Mitenkäs kaikki alkoi ja mitä kaikkea sitä onkaan ehtinyt tapahtua...

Kapakka-Banzai matkusti, vaikka KuPS rämpi:
(Kiitos Jarkille!)

Kaudelle 2003 lähdettiin Kapakka-Banzainkin piirissä toiveikkaina. KuPSin esityksiä
oli päästy harjoituskaudella seuraamaan mm. Lahti-Cupissa, Talin hallissa ja Keravan
keinonurmella pelatuissa otteluissa, ja otteet olivat lupauksia herättäviä. Saatiinhan
Lahdesta Cupin kakkostila ja Talistakin tasapeli liigamestari Klubia vastaan. Kauden
huipentumaa odotettiin lokakuun lopulle, jolloin KuPSin viimeinen peli pelattaisiin
Kapakan kotimaisemissa Klubin vieraana.

Perinteinen Valioliiga-ilta vietettiin 22.2 katsellen Manchester Cityn ja Arsenalin
kohtaamista, Thierry Henry teki vain yhden maalin Arsenalin voittaessa 1–5.
Ennen liigastarttia Kapakka-Banzain kahden hengen iskuryhmä ehti vielä junailemaan
itsensä Jyväskylään JJK:ta vastaan pelattuun Cupin otteluun. Pelin merkitystä lisäsi se,
että se oli Banzai-Jyväskylälle ensimmäinen kotiottelu. Kenttä ei vielä ollut ihan
Liigan olosuhdevaatimusten tasolla. Iljalle hat-trick, 1–5 voitto meille.

Ensimmäiseen liigapeliin Hämeenlinnaan matkattiin Helsingistäkin edelliskauden tapaan
bussilla. Menomatka sujui mukavasti uutta laulua harjoitellessa – laulun ensiesitys
julkisesti on tosin vieläkin tekemättä. Hämeenlinnan katsomo muistutti lähinnä
mustalaisleiriä, kun aurinkokatsomo oli remontissa ja porukka istuskeli siellä sun täällä
pitkin pientareita. Banzaillekaan ei oltu kyetty järjestämään kunnon katsomo-olosuhteita,
mutta eipä tuo tahtia haitannut. Pelillisesti kausi sai lentävän lähdön, kun Mama nosti
riemukkaasti pallon maaliin vain neljän minuutin pelin jälkeen kuopiolaisten istuessa vielä
Banzai-bussissa. Unelma-alku kääntyi kuitenkin katkeraksi 4–3 tappioksi viitoittaen
suuntaa koko kaudelle. Seppo Rätyä mukaillen, Hämeenlinna on paska kaupunki.

Kauden neljänteen peliin ja toiseen vieraspeliin matkattiin Tampereelle vain
yksi piste takataskussa. Kolmekymmentä minuuttia saatiin nauttia hyvää peliä, sitten
tuli romahdus. Loukkaantuneita kuPSilaisia kannettiin kentältä siihen malliin,
että epäilimme seuraavaan peliin KuPSin matkaavan Kapakka-Banzain tyyliin
henkilöautoilla. Vaikkei Tampereelta pisteitä tullutkaan, pantiin positiivisena kuitenkin
merkille Banzain huomioiminen tamperelaisten otteluohjelmassa.

Kesäkuun alussa oli vuorossa Kapakan ensimmäinen ”kotipeli”, kun KuPS matkasi
Vantaalle Allianssin vieraaksi. Alkupelit pidettiin perinteisesti Topparissa, tällä kertaa
kuitenkin varsin sekavissa tunnelmissa. Olihan Pyykölän ja joukkueen paha
törmäyskurssi tullut julkisuuteen, kun Ykä suoritti ulosmarssin joukkueesta.
Itse pelissä nähtiin taas tuttu ilmiö, 30 minuuttia hyvää peliä, jonka jälkeen totaalinen
romahdus 5–2 tappioon. Ottelun lopussa osa Banzai-katsomosta lauloi parin viisun
verran ”Yrjö Happonen” -biisiä. Laulut eivät menneet hukkaan, sillä seuraavalla viikolla
valmentaja vaihtui ja muutamaa päivää myöhemmin Happonenkin oli taas mukana ringissä.

Juhannusjuhlille haettiin vauhtia torstaipelillä Myllykoskelta. Banzaille oli varattu
asianmukaisesti oma merkitty katsomonosa, jossa parhaiten viihtyi porukan kuski.
Nelihenkiseksi kutistuneen iskujoukkomme muu osa puolestaan nautti sopivissa määrin
stadionin hyvin palveluin varustetusta päätykatsomosta. Rökäletappioihin kyllästynyt
KuPS sumputti uuden valmentajan johdolla 1–0 tappion. Matkan mielenkiintoisinta
antia oli pelin jälkeen MyPa-talolla suorana näytetty lehdistötilaisuus, josta tosin ei juuri
selvää saanut huonon äänentoiston vuoksi.

Heti Juhannuksen jälkeisenä maanantaina matkasimme jälleen Tampereelle Cupin peliin
kakkosen TPV:tä vastaan. Tällä kertaa vastustaja oli vailla mahdollisuuksia ja
katsomossakin voitiin lauleskella ilman paineita ”Ispin kanssa Cupin voittoon” -biisiä.
Päivän jännittävimmät hetket koettiin yllättäen Pikilinnassa, jossa saimme teksti-TV:ltä
jännittää A-junioreiden jatkoajalle venyttämää taistelua Interiä vastaan.

Saman viikon torstaina vuorossa oli kauden toinen ”kotipeli”, tällä kertaa Jokereita vastaan.
Pelin mielenkiintoa lisäsi Töölön stadionille asennettu tekonurmi, johon KuPS otti tuntumaa
virallisessa pelissä ensimmäistä kertaa. Tuloksena oli hieman yllättäen Kapakka-Banzain
näkemä ensimmäinen ”kotivoitto” liigassa. Kapakka-Banzai oli edustettuna 25 hengen
voimin – Kuopiostakin oli pari urhoollista matkustanut paikalle junalla. Jokereiden kanssa
oli saatu sovittua otteluliput puoleen hintaan, mutta tätä optiota ei tarvinnut käyttää,
kun tällä kertaa KuPS tuki porukkamme toimintaa lahjoittamalla liput. Ottelun tauolla
suoritettiin Cupin seuraavan kierroksen arvonta, jossa vastustajaksi saatiin Hämeenlinna.

Seuraavaksi KuPSin kahden ottelun Jokeri -voittoputkelle lähdettiin hakemaan jatkoa
Valkeakoskelta. Edellisvuoden riemukkaat voitontanssit jäivät kuitenkin haaveksi, kun
tuossa vaiheessa ”varmassa” mestaruusputkessa ollut Haka meni menojaan.
Myös Valkeakoskella oli mahdollista seurata ottelun jälkeistä lehdistötilaisuutta,
tällä kertaa Tehtaan kentän terassiravintolassa.

Tämän jälkeen vieraspelejä jatkettiin Cup-tunnelmissa. Kesälomien vuoksi Kapakan
vakiokuski suuntasi paikkakunnalle Kuopiosta pääjoukon matkatessa paikalle junalla.
Hämeenlinnaan ennakolta toimitettu saksalaishenkinen tiedustelupartiomme bongasi
paikallisesta lehdestä vapaalipun illan otteluun. Lopputuloksena lienee ollut Hämeen
Sanomien irtonumeroiden myyntiennätys, kun euron lehdellä sai kymmenen euron lipun.
Edellisen Hämeenlinna -vierailun mustalaisleirimeininki oli vaihtunut tiukkaan kuriin
Banzai-katsomon saadessa erikseen palkatut vartiointiliikkeen miehet seurakseen. Cupin
taival päättyi tällä kertaa kuudennelle kierrokselle. Hämeenlinna on paska kaupunki.

Heinäkuussa kunnioitettiin kapakkalaisten kesälomia ja vieraspeleissä pidettiin kolmen
viikon tauko. Niinpä seuraavaa reissua saatiin odottaa aina heinäkuun lopulle, mutta
sitäkin komeammin jatkettiin. Henkilöautollinen stadilaisia lontoolaisvahvistuksella
suuntasi kohti Pietarsaarta ns. pidemmällä kaavalla, eli paikkakunnalla yövyttiin
Jaakon päivien merkeissä. Eikä ihan miten vain, vaan saunallisessa sviitissä. Kylän kadut
ja kuppilat olivatkin väkeä täynnä, mikä antoi oivan tilaisuuden kahdelle kapakkalaiselle
nousta pääkadun esiintymislavalle Banzaita laulamaan. Joo, oli siellä pelikin,
mutta turpiin tuli taas.

Elokuu aloitettiin matkalla Turkuun Interin vieraaksi. Håkanssien vieraina olosta oli
aiemmilta kausilta hyviä muistoja eikä taaskaan tarvinnut pettyä, kun KuPS keräsi
täyden pistepotin. Omat paikkamme olivat perinteisesti vanhassa katsomossa,
mutta Kupittaalle oli valmistunut myös uusi komea Veritas-katsomo. Iloksemme
bongasimme myös sieltä ison KuPSin lipun, jonka omistajat (paikalliset sudeetit)
löysimme pelin jälkeen Veritas-katsomon pubista. Paluu Helsinkiin tehtiin junalla,
jonka puutteelliset palvelut pakottivat välitankkaukseen Kirkkonummella. Ilta päättyi
lopulta Helsingissä ravintolaan (Base), joka tarjoili KuPSin voiton kunniaksi
Banzai-drinkkejä hintaan 2€ (siis Helsingissä!).

Seuraavaa vieraspeliä saatiinkin sitten odottaa neljä viikkoa elokuun lopulle,
jolloin suuntana oli Kotka ja sarjatilanteen kannalta elintärkeä peli Arto Tolsa
Areenalla. Stadionin ulkopuolelle Kuopiosta saapuneen porukan ympärillä leijaili
outoa keltaista savua, joka lienee ollut jossakin määrin myrkyllistä – ainakin se tuntui
sekoittavan paikallisen turvapäällikön ajatuksia. Jämäkästi hän kuitenkin onnistui
taluttamaan joukkomme katsomoon, jota turvasi vielä ikioma poliisipartio.
Kannustustamme nämä eivät kuitenkaan häirinneet eikä KuPSin peliä. Tuloksena
oli tärkeä vierasvoitto, joka ylläpiti vielä vahvoja toiveita sarjapaikasta. Jälkipeleissä
bongattiin vielä joulupukki, jolla ei kuitenkaan lopulta ollut lahjoja tarjolla sen
enempää ahtaajille kuin kuopiolaisillekaan.

Syksyä kohti mentäessä vieraspelejä oli harvakseltaan. Taas saimme odottaa
seuraavaa matsia kuukauden ennen kuin auton nokka suunnattiin syyskuun lopussa
kohti Poria. Porissa vieraskannattajia kohdellaan perinteisesti kuin vierasta sikaa
eikä taaskaan tehty poikkeusta. Asiallisia kannattajakatsomoita ei kyetä tarjoamaan,
ei ainakaan sellaisia, joilta näkisi kentälle ilman kiikareita. Ja muissa katsomoissa ei saa
kannustaa – se kun saattaisi häiritä iltatorkuille saapuneita porilaisia. Jazzin uppoaminen
taloussotkuihinsa ei saisi suuria kyyneleitä aikaan. Matkalta tuliaisina oli lopulta
tappiolta maistunut tasapeli.

Viikko myöhemmin pelit jatkuivat Lahden hyppyrimäkien varjossa. Tuolla stadionilla
kuPSilaisten suksi ei ole luistanut kunnolla varmaan sitten vuoden 1989 Reippaan Cup-
myllytyksen jälkeen, eikä luistanut nytkään. Helsinkiin palattiin jälleen tappio niskassa.

Pelitahti tiivistyi, ja vain neljä päivää myöhemmin suuntana oli jälleen Kupittaa, tällä
kertaa toisen perinteisen palloseuran vieraana. Komeissa iltavaloissa pelattu ottelu
päättyi maalittomaan tasapeliin, vaikka voittoa olisi tarvittu. Tepsin järjestysmiesten
jämäkät ohjeet banzailaisille portilla kuuluivat jotensakin näin: ”Menkää minne vain,
tehkää mitä haluatte.” Ja nämäkin tulivat vasta erikseen kysyttäessä.

Vajaata kolmea viikkoa myöhemmin kausi päätettiin Helsingissä Klubin vieraana
tunnelmissa, joita kauden alussa ei edes pahimmissa painajaisissa osannut odottaa.
Ennen kauden alkua allekirjoittanut oli toki vitsinä heittänyt klubilaisille, että
viimeisessä pelissä panoksena on KuPSin sarjapaikka ja Klubin mestaruus. Eipä
mennyt ihan näin, tippuminen ja mestaruus olivatkin jo ratkenneet em. joukkueille.
Ottelupäivänä Helsinkiin satoi n. 15 cm lumikerros, joten stadionilla eivät edes
oluet lämminneet käsiin. Eivät tosin olisi ehtineetkään, kun viimeistä pulloa myöten
ne saatiin Banzain toimesta juotua päätykatsomon kioskista. Varsin masentuneissa
tunnelmissa peliin lähdettiin, mutta iloa toi sentään omien banderollien maalaus.
Jokainen tulkitkoon, oliko esim. ”Darra Närpes” -banderolli viesti tulevan kauden
vastustajille vai kuvaus seuraavana aamun tunnelmista. Putoamisesta huolimatta
katsomossamme oli noin 50 banzailaista, Kuopiostakin oltiin tultu bussilla. Lumen
keskellä seistiin kylmissään 75 minuuttia hiljaa, jonka jälkeen loppuaika
kannustettiin sen mikä ääntä vain saatiin irti. Kaudesta jäi huono maku
suuhun, mutta omia ei silti jätetä.

Siinäpä tuli katsaus kauden 2003 aikana tehtyihin vieraspelireissuihin. Kapakka-
Banzailta jäi Liigan ja Cupin vieraspeleistä väliin vain Kokkolan Cup-matsi.
Kotipeleistäkin nähtiin Kuopiossa ainakin suurin osa, jos ei kaikkia, mutta kun niihin
matkusteltiin aina kuka mitenkin muiden kotiseutureissujen mukaan, ei niistä sen enempää.

Tulevalle kaudelle lähdetään odottavissa tunnelmissa,
jospa divarissa päästäisiin taas kunnolla voittojen makuun!

Vuosi 2002     Vuosi 2004