvistus, ja tämä kirja on erityisesti kirjoitettu tyylillä joka on identtinen Weekly World Newsin uutisille kuten "kaksipäinen avaruusolento siittää lapsen Elviksen lapsuudenystävälle". Siinä esitetään myös "salaisia dokumentteja" sekä haastatellaan ihmisiä joita ei ole olemassa. Ja vielä, kirjailijat jotka -- samalla kun toistuvasti vakuuttavat että "me olemme kiinnostuneita tosiasioista" -- kirjoittavat TV-ohjelman ja kirjan joka on täynnä kyseenalaisia johtopäätöksiä.

TV-ohjelman ensiminuuteista ja ja kirjan ensimmäisistä sivuista lähtien sen kirjoittajat luovat Mars-salaliiton, kutoen tarinaa filmi- tai uutisotosten väliin joilla ei ole juuri mitään tekemistä heidän johtopäätöstensä kanssa, keksittyjä haastatteluja näyttelijöiden kanssa jotka ovat olevinaan vakavasti otettavia tiedemiehiä, ja kirjan osalta, ilmiselvästi keksittyjä "salaisia" muistiinmerkintöjä ja asiakirjoja.

He ovat Miles, Ambrose ja Watkins jotka, yksin heidän sanansa nojalla, loivat ja kehittivät Alternative 3 -myytin jolla ei ole juuri lainkaan yhteyttä asioihin joita minä kutsun faktoiksi. Kaikki viittaukset Mars-lentoihin löytyvät huonosti sulavista ja uskomattomista "salaisista muistioista" tai sitten kirjailijat luovat ne itse.

Se mitä Alternative 3:sta kokonaan puuttuu on pieninkin todistuskappale joka viittaisi salaliittoon. Siellä on suuri määrä hämärää, väärennettyä ja ilmiselvästi sepitettyä materiaalia, mutta kirjailijat jättävät pois suuren määrän vastakkaista todistusaineistoa heidän kiihkeässä "tosiasioiden" etsinnässään.

Outoa on se, että Alternative 3:n luojat -- sekä kirjan että TV-ohjelman -- eivät näytä paljon välittävän siitä että uskooko heitä kukaan. Ilmeisesti, he ajattelivat että jos he toistuvasti väittävät että heidän lausuntonsa eivät ole fiktionaalisia, jos väärennetyt muistiot voitaisiin "todistaa" oikeiksi toisilla väärennetyillä muistioilla, he saisivat tarinansa myytyä yleisölle.

Kirjailijat (erityisesti kirjan osalta josta on jätetty pois maininta että TV-ohjelma oli tarkoitus esittää narrauspäivänä) näyttävät sanovan että he eivät tarvitse uskottavuutta. Onko UFO-kirjailija William Cooperilla uskottavuutta? Entäpä Valkoisella Talolla?

On vain yksi ongelma. Vaikka TV-ohjelma ja kirja ovat keltaista journalismia joka käyttää pelottelutaktiikkaa, olen hieman järkyttynyt tajutessani että suurimmalta osaltaan kuitenkin, Alternative 3:n paljastukset ovat totta.

Salaliittotutkija (nyt kuollut) Mae Brussell tarjosi mielipidettään tästä kirjasta viikottaisessa radio-ohjelmassaan 22.6.1979:

"Nyt tämä asia Alternative 3:sta on että olen saanut monia käsikirjoituksia ja kirjoja kuuntelijoilta vuosien aikana... mutta en voi muistaa 15 vuoden aikana koskaan saaneeni reaktiota... Tämä kirja teki minut huonovointiseksi ja halusin oksentaa, ja halusin pyörtyä. Halusin itkeä. Halusin hakata seiniä, minä kirjaimellisesti tärisin viikon ajan. Se oli pelottava koska se voisi olla yhteenveto näistä salaliitoista. Minä uskon että se on luultavasti kaikkein tärkein kirja jonka minä olen lukenut moniin vuosiin. Minulla ei ole epäilystäkään etteikö tämä olisi hyvin vaarallinen dokumentti, luultavasti kaikkein vaarallisin asia joka minulla on ollut kirjastossani toistaiseksi, ja ainoa asia joka lievittää vaaraa on informaation jakaminen. Se on kirja joka laittaa yksiin kansiin kaikki kirjat ja artikkelit jotka minä olen saanut viimeisten 15 vuoden aikana."

"Tämä Penguin Booksin edustaja antoi sinulle oikean kuvauksen Alternative 3:sta. Tämä kirja perustuu faktaan, mutta käyttää faktaa laukaisualustana sukellukseen fiktioon. Vastauksena sinun kysymyksiisi:

1. Ei ole olemassa astronauttia nimeltään Grodin.
   
   
2. Ei ole olemassa Spectre Televisiota, ja toimittaja Benson on myös kuvitteellinen.
   
   
3. Ei ole olemassa Tri. Gersteinia.
   
   
4. Kyllä, tämä "dokumentti" esitettiin kesäkuussa 1977 Anglia TV:ssä, joka meni koko kansalliseen verkkoon Britanniassa. Sitä kutsuttiin nimellä Alternative 3 ja sen kirjoitti David Ambrose ja tuotti Christopher Miles (joiden nimet olivat kirjassa sopimuksellisista syistä). Tämä alkuperäinen TV-versio, jota minä selitän laajalti tässä kirjassa, oli alunperin huijaus joka oli tarkoitus esittää huhtikuun narrauspäivänä. Teknisten ongelmien takia, esitystä siirrettiin."

"Tämä TV-ohjelma sai aikaan valtavan hälyn, koska ihmiset eivät uskoneet että se oli fiktiota. Minä aluksi otin sen näkemyksen että perus-oletukset olivat niin kaukaa haettuja että kukaan ei uskoisi sen olevan totta. Välittömästi julkaisun jälkeen minä ymmärsin että olin ollut täysin väärässä. Itse asiassa, huomattava määrä kirjeitä, kaikkialta maailmasta -- mukaanlukien vallan kahvassa olevat älykkäät ihmiset -- vakuuttivat minulle että minä olin vahingossa paljastanut tarkoin varjeltuja salaisuuksia."

"Näiden monien kirjoittajien antamat todisteet saivat minut kirjoittamaan vakavasti ja täysin ei-fiktionaaliseen sävyyn. Valitettavasti, arkullinen kirjeitä arvoituksellisesti katosi matkalla neljä vuotta myöhemmin kun minä muutin Lontoosta, Englannista, Sydneyhin, Australiaan, ennenkuin minä muutin asumaan Uuteen Seelantiin. Jonkin aikaa sen jälkeen kun Alternative 3 alunperin julkaistiin, minulla oli syytä epäillä että minun puhelintani kuunneltiin, ja minun ystäväni, joilla oli samanlaisia kokemuksia, olivat vakuuttuneita että tietyt tieduistelupalvelut uskoivat että minä tiesin liian paljon."

"Joten, yhteenvetona, tämä kirja on faktaan perustuvaa fiktiota. Mutta minä nyt tunnen että minä vahingossa osuin hyvin lähelle salaista totuutta."

LUKU 2 -- Loppu

Alternative 3 yrittää vakuuttaa meidät siitä että pako Maapallolta oli viimeinen vaihtoehto jonka salaliittolaiset Genevessä olivat valinneet sitten kun he ymmärsivät että tämä planeetta olisi pian elinkelvoton. Kasvihuoneilmiö ja liikakansoitus olivat vaaroja jotka erityisesti mainittiin, vaikkakin, tietystikään ei ole pulaa vaaroista jotka uhkaavat ihmiskunnan eloonjäämistä, monia näistä ei ollut edes keksitty 1970-luvulla.

Kahden viimeisen vuosisadan aikana käsistä riistäytynyt teollistuminen ja luonnonvarojen kulutus ovat johtaneet, monien muiden vaikutusten ohella, kahdensadan miljardin tonnin hiilidioksidin, CFC:n, ja metaanikaasun päästämiseen Maapallon ilmakehään, joka on vanginnut auringon lämmön samaan tapaan kuin kasvihuoneessa. Tämä on saanut lämpötilan nousemaan maailmanlaajuisesti.

Hiilidioksidin määrä ilmakehässä oli noin 288 miljoonasosaa vuonna 1750, nousten 346 miljoonasosaan vuonna 1990, ja se todennäköisesti kaksinkertaistuu nykyiseltä tasolta vuoteen 2030 mennessä, Journal of Geophysical Research -lehden mukaan. Ilmakehän hiilidioksidin määrä on noussut kymmenen prosenttia viimeisten 30 vuoden aikana yksistään, eikä luotettavaa ratkaisua kasvihuoneilmiöön ole saatavilla tällä hetkellä... paitsi tämä Kolmas vaihtoehto.

Vaikka ei ole olemassa luotettavaa teoreettista mallia ilmastonmuutoksesta, arvellaan laajalti että maapallon keskilämpötila, joka on ollut vakaa viimeiset kymmenentuhatta vuotta, on nyt noin yhden Fahrenheit-asteen korkeampi kuin sata vuotta sitten. Arvellaan että sadan vuoden kuluessa ilmakehässä olisi niin paljon kasvihuonekaasuja että lämpötila voisi nousta jopa 17 Fahrenheit-astetta. Noin viidenkymmenen vuoden päästä, lämpötila olisi viisi astetta korkeampi, tehden ilmaston kuumemmaksi kuin se on ollut viimeisten neljän miljoonan vuoden aikana, ja kenties vauhdittaen globaaleja muutoksia joita me voimme vain arvailla.

The Belliago Report, jonka on tehnyt ryhmä johtavia ilmastotieteilijöitä vuonna 1987, ennustaa massiivisia metsäkuolemia maailmanlaajuisesti vuoteen 2010 mennessä, seurauksena siitä että meysät eivät kykene sopeutumaan riittävän nopeasti lämpenevään ilmastoon. Mikä on totta metsien suhteen on totta myös hyönteisten, bakteereiden ja eläinten (myös ihmisten) suhteen. Lisäksi, suuret maa-alueet voivat aavikoitua lähitulevaisuudessa, aiheuttaen nälänhätää sellaisessa laajuudessa jota ei ole nähty aiemmin.

Jos muutto Marsiin jota Alternative 3:ssa on ehdotettu näyttää epätodennäköiseltä vastaukselta ympäristökatastrofiin, tulee silti olemaan maailmanlaajuista muuttoliikettä, kuten CIA on todennut useissa tutkimuksissaan. Ilmastovyöhykkeet saattavat siirtyä pohjoiseen neljäsataa mailia seuraavan sadan vuoden aikana, jättäen suuret maa-alueet auringon polttamaksi, ja tämä melkein varmasti pakottaa suuret ihmisjoukot muuttamaan, vaikkakin suuri muutos urbanisaatiosta metsästys-keräilykulttuuriin on, minä epäilen, paljon helpompi suunnitella kuin toteuttaa.

Tämä kuva on synkkä kun pitäisi vähentää fossiilisten polttoaineiden palamista sekä kasvihuonekaasuja. Kolmannen maailman tuleva teollistuminen merkitsee näiden saasteiden väistämätöntä lisäystä sekä lämpötilan nousua. Metsien poltto saattaa muuttaa Amazonin sademetsät valtavaksi laidunalueeksi viidessäkymmenessä vuodessa, ja metsien tuhoaminen vain lisää ongelmia joita korkea hiilidioksidipitoisuus saa aikaan. Kun metsiä kaadetaan, ne eivät enää kykene sitouttamaan hiilidioksidia eivätkä tuottamaan happea.

Antaen "järkevän" vastauksen siihen kuinka pitkä aika hallituksella on vastata globaalin lämpenemisen ongelmaan, sanomalla että on aikaa viisikymmentä vuotta mobilisoida poliittinen tuki sekä merkittävästi vähentää päästöjä, me voimme odottaa että ilmasto lämpenisi viisi Fahrenheit-astetta. Tämä nousu riittäisi sulattamaan länsi-Antarktiksen jääkielekkeen, nostaen meren pintaa noin 6,5 metriä. Me olemme jo nähneet outoja sääilmiöitä joita tiedemeihet eivät ole osanneet suurimmaksi osaksi selittää, samoin kuin meren pinnan nousua, sekä hiljattain havainneet metsien katoamista Floridassa kun suolavettä on päässyt pohjaveden joukkoon.

Jos tämä ei saa vielä sinua heittämään arpaasi Alternative 3:n joukon puolesta ja varaamaan matkaa Marsiin, Maapallon otsonikerroksen sanotaan ohentuvan joka vuosi CFC-kaasujen seurauksena. Vuonna 1985, Etelämentereelta löydettiin valtava aukko jossa otsonikerros oli ohentunut viisikymmentä prosenttia ja vuonna 1987 ohentuma oli noussut kuuteenkymmeneen prosenttiin. Nyt otsoniaukkoja on löydetty Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Vuonna 1992 otsoniaukko ulottui Pohjoisnavalta Montanaan, ja ihosyöpä, jonka on saanut aikaan altistuminen auringon säteilylle, on yleisin syöpä Amerikassa. USA:n syöpäyhdistys arvelee että vuoteen 2050 mennessä, kaksi miljoonaa ihosyöpätapausta ilmenee vuosittain.

Vaikka en voi väittää olevani kasvihuoneilmiön asiantuntija, minä kykenen arvioimaan informaatiota jota on saatavilla sekä tekemään omat johtopäätökseni. Minä kehoitan sinua tekemään samoin jotta voisit pättää onko Alternative 3 totta vai ei. Minun omat tutkimukseni vievät minut yksinkertaisen, joskin synkän johtopäätöksen äärelle. Sivilisaatio Maapallolla tulee melkein varmasti kokemaan suuria vaikeuksia seuraavan kahdensadan vuoden sisällä, ja on mahdollista että me näemme näiden seurausten myötä ihmiselämän loppumisen Maapallolla.

Vaikka kaikki tiedemiehet eivät jaa tätä synkkää tuomiota maapallolle, tämä ei muuta asioita, ainakaan tämän kirjan aiheen osalta. Ei ole myöskään mahdotonta etteivätkö Alternative 3:n hypoteettisen geneveläisen salaliiton tiedemiehet olisi huomanneet indikaattoreita ja tehneet omia johtopäätöksiään.

Näyttää ilmeiseltä että on olemassa kannustin maan ulkopuoliselle muuttoliikkeelle. Tunnustaessaan tämän, onko maailman eliitti valmiina laukaisemaan tai jopa laukaissut avaruus-arkkeja? Ja keitä nämä ihmiset ovat?

LUKU 3 -- Salaseurat ja "Die Neuordnung"

Mielessäni ei ole epäilystäkään etteikö olisi salaliittoa, jopa salaliittojen verkostoa joka ajaa asioita (tai yrittää ajaa asioita) ravintoketjun huipulta. Tänään, kysymys kuuluu pikemminkin että "kuka" sen sijaan että "onko", ja on enemmän tarpeeksi ehdokkaita pitämään salaliittoteoreetikot kiireisinä vuosien ajan.

Tutkiessaan näitä asioita alkaa nähdä viitteitä voimista jotka toteuttavat suunnitelmia jotka ovat melkein identtisiä Alternative 3:n kanssa, ja kuten tutkija Hawthorne Abendsen huomauttaa näiden valvontarakenteiden osalta: "Kansakunnat ovat pelkästään tarkoituksenmukaisia fiktioita."

Jotta alkaisimme ymmärtää mikä saattaa olla todellinen Alternative 3 -suunnitelma lukita Maapallon väestö täydelliseen kontrolliin ennen planeetan hylkäämistä, meidän tarvitsee jäljittää lukuisa määrä yksilöitä, tapahtumia, ideologioita ja teknologioita, ja sittenkin me olemme ainoastaan raapaisseet mahdollisten yhteyksien pintaa. Natsit ja CIA; väestön siitosohjelma ja amerikkalainen vanha raha; orjatyöleirit ja elektroninen sota; NASA ja antarktiset tukikohdat: nämä ovat muutamia rihmoja tässä verenpunaisessa kankaassa.

Syistä jotka toivottavasti tulevat ilmeiseksi, minä aloitin Alternative 3:n tutkimisen sieltä mikä saattaisi näyttää mielivaltaiselta historian hetkeltä: ihmisistä jotka useimmat kuolivat kauan aikaa sitten. Kun me jäljitämme näiden ihmisten toimia ja yhteyksiä, tämä salaliitto-verkko alkaa näkyä ulospäin, ja kenties muodostaa selkeän ja pahaenteisen kuvion.

Tämä tutkimus käynnistyy pian Kolmannen valtakunnan romahtamisen jälkeen, kun kenraali Reinhard Gehlen, natsien vakoilija, aloitti neuvottelut Allen Dullesin ja OSS:n (Office of Strategic Services) kanssa. Käyttäen natsien tiedusteluverkkoa reikäkorttina varmistaakseen oman henkiinjäämisensä sekä hänen valtavan vakoiluverkostonsa eloonjäämisen, Gehlen teki erillisrauhan Dullesin kanssa, joka johti natsien vakoikukoneiston oksastamiseen tähän amerikkalaiseen salamyhkäiseen virastoon. Tämä oli CIA:n synty sekä osa petoksen ketjua joka jatkuu tähän päivään asti.

Ei itse asiassa ole niin kummallista että Gehlen kykeni solmimaan yhteydet Allen Dullesin kanssa, sillä Dullesin tausta on sotkuisesti yhteydessä natseihin ja muihin elitistisiin intresseihin.

Vuosisadan vaihteessa Dullesin perhe, Rockefellerien serkut, jotka tulivat Etelän orjia pitäneistä taustoista, oli voimakkaasti mukana kansainvälisessä pankkitoiminnassa ja heillä oli vahvat sidokset saksalaisiin intresseihin, ja he tukivat myös alempien luokkien eugeniikka-ohjelmaa. Allenin veljen, John Foster Dullesin, henkilökohtainen filosofinen lausunto vuodelta 1911 valaisee tätä mielenlaatua sekä sattumoisin alleviivaa suurta teemaa, tai Alternative 3:n oikeutusta:

"Luonnollisissa olosuhteissa kaikilla lajeilla on taipumus lisääntyä suurella vauhdilla. Muutaman sukupolven kuluttua maailma olisi kirjaimellisesti täynnä elämää. Maailmalla on kuitenkin rajoitettu kapasiteetti ylläpitää elämää. Kun lajien lukumäärä nousee, jokaiselle yksilölle tulee yhä vaikeammaksi löytää keinot eloonjäämiseen. Joidenkin täytyy kuolla, ja se mikä tunnetaan luonnonvalintana sanoo että heikoin kuolee. Vahvin jää eloon."

"Kuten muutkin elämänmuodot, myös ihmisellä syntyneiden määrä ylittää selvästi kuolleiden määrän, ja väistämätön seuraus tästä on liikaväestö jossa jotkin täytyy eliminoida. Ketkä eliminoidaan riippuu siitä ketkä ovat heikoimpia ja ketkä ovat vahvimpia tässä kilpailussa joka siitä välttämättä seuraa."

"Biologia kertoo meille että kehitystä tapahtuu vain tämän kilpailun ja eliminoinnin avulla. Sillä rodulla on tapana taantua ja ainoastaan eliminoimalla alemmat jäsenet kyetään säilyttämään korkeampi keskiarvo..."

Arkkiherttua Ferdinandin salamurha käynnisti Ensimmäisen maailmansodan. Muistiinmerkinnät sotilasoikeudesta joka tutki Cabrinovicia, erästä arkkiherttuan salamurhaajaa, antavat vihjeitä joista on keskusteltu vain vähän suhteessa syyllisten identiteettiin:

"Sotilasoikeuden presidentti: 'Kerro minulle enemmän motiiveista. Tiesitkö, ennen salamurhayritystä, että Tankosic ja Cignovic olivat vapaamuurareita? Oliko sillä tosiasialla että sinä ja he olivat vapaamuurareita vaikutusta sinun päätökseesi?'"

"Cabrinovic: 'Kyllä.'"

"Sotilasoikeuden presidentti: 'Antoivatko he tehtävän suorittaa tämä salamurha?'"

"Cabrinovic: 'En saanut keneltäkään tehtäväksi suorittaa salamurhaa. Vapaamuurariudella täytyi olla tekemistä sen kanssa sillä se vahvisti minun aikeitani. Vapaamuurareilla on lupa tappaa. Ciganovic kertoi minulle että vapaamuurarit olivat tuominneet arkkiherttua Franz Ferdinandin kuolemaan yli vuosi aiemmin."

Count Czerin, arkkiherttuan ystävä, kertoo kirjassaan Im-Welt-Krieg näin: "Arkkiherttua tiesi erittäin hyvin että hänen henkensä oli vaarassa. Vuosi ennen sotaa hän informoi minulle että vapaamuurarit olivat päättäneet tappaa hänet."

Miksi vapaamuurarit olisivat olleet kiinnostuneita Arkkiherttua Ferdinandin kuolemasta? Tosin kuin harmiton rituaaleihin pohjautuva miesten klubi, jollaisena heidät esitellään valtavirran mediassa, vapaamuurarit on pitkään yhdistetty kansainväliseen poliittiseen manipulointiin, ja heidän väitetään olevan kanava lukuisten elitististen intressien aikomuksille, mukaanlukien Rothschildien Huone sekä heidän kansainväliset pankki-yhteytensä.

Keskusteltaessa ilmeisestä juonesta liittää Yhdysvallat mukaan tähän eurooppalaiseen sotaan, komentaja Joseph Kenworthy Britannian laivaston tiedustelupalvelusta raportoi: "Lusitania tarkoituksella lähetettiin hiljaisella vauhdilla alueelle jossa U-veneiden tiedettiin odottavan, ja ilman saattuetta."

Presidentti Wilsonin tiedetään kätkeneen keskuspankin arkistoihin tuomitun Lusitania:n laivausasiakirjat jotka osoittavat että tämä laiva kuljetti kiellon alaisia sotilastarvikkeita jotka oli tarkoitettu Englantiin, osoittaen valheeksi väitteen että se oli ei-sotilaallinen matkustajalaiva.

Pankkiiri Bernard Baruch hallitsi USA:n liike-elämää Ensimmäisen maailmansodan aikoihin Sotateollisuuslautakunnan puheenjohtajana, pankkiiri Eugene Meyer johti Sota-rahoitus korporaatiota, kun taas pankkiiri Paul Warburg oli vastuussa Keskuspankista. Nämä kaikki kolme miestä olivat Rothschildin pankki-rykelmän agentteja.

Tämä sota "jonka oli tarkoitus lopettaa kaikki sodat" vaati 13 miljoonaa uhria, ja sen loputtua Presidentti Wilsonin neuvonantaja, pankkiiri Edward House, Rooseveltin sosialistis-tyyppisen "New Deal":n arkkitehti, värväsi Allen ja John Foster Dullesin töihinsä. Dullesit matkustivat Eurooppaan osallistuakseen Pariisin rauhankonferenssiin, tavaten siellä etelä-afrikkalaisen timanttipohatan ja vapaamuurari Cecil Rhodesin salaisen Pyöreän pöydän jäseniä; tämä perustettiin vuonna 1891. On huomattavaa että Presidentti Wilson valitti Edward Houselle siitä että he pitivät yksityisiä kokouksia hänen hotellihuoneessaan, josta Wilson oli suljettu pois.

Edustaen brittiläisen aristokratian intressejä, sekä Rothschildin kulissi-pankkiireja kuten Warburgit, Schrodersit ja Lazardit, tämä Pyöreä pöytä edisti ja edistää edelleen Uutta maailmanjärjestystä joka perustuu vapaamuurarien/illuminaattien ajatuksille jollaisia Rhodesin mentorilla, John Ruskinilla oli. Ruskinin vuorostaan sanotaan saaneen vaikutteita Adam Weishauptin Baijerin valaistuneilta (=Bavarian Illuminatus) sekä Edward Bulwer-Lyttonin Isis-okkultismista, joka on perusta monille okkultistisille versoille mukaanlukien vapaamuurareiden Skotlantilainen riitti, Madame Blavatskyn Isis Unveiled -teosofialle, Kultaiselle aamunkoitolle, saksalaisille Thule- ja Vril -ryhmille jotka käynnistivät ja tarjosivat filosofiset perusteet Adolf Hitlerille.

Tämä Pyöreä pöytä edisti (ja edistää edelleen), selkeänä heijastuksena illuministisille ajatuksille, kaiken kansallisen itsemääräämisoikeuden tuhoa, sekä antautumista elitistiselle hallinnolle, Uuden maailmanjärjestyksen prototyypille, ja teemalle joka heijastaa okkultististen ryhmien ajattelutapaa ainakin vapaamuurareita edeltävän ruusuristiläisten ajalta 1600-luvulta. Tämä Pyöreä pöytä käytti esikuvanaan, Rhodesin mukaan, "vapaamuurareiden tapaa" jossa "vihkiytyneiden piiriin" kuuluivat Rhodes, Lord Milner, tuleva pääministeri Arthur Balfour sekä Lord Rothschild, joiden pankki-salaliitto mahdollistaa ryhmälle suuren vallan.

Historiantutkija Carroll Quickley sanoi: "1900-luvulla kasvoi valtarakennelma Lontoon ja New Yorkin välille joka tunkeutui syvälle yliopistojen elämään, lehdistöön sekä ulkopolitiikan hoitoon. Englannissa tämä keskus oli Pyöreä pöytä, kun taas Yhdysvalloissa se oli J.P. Morgan and Company tai sen paikallisosastot Bostonissa, Philadelphiassa ja Clevelandissa."

Pyöreän pöydän jäseninä, Dullesin veljistä tuli Ryhmän amerikkalaisen haaran, Ulkomaansuhteiden neuvoston (=CFR) virkamiehiä -- brittiläinen kulissiryhmä oli nimeltään Royal Institute of International Affairs joka tunneteen nimellä "Chatham House". Muita CFR -kansainvälisen pankkiakselin jäseniä ovat David Rockefeller, Averell Harriman (jonka perhe oli Eugenics Records Office:n ja Eugenics Research Association:in luoja, vaatien viidenkymmenen miljoonan amerikkalaisen steriloimista päämääränään luoda "Täydellinen ihminen" vuoteen 1980 mennessä), Astorin perhe, Rothschildin pankkiirit Bernard Baruch ja Paul Warburg (jälkimmäinen värvättiin Kuhn, Loeb and Company:n toimesta edistämään USA:n Keskuspankin luomista), sekä muita kansainvälisen dollari-aristokratian huomattavia jäseniä.

Vuonna 1910, pankkiirien salaisessa tapaamisessa Jekyll Islandilla, Georgiassa, tehtiin valmiiksi pitkäkestoiset suunnitelmat Keskuspankin luomiseksi, joka tuli esittää yleisölle "vapaana Wall Streetistä sekä kaikista monopolisista intresseistä" täysin vastoin totuutta. Kongressi aluksi hylkäsi ajatuksen Keskuspankista. Kun ymmärrettiin että republikaanit olivat liian läheisissä yhteyksissä pankkien intresseihin yleisön mielestä, päätettiin että Demokraattinen puolue esittelisi tämän konseptin, ja näin tehtiin, ja seurauksena oli Keskuspankin luominen vuonna 1913.

Puhuessaan Pyöreän pöydän toimista ja heidän pankkiiri-rahoittajistaan Keskuspankin luomisessa, Tri. Quickley kirjoitti:

"Rahoituksellisen kapitalismin voimilla oli pitkäkestoinen päämäärä, ei vähempää kuin luoda rahoituksellisen kontrollin maailmanjärjestelmä yksityisiin käsiin joka kykenisi hallitsemaan jokaisen maan sekä koko maailman poliittista järjestelmää ja taloutta. Maailman keskuspankkien, jotka toimisivat yhdessä, tuli kontrolloida tätä järjestelmää feodaaliseen tapaan, salaisilla sopimuksilla sekä toistuvilla yksityisillä tapaamisilla ja konferensseilla. Tämän järjestelmän kohokohdan oli tarkoitus olla Bank for International Settlements Baselissa, Sveitsissä, yksityinen pankki, jonka maailman keskuspankit, jotka itsessään olisivat yksityisiä korporaatioita, omistaisivat ja hallitsisivat. Jokainen keskuspankki pyrkisi dominoimaan hallitustaan kyvyllään hallita oblikaatio-lainoja, manipuloida valuuttakursseja, vaikuttamalla maan taloudellisen aktiviteetin tasoon, sekä hallitsemalla yhteistyöhön suostuvia poliitikkoja taloudellisilla palkkioilla bisnesmaailmassa."

On tavallisesti ajateltu että kapitalistiset ja kommunistiset intressit ovat täysin vastakkaisia, mutta vuosien myötä, Pyöreä pöytä ja Rothschildit sekä heidän veljensä ovat olleet onnellisia tehdessään yhteistyötä kommunistien kanssa, Maon Kiinasta Castron Kuubaan, auttaen useilla miljoonilla dollareilla ja pitäen yllä Lännen ja Idän intressejä toisiaan vastaan. En halua tällä suoralta kädeltä tuomita kommunistista filosofiaa, vaan huomauttaa ristiriitaiselta näyttävästä toiminnasta jossa kansainväliset super-kapitalistit tukevat järjestelmää jonka pitäisi olla heidän vihollisensa.

Professori Stuart Crane kuvailee mekanismia jonka Rothschildit ottivat käyttöön 1800-luvulla:

"Jos sinä katsot takaisinpäin jokaiseen sotaan Euroopassa... sinä näet että ne aina päättyivät 'voiman tasapainon' perustamiseen. Jokaisen pakan sekoittamisen jälkeen oli voiman tasapaino uudessa ryhmittymässä Rothschildin Huoneen ympärillä Englannissa, Ranskassa tai Itävallassa. He ryhmittivät kansakunnat niin että jos mikä tahansa kuningas astuisi revirinsä ulkopuolelle, sota puhkeaisi ja sota määräisi mitä tietä rahoitus kulkisi. Sotivien valtioiden velka-aseman tutkiminen tavallisesti osoitti ketä rangaistaisiin."

Tämän CFR:n nimilistaan, jossa on yli 2.600 nimeä, kuuluu avainedustajia miltei kaikista suurista yhtiöistä, säätiöistä, finanssilaitoksista, tietoliikenneyrityksistä sekä aivoriihistä USA:ssa. Millä tahansa hetkellä noin puolet CRF:n jäsenistä palvelee tai on palvellut USA:n hallituksessa. Kaikilla median hyväksymillä ehdokkailla vuoden 1992 presidentinvaaleissa oli yhteydet CFR:ään.

Allen Dullesin tähti vain jatkoi nousuaan 1920-luvulla kun hänet nimitettiin USA:n Berliinin suurlähetystön ensimmäiseksi sihteeriksi. Tämän saman ajanjakson aikana John Foster Dulles edusti kansainvälisiä pankkiireita Saksassa, Bank of Englandin ja J.P. Morgan:in kautta. Tämä oli voimakkaan kulissien takana tapahtuvan aktiviteetin aikaa, kun brittiläiset ja amerikkalaiset salamyhkäiset virastot tukivat Hitleriä ja Kansallissosialismia, joka itsessään oli okkultistisen Thule Bund:in keulakuva. Thule ja siihen liittynyt Vril olivat yhteydessä englantilaisiin salaseuroihin, ja perustuivat ainakin osittain vapaamuurari Edward Bulwer-Lyttonin teoksiin; hän kirjoitti kirjan Vril: The Power of Coming Race -- tämä sama mies jonka filosofia oli sytyttänyt John Ruskinin, ja hänen kauttaan Cecil Rhodesin.

20.3.1922, pankkiiri Hjarmar Schacht (joka oli myöhemmin Kolmannen valtakunnan valtiovarainministeri, ja jonka isä oli J.P. Morganin henkivakuutusyhtiön, Equitable Life Assurance, Saksan haaraosaston johtaja), lähetti ystävälleen John Foster Dullesille ehdotuksen jossa Saksa saisi viiden miljardin markan lainan, joka annettaisiin ensin Saksan Keskuspankille, ja sitten äskettäin luoduille saksalaisille yhtiöille joiden tarkoituksena oli mahdollistaa Saksan sota-valmistelut. Tämä oli yksi syy miksi Hitler, huolimatta juutalaisvastaisuudestaan, oli melko suosittu kansainvälisten pankkiirien keskuudessa: hän oli luvannut maksaa Saksan sotavelat "viimeiseen pfennigiin".

Sen lisälsi että oli järjestämässä rahoitusta Saksalle, Dulles uskoi että, vastoin Versaillesin sopimuksen määräyksiä, maan pitäisi aseistaa itsensä uudelleen, ja hän järjesti peiteltyjä ammuskuljetuksia DuPontin kautta, lakifirmansa Sullivan and Cromwell:in asiakkaiden kautta.

Muutaman seuraavan vuoden aikana pankkiiri valvoi saksalaisia intressejä jotka olivat kietoutuneet yhteen suurten kansainvälisten kartellien kanssa, joista kaikkein kuuluisin oli liitto I.G. Farbenin ja Rockefellerin Standard Oliin (=Exxon) kanssa; liitto johon sisältyi kolmenkymmenen miljoonan dollarin takaus Rockefellereiltä. USA:n sotaministeriö joutui sanomaan myöhemmin: "Ilman I.G:n tuotantolaitoksia, sen intensiivistä tutkimusta, sekä suuria kansainvälisiä kumppaneita, Saksa ei olisi kyennyt käymään sotaa..." Vuoteen 1929 mennessä, Saksan teollisuus hävisi ainoastaan Yhdysvalloille.

John Foster Dulles nostettiin Sullivan and Cromwell:in johtoon, lakifirman joka edusti saksalaisia kartelleja, ja vuosina 1934-1935, hänen kirjeensä saksalaisille asiakkaille sisälsivät tämän huolettoman tervehdyksen: "Heil Hitler!"

Sullivan and Cromwell:in asiakkaisiin kuului I.G. Farben (jolla oli orjatehdas Auschwitzissa), suuri Hitlerin tukija Fritz Thyssen (joka esitteli Allen Dullesin Hitlerille), Gestapon kenraali Kurt Von Schröder, englantilais-saksalainen Schröder-pankki, Saksan General Motors, sekä muita yhtiöitä jotka olivat tärkeitä Saksan Toisen maailmansodan sotaponnistuksille. Hitlerin Neuordnung:in (the New Order) nousun jälkeen, Dulles, edustaen Rothschild/Pyöreän Pöydän pankki- ja investointifirmoja, matkusti Saksaan neuvotellakseen lisää amerikkalaista rahoitusta Führerille. Tänä ajanjaksona, J.P. Morgan tuki lainoin Mussolinin horjuvaa diktatuuria.

Franklin Rooseveltin poikapuoli, Curtis Dall, on lausui ytimekkäästi sen mikä voidaan vahvistaa useista lähteistä:

"Pitkän aikaa minä tunsin että Roosevelt oli kehittänyt monia ajatuksia ja ideoita jotka olivat hänen omiaan, hyödyttääkseen tätä maata, Yhdysvaltoja. Mutta hän ei tehnyt näin. Useimmat hänen ajatuksistaan, hänen poliittiset 'ammuksensa', olivat huolellisesti valmistettuja häntä varten, edistämään CFR-One World Money -ryhmää. Loisteliaasti, hän räjäytti tämän ennalta valmistetun 'ammuksen' keskelle pahaa-aavistamatonta kohdetta, amerikkalaisia ihmisiä -- ja täten säilytti kansainvälisen poliittisen tukensa."

Churchill raportoi salaisesti: "Roosevelt sanoi käyvänsä sotaa, mutta ilmansodanjulistusta, ja että hän tulisi yhä provokatiivisemmaksi... Kaikki tehtäisiin jotta saataisiin aikaan 'vahinko' joka johtaisi USA:n sotaan."

Henry Stimson, CFR:n perustajäsen, USA:n sotaministeri, sekä johtava amerikkalainen sodan kannattaja, antoi seuraavanlaisen huomautuksen päiväkirjassaan tavattuaan Rooseveltin: "Me kohtaamme herkullisen kysymyksen diplomaattisesta saarrosta joka tehdään jotta oltaisiin varmoja että Japani tekee ensimmäisen väärän liikkeensä -- tahallisen teon."

Tämän CFR:n War and Peace Studies Project:n oli tarkoitus olla määräävä tekijä USA:n tulevaisuuden pyrkimyksille. Tehden lähesistä yhteistyötä USA:n ulkoministeriön kanssa, tämä Studies-projekti jakoi maailman blokkeihin, keräten käytettävissä olevia tilastotietoja hyödykkeiden tuotannosta ja ulkomaankaupasta. Päätellen että Saksan ja Euroopan omavaraisuusaste oli korkeampi kuin Läntisellä pallonpuoliskolla, tämä Studies-projekti päätti että Saksan tappio ja USA:n maailmanherruus oli ainoa ratkaisu yhä epävakaisemmassa maailmassa. Amerikan täytyy lisätä imperialistisia päämääriään, luomalla laajenevan kapitalistisen maailmantalouden ja hegemonian Yhdysvalloille. Ei kerrottu yksityiskohtaisesti, että mikä ryhmä hallitsisi Yhdysvaltoja tämän laajentumisen periodin aikana, vaikkakin on varmaa että Will Rogers ei ollut tällöin harkinnan alla.

Tämä "kaikkein tärkein vaatimus Yhdysvalloille maailmassa jossa sen on tarkoitus käyttää kyseenalaistamatonta valtaa", Studies-projektissa sanottiin, "on nopea täydellisen aseistuksen toteuttaminen." Täten luotiin Amerikan sodanjälkeinen maailmanherruus.

Viime vuosina on kirjoitettu paljon siitä miten paljon Roosevelt tiesi ennalta hyökkäyksestä Pearl Harboriin. Se oli "häpeällinen päivä", kuten John Toland toisti kirjassaan jolla oli sama otsikko, ja Roosevelt oli yllyttänyt kaipaamaansa "tapahtumaa".

Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen, Allen Dulles liittyi Office of Coordinator of Information:iin (OCI) joka oli Strategisen palvelun viraston (OSS) edeltäjä, J. Edgar Hoover vastusti Dullesin palkkaamia miehiä, luonnehtien Dullesin perhettä "internationalisteiksi".

Se oli tiukasti "bisnestä kuten tavallisesti" Toisen maailmansodan aikana monille "internationalisteille". Vuoden 1942 aikana Standard Oil myi öljyä saksalaisille puolueettoman Sveitsin kautta, kun taas General Motors varusti molempia osapuolia tämän konfliktin aikana. Chase Bank:in Pariisin konttori teki miljoonilla dollareilla bisnestä natsien kanssa pääkonttorin suostumuksella, kun taas luutnantti Sosthenes Behn, ITT:n päällikkö, neuvoi Hitleriä tietoliikennejärjestelmien ja robotti-pommien rakentamisessa.

USA:n liitto Stalinin kanssa antoi hiljaisen hyväksymisen kuuden miljoonan ukrainalaien teurastamiselle vuosina 1932-1933, mukaanlukien saksalais-venäläiselle hyökkäykselle Puolaan, Venäjän hyökkäykselle Suomeen, Latviaan ja Liettuaan. Neuvostoliitolle annettiin apua yhdentoista miljardin dollarin arvosta mukaanlukien atomipommin piirustukset sekä rikastetun uraanin laivaukset; näitä tarjosi Ulkomaansuhteiden neuvoston Harry Hopkins -- näin kirjoittaa G.R. Jordan kirjassaan From Major Jordan's Diaries. Sodan jälkeen USA:n armeija lähetti kaksi miljoonaa Stalinia paennutta venäläistä takaisin Venäjälle kohtamaan Stalinin koston.

Toinen maailmansota oli kertomus 35 miljoonan patrioottisen, iskulauseita huutavan maaorjan kuolemasta, kun taas miljardeja dollareita valui kansainvälisten pankkiirien ja heidän soturijoukkonsa, poliitikkojen ja asetehtailijoiden taskuun.

Sodan lopussa, niin menee yleinen näkemys, Hitler teki itsemurhan bunkkerissaan. Omalta osaltani, en ole vakuuttunut. Monia huomattavia natseja pakeni solmien salaliittoja jonakin toisena päivänä, joten miksi ei Hitler, jolla oli kaikki Kolmannen valtakunnan varat komennossaan? Lisäksi, arvoitukselliset olosuhteet sekä todisteiden puute hänen kuolemastaan painaa vaakaa kohti teoriaa että Hitler pakeni.

Wayne Henderson, julkaisemattomassa artikkelissaan, tarjoaa revisionistista informaatiota Hitlerin kuolemasta:

"Helmikuussa 1973, journalistille annettiin harvinainen haastattelu ihmiseltä jonka ajateltiin olleen kuollut jo pitkään. Vaikka yleisesti ajatellaan että hän kuoli yrittäessään paeta Berliinistä, Martin Bormann, Adolf Hitlerin läheinen ystävä, eli yksinäisyydessä, sairaana, kristinuskoon kääntyneenä lähellä Tupizaa, Boliviassa. Hän, muiden mukana, oli vastaanottaja lahjalle jonka OSS:n (myöhemmin CIA) Bill Donovan ja tietyt Vatikaanin eliitin hyvin kontrolloidut ryhmäkunnat antoivat hänelle."

"Bormann oli ollut muutaman valitun joukossa bunkkerissa 30.4.1945 -- muut läsnäolijat olivat Otto Gunsche (Hitlerin adjutantti), Heinz Linge (Hitlerin palvelija) sekä Julius Schaub, Führerin luotettava ystävä jota syytettiin asiakirjojen tuhoamisesta; se jatkuu sanomattakinm että Hitler ja hänen morsiamensa, Eva Braunn, olivat myös siellä. Virallisen version mukaan, Adolf ja Eeva kuolivat sinä päivänä, vaikka on erimielisyyttä siitä käyttivätkö he myrkkyä vai asetta."

"Se mitä todellakin tapahtui 30.4.1945, kuitenkin, näyttäisi olevan aivan erilainen kuin virallinen versio. Hans Bauer, natsien lentäjä-ässä -- eräs kaikkein parhaimmista lentäjistä joita maailma oli nähnyt -- oli laskeutunut ja noussut parlamenttitalon ulkopuolelle, Wilhelmstrasselle. Hän oli kuljettanyt muutamaa valittua sisään ja ulos Berliinistä, ja hän olisi hyvinkin voinut kuljettaa Hitlerin ja hänen seuralaisensa milloin tahansa. Totisesti, Bormann ja muut olivat neuvoneet Hitleriä Berchtesgadeniin, jossa uskolliset sotilaat voisivat vartioida heitä lähellä ylittämättömiä Alppeja."

"Kuitenkin, lento -- ainakin parlamenttitalolta -- oli tarpeeton. Kun venäläiset menivät bunkkeriin, he löysivät 'kirjahyllyn takaa Hitlerin henkilökohtaisessa huoneessa irrotettavan paneelin. Sen takana oli ihmisen kokoinen tunneli joka johti betoniseen suojaan syvällä maan alla ja 500 metrin päässä. Toinen tunneli oli yhteydessä suojaan maanalaisen raidelinjan kanssa...' Nämä etsijät löysivät myös 'hiilellä kirjoitetun viestin, naisen käsialalla kirjoitetun, jossa kirjoittaja kertoo vanhemmilleen että heidän ei pitäisi olla huolissaan vaikka eivät kuulisi hänestä vähään aikaan.' Hitlerin ei tarvinnut matkustaa raiteita pitkin kovin pitkälle, sillä Bauer olisi voinut helposti poimia heidät turvallisemmastakin paikasta kuin Wilhelmstrasse ja kuljettaa heidät minne tahansa polttoaineen salliman matkan."

"Tämä ruumis tunnistettiin myöhemmin -- virallisen version mukaan -- Hitleriksi vaikka se todennäköisemmin (ottaen huomioon että ruumiin hampaat eivät sopineet Hitlerin hammaskarttaan) oli Julius Schreck, Hitlerin pitläaikainen fanaattinen kannattaja sekä kuljettajansa. Schreckin tiedetään muistuttaneen Hitleriä niin paljon että hän näytteli usein Hitlerin 'kaksoisolentona', ja Schreckin 'kuolema' (huonosti lavastettu ja dokumentoimaton auto-onnettomuus vuinna 1936) teki paljon helpommaksi tälle palvojalle ottaa hänen isäntänsä paikka. Tuliko Schreckistä vapaaehtoisesti ruumis Berliinissä? Fanaatikkojen ja kiihkoilijoiden on tiedetty tehneen paljon oudompiakin asioita."

Henderson kuvailee Rodolf Hessin kohtaloa seuraavasti: "Tämä mies joka teki enemmän kuin kukaan muu perustaakseen USA/Vatikaani/natsi -liittoutuman; hän katosi vapaamuurarien looshin odottaviin käsiin Englannissa, pitkiin pro-fasistisiin ja paksuihin kuten varkaat veidän mannermaisten kumppaniensa kanssa, Thule ja Teutoniset ritarit heidän joukossaan, yöllä 10.5.1941; kaksoisolento joka myöhemmin palveli häntä vankina Spandaussa ja kuoli äänettömästi vuonna 1987 huiputti ainoastaan kaikkein huolimattomimpia tarkkailijoita."

Taas kerran, tukeakseni Hendersonin väitteitä, olen saanut selville että psykiatri joka valittiin tutkimaan Hessiä oli Tri. Ewen Cameron, tuleva pahamaineisen CIA:n mind controllin lääkäri jonka toimista kerrotaan myöhemmin tässä kirjassa. Cameron raportoi Allen Dullesin uskoutuneen hänelle kertoen että vanki Spandaun vankilassa ei ollut todellinen Hess vaan petkuttaja. Hess, Dulles selitti, oli teloitettu Winston Churchillin määräyksestä. Jotta petkuttajaa ei tunnistettaisi vääräksi aidon Hessin rintaan saamasta vammasta Ensimmäisessä maailmansodassa, Cameron kielsi vartijoita tutkimasta häntä.

On ollut paljon spekulaatiota siitä että natsit olisivat perustaneet salaisen tukikohdan Etelämentereelle sodan jälkeen, Hitler mahdollisesti heidän mukanaan, mutta se on juuri sitä -- spekulaatiota -- niin pitkälle kuin minä voin määritellä. Vaikka tänä aikana oli paljon natsien sukellusvene- ja tankkeritoimintaa Antarktiksen läheisyydessä, ja vaikka amerikkalaisilla oli neljätuhatta sotilasta heidä etsiessä saksalaisia (viitaten siihen että Alles ajatteli että jotakin oli meneillään siellä), ainoastaan epäsuorat todisteet ja kuulopuheet viittaavat siihen että saksalainen Etenänavan tukikohta todella perustettiin. On mahdollista että Antarktista käytettiin pakenevien natsien pysähdyspaikkana, mutta todisteet viittaavat siihen että ne jotka välttivät Nürnbergin oikeudenkäynnin menivät muualle vaikkakaan todennäköisesti ei Kuuhun tai Marsiin.

LUKU 4 -- Neljäs tasavalta

Toisen maailmansodan lopussa Martin Bormann, vara-Führer ja sekä natsipuolueen johtaja, sekä Hermann Schmitz, I.G. Farbenin pääjohtaja, hautoivat suunnitelmaa natsien päämäärien jatkamiseksi, joita kansalliset rajat eivät rajoittaisi. Bormann, aavistaen Kolmannen valtakunnan tuhon, oli tekemisissä logistiikan kanssa joka tähtäsi arviolta kymmenen tuhannen natsin pakoon, käyttäen suuria määriä natsien ryöstösaalista rahoituksena. Raportoitiin että tähän käytettiin 95 tonnia kultaa, tonneittain muita arvokkaita metalleja ja jalokiviä, sekä miljardeja dollareita käteistä, sekä oikeaa että väärennettyä. Varastoituihin natsien resursseihin kuului myös tonneittain erityisterästä, teollisuuskoneita sekä salaisia suunnitelmia joita voitaisiin käyttää sodanjälkeisen tuotannon hallitsemiseen. Näihin suunnitelmiin kuului melkein varmasti natsien tiedustelupalvelun oksastaminen OSS:ään SS-kenraali Reinhard Gehlenin ja Allen Dullesin toimesta.

OSS:n tutkimus- ja analysointiosasto havaitsi vuonna 1945 että:

"Natsi-hallitus Saksassa oli kehittänyt hyvin laaditut suunnitelmat natsi-oppien levittämiseksi sodan jälkeen. Jotkin näistä suunnitelmista on jo pantu täytäntöön ja muut odottavat käynnistymistään täydessä mittakaavassa välittömästi sen jälkeen kun vihollisuudet taukoavat Euroopassa."

"Natsi-puolueen jäsenet, Saksan teollisuusmiehet ja Saksan armeija, tajutessaan että voittoa ei voida enää saavuttaa, ovat nyt kehittämässä sodan jälkeisiä kaupallisia projekteja, pyrkien uudistamaan ja lujittamaan ystävyyssuhteita ulkomaisten kaupallisten piirien kanssa sekä suunnittelevat sotaa edeltäneiden kartelli-sopimusten uudistamista."

"Saksalaiset teknikot, kulttuuri-asiantuntijat ja agentit ovat tehneet huolellisesti laadittuja suunnitelmia soluttautuakseen vieraisiin maihin tavoitteenaan kehittää taloudellisia, kulttuurisia ja poliittisia sidoksia. Saksalaiset teknikot ja tieteelliset asiantuntijat tarjoavat itseään halvalla teollisuus-firmoihin ja teknillisiin kouluihin vieraissa maissa. Saksalaista pääomaa sekä suunnitelmia ultra-modernien teknillisten koulujen ja tutkimus-laboratorioiden rakentamiseksi tarjotaan äärimmäisen suotuisilla ehdoilla sillä heillä on mahdollisuus käyttää saksalaisia erinomaisena tilaisuutena suunnitella ja valmistaa uusia aseita."

"Natsi-puolue on valmis tarjoamaan suuria rahasummia niille teollisuusmiehille jotka myötävaikuttavat sodan jälkeisiä organisaatioita ulkomailla. Vastineeksi, puolue vaatii kaikkia taloudellisia reservejä jotka on jo siirretty ulkomaille tai tullaan mahdollisesti siirtämään, jotta tappion jälkeen voitaisiin rakentaa vahva uusi Valtakunta."

Natsit tekivät yhteistyötä Odessan (akronyymi sanoista "Organization of Veterans of the SS"), sekä sen sisarjärjestön Die Spinne (the Spider) muodostamiseksi; organisaatioiden joidenoli tarkoitus perustaa natsi-siirtokuntia kaikkialle maailmaan, ja luomalla haara-ryhmiä, hyödyntäen osaa arviolta 200.000 SS:n ulkomailla asuvan jäsenen resursseista. Muita organisaatioita Odessan sateenvarjon alla olivat Consortium, joka hallitsi Odessan raha-asioita Limassa, Perussa ja jota johtivat Klaus Barbie ja muut sota-rikolliset; SA Estrella Ecuadorissa, joka hallitsi Bormannin henkilökohtaista omaisuutta ja jota johti SS:n jäsen Alfons Sassen.

Bormannin sanotaan paenneen Kolonie Waldner:iin, natsien linnoitukseen Brasilian ja Paraguayn rajalla, joka oli yhdistettynä neljääntoista samanlaiseen linnoitukseen tällä alueella. Muita natsien pakopaikkoja oli Yhdysvalloissa, Etelä-Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Egyptissä, Espanjassa, Kanadassa ja Indonesiassa.

Sotarikolliset Klaus Barbie ja Friedrich Schwend perustivat pakoreittejä Etelä-Amerikkaan ystävilleen, samaan aikaan kun USA:n armeijan vastavakoilu maksoi hänelle palkkaa. Todistusaineisto osoittaa että Barbie meni Boliviaan, Schwend Peruun, Walter Rauff Chileen, Alfons Sassen Ecuadoriin, Otto Skorzeny, Hans-Ulrich Redel ja Heinrich Müller argentiinaan, kun taas Josef Mengele pakeni Paraguayhin.

Säilyttäen läheiset sidokset toisiinsa sekä muihin paenneisiin natseihin, tämä verkosto kehittyi sellaiseksi jota on kutsuttu nimellä The Nazi International, jota johti Otto Skorzeny ja jonka päämaja oli Madridissa. Tämä Natsi International olisi avain kansainvälisten armeijoiden, terroristien ja huumekuskien verkoston perustamisessa, vaikkakin nämä rikokset kenties kalpenevat kun niitä verrataan USA:n tiedustelun turmelemiseen, yhteistyössä Allen Dullesin kanssa; josta kylmän sodan sekä jatkuvan amerikkalaisen demokratian tuhon on sanottu olleen tuloksena.

Reinhard Gehlen, jonka on sanottu olleen natsien Werewolf-vastarintaliikkeen luoja sodan lopussa, teki yhteistyötä OSS:n johtajan Allen Dullesin kanssa yhdistäen natsien ja USA:n tiedustelu-elimet. Gehlen sanoi että "herrasmiesten yhteisymmärrys" oli olemassa Dullesin kanssa "lukuisista syistä joita ei koskaan kirjoitettu ylös... Tällainen oli luottamuksen elementti joka oli rakennettu kahden osapuolen välille tänä intensiivisen henkilökohtaisen kontaktin vuotena jossa kummallakaan ei ollut pienintäkään epäilystä perustaa koko operaatio sanallisen sopimuksen ja kädenpuristuksen varaan."

Gehlen muisteli:

"Minä muistan sopimuksen ehdot hyvin:

1. Salamyhkäinen saksalainen tiedustelu-organisaatio oli tarkoitus perustaa, käyttäen olemassaolevaa potentiaalia jatkaa informaation keräämistä Idässä aivan kuten me olemme tehneet aiemminkin. Perusta tälle oli yhteiset intressit puolustautuessa kommunismia vastaan.
   
2. Tämän saksalaisen organisaation tarkoitus oli tehdä työtä amerikkalaisille tai amerikkalaisten alaisuudessa, mutta 'yhdessä' amerikkalaisten kanssa.
   
3. Tämä organosaatio toimisi saksalaisten alaisuudessa joka puolestaan saisi ohjeensa ja toimeksiantonsa amerikkalaisilta kunnes uusi hallitus perustettaisiin Saksaan.
   
4. Tämän organisaation oli tarkoitus olla amerikkalaisten rahoittama rahoilla jotka eivät olleet osa miehityskustannuksia, ja puolestaan tämä organisaatio antaisi kaikki tiedusteluraporttinsa amerikkalaisille.
   
5. Niin pian kuin uusi Saksan hallitus perustettaisiin, tämän hallituksen tulisi päättää pitäisikö tämän organisaation jatkaa toimintaansa vai ei, mutta siihen asti tämä organisaatio pysyisi amerikkalaisten käsissä.
   
6. Mikäli tämä organisaatio joskus löytäisi itsensä asemasta jossa amerikkalaisten ja saksalaisten edut menisivät ristiin, sovittiin että tämä järjestö miettisi ensin saksalaisten etuja."

"Itse asiassa Gehlenin organisaatio konkreettisesti varasi itselleen CIA:n siviili-luonteen ennen kuin se oli edes luotu. CIA syntyi jotta sitä keinutettaisiin Gehlenin kehdossa. CIA jäi riippuvaiseksi tästä organisaatiosta vaikka siitä muodostui Saksan tiedustelupalvelu. Täten, mitä hyvänsä CIA oli lain tulkinnan mukaan, se oli käytännössä tiedustelu-kokoelma, natsi-vakoilijoiden kulissi-rakennus."

"Tämä organisaatio ei ollut pelkästään sotilaallinen, mikä on paha, ei pelkästään ulkomainen, mikä on vielä pahempaa, eikä pelkästään natsi, mikä on sietämätöntä; se ei ollut edes ammatillisesti sitoutunut pelkästään Odessan turvaksi."

Sitten kun Gehlenin organisaatio oli paikallaan; noin neljätuhatta tiedustelu-spesialistia Saksassa ja yli neljätuhatta vakoilijaa Neuvostoliiton alusmaissa, natsien tiedustelijat liioittelivat Neuvostoliiton uhkaa ja kylmä sota oli väistämätön. Gehler ja hänen kaverinsa eivät koskaan myöntäneet että Saksa oli hävinnyt sodan, vaan yksinkertaisesti säilyttivät natsien päämäärän, käyttäen erilaisia keinoja tuhota Neuvostoliitto, nimellisesti tehden yhteistyötä Yhdysvaltain ja OSS/CIA:n kanssa. Natsit ovat lisäksi saattaneet nähdä Kylmän sodan tuhoisat seuraukset. Tämä Kylmä sota antoi taloudellisen taakan joka tuhosi Neuvostoliiton ja teki Yhdysvalloista maailman suurimman velallisen.

Sodan jälkeen, USA:n raketti-ohjelman synnyttivät ja sitä hallitsivat kuusisataa natsia jotka tuotiin Yhdysvaltoihin Dullesin Project Paperclip:in aikaan. Valitessaan saksalaisia tiedemiehiä joita tuoda yhdysvaltoihin, ehdokas luettelon laati Werner Osenberg, Gestapon tiedeosaston komentaja, joka oli myöhemmin Dullesin palveluksessa. Tiedostot joissa syytettiin saksalaisia upseereita ja tiedemiehiä sotarikoksista, raportoitiin joskus muuttuneen tai tuhoutuneen, ja Osenberg, joka oli vastuussa näistä tiedostoista, oli hyvässä asemassa tekemään näitä muutoksia.

Paperclipin maahanmuuton aikaan, Chicago Herald Tribune huomautti että samat "tarkoin tutkitut" miehet Amerikassa, jotka eivät tutkimusten mukaan olleet Hitlerin alamaisia, oli aikaisemmin "tarkoin tutkittu" Saksassa ja tulleet sitten alamaisiksi.

Saksalaiset tiedemiehet saapuivat Yhdysvaltoihin epätavallisissa olosuhteissa, ilman normaalia maahanmuutto-käytäntöä. Samalla kun heidän väitettiin olleen kaikkein tiukimman sotilaallisen valvonnan alla, karanteeni-toimenpiteet olivat erittäin löyhiä, kuten ne olivat tulevinakin vuosina. Ernst Steinhoffia, Peenemunden V-2 -rakettitukokohdan viranomaista, ei oltu vastassa kun hänen laivansa saapui satamaan, joten hän joutui liftaamaan Marylandiin. White Sandissa, eräs tiedustelu-upseeri sanoi uudelleen istutetuista natseista, että "ei ollut aikomusta viedä heitä johonkin karanteenia varten".

Eräs natsi-tiedemies, Ridolf Hermann, sai aikaan pahennusta Wright Fieldissä pitämällä puheen ruskeassa uniformussa siitä kuinka tärkeää oli säilyttää uskollisuus Hitlerille.

Natseja värvättiin Saksan tiedustelupalveluun, Radio Libertyyn, Amerikan ääneen, sekä USA:n armeijaan, ja heitä käytettiin täyttämään Pentagonin huippuvirkoja. Lisäksi, natsi-tiedemiehiä palkattiin USA:n raketti-ohjelman johtajiksi ja laboratorioihin.

Vaikka tätä pidettiin salassa, natsi-tiedemiehet olivat myös mukana armeijan ja CIA:n psyko-kemikaalisissa kokeissa joita suoritettiin sotilaille Edgewoodissa, Marylandissa, sekä armeijan tukikohdassa, Fort Holabirdissä, Marylandissa; tämä oli CIA:n MK-ULTRA mind control projektin alku.

Kokeita, jotka joissain tapauksissa olivat kopioita Dachausta, suoritettiin seitsemälle tuhannelle amerikkalaiselle sotilaalle ilman heidän suostumustaan (joissain tapauksissa heille kerrottiin että he kokeilivat "kesävaatteita"), rikkoen Nürnbergin oikeudenkäynnissä annettuja ohjeita. Hermokaasuja, mukaanlukien tappavaa natsien kemikaali-ainesosia Tabun ja Sarin testattiin pahaa-aavistamattomilla sotilailla, sekä psykokemikaaleja kuten LSD; jotkin kokeet johtivat sotilaiden kuolemaan tai pysyvään vammautumiseen.

Yhdysvaltoihin tuotujen natsi-tiedemiesten joukossa oli tämä kuuluisa SS-Majuri Werner von Braun, kaikkein moitteettomin natsien jalostama ihminen. Hän oli mies joka liittyi SS:ään sen johtajan Heinrich Himmlerin käskystä. Von Braun, josta tuli NASA:n johtaja sekä kirjan Das Marsprojekt (1952) kirjoittaja, oli vastuussa Peenemunden raketti-tukikohdan hoidosta Toisen maailmansodan aikaan, ja hänen "lapsensa", V-2 -ohjus, olisi kyennyt kuljettamaan atomipommin New Yorkiin mikäli suunnitelmat olisivat edenneet.

Sodan aikana saksalaiset V-2 -raketit surmasivat seitsemän tuhatta brittiläistä. Arvioitiin että keskimäärin sata orjatyöläistä kuoli päivitäin V-2 -rakettien valmistuksessa; yhteensä 20.000 sodan aikana. Ohjeiden mukaan rangaistuksena hirtetyt orjat jätettiin riippumaan päiväkausiksi muistutuksena muille työntekijöille. Peenemundesta eloonjäänyt kuvailee tällaista tapahtumaa. "Viisikymmentä seitsemän hirtettiin. Sähköinen nosturi, tunnelissa, nosti kaksitoista henkilöä kerralla,kädet sidottuina selän taakse, puunpala suussaan, hirtettynä sähköjohtoon joka oli kiinnitetty heidän niskaansa estämään huudot."

Yves Beon Ranskan vastarintaliikkeestä vannoi että, vaikka SS määrättiin huolehtimaan rakettitehtaan orjatyövoimasta, he toimivat von Braunin ja Kenraali Dornbergerin määräyksestä, vaikkakin, molemmat miehet väittivät vain noudattaneensa ohjeita. Kuten mainittiin, voidaan vahvistaa että von Braun osallistui orjatyövoiman käyttöä käsitteleviin konferensseihin muiden korkea-arvoisten SS-upseerien kanssa, eikä ole mainintaa että hän tai Dornberger olisi protesroinut orjaleirin olosuhteita.

Von Braunin tiedostoissa, mukaanlukien miehitetyn Saksan sotilaskuvernörin lausunnossa sanotaan että hän oli "kiihkeä natsi" sekä "potentiaalinen turvallisuusuhka". USA:n tiedustelupalvelu ylenkatsoi tämän koska heidän intresseissään oli jakaa hänen tietonsa rakettimoottoreista ja ohjauksesta.

Von Braun kieltäytyi työskentelemästä USA:n rakettiohjelmassa kunnes hänen mentorinsa, kenraali Walter Dornberger vapautettaisiin. Dornberger, joka oli Nürnbergin tuomioistuimessa tuomittu hirtettäväksi osallisuudesta 6.000 vangin murhaan, vapautettiin komissionääri John J. McCloy:n toimesta.

McCloy on mies josta tuli myöhemmin Rockefellerien Chase Manhattan Bankin pääjohtaja, Ulkomaansuhteiden neuvoston johtokunnan jäsen; ja hän palveli Warrenin komissiossa yhdessä Allen Dullesin kanssa. Tämän niinsanotun "de-natsifikaation" aikana joka seurasi sotaa, McCloy armahti 70.000 sotarikoksista syytettyä natsia.

McCloy edustaa kansainvälisten pankkien ja natsien etujen yhteenliittymää, jonka yhteydet ulottuvat Ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan jolloin hän oli I.G. Farbenin lakimies. Vuoden 1936 OLympiakisojen aikaan. McCoy jakoi laatikon Hitlerin kanssa, ja oli yhteydessä Hessiin ennen hänen lentoaan Englantiin vuonna 1941.

USA:n hallitus on ollut haluton myöntämään että aukot turvallisuudessa ovat olleet lukuisia sen jälkeen saksalaiset tuotiin tähän maahan. Wright Fieldin spesialisti Heinz Gartmann sanoi olleensa yhteydessä venäläisiin ennen kuin hän yritti lähteä maasta rakettomoottorin piirustukset laukussaan, kun taas Walter Jessel, armeijan saksalaisten tiedemiesten kuulustelija, väitti että oli olemassa salaliitto von Braunin, Dornbergerin, sekä Dornbergerin henkilökunnan päällikön välillä ilman että USA:n viranomaiset olisivat tienneet siitä.

Kolmelta saksalaiselta tiedemieheltä löydettiin postilaatikko laittomalle postille El Pasossa, Teksasissa josta he saivat rahaa ja koodattuja viestejä ulkomailta. Muita esimerkkejä joissa natsi-tiedemiehet saivat rahaa tuntemattomista lähteistä ei tutkittu, mukaanlukien tapaus jossa kolmasosa Saksan Paperclip-ryhmästä samanaikaisesti osti kalliita luksus-autoja joihin heidän palkallaan ei olisi pitänyt olla varaa. Oli myös toistuvia epäilyjä että raketteja sabotoitiin ja että korjatuista ohjuksista puuttui komponentteja.

Von Braunin veli, joka tuotiin maahan -- ei siksi että hänellä olisi ollut arvokasta teknistä tietämystä, vaan ilmeisesti vain sen tähden että hän oli sukua tälle tiedemiehelle, jäi kiinni kun hän oli myymässä platina-tankoa elpasolaiselle jalokivikauppiaalle. Vaikka hän ei kyennyt selittämään mistä hän sai tämän platinan, Oikeusministeriö määräsi että asiaa ei tutkittaisi.

Kun amerikkalaiset astronautit ensi kertaa laskeutuivat Kuuhun, Jean Michel, Doran rakettitehtaasta eloonjäänyt, oli eräs harvoista jotka nostivat kriittisen äänensävyn. Puhuen natsien panoksesta USA:n avaruusohjelman kehittelyssä, Michel sanoi: "En voi katsoa Apollon lentoa ilman että muistaisin että tämän voittokulun teki mahdolliseksi meidän alistuminen uskomattomille kauheuksille."

William Torbitt, kirjan Nomenclature of an Assasination Cabal, nimesi von Braunin avaintekijäksi Kennedyn murhaan. Von Braunin toimistojen kerrotaan palvelleen tapaamispaikkoina tämän juonen korkean tason hierarkian agenteille, ja tämä tiedemies oli läheisessä yhteydessä Defence Industrial Security Command:iin (DISC). Monet DISC:n johtajista kerrotaan olevan Mafian jäseniä.

Torbitt nimeää Lyndon Johnsonin ja J. Edgar Hooverin Kennedyn surmaamiseksi tähtäävän salaliiton johtajiksi, ja kanadalainen lakimies Louis Mortimer Bloomfield oli operaation koordinaattori; han oli vastuussa ainoastaan Johnsonille ja Hooverille.

Hoover kontrolloi JFK:n salamurhan tutkimuksia, kun taas Allen Dulles ja John McCloy auttoivat päättämään siitä joka on näyttänyt olevan ennaltamäärätty tuomio että Lee Harvey Oswald murhasi Kennedyn yksin. Jack Rubyn kuoleman jälkeen, AP:n Bernard Bayzer raportoi Rubyn kertoneen että natsit olivat Kennedyn salamurhan takana.

Toisen maailmansodan jälkeen, natsien intressit nousivat pintaan Saksassa. Yksityiskohtia, kuten se fakta että Länsi-Saksan liittokanslerilla Konrad Adenauerilla oli ollut orjia kotonaan sodan aikana ja että ulkoministeri Globke oli ollut Juutalaiskysymyksen viraston korkea virkamies, ylenkatsottiin, mahdollisesti sen takia että Reinhard Gehlen oli tutkinut ja hyväksynyt Adenauerin.

Vuoteen 1951 mennessä, tämä Bundestag (=Liittotasavalta) oli säätänyt lain että saksalaiset virkamiehet jotka oli erotettu Liittoutuneiden miehityksen aikana, pitäisi päästää takaisin töihin, ja kahden vuoden sisällä, 163.557 virkamiestä jotka olivat olleet Kolmannen valtakunnan palkkalistoilla, oli palautettu takaisin hallituksen leipiin. Täten, natsien hallinnollinen hierarkia oli täydellisesti palautettu.

Vuonna 1953, brittiläiset pidättivät ryhmän entisiä natsi-virkamiehiä, mukaalukien Tri. Werner Naumannin, Göbbelsin propadanda-ministeriön sihteerin, SS-kenraali Paul Zimmermannin, Tri. Heinrich Haselmeyerin, natisen opiskelijajärjestön johtajan, sekä Tri. Karl Scharpingin, Göbbelsin propaganda-viranomaisen. Näiden miesten kerrottiin olevan Ryhmä 125:n johtajia, tärkeitä natseja joiden päämääränä oli "Bonnin hallituksen kaataminen".

Ennen pidättämistään Naumann oli ollut salaisessa konferenssissa Adenauerin kanssa. Todisteet joita britit antoivat Adenauerille "paljastivat laajan salaliiton jolla oli haarautumia moniin poliittisiin puolueisiin sekä muihin vaikutusvaltaisiin järjestöihin Länsi-Saksassa".

Kun jouduttiin silmikkäin tiedon kanssa että Naumann ja hänen rymänsä yrittivät elvyttää natsismin, Bonnin oikeusministeri Dehler raportoi: "Hän yritti täyttää avainvirat tukijoillaan. Lopullinen päämäärä oli natsi-diktatuurin palauttaminen painottuneena saksalaiseen rotuun ja sen rooliin johtajana. Hän juoni tuhotakseen demokraattisen järjestelmän Saksassa saaden huomattavaa apua ulkomailta."

Adenauer pyysi että Naumannin oikeudenkäynti tapahtuisi Saksassa, johon britit suostuivat. Tähän aikaan Bremer Nachrichten -sanomalehti raportoi Naumannin lakimiesten uhkailleen että he paljastaisivat "tapauksen todellisen taustan" mikäli Naumannia ja hänen ryhmäänsä ei vapautettaisi. Kolme kuukautta sen jälkeen kun heidät oli kuljetettu Saksaan, kaikki salaliittolaiset vapautettiin, ja puolentoista vuoden sisällä, oikeus hylkäsi syytteet ilman oikeudenkäyntiä tai kuulusteluja.

Naumann ja hänen ryhmänsä näyttävät onnistuneen suunnitelmissaan. Mielipidetutkimusten mukaan, vuonna 1958 saksalaiset pitivät Hitleriä "kaikkien aikojan parhaana valtiomiehenä", ja 7-8 miljoonaa saksalaista oli omistautunut kovan linjan natsismille.

Kurt p. Tauber, kirjoittaessaan New York Times -lehteen vuonna 1959, kertoi että Adenauer "on tullut palauttaakseen sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen vallan juuri tälle kaupalliselle ja teollisuus-eliitille joka tuli suurudenhullua imperialismia Kolmannen valtakunnan aikoihin".

1970-luvulla, kaikki Länsi-Saksan armeijan 176 kenraalia olivat veteraaneja jotka palvelivat Hitlerin alaisuudessa. The Brown Book raportoi että 1.800 merkittävää natsia palveli Saksan hallituksessa tai sai eläkettä sodanaikaisesta palveluksesta. Kerrotaan että 15 Hallituksen ministeriä, 828 tuomaria, 245 vanhempaa diplomaattia ja 297 poliisipäällikköä oli olliu Kolmannen valtakunan jäseniä, kun taas natsi-upseerien kerrotaan olleen mukana natsi-nuorisojärjestöjen nousussa Saksassa.

Viime vuosina, tämä Nazi International on yhdistettu vapaamuurareiden "varjohallitukseen" Italiassa, tähän Propaganda Due Lodge:een (P2). P2 hallitsi suurta osaa Euroopan ja USA:n tiedustelupalvelusta ja pankkitoiminnasta, sen laajeneminen 1970-luvulla, Italian salaisen palvelun dokumenttien mukaan, käynnisti Looshin Kunnianarvoisa Mestari ja Maltan ritari Licio Gelli, Maltan ritari Alexander Haigin (joka oli myös Nazi Internationalin jäsen) sekä Ulkomaansuhteiden neuvoston agentin Henry Kissingerin kanssa. Kissingerin mentori in Fritz Kraemer, Pentagonin pitkäaikainen jäsen ja Tähtien sota -ohjelman puolustaja. Tutkija Mae Brussell väittää että Kraemer on ollut SS:n upseeri.

P2:n sanotaan olleen vastuussa Paavi Johannes Paavali I:n kuolemaan, joka tapahtui kolmekymmentä päivää sen jälkeen kun hän tuli Paaviksi. David Yallop, kirjassaan In God's Name, sanoo että Paavi ei kuollut sydänkohtaukseen kuten on kerrottu, vaan myrkkyyn koska hän suunnitteli paljastavansa vapaamuurarit Vatikaanin korkea-arvoisten viranomaisten joukosta, sekä puhdistavansa Vatikaanin korruptoituneen raha-verkoston. Hän uskoo että jokin tuntematon korkeampi auktoriteetti kontrolloi P2:sta Gellin kautta. Sveitsiläinen julkaisu väittää että tämä olisi Sveitsin Freemasonic Alpina Lodge, jonka jäsenistöön kuuluu Rooman Klubin perustaja Aurelio Peccei ja Henry Kissinger, vaikkakin salaliittoteoreetikot ovat pitkään väittäneet että vapaamuurareilla on yhteyksiä illuministisiin pankki-intresseihin jotka pyörivät Rothschildin Huoneen ympärillä.

Yallop kirjoittaa P2:sta: "On edelleen haaraumia jotka toimivat Argentiinassa, Venezuelassa, Paraguayssa, Boliviassa, Ranskassa, Portugalissa ja Nicaraguassa. Jäsenet ovat aktiivisia myös Sveitsissä ja USA:ssa. P2 on kytkeytynyt yhteen Mafian kanssa Italiassa, Kuubassa ja USA:ssa. Se on kytkeytynyt yhteen lukuisiin sotilashallituksiin Latinalaisessa Amerikassa sekä useisiin uusfasistisiin ryhmiin. Se on läheisissä yhteyksissä myös CIA:n kanssa. Se on aivan Vatikaanin sydämessä."

Journalisti Mino Pecorelli, P2:jäsen, väitti että itse asiassa CIA johtaa tätä ryhmää. Tämän jälkeen hänet surmattiin ampumalla pistoolilla kahdesti suuhun; Mafian tyypillinen rangaistus siitä että sanoo liian paljon. Jos Pecorelli oli oikeassa, täytyy esittää toinen kysymys: kuka johtaa CIA:ta? Todisteet osoittavat että eivät ainakaan amerikkalaiset.

Entinen CIA:n johtaja Stansfield Turner on saattanut pettää linkin CIA:n ja P2:n välillä kun hän myönsi että Paavi Johannes Paavalin henkilökohtainen terveys -- hän oli eräs ensimmäisistä jotka tutkivat Paavia hänen kuolemansa jälkeen -- oli CIA:n pitkäaikainen etu.

Stephen Knight, eräs journalistien pitkässä rivissä jotka ovat kuolleet mystisissä olosuhteissa, näki asiat eri tavalla. Huomauttaen että P2:n lonkerot ulottuvat käytännössä jokaiseen poliittiseen ryhmään Italiassa kommunisteja lukuunottamatta, ja perustuen Britannian tiedustelupalvelun informaatioon, Knight uskoi että Gelli oli KGB, ja että P2 on ainoastaan jäävuoren huippu vapaamuurareuden maailmanlaajuisessa levittäytymisessä, joka on KGB:n työtä.

Knightin mukaan, "KGB on käyttänyt laajasti vapaamuurareita tunkeutuakseen hallinnon kaikkein arimmille alueille; tämä havainnollistetaan kaikkein parhaiten vuoden 1945 jälkeen, jolloin KGB asetti vakoilijoitaan MI5:n ja MI6:n korkeimmille tasoille".

Myöhemmin, Maltan ritari Ronald Reagan ja hänen seuraajansa, 33-asteen vapaamuurari, CIA:n, CFR:n ja Skull & Bonesin jäsen George H.W. Bush ei ollut haluton tekemään yhteistyötä natsien kanssa heidän lukuisissa laittomissa peite-operaatioissa.

Reaganin tuttavuus natsien kanssa ulottuu 1940-luvulle, kun hänen väitettiin olevan Gestapo-agentti Errol Flynnin huonetoveri ja hänen sanottiin vierailleen Flynnin vanhemman agentin, Tri. Herman Erbanin luona useita kertoja. Reagan oli Free Europe Committee:n jäsen; sen johtoon kuului natseja, ja hänen sihteerinsä ollessaan Kalifornian kuvernöörinä ja myöhemmin USA:n presidenttinä oli Helene von Damme, joka oli tullut Kaliforniaan kielenkääntäjän Otto von Bolschwingille ja hänen korkean teknologian CIA:n kulissille, TCI:lle. Von Bolschwing oli ollut kapteenina Heinrich Himmlerin SS:ssä sekä Adolf Eichmannin päällikkö Euroopassa ja Palestiinassa, ja hän työskenteli Dullesin OSS:ssä sodan jälkeen, ottaen haltuunsa suuren osan Gehlenin verkostosta vuonna 1954.

George H.W. Bushin tausta on vanha connecticutlainen pankkiirisuku, ja hänen isänsä, Prescott Bush, oli W.A. Harrimanin kansainvälisen rahoitusfirman jäsen, sekä Columbia Broadcasting System Inc:n johtaja. Ollessaan Yalen yliopistossa, Prescott Bush vihittiin salaiseen saksalais-peräiseen Skull and Bonesiin (jonka tunnus vihjaa mahdolliseen vapaamuurarien suuntaukseen), kuten George myöhemmin, ja hän oli osa British/CFR/Rothschild -pankkiiri-klikkiä, joka oli rahoittamassa Hitlerin nousua kuten myös Venäjän kommunisteja.

Kun huomattiin että Bushin kampanjassa vuonna 1988 oli kuusi fasistia, hän teki äkkiä "etnisen monimuotoisuuden" listasta salaisen. Tähän henkilökuntaan kuului Florian Galdau Romanian Iron Guard:ista (joka on yhä olemassa); se on ryhmä jonka perusti SS:n Philip Guarino P2-looshista; sekä Nicolas Nazarenko saksalaisesta SS Cossack -divisioonasta. Muita jäseniä olivat Laszlo Pasztor, natsi-kollaboraattori sekä SS:n Arrow Cross -puolueen jäsen, ja Rudi Slavoff, Natsien bulgarialaisen legioonan jäsen. Varapuhemies Jerome Brentar myöntää auttaneensa satoja natseja muuttamaan Yhdysvaltoihin.

Tutkittaessa CIA:n toimia siltä ajalta jolloin George Bush oli johtajana tarjoaa selvän tunteen kansainvälisen salaliiton identiteetistä. Tämän ajanjakson aikana me näemme CIA:n olleen läheisessä yhteistyössä huumeiden ja aseiden salakuljetuksessa sekä yhtyössä natsien "Iron Circle" -salamurhaverkoston kanssa Etelä-Amerikassa. Tässä ympäristössä, joka oli yhteydessä ja synnytti sellaisia operaatioita kuten Sikojenlehden maihinnousu-yritys, Kennedyn salamurha ja Iran-Contra, Nazi International:in agentit kuten Frank Bender ja amerikkalais-chileläisen salaisen poliisin DINA:n agentti Michael Townley työskenteli CIA:n agenttien kanssa tarkoituksena kaivaa maata USA:n ja maailman demokraattisten valtioiden alta.

Taannehtivasti, olisi virhe nähdä natsien vakoilijat ja Nazi International USA:n tiedustelupalvelussa kokonaisuudessaan "viruksena" joka saastutti tämän amerikkalaisen laitoksen moraaliset ja kunnialliset tarkoitusperät. Kuten voidaan nähdä amerikkalaisen ja brittiläisen liikemaailman, valtiojohdon, okkulttisten ryhmien ja "aristokratian" toimista heidän roolissaan nostaa Hitler valtaan, nämä natsit eivät olleet yksittäinen ilmiö, ainoastaan eräs ilmiasu monikasvoisesta ja murhaavasta maailmanlaajuisesta pelistä.

Teknologia on keino tarkoituksen saavuttamiseen, ja kun saksalainen teknologia siirrettiin Yhdysvaltoihin ja muihin maihin Toisen maailmansodan jälkeen, sitä kätkettiin sen sijaan että olisi jaettu. Saksalaista teknologiaa kuten raketteja, kehittyneitä ilma-aluksia ja atomi-tietämystä ei koskaan täysin luovutettu. Sisäpiiri hallitsee, tiedon kautta joka on ainoastaan sisäpiiriläisillä, jota natsit ja heidän sympatisoijansa säilyttävät.

Samalla kun tuhannet natsit soluttautuivat USA:n hallitukseen, teollisuuteen ja tiedustelupalveluun, miesten kuten Mengele, Bormann ja Hess julkista kuvaa ei olisi koskaan voitu puhdistaa niiden kansalaisten silmissä jotka kävivät tuhoisaa sotaa heitä vastaan. Näiden miesten oli pakko toimia kulissien takana sellaisista paikoista käsin kuten Etelä-Amerikka, Espanja, Egypti ja Etelä-Afrikka, täysin linkitettyinä Natsi Internationaaliin ja sen välittäjiin, mutta kyvyttöminä näyttämään kasvojaan.

Tässä laajan kollaboraation ja soluttautumisen ympäristössä; kollaboraation johon liittyy natsien päämäärien jatkumo, erottautuneina aikaisemmasta territorion laajentamisen ajatuksesta, Alternative 3 astuu ensimmäistä kertaa näkyvästi kuvaan mukaan.

Takaisin