Alkusyksystä 2003 uudeksi oman perheen jäseneksi tuli hieman metsästysperimääkin kantava koira nimeltään Seela. Seela on englanninsetterin ja karkeakarvaisen saksanseisojan sekoitus, jolla into metsästykseen on kova. Koira tuli kuitenkin taloon vähän puolivahingossa, joten itselläni jäi ennakko-opiskelu koirien koulutuksesta hyvin vähäiseksi. Pari vuotta meni yrityksen ja erehdyksen kautta opetellessa. Onneksi Päivillä oli aikaisempaa koirakokemusta, joten perusasiat hoituivat kohtuudella kuntoon. Oman kokemattomuuden ja laiskuuden takia metsästyskoulutukseen vakintui "menetelmä" jossa koiraa ei käytännössä kouluteta mitenkään; pidetään sitä vaan mukana metsällä, yritetään antaa sille mahdolisuuksia riistan kanssa ja katsotaan kuinka käy. Ja hämmästys oli erittäin suuri kun pikkuhiljalleen alkoikin käydä hyvin. Ensimmäiset syksyt touhu oli kohtuullisen päätöntä metsässä kaahimista sekä mieheltä että koiralta, ja tilannetta ei yhtään helpottanut muutaman vuoden hiljaiselo metsästysharrastuksessa ja sitä kautta hieman ruosteessa olevat omat taidot. Kuitenkin seisontoja tuli harvakseltaan, vaikkakin yleensä tilanne kariutui törmäykseen.

Pikkuinen rotta

Joskus jotain saadaankin

Joskus vähän enemmänkin

Teeri

Hiljakseen otteet kehittyivät ja syksyllä 2006 huomasin että mukana metsällä kulkee koira jota oikeasti voi kutsua seisovaksi lintukoiraksi. Pieniä ongelmia kuten peräänmenoa ja vaikeuksia noudossa toki on, mutta lintuja löytyy ja niitä seisotaan. Myös mies on oppinut vähän kerrassaan toimimaan tehokkaammin seisonnoilla joten tulosta alkaa tulla syksy syksyltä enemmän. Syksyn 2007 hyvät sorsasaalis kouli myös Seelan noudon huomattavasti aikaisempaa paremmaksi.