Lea Turto

"City -kukkaset" on valkoisista muovilusikoista aseteltu "kukkakenttä"
Ponnistuksen kentän vierellä kulkevan metsäpolun vierustalla notkelmassa. Polku
johtaa lintulavalle. Notkelman maasto oli kostea ja peittynyt maatuvilla
lehdillä, jotka estivät aluskasvillisuuden elämän. Synkkä paikka, jossa keskellä
oli pystyyn kuolleet puut, maahan pudonnut pikkulinnun pesä sekä jälkiä linnun
tappelusta elämänsä puolesta jäljelle jääden sulkia ja höyheniä. Muovilusikoita
on aseteltu maahan luomaan ylhäältä polulta näkymään mielikuvia lummelammikosta
tai toiselta puolelta lähestyttäessä valkovuokoista. "City-kukkaset" varioivat
erilaisia mielikuvituksellisia kukkamuotoja kärsimyskukasta krookuksiin kuin
myös sieniin. Se matkii luontoa luoden pieniä vapaita kukkarykelmiä alueelle.
Kukat kehystävät myös pieniä löytöjä  maatuvan maaston elämästä kuten pudonnutta
linnun pesää. "City-kukka" alueen keskellä voi myös kävellä jo aiemmin
käytettyjä polkuja pitkin.

Valkoiset kukat lähes mustassa maastossa ovat dramaattisia luoden kiehtovan
noidutun tunnelman.
Työ kertoo ristiriidasta: ihmisen pyrkimyksestä kauneuteen ja ympäristön
hallintaan ja samanaikaisesti luonnon elinmahdollisuuden ja sen alkuperäisen
kauneuden tuhoamisesta huolimatta sen ihailusta. Asuinalueiden rakentamisessa
pyritään viihtyisyyteen ja kauneuteen. Kun Betoni ja asfaltti on peittänyt maan
ja tappanut kasvillisuuden niin yhä yleisempää on käyttää muovikasveja
koristeina luomassa viihtyvyyttä ja illuusiota luonnosta. Niinpä olisin voinut
ostaa "lummelammikkooni" myös muoviset sorsat tarjouslaatikosta n. kilometrin
päästä Kivinokan rannoista, joilla sorsia ja hanhia on runsain joukoin. Muoviset
kertakäyttöaterimet taas ovat katujemme roskia, jotka muovina ovat
ongelmajätettä tuhoten luontoa. "City- kukkaset" ennakoivat Kivinokan
tulevaisuuden uhkakuvaa rakennettuna alueena, jossa ei kuki enää muu kuin muovi.
"City-kukat" teos pyrkii tuomaan esiin myös Kivinokan tämänhetkisen käytön ja
luonnon suhdetta esiin, jossa vapaan luonnon rikkaat moninaiset muodot elävät
ihmiskäden jälkien kanssa samanaikaisesti rinnakkain. Kukkien asettelussa on
mahdollisimman vähän koskettu luontoon ja maastoon. Kun kertakäyttölusikkakukat
näyttelyn jälkeen siivotaan pois alueelta, jää sen olemasta olosta jäljelle vain
pieniä pistoreikiä maahan.
 

takaisin