Tällä sivulla kerrotaan montessori-ideologian perusteista ja päiväkodin keskeisistä toimintamalleista

AUTA MINUA TEKEMÄÄN ITSE

Montessoripedagogiikka on maantieteellisesti laajimmin levinnyt kasvatusmenelmä. Yhteistä kaikille montessorikouluille on lapsen omatoimisuuteen perustuva ohjaus ja aikuisen tasavertainen asenne lapseen ohjaajan tehtävissä.  

Montessorikoulujen kansainvälinen tunnuslause on:”Auta minua tekemään itse”. Jokainen yksilö tarvitsee apua oppiakseen, mutta varsinaisesta oppimistapahtumasta jokaisen on selvittävä itse. Kaikki tarpeeton apu estää lapsen oppimista. Montessorimenetelmän yksi keskeisimmistä kasvatustavoitteista on 

LAPSEN ITSENÄISTYMISKEHITYKSEN TUKEMINEN.

Montessoriluokassa on kaksi perussääntöä:

1.         Toisen työtä ei saa häiritä.   

2.          Materiaali palautetaan paikalleen aina, kun työ on 

        tehty.

MARIA MONTESSORI   (1870-1952)

Maria Montessori työskenteli aluksi, valmistuttuaan lääkäriksi 1896 ensimmäisenä naisena Italiassa, psykiatrisessa sairaalassa. Siellä hän huomasi, että monet lapsipotilaiden ongelmat olivat enemmän kasvatusopillisia kuin lääketieteellisiä. Rooman kehitysvammaisten koulussa Montessori jatkoi lapsien tarkkailua ja muistiinpanojen tekemistä. Öisin hän suunnitteli uusia välineitä ja työtapoja. Montessorin työ näiden lasten parissa onnistui yli odotusten: monet lapsista oppivat lukemaan ja kirjoittamaan ja saattoivat siirtyä normaalikouluun. Montessori oivalsi, että sama menetelmä sopisi yhtä hyvin normaalisti kehittyneille lapsille. Seurasi seitsemän vuotta tiivistä opiskelua, kasvatusoppia, filosofiaa, antropologiaa ja kokeellista psykologiaa. Vuonna 1906 Maria Montessori promovoitiin tohtoriksi ja hänen uransa aktiivikasvattajana alkoi.

HERKKYYSKAUDET

Maria Montessori huomasi, että tietyt asiat ja toiminnot kiinnostavat lapsia tiettyinä aikoina ja kutsui näitä lapsen kehitystä ohjaavia kausia herkkyyskausiksi. Alle kuusivuotiaalla lapsella Montessori mainitsi mm. seuraavat herkkyyskaudet:

-kielellisen kehityksen herkkyyskausi, jona aikana lapsi   omaksuu oman äidinkielensä

-liikkeen koordinaation herkkyyskausi, jolloin lapsi mielellään suorittaa   toimintoja, jotka vaativat ponnistelua ja tarkkuutta liikkeissä

-järjestyksen herkkyyskausi, jolloin järjestys ympäristössä ja päivärutiineissa on tärkeä  

-aistien kehittämisen herkkyyskausi, aika, jona lapsi jäsentää aistihavaintojaan ja tutustuu ympäristöönsä aistiensa välityksellä

    -sosiaalisen käyttäytymisen herkkyyskausi, jolloin lapsi on kiinnostunut kodin, koulun ja oman yhteisönsä tavoista

Aikuinen ei pysty suoraan vaikuttamaan herkkyyskausiin, mutta voi auttaa lasta järjestämällä lapselle ympäristön, jossa lapsi voi suorittaa toimintoja ja oppia asioita, joista hän on kiinnostunut.

VASTAANOTTAVAINEN MIELI

 Samalla kun herkkyyskaudet ohjaavat lapsen kehitystä, lapsi saa jatkuvasti vaikutteita ympäristöstään. Montessori huomasi, että lapsen tapa vastaanottaa vaikutteita on niin erilainen, että hän antoi lapsen mielenlaadulle oman nimen: vastaanottavainen mieli. Vastaanottavainen mieli toimii kolme ensimmäistä ikävuotta tiedostamattomasti imien kaiken ympäristöstään mitään valikoimatta ja erityisesti haluamatta. Vasta vähitellen lapsen kokemukset jäsentyvät loogisesti. Montessori-ympäristö ja selkeä välineistö ovat apuna tässä prosessissa.

MONTESSORI-VÄLINEISTÖ

Montessori-välineistö on Montessorin kokeilujen pohjalta syntynyt systemaattisesti järjestetty kokoelma välineitä, joiden avulla lapsi voi toimia omien edellytystensä pohjalta. Välineiden avulla pyritään edistämään tiedollisia toimintoja ottaen huomioon eri ikäkausien vaatimukset. Puusta tai muovista valmistettujen välineiden väri, mittasuhteet, muoto ja muut ulkoiset ominaisuudet on pyritty laatimaan tiettyjen periaatteiden mukaan. Useat välineet ovat mm. valmistettu siten, että lapsi pystyy itse korjaamaan virheensä käyttäessään välineitä. Tietyt palaset eivät yksinkertaisesti sovi yhteen ja lapsi saa mahdollisuuden keksiä ratkaisun itse. Itsekorjaavat välineet antavat onnistumisen elämyksen.

Montessori-välineistössä lähdetään liikkeelle siitä, että vain tietty asia tai käsite on kerrallaan tarkastelun kohteena. Oppiminen rajataan selkeästi, mutta samalla lasta johdatetaan vähitellen ymmärtämään asia astetta vaikeammalla tasolla. Tämä tapahtuu esimerkiksi matematiikassa käyttämällä tiettyjä lukujen hierarkiaa osoittavia värejä.

Montessori-välineistö on jaettu aiheittain ryhmiin:

-käytännön elämän työt

-aistivälineet

-matematiikka

-äidinkieli

-taiteeseen ja kulttuuriin liittyvä välineistö (sis. maantiedon,  eläin- ja kasviopin jne.)

Asteittain vaikeutuva ja laajeneva välineistö johdattaa lapsen vaivattomasti omaan tahtiin oppimaan. Montessori-menetelmä ja -välineet sopivat loistavasti myös koulun puolelle ja antavat lapselle siellä mahdollisuuden jatkaa itsenäistä ja aktiivista oppimista ja tiedonhankintaa jo saavutetun keskittymiskyvyn avulla.

LAPSI RYHMÄSSÄ

Montessori-leikkikoulun ryhmän koostumus pyritään pitämään sellaisena, että siinä on tasapuolisesti 3-,  4-, 5- ja 6-vuotiaita tyttöjä ja poikia. Järjestely perustuu Montessorin huomioon, että eri ikäiset lapset voivat antaa toisilleen kehitysvirikkeitä. Vanhemmista lapsista otetaan mallia ja nuorempia autetaan. Vuorovaikutussuhteet ja toiminnan valintamahdollisuudet auttavat lasta kehittymään aktiiviseksi ja arvostelukykyiseksi.

Ryhmän vapaa toimintamuoto tukee sosiaalista kanssakäymistä. Oppiessaan vähitellen noudattamaan luokan kahta perussääntöä lapset oppivat arvostamaan itseään ja kunnioittamaan toisiaan. Sääntöjen noudattaminen lisää lapsen tietoisuutta ryhmässä toimimisesta. Lapsella on mahdollisuus vapaasti piirtää ja maalata, tarvittaessa vetäytyä leponurkkaukseen. Päivittäin kokoonnutaan ohjaajan johdolla piiriin, jossa keskustellaan, leikitään ja lauletaan.

Montessori ymmärsi harvinaisella terävyydellä erään nykyisen kehityspsykologian periaatteen: lapsi tulee tietoiseksi itsestään yksilönä, löytää oman sisäisen minänsä vain omaehtoisen, motivoidun toiminnan välityksellä.