Namibian kunniakansalainen Martti Ahtisaari oli vierailulla toisessa kotimaassaan. Tapansa mukaan Mara halusi tavata tavallista kansaa ja lähti maakuntakierrokselle Ambomaalle. Ohjelmaan kuului puhetilaisuus eräässä kylässä, jonka väki olikin tullut runsaslukuisena kuulemaan kaukaista vierasta. Koska presidentti ei osannut paikallista kieltä, tarvittiin tulkki.
Mara aloitti toivottamalla kaikki tervetulleiksi ja kertoi, kuinka hän oli pimeässä, kylmässä Pohjolassa ikävöinyt Afrikan lämpöä ja sen vieraanvaraisia ihmisiä. Tulkki käänsi tämän, jonka jälkeen eturivissä istuva arvokkaan näköinen vanhus, kyläpäällikkö varmaan, lausui painokkaasti yhden sanan:
- Jumbaa!
Muu yleisö nyökkäili ja supisi myöntävästi. Mara jatkoi puhettaan kehumalla Suomen ja Namibian perinteisesti lämpimiä suhteita, jotka solmittiin jo toista sataa vuotta sitten lähetystyön merkeissä, ja ovat sittemmin laajentuneet muille aloille, ja edelleen laajenevat ja vahvistuvat. Tulkki käänsi. Kyläpäällikön lisäksi muutkin eturivin arvovieraat totesivat:
- Jumbaa, jumbaa!
Puhe eteni samaan tahtiin, yleisön lämmetessä yhä enemmän. Presidentin päätettyä noin puolitoista tuntia myöhemmin puheensa ylistämällä Namibian elinvoimaista talouselämää, jonka kehittämisessä Suomikin on kauan ollut mukana runsaan ja hyvin suunnatun kehitysavun antajana, yleisö tömisti jalkojaan, hyppi penkeillä ja mylvi kuin yhdestä suusta:
- JUMBAA! JUMBAA! JUMBAA!
Mara poistui puhujapöntöstä tyytyväisenä, toivoen että Suomessakin joskus kohtaisi yhtä innostuneen ja vastaanottavaisen yleisön. Mutta ugrilainen kansanluonne taitaa tehdä sen mahdottomaksi, valitettavasti. Poistuessaan rakennuksesta hän tunsi tulkin kosketuksen olkapäällään ja kuuli tämän varoittavan:
-Katsokaa mihin astutte, herra presidentti. Piha on täynnä lehmänjumbaa.
Takaisin etusivulle - Back to index page