Kuvassa PR FIN*Nouran Belgarion ( s. 9.6.1998 ), ensimmäinen venäjänsinisemme.
Venäjänsininen on kotoisin nimensä mukaisesti Venäjältä. Siellä sitä on perinteisesti pidetty onnen tuojana ja myös tsaarien hoveissa on pidetty venäjänsinisiä kissoja. Rotua on kuitenkin kasvatettu pääasiassa muualla, eniten Englannissa, Tanskassa ja Ruotsissa. Suomeen ensimmäinen venäjänsininen saatiin 1960-luvulla, mutta kasvatus lisääntyi vasta 1990-luvulla. Tällä hetkellä näitä kauniita kissoja asustaa Suomessa reilut 500.
Venäjänsinisen luonteesta on vaikea kertoa yleisesti, koska joka kissalla on oma luonteensa. Toiset ovat arkoja ja toiset rohkeampia, joku viihtyy sylissä ja jollain toisella taas on koko ajan vauhti päällä.. Omista kissoistamme voi kuitenkin sanoa, että kaikki ovat luonteeltaan mukavia ja nauttivat ihmisten seurasta. Erityisen mielenkiintoisia ovat arkiset puuhat, kuten lehden lukeminen tai siivous. Luultavasti jokaisen sinisen omistaja on joskus joutunut keskeyttämään lehden lukemisen, kun kissa makaa sen päällä :) Toisilleen kissamme ovat parhaita kavereita, jotka leikkivät yhdessä ja pesevät toistensa korvat, vaikka joskus pieniä erimielisyyksiäkin on.
Ainutlaatuisen venäjänsinisestä tekee sen plyysimäinen, hopeanhohtoinen turkki. Turkki on kaksinkertainen ja väriltään sen tulisi olla keskisininen. Venäjänsinisen pää on muodoltaan lyhyt kiila ja päälaen tulisi olla litteä. Silmät ovat kauniin vihreät ja mantelinmuotoiset. Profiilin tulisi olla suora, viiksityynyjen korostuneet ja leuan vahva. Korvat ovat suuret ja tyvestä avoimet. Yleisilmeeltään kissa on elegantti, mutta kuitenkin lihaksikas.
Kuvassa Fin*Kuunkajon A-pentue; Annastiina, Aslan, Amadeus, Alexander ja Adalmiina. ( s. 28.04.2002 )
Etusivulle