Muistan sen jouluisen päivän kun sami saapui perheeeseemme. Samin entinen omistaja ei pystynyt pitää Samia. Olin vielä silloin nuori mutta jo koko lapsuuden meillä oli ollut koira. Samin entinen omistaja tuli meille Samin kanssa kysymään otetaanko Sami. Isäni sanoi " jos Sami haluaa jäädä" ja eihän herkkusuu mihinkään lähde kun uunissa paistui liha =) Sami ei hievahtanutkaan pois uunilta ja niin joutui entinen omistaja lähteä pois. Siitä alkoi meidän ja Samin tarina. Sami oli silloin n.5kk vanha.
Sami oli iso röhmy ja rauhallinen jaksoi meidän kiusaamiset ja leikit. Sami oli sellainen päättäväinen.." nyt sinä rapsutat..... nukun tässä en muualla....ja tiputti sängystä alas, niin monet kerrat löysin itseni lattialta ja Sami kuorsas tyytyväisenä paikallani"
Jos miettii Samin luonnetta. Sami oli sellainen rakkautta purusava, joka näki kaikissa vain hyvän, pahaa ei ollut. Samia kun ajattelee sydän oikein pakahtuu tukehtuakseen rakkaudesta ja saa hymyn pitkäksi aikaa huulille.
Sami oli
kirjaimellisesti rakkaus. 
