Bastard Operator from Hell (lyhennettynä BOFH) on kokoelma legendaarisia tarinoita tietokoneen ylläpitäjästä joka ei pidä käyttäjistä ja antaa sen tuntua heidän nahoissaan.
On ollut kauhea vääryys että näitä tarinoita ei ole ollut saatavilla suomenkielisenä. Minä päätin korjata asian ja olen tälle sivulle kirjoitellut näitä tarinoita suomeksi. Kunhan kerkeän niin tälle sivulle tulee ilmestymään jatkoa tarinalle...
Tänään on se päivä milloin pitäisi tehdä varmuuskopiot joten olen erittäin vittumaisella tuulella. Mikrotukena olemisessa on kuitenkin hyvät puolensa, ohjaan varmuuskopiot suoraan käyttöjärjestelmän mustaan aukkoon /dev/null. Se on paljon tehokkaampaa työskentelyä, minun ei tarvitse viiden minuutin välein vaihtaa nauhoja asemaan. Kun se nopeuttaa varmuuskopioiden tekoa niin se ei voi olla huono asia?
Puhelin soi
"Tiedätkö miksi serveri toimii niin hitaasti?" hän kysyy.
"Jaa-ah..s Syy varmaan piilee..." ja katson päivän tekosyykalenteria "....kellotaajuudessa."
"Täh?" käyttäjä sanoo yllättyneenä ja on erittäin tyytyväinen kun ei tiedä mistä on kyse. Hän jatkaa "Milloin se korjataan?"
"Korjataan? Serverillä on yli 300 käyttäjää ja yksi niistä olet sinä. Älä ole niin itsekäs, älä käytä serveriä ja anna muille mahdollisuus!"
"Mutta minun tutkimustulokseni pitäisi olla valmiina huomenna ja minun tarvitsee ainoastaan tulostaa yksi sivu..."
"TIETENKIN! Senkun jatkat vaan itsekkyyttäsi". Suljen puhelimen.
Luulisin että ihmiset oppisivat lopettamaan minulle soittamisen..
Puhelin soi, arvaan että se on taas sama käyttäjä. Tämä ärsyttää minua, joten muutan ääntäni ja vastaan puhelimeen...
"Palkanlaskenta"
"Anteeksi, minulla on väärä numero."
"Niinkö? Mikä on sinun nimesi kaveri? Tiedätkö että turhat puhelut maksavat rahaa? Tiedätkö? Minä olen yhtiölle velvollinen vähentämään tuhlaamasi aikasi, minun tuhlatun aikana ja puhelinkulut sinun palkastasi! Kun olen sen tehnyt niin lopulta sinä olet meille velkaa. Mikä on sinun nimesi? Äläkä valehtele, meillä on soittajan numeron tunnistus käytössä!!"
Kuulen kuinka puhelin putoaa maahan ja joku juoksee nopeasti. Hän ilmiselvästi hankkii itselleen alibia menemällä Pertun toimistoon. Katson tietokoneelta hänen käyttäjänimensä ja etsin hänen osastonsa talossa. Soitan Pertun sihteerille."
"Haloo?" hän vastaa.
"Terve, Sami mikrotuesta täällä. Kuuntele tarkkaan, kun joku mies kohta juoksee toimistoosi noin kymmenen sekunnin päästä niin voitko kertoa hänelle viestin?"
"No enköhän..." hän vastaa.
"Kerro hänelle että hän voi juosta mutta ei piiloutua."
"Ok..."
"Ja älä unohda tehdä sitä, minä en haluaisi kertoa sinun kotihakemistossasi olevista treffi-ilmoituksista..."
Kuulen kuinka hän naputtelee näppäimistöään...
"Älä vaivaudu, minulla on kopiot niistä. Ole kiltti pervo ja lähetä viesti eteenpäin.."
Hän sulkee puhelimen sanoen "Tietenkin". Ja kurjinta koko asiassa on että minä vain arvasin noista treffi-ilmoituksista.. Nappaan kuitenkin kopiot niistä, sen pitäisi olla hyvää iltalukemista.
Vilkaisen koneeni monitoria ja huomaan että varmuuskopiot ovat valmistuneet ennätysajassa, 4.41 sekuntia. Moderni teknologia on ihanaa, eikö?
Toinen käyttäjä soittaa.
"Tarvitsee tilaa" hän sanoo"
"Muuta Lappiin" vastaan.
"Ei kun tarkoitin siis kovalevytilaa, typerys."
Kuulinko oikein? Joku käyttäjä hakkui minua typerykseksi? Vastaan "Olen erittäin pahoillani", samalla äänensävyllä kuin iltapäivälehdistön toimittaja sen sanoisi ennen aloittaessaan päivän ykkösjuttuun haastattelemista. Jatkan "Mutta en oikein kuullut tuota mitä sanoit".
Kuulen selvästi kuinka hiki alkaa valua ja käyttäjä tuntea pelkoa, hän tietää olevansa mennyttä kalua. Hän vastaa "Ööö, sanoin että voisinko saada lisää levytilaa, kiitos".
"Toki, odota hetki".
Kuulen kuinka hän pistää käden puhelimen mikrofonin eteen ja huokaisee helpotuksesta...
"Nyt sinulla on paljon tilaa".
"Kuinka paljon?"
Aaargh! Tämä alkaa todellakin vatuttamaan minua! Hän ei pelkästään halua lisää levytilaa, he haluavat tarkistaa sen, sitten korjata minua jos eivät ole saaneet tarpeeksi. Heidän pitäisi olla täysin tyytyväisiä siihen mitä minä annan.
"Sinulla on yhteensä neljä megaa"
"Vau, yhteensä kahdeksan megaa!" hän sanoo tyytyväisenä omiin neuvottelutaitoihinsa.
"Ei" minä keskeytän ja sanon "Neljä megaa".
"Täh? Mulla oli ennestään neljä megaa tilaa? Kuinka minulla voi olla nyt neljä megaa tilaa?"
En sano mitään, suljen puhelimen. Kyllä hän tajuaa sen...
Istuskelen tuolilla makoisassa asennossa pelaillen Quakea ja joku ääliö soittaa minulle. Vastaan puhelimen.
"Haloo"
"Kuka tämä on"
"Se olen kai minä", vastaan asiakaspalvelukursseilla oppimallani tavalla.
"Minä kuka?"
"Onko tämä joku leikki?" vastaan yrittääkseni pelastaa keskustelun oveluuden edukseni. Mutta se ei auta, olen HÄVINNYT. Ja vihainen...
"Mitä voin tehdä sinua auttaakseni?" kysyn kohteliaalla äänellä (idioottikin tajuaisi että tämä on selvä merkki vihaisesta mielentilastani).
"Haluaisin tietää onko meillä yksi ohjelma asennettuna.."
"Mikä ohjelma?"
"Se on nimeltään 'Ami Pro', jonkunlainen tekstinkäsittelyohjelma."
Kirjoitan nopeasti 'deltree amipro' ja vastaan "Ei ole, meillä oli kyllä ennen..".
"Niin ja sitten toinen juttu. Voisiko minun kotihakemistostani ottaa varmuuskopiot nauhalle jonka voisin viedä kotiin, ettei mitään katoa jos pahin tapahtuu.."
"Pahin?"
"No, jos niinkuin ne tiedostut tuhoutuvat tai jotain..."
"TUHOUTUU? Älä huolehdi, meillä on varmuuskopiot!" (No, mitäs meni suututtamaan minut) "Mikä on käyttäjätunnuksesi?"
Hän kertoo tunnuksensa, uskomaton idootti. Naputtelen näppäimistöä hetken...
"Sinulla ei ole yhtään tiedostoja kotihakemistossa!" sanon teeskennellen yllättynyttä.
"Kyllä minulla on, katsot varmaan väärään paikkaan!"
No johan on, ensin hän pilaa Quake-pelini ja sitten vielä kutsuu valehtelijaksi. Tarvii kai naputella lisää näppäimistöä...
"Voi ei, mokasin..." sanon hänelle vilpittömällä äänensävyllä.
Kuulen kuinka hän mumisee "tyypillistä" hiljaa... Voi ressukkaa, voi voi...
"...minun piti sanoa että käyttätunnusta ei ole!"
"Täh? Kyllä se vielä aamulla oli kun käytin sitä"
"Meillä oli tänään aamupäivällä virus joka tuhosi kaikkien käyttäjien tiedot jotka olivat sisällä järjestelmässä" (Hemmetti, tekee tiukkaa olla nauramatta..).
"Se ei voi pitää paikkaansa, minun naisystäväni oli sisällä järjestelmässä ja käytän hänen tunnustaan nyt."
"Mikä on hänen tunnuksensa?"
Hän kertoo tunnuksen, jotkut ihmiset eivät koskaan opi...
"Joo, hänen tunnuksensa pystyttiin pelastamaan kun löysimme viruksen. Ainoastaan hänen kaikki tiedostonsa katosivat"
"Mutta..."
"Älä huolehdi, meillä on niistä varmuuskopiot!"
"Luojan kiitos."
"Mutta ne ovat paperille printtatuina, onko sinulla suurennuslasia? Nähdään serverihuoneessa. Buhahahaha...."
Ja luuri alas, taas tuli päivän hyvä työ tehtyä.
Olen työskennellyt niin rankasti että minulla on hädin tuskin aikaa ajaa autolla kaupunkiin ja katsoa elokuva ennenkuin kerron ihmisille että heidän tulostuksensa on valmis. Printterillä on niin paljon tulostettavaa että on mahdotonta saada mitään tulostettua ja lajiteltua, joten poistan kaikki muut tulostettavat työt paitsi omani.
Elokuvan jälkeen, mikä muuten oli niitä Bertoluccin elokuvia joka kestää suunnilleen kolme tuntia minkä jälkeen päähenkilö tapetaan paranormaalissa ilmiössä, palaan takaisin printterien luokse.
Siellä on vain 50 ihmistä odottamassa printterien luona omia tulostuksiaan ja kaksi minun tulostustani HP Laserjetin päällä. Tuo on normaali keskiarvo minulle, tosin luulin että olin tappanut enemmän tulostettavia töitä. Kävelen tulosteiden luokse, kirjoitan taululle "käyttäjätunnuksia joita pitää tuhota" ja kävelen pois printterin luota. Kukaan ei valita yhtään, kuten asian pitääkin olla.
Palaan takaisin serverihuoneeseen katsomaan videoita ja puhelin soi. Tämä taitaa olla jo toinen soitto tänään ja alan raivostumaan.
"Niin?" vastaan puhelimeen ja pysäytän videot.
"Olen vahingossa tuhonnut projektityöni!" sanoo miesääni paniikissa.
"Niinkö? Mikä on käyttäjänimesi?"
Hän kertoo sen minulle. Typeryksiä kaikki...
"Et sinä sitä tuhonnut, minä tuhosin sen."
"Mitä?"
"Minä poistin sen, se oli täyttä roskaa."
"Huh..."
"Ja unohdit muuten ilmoittaa työnanatajalle rikosrekisterisi.."
"Kuinka sinä pyst... Oletko se sinä? Mikrotuki helvetistä!"
"Tottakai, täysissä sielun ja ruumiin voimissa... Sinun ei olisi pitänyt soittaa. Eikä varsinkaan kertoa käyttäjätunnusta... Eikä sinun olisi pitänyt lähettää ATK-järjestelmäsuunnitelijalle e-mailia missä kerrot graafisesti mitä hänestä ajattelet..."
"En ole lähettänyt mitään sellaista..."
"Etkö muka? Mutta kuka voi tietää näinä päivinä... Älä kuitenkaan huolehdi, kaikki loppuu pian... Kunhan ensin peitän omat jälkeni."
"Mu-mu-mu-mutta..." hän alkaa älkyttää ja suljen luurin sanoen "Pakkaa tavarasi ja aloita uusi elämä jossain muualla".
Pari sekuntia myöhemmin punainen pöytäpuhelin soi. Se on toimitusjohtaja ja hän kertoo äsken kanssani keskustelleen henkilön käyttäjätunnuksen ja mainitsee jotain ilkeästä e-mail viestistä. Hän sanoo "Tiedät mitä tehdä...", oikein pilkkujen kera.
Heitän kyseisen käyttäjän sähkölaskuun pari ylimääräistä nollaa, ajatellen että mikä ihme harkintakyvyn puute hänet oikein sai soittamaan. Myöhemmin selaillessani FBI:n webbisivuja saan idean lisätä hänen kuvansa vaarallisten ja aseistettujen rikollisten listalle. Pari tuntia myöhemmin iskuryhmän auto tulee pihaan ja mustapukuisia miehiä ryntää hänen toimistoonsa...
Tänään on torstai ja olen hyvällä tuulella koska nyt on palkkapäivä. Taidan ottaa muutamia käyttäjien soittoja vastaan. Laitan puhelimen kuulokkeen takaisin paikalleen ja se soi heti.
"Olen yrittänyt päästä läpi useita tunteja" joku huutaa puhelimessa.
"Ei se ei voi olla useita tunteja" sanon laittaessani yhden videokasetin sisään kuoreensa ja katsoen takakantta "se oli enemmänkin 114 minuuttia. Kävin pitkän keskustelun toimistusjohtajan kanssa jossa yritin hankkia parempia laitteistoja käyttäjille". (Eli koukku, siima ja nykäisy...).
"Oi anteeksi"
"Ei se mitään, minä olen kärsivällinen ihminen". (Teen merkinnän mieleeni että pitää muistaa tehdä hänelle jotain häijyä tulevaisuudessa).
"Kuinka tiedoston nimeä muuten vaihdetaan?" hän kysäisee.
Jos nyt ei olisi palkkapäivä niin hän saisi kyllä tuntea tuon nahoissaan mutta nyt vain tyydyn sanomaan "Kirjoita 'del tiedostonimi'".
Puhelu päättyy ja heti kun kerkeän laittaa luurin pois niin se soi uudelleen.
"Haloo?" joku ärsyttävällä äänellä puhuva mies kysyy.
"Heippa vaan" vastaan.
"Onko tämä mikrotuen puhelin?"
"On", vastaan kiltillä äänensävyllä...
"Saisinko sitten tulosteeni. Tarvin niitä heti ja tulostin ne jo viisi minuuttia sitten, mutta niitä ei ole vieläkään tullut".
Kysyn käyttäjänimen häneltä, otan sen ylös päätteelle ja pienen naputtelun jälkeen juoksen printterien luokse. Hänen tulosteensa ovat päällimmäisenä, nostan ne erilleen muista ja kaadan mustetta niiden päälle, mikä sotkee ne paperit kokonaan mustiksi.
Menen hänen luokseen antaen tulosteet käteen ja sanoen "Anteeksi viive, meillä oli pieniä tulostinongelmia".
Hän paniikissa kysyy "Voiko ne tulostaa uudelleen?".
Vastaan " Toki, mutta printteri on hiukan tukossa tänään aikaisempien ongelmien takia ja moni yrittää nyt tulostaa sillä".
Hän kysyy "Voinko tulostaa värilaserilla?"
"Toki, mutta se maksaa sinulle".
Hän vastaa "Ei väliä mitä se maksaa, tämä on kiireellistä!"
Menen väriprintterin luokse ja heitän erikoisen värikasetin sisäälle mitä olen säästänyt erikoistilaisuuksiin. Se tulostaa kaksi paksua mustaa viivaa keskelle sivua ja paperin toinen laita on lähes lukukelvottoman vaalea. Tulostan paperit ja lähden viemään niitä käyttäjän luokse.
"Mitä tapahtui tulosteilleni?" hän kysyy paniikissa. Vastaan että "Printterillä on tulostetu 47.000 sivua ja värikasetti on täytetty 17 kertaa, tuo on oikeastaan aika korkealaatuinen sivu".
Hän maksaa printtaukset ja alkaa melkein itkemään. Päätän olla kohtelias ja auttaa häntä sanonmalla "Onko sinulla levyllä alkuperäiset työt?". Hän antaa levykkeen minulle, käyn serverihuoneessa tyhjentämässä korput ja sanon "4. kerroksessa näyttää olevan printteri jossa on uusi värikäsetti, käy printtaamassa siellä".
"Hienoa", hän huutaa ja lähtee kävelemään. Pysäytän hänet vielä sanoakseni että "Pidä korppuja pääsi päällä matkalla, maan magneettinen säteily on tänään melko voimakasta". Hän ei ymmärrä, mutta tekee mitä käsken.
Olen ihan järkyttävän tylsä olo, joten kulutan aikaa lukemalla käyttäjien sähköposteja. Täytyy tunnustaa että tänään on aivan erikoisen tylsää, ei edes yhtään mielenkiintoista sähköpostia eksy silmilleni. Odottelin että sieltä olisi ainakin löytynyt jotain mielenkiintoista kertomusta sekstailusta konttorin edustustiloissa mutta ei ollut yhtään mitään. Todella murhaavan tylsää lueskella vain sitä normaalia roskaa jostain sukulaisten sairauksista ja säästä maapallon toisella puolella.
Kohottaakseni tunnelmaa poistan sähköpostista eräälle käyttäjälle tulleen kutsun kotibileisiin ja lähetän sen alkuperäisen lähettäjän nimellä sfnet.keskustelu.homo-lesbo-bi uutisryhmään. Pistän ylös Nokia Communicatorini kalenteriin että pitää mennä sinne paikalle digitaalisen kameran kanssa. Pitäisi tulla hauskat bileet!
Seuraavaksi vuorossa on työpaikkalääkärin koneen tietokanta, josta löytyy tiedot kaikkien yrityksemme työntekijöiden terveydentilasta. Sieltä etsin nopeasti kaikki työntekijät joiden tiedoista löytyy sanat "herpes" tai "klamydia" ja lähetän tiedot Seitsemän Päivää lehdelle. Peittelen jälkeni lisäämällä työpaikkalääkärin koneella olevaan kalenteriin eiliselle päivälle "500 euroa, myyty terveystietoja". Tuon pitäisi riittää.. Se oli myös viimeinen kerta kun kyseinen lääkäri ei tee tilaa minulle kalenteristaan kun yritän saada häneltä vapaata aikaa...
Siirtelen varmuuskopionauhoja ympäriinsä että tulisi sellainen vaikutelma että niitä muka oikeasti käyttäisiin. Sitten alan etsimään Google-hakukoneella hyviä paikkoja mistä saisi tuoreita tuhmia videoita noudettua. Löydän sopivan paikan ja loggaudun sisään koneelle yhden ärsyttävän käyttäjän nimellä hakemaan niitä. Pidän huolta siitä että tällä käyttäjällä on tarpeeksi levytilaa poistamalla tähän juttuun liittymättömiä tiedostoja. Kuten tuo "lopputyö" hakemisto joka on viime viikkoina kasvanut aika isoksi.
Menen takaisin lueskelemaan käyttäjien sähköpostia, pakkohan sieltä on jotain mielenkiintoista löytyä. Pistän hakusanat "raskaana" sekä "salainen suhde" etsimään sopivia sähköpostiviestejä ja lähetän ne nimettömänä julkisiin uutisryhmiin.
Sitten yllättäen sähkövirta katkeaa! Ja puhelimen soi heti seuraavalla sekunnilla.
"Haloo?" vastaan puhelimeen ärsyyntyneenä - Televisiossa oli juuri Kelju Kojootti tappamassa Maantiekiitäjiä Cartoon Channel kanavalla.
"Onko sähkövirt..."
Lyön luurin korvaan. Nyt on elämän tai kuoleman tilanne. Mahdollisimman nopeasti vedän palvelimen virtajohdon irti varavirrasta ja kytken telkkarin kiinni varavirtaan. Voi hitto! Kelju Kojootti ei vieläkään saanut niitä kirjottuja Maantiekiitäjiä tapettua!
Sillävälin hälyytyskellot kilisevät ja levypalvelimet sammuvat yksi toisensa jälkeen, mutta ei siinä mitään huolta, koska minun kannettava koneeni ja X Window System päätteeni on erillisellä johdolla kiinni varavirrassa sekä Quakessa olen melkein viimeisellä tasolla ja pääsemässä koko peliä läpi!
Puhelin soi, joten vedän puhelinkeskuksen virtapiuhan irti varavirrasta ja inhottava soiminen loppuu. Nyt pitäisi sitten näyttää siltä että teen kovasti töitä. Otan esiin jääkiekon ja mailan, alan paukuttelemaan kiekkoa seinää kohti. Serverihuoneen pienestä ikkunasta sisälle kurkattuna näyttää sieltä että olen sokaisevat tehokas ja ahkera, kuten normaalisti.
Kymmenen minuuttia myöhemmin sähköt napsahtavat takaisin pälle ja meiltä on kaksi levyasemaa poissa käytöstä palvelimissa. Mutta ei se mitään, Quake-peli edistyy mahtavasti kohti loppua ja Cartoon Channel esittää vielä lisää hyviä piirrettyjä!
Puhelin soi, se on käyttäjä (Olipa yllättävää)
"Mikrotuki" vastaan, ollakseni suorituskykyinen.
"Heippa, koska tietoko..."
Lyön luurin korvaan.
Peli edistyy mainiosti, löysin juuri rakettiheittimen piilosta pylvään takaa. Enää ei tarvitse kuin muutama vihollinen tappaa ja olen viimeisessä lopputaistelussa.
Puhelin soi taas, pistän sen kaiutinpuhelimeen.
"Serverihuone!" huudan puhelimen, kesken tiukan ampumataistelun Quakessa.
"Olen hukannut tiedostoni" käyttäjä ruikuttaa kaiuttimessa.
"Varmasti olet" vastaan ja siinä samalla keskittymiseni Quakeen häiriintyy ja minut teurastetaan julmasti, peli on menetetty.
"Mikä on käyttäjätunnuksesi?" kysyn oikein miellyttävällä äänellä.
Hän kertoo sen minulle ja katson hänen kotihakemistoaan. Perhana, hän on oikeassa. Kaikki tiedostot ovat kadonneet enkä minä edes tehnyt sitä!
Mutta ei se mitään. Virittelen pienen skriptin hänen tunnuksensa kohdalle järjestelmään sisäänkirjautumiseen joka automaattisesti poistaa kaikki hänen tiedostonsa kun hän kirjautuu sisälle järjestelmään. Poistan hänen polkumäärittelynsä ettei komennot toimi normaalisti. Määrittelen emacs-komennon tilalle skriptin lähettämään tasa-arvovaltuutetulle sovinistista postia ja lopuksi skripti tuhoaa itse itsensä.
Tuo on sentään yrittämistä!
On perjantai, joten menen töihin aikaisin, ennen lounasta. Puhelin soi, voi perhana kuinka tämäkin työpäivä alkaa taas surkeasti.
Käännän päivän tekosyykalenteria, "AURINGONSÄTEET" sana tuijottaa minua. Minun on kai parempi hiukan Googlella etsiä tuosta aiheesta lisätietoja. Kaksi minuuttia myöhemmin olen valmiina vastaamaan puhelimeen.
"Haloo" sanon.
"MISSÄ OLET OLLUT? OLEN YRITTÄNYT SOITAA KOKO AAMUN!"
Vihaan sitä kun he huutavat minulle aikaisin aamulla. Se aina saa minut huonolle tuulelle. Tiedät kyllä mitä tarkoitan.
"No, tuota... Tänään on ollut hiukan auringonsäteilyä joka aina häiritsee elektronisia laitteita..." sanon oikein miellyttävällä äänensävyllä.
"Täh? Kyllä minä pystyin kavereilleni soittamaan?!?"
"Kyllä, se on täysin mahdollista. Auringonsäteiden liikeradat ovat hyvin heikosti ennustettavissa ja niiden vaikutukset vaihtelevat. Kuten esimerkiksi viime viikolla joitakin tiedostoja katosi erään käyttäjän kotihakemistosta juuri kun hän oli työskentelemässä niillä!"
"Niinkö?"
"Jonnekin ne vaan katosivat! Haluatko että tarkistan ettei sinun tiedostoillesi ole käynyt mitään ikävää?"
"Kyllä kiitos, minulla on siellä todella tärkeää tavaraa!"
"Okei, mikä on käyttäjätunnuksesi..."
Hän kertoo minulle. Rehellisesti, se on kuin ampuisi tynnyrissä olevaa kalaa.. Kahdesti. Singolla. Lähietäisyydeltä. Suoraan silmien väliin.
(Tarviiko minun edes kertoa näppäimistön naputtelua koskevaa osuutta? Tuskin.)
"Kuinka monta tiedostoa oli kotihakemistossasi?" kysyn
"Ööö, siellä pitäisi olla noin 20 väitöskirjani dokumenttia, 10 tai jotain sinnepäin tiedostoa jossa on tietoa siihen sekä noin 20 erillistä lukua romaanista jota olen parhaillaan kirjoittamassa"
"Hmmm... No, taisimme juuri keretä ajoissa. Sinulla on vielä kaksi tiedostoa jäljellä. autoexec.bat ja config.sys..."
"AAAAAAAAAAAARGH!!"
Hän niiskuttaa puhelimen mikrofoniin - se saa mahani kääntyilemään.
"Mitä minä voin tehdä?" hän tuhisee itkunsekaisella äänellä.
"No onko sinulla varmuuskopioita korpuilla niistä?"
"On jotain, mutta ne on useita viikkoja vanhoja!"
"Ok" sanon "Mitä jos tulisin sinne hakemaan ne korput ja laittaisin ne takaisin kotihakemistoosi että pääsisit jatkamaan työntekoa?"
"Se olisi hienoa, mutta ne korput on kotonani" hän toteaa. "Ehkä minä sitten laitan ne itse tänään illalla".
"Selvä. Mutta muista mitä puhuin, auringonsäteet voivat vahingottaa korppuja ja tietokoneita. Suojaa korppusi auringonsäteiltä ettei niistä myös katoa tiedostot."
"Miten minä teen sen? Käärin ne alumiinifolioon?"
"EI! FOLIO ON PAHIN JUTTU! TIEDÄT KAI MITÄ FOLIO TEKEE MIKROAALTOUUNELLE, ETKÖ TIEDÄKIN?!"
"Kyllä..."
"Älä sitten käytä sitä. On vain yksi asia mikä suojaa korppuja auringonsäteiltä..."
"Mikä se on?"
"MAGNEETIT! Laita korput tyynyliinan sisälle ja pistä joukkoon paljon magneetteja. Auringonsäteet vihaavat sitä."
"Vau! Kiitoksia!"
"Ei mitään huolta..."
Vihdoin saan järjesteltyä muutaman tunnin vapaata aikaa lounastaukoa varten. Koska en voi jättää serverihuonetta tyhjäksi niin vahtimestarin ja pistän hänet istumaan tuoliini. Kerron hänelle että hänen ei pidä tehdä mitään muuta kuin tarkkailla että puhelinluuri ei vahingossa eksy takaisin puhelimen päälle. Hän suostuu ja minä lähden menemään.
Ensimmäinen pysähdys on Nordea Pankin konttori. Vaihdan 50 euron setelin sekalaisiksi kolikoiksi ja pyydän tarkistamaan tilini saldon. Vetäisen pankkivirkailijan päätteen sähköjohdon irti. Pääte menee pimeäksi. Sanon "Minulla on kiire, voisitko pyytää konttorinjohtajan apuun?"
Konttorinjohtaja lyllertää paikalle kuin miehenkokoinen muffinssi ja kysyy "Mikä on ongelma?". Vastaan "Haluaisin tietää tilini saldon". Pidän sormiani ristissä. KYLLÄ! Hän löytää irtiolevan virtajohdon, laittaa kiinni ja kirjautuu sisälle järjestelmään, KONTTORINJOHTAJAN KÄYTTÄJÄTUNNUKSELLA. Tässä on minun tilaisuuteni - horjahdan tiskiä vasten, samalla älytön kasa kolikoita lentelee pitkin lattiaa. Konttorinjohtaja ei välitä kolikoista, mutta kaikki pankkivirkailijat kumartuvat keräilemään kolikoita lattialta. Katselen, ilman että kukaan tarkkailee minua, kuinka konttorinjohtaja kirjoittelee salasanansa hengenvaarallisella yksi kirjain minuutissa nopeudella. Hän saa koko sanasalan kirjoitettua. "RAHA". Olipa vaikea! Jep, taitaa olla sitten asuntolainani hoidettu seuraavana yönä...
Pankkiin sisälle tulee ylläpitämäni koneen entinen käyttäkä joka tunnistaa minut vuoden 1992 suurista käyttäjien siivoustalkoista. Luulen että hän aikoo puhua minulle. Jopa konttorinjohtaja heiluttaa päätä sivuttain raivokkaasti. Mutta se on liian myöhäistä, hän pysähtyy.
"Ööö, tota sori, voisitko kertoa minulle mikä on paras tietokone ostaa väitöskirjan tekemistä varten?"
"Oletko kuullut IBM PC tietokoneista?" minä kysyn
"Kyllä..."
"Vältä niitä kuin ruttoa! Niissä on useita megatavuja muistia. Kovin monet ihmiset eivät tiedä tätä, mutta tietokoneet eivät ole luotu käsittelemään niin suurta muistimäärää! Siellä on miljoonia eri asioita yhden megatavun muistissa. Se on resepti kaaokseen!"
"Oi!"
"Kokeile jotain joka on turvallista ja hyväksi todistettua. Commodore 16 kasettiasemalla jos löydät jostain sellaisen. Kirjoita se ylös. Osta vain 16 kilotavun malli. Älä osta siihen levyasemaa - tiedät kuinka levykkeet aina hajoilevat, mutta musiikkikasetit kestävät ikuisesti!"
"Kiitti paljon!"
"Ei mitään. Mikä muuten olikaan käyttäjätunnuksesi kun en enää sitä muista?"
Hän kertoo sen minulle. Juuri sopivasti vuoden 2002 käyttäjien siivoustalkoita varten. Luulisi että he oppisivat.
Palaan takaisin serverihuoneeseen ja vahtimestari nukkuu päätteeni näppäimistöllä. Kysyn häneltä että haluaisiko hänkin työksennellä serverihuoneessa, mutta hän pitää enemmän mahdollsuudesta tunkeutua vessojen koppeihin kun ihmiset ovat siellä sisällä.
Pistän luurin takaisin puhelimen päälle ja se soi heti. Vihaan kun se tekee niin, kestää ikuisuuden että saan korvakuulokkeet ja mikrofonin paidankaulukseen kiinni.
Soittaja on yrityksemme seksikkäin sihteeripimu ja hänellä on tietokoneongelma! Minulla on tänään erinomaisen hyvä päivä.
"Mikä on käyttäjätunnuksesi?" minä kysyn.
Hän kertoo sen minulle (ja tiesin sen kyllä ulkoa jo ennen sitäkin).
Mahdollisimman nopeasti luen hänen sähköpostikansionsa lävitse (aika tylsää tavaraa) ja sitten etsin kaikkien muiden sähköpostista hänen käyttäjätunnustaan. Ei mitään. Erinomaista!
"Mikä on vialla?" kysyn häneltä, todella ystävällisellä äänellä.
"En voi tallettaa dokumenttia, kone valittaa jotain levytilasta."
"Pikku hetki" sanon ja poistan kaikkien muut käyttäjät samalta levyltä jossa hänen kotihakemistonsa on "nyt pitäisi toimia..."
"Kiitoksia oikein paljon" hän toteaa iloisena.
Kiinnitän monitoriin post-it lapun että huomenna pitää tehdä jotain hänen käyttäjätunnukseen ja vastaan "Ei kestä kiitellä".
Puhelin soi melkein ennenkuin saan luurin takaisin paikalleen.
"Kaikki tiedostoni ovat kadonneet!" ääni ruikuttaa puhelimessa minulle.
"Milloin se tapahtui?" kysyn.
"Juuri äsken..." hän sanoo kyynelien lävitse.
"Vai niin... Ei se mitään, on vielä kolme päivää ennenkuin budjetin pitäisi olla valmis, jos teet töitä aamusta iltaan sinne asti niin ehkä voit säilyttää työnpaikkasi."
Hän nyyhkyttää vielä vähän aikaa ja lopettaa puhelun. Mikä nynnerö.
PUHELIN SOI TAAS!
"Minun PC-koneeni näyttö on todella himmeä" sanoo nainen puhelimessa ja jatkaa "pitäisikö minun kääntää tuota näytön kirkkaus nappulaa?"
"EI!" huudan "Älä koske siihen nappulaan! Etkö tiedä minkälaista säteilyä monitorista tulee kun säädät sen liian kirkkaaksi?!!!"
"Tuota, minä..." hän sanoo hyvän epävarmana.
"USKO MINUN NEUVOANI!" sanon ja jatkan "on olemassa vain YKSI keino korjata himmeä näyttö ja se on sähköllä syösyaallottaa ajureita".
Sanat "sähköaallolla syöksyaallotus" ja "ajurit" saivat hänet koukkuun. Kun ihmiset kuulevat tuollaisia sanoja niin he menevät idoottitilaan ja uskovat MITÄ TAHANSA heille sanookin. Voisin kertoa hänelle juosta ympäriinsä konttorin käytäviä sähköjohto takamukseen tungettuna ja hän todennäköisesti tekisi sen... Hmmm...
"Onko sinulla ylimääräistä sähköjohtoa?"
"Ei..."
"Ei mitään, unohda... Meidän pitää tehdä sähköaaltokorjaus... Okei, nyt sitten niin nopeasti kuin vain voit, naputtele tietokoneesi virtanappulaa päälle ja pois 30 kertaa"
"Pitääkö minun ottaa levyke pois asemasta?"
"EI! Haluatko menettää kaikki tiedostosi?!?"
"Oi! EN! Okei..."
Kuuntelen tarkkaavaisesti...
Klik, klik, klik, klik, klik... BÄNG!
Ällistyttävää, kesti 26 kertaa jos laskin oikein. Yleensä virtalähde hajoaa jossain viidentoista kerran kohdalla...
"TIETOKONEENI RÄJÄTI!!!" hän huutaa puhelinlinjalla.
"Niinkö? Sitten siinä oli kai viallinen virtalähde! Hyvä että havaitsimme sen nyt! Onko tietokoneessasi vielä takuuta jäljellä?"
"EI!"
"Voi, voi, voi. On kai parempi sitten viedä se korjattavaksi. Onko sinulla varmuuskopioita tiedostoistasi?"
"Kyllä, palvelimella, eiliseltä, mutta kaikki tämän aamun työ on hukassa!"
"No voi. Mikä oli käyttäjätunnuksesi, tarkistan että ne ovat tallessa palvelimella, sopiiko?"
Hän kertoo minulle käyttäjätunnuksensa...
Olen taas serverihuoneessa kuten yleensä. Käyttäjä soittaa.
"Serverihuoneessa, Sami puhelimessa. Kuinka voin auttaa teitä?" vastaan.
"En saa www-sivujani toimimaan" käyttäjä mutisee minulle.
"Voisitteko ystävällisesti kertoa teidän käyttäjätunnuksenne?" sanon.
Hän antaa käyttäjätunnuksen ja katson mistä on kyse. Pieniä ongelmia hänen tekemissään public_html hakemiston tiedosto-oikeuksissa.
"Oli pieniä ongelmia tiedosto-oikeuksissa, ne on nyt korjattu ja teidän www-sivunne toimivat" vastaan puhelimeen korjattuani ongelman.
"Kiitoksia!"
"Olkaa niin ystävällinen" vastaan hänelle ja suljen puhelimeen.
MITÄ IHMETTÄ TÄMÄ OIKEIN ON? Onko Mikrotuki Helvetistä kääntänyt uuden lehden elämässää? Myynyt sielunsa paholaiselle ja muuttunut uusmediakonsultiksi? SEONNUT LOPULLISESTI?
Ei. Mikrotuki Helvetistä joutui logitiedoston uhriksi, yritettiin tallettaa kaikkia näppäimeniskuja erilliseen tiedostoon. Se ongelma oli helppo ratkaista pienellä hakkeroinnilla. Mutta jos logitiedostoja on laitettu niin varmasti myös salakuuntelulaitteita on asennettu. Joten olen erittäin kiltti kunnes saan ongelman selvitettyä. Siinä ei pitäisi kestää kauan, koittakaa kestää.
Hah, yksi salakuuntelulaite puhelinluurissa. Todella yksinkertaista. Mutta johtaja on aika luihu joten on luultavasti muitakin salakuuntelulaitteita piilotettuna. Hah! Toinen oli puhelinlaitteen näppäinlevyn alla ja kolmas päätteeni näppäimistön sisällä. Nyt on oikea aika kahvin roiskuttamiselle. Tämä on iso työ, joten tuon kokonaisen ison mukillisen ja odottelen todistajaa. Tietohallintojohtaja tulee serverihuoneeseen.
"Missä on raporttini?" hän kysyy kärttyisällä tavalla, hän on ilmeisesti suutuksissa kun en ole vielä tehnyt mitään virhettä. Vastapeluri tunnistettu.
Vetäisen hänelle tulostamani raporttini kahvimukin alta, samalla kahvi roiskuu puhelmen ja näppäimistön päälle jotka jostain syystä oli pinottu toistensa päälle.
"Hupsista" sanon, teeskennellen kauhistunutta ilmettä. Tietohallintojohtajan ilme kertoo että olin oikeassa arvauksessani.
"Älä luule että selviät tästä!" hän ärähtää ja tömistelee pois.
Laitan päälle lähiverkon liikennettä tarkkailevan ohjelman ja seuraan hänen PC-koneeltaan ulospäin menevää liikennettä.
Heh! Muistio, joka lopettaa työsopimukseni ilman irtisanomisaikaa, menossa lasertulostomille Konsernijohtajan toimistoon. Teen muutamia muutoksia tiedostoon tulostusjonossa ja annan sen mennä alkuperäiseen kohteeseensa.
Kirjoitan satunnaislukuja suoraan palvelimen muistavaruuteen kunnes palvelin salaperäisellä tavalla sekoaa. Käynnistäessäni palvelinta uudelleen käyntiin pääsen kätevästi siivoamaan logitiedostoista kaikki merkinnät että olen tehnyt pieniä muutoksia tulostusjonossa olevaan muistioon...
Seuraavaksi menen tulostinpalvelimen luokse ja isken korvanappikuulokkeen johdon kiinni piuhaan joka johtaa suoraan RS232 porttiin Konsernijohtajan huoneessa. On ällistyttävää kuinka helppoa on salakuunnella toimistossa sen jälkeen kun datapiuha on vedetty ympäriinsä!
Konsernijohtaja: "Oletko varma tästä?"
Tietohallintojohtaja: "TIETENKIN!"
Konsernijohtaja: "Et halua harkita asiaa?"
Tietohallintojohtaja: "EN KOSKAAN!"
Konsernijohtaja: "Selvä on, lähtän tämän faksina välittömästi Henkilöstöpäällikölle."
Tietohallintojohtaja: "ERINOMAISTA!"
Hetkeä myähemmin Tietohallintojohtaja kävelee sisälle serverihuoneeseen hymyilleen. "Tuota, tulen todella kaipaamaan sinua Sami.." hän sanoo omahyväisesti.
"Vai niin?" sanon todella ystävällisesti ja kysyn "Minne olet menossa?"
"Ei Sami" hän sanoo onnellisena "SINÄ olet menossa!"
"YLENNYS!" sanon "Sinä olet vihdoinkin kirjoittanut sen muiston henkilöstöpäällikölle että hän on pummeja-imeskelevä perserovo ja että sinä eroat?"
"En..."
"Oletko varma? Se on paljon parempi kuin se missä minut irtisanotaan..."
"Si..." hänen silmänsä aukeavat.
Se on kuin yrittäisi tappaa hyljettä hakkaamalla höyhentyynyllä. Hän juoksee pysäyttämään faksia, paitsi että juuri irtisanottuaan itsensä (näppäimeniskuja) hänen avainkorttinsa ei enää toimi oveen.
Amatöörit...
Puhelin soi. Se on sama käyttäjä kuin aikaisemmin.
"Nyt www-sivut toimii mutta levytila on lopussa".
"Odota hetki, katson mitä voin tehdä"
(Tuskin tarvii kertoa mitä hänen tiedostoilleen tapahtui...)
Olen ajamassa autolla töihin ja olen juuttunut toisen auton taakse. Sellainen tyypillinen Ford Mondeoa ajava isoisä hattu päässä, joka ei osaa käyttää autosta enempää kuin kahta ensimmäistä vaihdetta ja ajaa risteyksissä 20 kilometriä tunnissa vauhtia. Painelen torvea, mutta hänen kuulolaitteensa on kai asetettu "kuiskaukselle" joten olen jumissa.
Opettelen ulkoa hänen rekisterikilven. Itseasiassa tein sen 60 kertaa minuutissa 15 minuutin ja 30 sekunnin ajan. Voi, voi... Näyttää taas siltä että poliisin rekistereihin pitää käydä merkitsemässä taas yksi auto paikallisten huumekauppiaiden varastamaksi.
Selviän työpaikalle asti ja käännän tekosyykalenteria. "ELEKTROMAGNEETTINEN SÄITELY SATELLIITTIEN PIRSTALEISTA". Aika hieno, vaikuttaa siltä että tästä on tulossa hyvä päivä.
Kirjaudun sisälle tietokoneeseen "tunnuksella FUCKYOU" (teknisen asiakaspalvelun käyttäjätunnus) ja menen lukemaan sähköposteja. Siellä on kolme viestiä. Ensimmäinen viesti on 137 riviä pitkä, joten se on ilmiselvästi tarinankertoja. Voi perhana, vihaan sellaista. Vaikka he voisivat sanoa asian selkeästi ja lyhyesti kuten "tarvitsen lisää levytilaa" niin he alkavat kertomaan jotain ihmeen tarinaa kuinka he tekevät jotain tutkimusta tietty tarkoitusta varten, sen olisi pitänyt olla jo eilen valmis ja kuinka heidän koirankasvattajan serkun naapurilla oli herpes huulessa johon löytyi homeopaattinen lääkitys jne... Poistan koko viestin.
Seuraavan viestin luen, mutta se on taas joltain sellaiselta käyttäjältä joka ei osaa käyttää sähköpostiohjelmistoa ja viestissä ei ole yhtään tekstiä otsikkotietojen lisäksi vaan se on ihan tyhjä. Vastaan siihen "Ei huolta, kerkeän tehdä sen viimeistään torstaiksi". Toivottavasti se oli jotain erittäin tärkeää.
Seuraavan viestin jätän huomiselle, koska lauantai olisi inhottava päivä jos silloin joutuisi tekemään töitä.
Puhelin soi. Luulin että korjasin jo tämän ongelman!
Vastaan kaiutinpuhelimella että voin samalla tunkea pitsaa mikroaaltouuniin.
"Niin?" vastaan puhelimeen.
"Jotain on vialla käynnistyslevykkeessäni, en pääse kirjautumaan sisälle palvelimeen!"
"Onko sinulla levyke nyt siinä?"
"Tietty!"
Haen levykkeen häneltä ja pistän sen mikroaaltouuniin viideksi minuutiksi pitsani kanssa täydellä teolla ja vien levykkeen takaisin hänelle...
Kuusi minuuttia myöhemmin puhelin soi uudelleen.
"Levyke ei toimi nyt ollenkaan ja se pitää outoa ääntä kun sen laittaa levykeasemaan!"
"Voi ei! Taas se elektromagneettinen säteily satelliittien pirstaleista tekee tuhojaan!"
"Niinkö? Luulen että olen kuullut siitä!" (mikä idiootti!)
"Niin, olen pahoillani, sinun pitää ostaa uusi levyke. Muista sitten ajaa se meidän FDISK virustorjuntaohjelmiston lävitse."
"Sen teen! Kiitoksia!"
"Ei kestä - tämä on vain minun työtäni!"
Quake toimii todella hitaasti päätteelläni joten poistan vähän Oracle tietokantaohjelmistoja palvelimesta kun näyttävät vievän kaikki tehot koneesta ja palaan takaisin Quaken pariin. Paljon parempi nyt.
(Ei ole helppoa olla eturintamalla, töitä töitä töitä...)
Menen työpaikkaruokalaamme nopealle kahden tunnin välipalalle - siellä tarjoilivat ovat todella kilttejä minulle. Ovat olleet siitä lähtien kun tietokonevirheen vuoksi ruokala tuli rekisteröidyksi paikaksi joka vastaanottaa elinsiirtoon tarkoitettuja elimiä - todella sotkuista. Otan muutaman kokispullon sekä pari pussia perunalastuja mukaan ja lähden kävelemään kohti serverihuonetta. Kävelen matkalla kokoushuoneen ohitse. Katson ikkunasta sisälle ja huomaan että siellä on uusia työntekijöitä opettelemassa tietokoneiden perusteita ja kouluttajaa ei näy paikalla.
NO, MINUN ON IHAN PAKKO AUTTAA!
Kävelin sisälle kokoushuoneeseen.
"Olen teidän tilapäinen sijaiskouluttajanne ja tänään pistämme normaalit opetusmateriaalit sivuun ja alamme opiskella virustorjuntaohjelmiston käyttöä, tai, kuten se tunnetaan meidän alan ammattilaisten keskuudessa, del-komennon käyttöä..."
Minusta olisi pitänyt tulla opettaja - osaan käsitellä ihmisiä...
Minut kutsutaan vierailevaksi puhujaksi yrityksemme tietokonekursseille "Tietojenkäsittelyn perusteista" joten jätän serverihuoneen vahtimestarimme Jukan haltuun ja lähden kohti kokoushuonetta.
Luento alkaa ja sujuu ihan hyvin, sitten tulee 10 minuutin aika jolloin koulutettavat työntekijät saavat kysyä kysymyksiä ihan aidolta Mikrotuelta.
Otan esiin lehtiön ja kynän. "Ennenkuin aloitamme" sanon "voitsitteko kertoa käyttäjätunnuksenne ennen kysymystä, minun on paljon helpompi vastata kysymyksiin jos tiedän tarkemmin mitä palvelintamme käytetätte."
"Ensimmäinen kysymys, sinä siellä..."
"Mitä mieltä olet ihmisten yksityisyydensuojasta monen käyttäjän palvelimessa?"
"Mikä on käyttäjätunnuksesi?"
"yucca_k@cs127"
(näppimistönnaputtelua) "Yksityisyydensuoja... Hmmm. Tämä on todella vaikea kysymys. Tarkoitatko sinä sellaista kuten sinun sähköpostisi työpaikkalääkärille jossa keskustelet homoseksuaalisuudesta ja kaapista ulos tulemisesta?"
"AAAAAARGH!"
"Hmmm, hän näyttää lähteneen - olen kai valinnut IHAN SATTUMALTA huonon esimerkin. Seuraava kysymys, sinä siellä..."
"ttu@cs128. Minä olin..."
"Niin, ttu@cs128 on ainoa yrityksemme työntekijä joka seuraa sfnet.keskustelu.huumeet uutisryhmää."
"Teen sitä vain uteliaisuudesta, vastustan kovasti huumeita."
"Niin varmasti, ja myös nimettömänä lähettelet kannabista sisältäviä ruokareseptejä vain uteliaisuudesta, eikö niin?"
"AAAAAARGH!"
"Seuraava kysymys..."
Kokoushuoneessa valitsee hiljaisuus ja 30 sekuntia myöhemmin se on täysin tyhjänä. Tämä on vikana useimmissa tietokoneenkäyttäjissä nykyään, he eivät halua oppia.
Menen takaisin serverihuoneeseen ja vahtimestari Jukka nukkuu taas päätteeni näppäimistön päällä. Hän taitaa tavoitella minun työpaikkaani. Pistän päätteeseen post-it lapun että pitää muistaa hakkeroida yrityksen kirjanpitoa ja poistaa Jukalta tapaturmavakuutus. Ei voi koskaan olla liian varovainen...
Pistän luurin puhelimen päälle ensimmäistä kertaa tänään ja se alkaa soimaan melkein välittömästi. NYT TAJUSIN! Siirrän kaikki puhelut suoraan hätänumeroon 112 jotta pääsen vähän lepäämään. Eiköhän se heitä vähän opeta.
Oho, melkein unohdin kääntää päivän sivun tekosyykalenterista. "STAATTISTA SÄTEILYÄ NYLON-ALUSVAATTEISTA". Ei, liian uskottavaa - tietysti joissain naispuolisissa tapauksissa voisin tehdä huoltoa paikan päällä. No, käännän kuitenkin seuraavan sivun. "STAATTISTA SÄTEILYÄ MUOVISESTA VIIVOTTIMESTA". Nyt on sentään vähän haastetta! Poistan soitonsiirron puhelimesta ja yllättäen se soi välittömästi.
"Haloo?"
"Hei, miten saan oikoluettua tiedostoni?"
"Helppoa, kirjoita `ispell´ ja tiedostonnimi"
"Kiitos"
Olen älyttömän kiltti tänä aamuna. Erityisesti sen takia että olen tuota ispell-komentoa hiukan muokannut. Se lisää tiedostoon virheitä eikä suinkaan poista niitä. Kuten muuttaa sanan kuusi muotoon kusi ja toisinpäin.
Puhelin soittaa - se on taas NIITÄ...
"Jotain on vialla ispell-komennossa"
"Miksi luulet niin?"
"Koska tiedostoni on nyt ihan pelkkää sotkua!"
"Ei kuullosta ispell-komennolta minulle. Olen sisällä järjestelmässä PC-koneen kautta?"
"Kyllä, mutta minä voin..."
"Ole ystävällinen ja jätä tekniset diagnoosit minulle... Onko sinulla muovinen viivotin jossain PC-tietokoneesi lähellä?"
"Ööö... On..."
"Selvä. Sinulla on staattisen sähkön kerääntymä kovalevylläsi joka johtuu viivottimen keräämästä staattisuudesta - sama juttu joka saa paperinpalat tarttumaan viivottimeen kun hierot viivotinta pitkin käsivarttasi"
IDIOOTTITILA napsahtaa käyttäjällä päälle...
"Aijaa, mitä voin tehdä?"
"Tiedät kai miten saa paperinpalan irti kun se on tarttunut viivottimeen, iskemällä sitä useita kertoja pöytään. Tee sama asia PC-tietokoneesi kanssa. Noin 20 kertaa pitäisi riittää - nosta sitä noin 30 senttiä pöydältä ylöspäin ja pudota se."
"Aijaa, selvä..."
(puhelimesta kuuluu ääniä kuinka tyhmä käyttäjä pudottelee PC:tä)
"Ööö, ruutu meni pimeäksi!"
"Niin sen pitääkin tehdä, jatka vaan. Ja kun olet saanut PC:si pudotettua 20 kertaa niin tee sama myös monitorille, staattista säteilyä on voinut siirtyä johtoja pitkin myös sinne".
(puhelimesta kuuluu ääniä kuinka tyhmä käyttäjä pudottelee PC:tä)
Suljen puhelimen. Menen sihteerien työskentelytilaan laittamaan hunajaa korppuasemiin kun Osama bin Ladenin näköinen mies juoksee minua kohti ja ampuu minua, paitsi laukauksen ääni kuuluu serverihuoneesta ja kuulen entisen Tietohallintojohtajan naurun hykerryksen.
Myöhemmin ambulanssissa tajuan että en muistanut kysyä ampujan käyttäjätunnusta...
Sitten kaikki menee pimeäksi.
Takaisin etusivulle - Back to index page