Mörri oli kissa
josta emme ois koskaan haluttu luopua.
Mörri syntyi
perheessämme, aluksi minua ei kiinnostanut niin tuo isopäinen
kömpelö pentu, mutta jostain syystä Mörrin rumuus ja
kömpelyys vei sydämeni. Mörri jäi minulle =) Mörrin
kasvaessa mietin mihin katosi rumuus, isopäisyys ja kömpelyys,
sillä Mörristä tuli siron komea poika joka oli notkea kuin
uhkarohkea, tykkäsi hypätä lattialta ovenpäälle kiikkumaan.
Aina jossain yläilmoissa oli.
Mörri ei vierastanut ketään, vaan otti aina hyödyn irti.
Villeä se tykkäsi kiusata, esti Villen menemästä hiekkalaatikolle. Makas tyytyväisenä siellä eikä siirtynyt pois vaikka minäkin komensin.
Mörri nautti kun
sai olla huomion keskipisteenä.
Elämämme kurjin hetki oli kun Mörri sairastui nopeasti. Onneksi Mörrin elämä oli antoisaa ja onnellista.