|
Kivinokan ulkoilu- ja virkistysalueen
sijaitsee Vanhakaupunginselällä Kulosaaren ja Herttoniemen
metroasemien välissä.
Historiaa
Kivinokka on ollut vuodesta 1916
työväestön kesäpaikka. 1927 niemi siirtyi Helsingin kaupungin
omistukseen ja 1931 siitä tehtiin kansanpuisto. Aluksi siellä sai
yöpyä teltoissa ja puulevyistä hakasilla kokoonpannuissa mökeissä,
jotka piti purkaa talveksi. Sodan vuoksi mökkien purkaminen jäi ja
kiinteä mökkiasumus sallittiin. Tarkat ohjeet rakentamiselle saatiin
1946.
Mökit ja tulevaisuus
Alueella on noin 800 pientä, viehättävää
mökkiä, jotka tuntuvat kasvaneen maisemaan kuin sen puut ja
monenkirjavat kukat. Kivinokasta on muodostunut tärkeä henkireikä
sekä mökkiläisille että aluetta kesäiseen virkistykseen käyttäville
helsinkiläisille. Siellä toimii myös Mustan Maijan ylläpitämä
taidekahvila.
Luonnonsuojelualue
Kivinokassa sijaitsee Helsingin vanhin
kuusikko, joka kuuluu Viikin luonnonsuojelualueeseen. Metsässä on
merkitty ja myös liikuntaesteisille soveltuva Puumerkkipolku, sekä
meren lahdelle avautuva lintulava.
Kaavoitus
Kivinokka on kulttuurihistoriallisesti,
luonnonsuojelullisesti ja sosiaalisesti merkittävä alue keskellä
kaupunkia. Tuskin missään muualla maailmassa löytyy vastaavaa. Siksi
on hyvin huolestuttavaa, että Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto
on v 2002 yleiskaavassa esittänyt alueen rakentamista
asuntoalueeksi. Jos tämä kaikille avoin luonnon tarjoama ”helmi”
menetetään, ei mikään rakennettu puisto voi sitä korvata.
Ympäristötaide
Myös kuvataiteilijat kantavat huolta
alueen kohtalosta. Vuodesta 2003 on Kivinokassa järjestetty kesäisin
ympäristötaidenäyttely. Taiteilijat haluavat kiinnittää ihmisten
huomion alueen arvoihin, kunnioittaa ympäröivää luontoa ja
työskennellä taiteellisesti yhdistäen eettiset ja esteettiset
periaatteet.
Vuonna 2006 näyttelyn alaotsikkona oli
”Lintukoto”. Teema viittasi laajasti sekä lintuihin että
pikkuruisiin mökkeihin paratiisillisessa ympäristössään.
Oma työni muodostui suureen koivuun
ripustetusta, kananverkosta tehdystä munasta, jonka sisällä on
punainen satiinisydän. Sydän on koristeltu paljeteilla ja niistä
muodostuu siivet. Teoksen nimi oli ”Täynnä odotusta”. Ajattelin
kaikkia toiveita, mitä ihmiset sydämiinsä kätkevät. Kuinka usein ne
jäävätkään syntymättöminä unelmina läpinäkyvän kuoren sisälle?
Mietin, mikä estää toiveita toteutumasta, pääsemästä vapaasti
lentämään?
Talven aikana maalasin kaksi pientä
taulua, jotka jatkoivat kesällä alkanutta ajatuksenjuoksua. Nyt
vapautunut lintu nousee siivilleen.
Marja Hakala
|
