Nääs nysse (saa kalaa)



Kiikku


Ka30

Helmi

Joku


Silmänen


Hilu


Ka2


Loko


Paraabeli (y = ax² + bx + c huippu on kohdalla ).



Sinttihissit

  PILKIT

Pilkki on väline, jota voi huoletta heilutella jään alla saamatta kalaakaan, jollei tunne sen tapoja. Hyvä pilkki on arvossa painonsa kultaa. Vakavasti kalaa tavoiteltaessa on tiedettävä pilkin tapa uida eri kädenliikkeistä ja minkälainen kärki on ongessa oltava. 
Pilkissä on värinää, hörinää, liukua, poimuilua ja hakemista.
Kysymys on siitä, että se oikea  pilkki on oikeassa paikassa, oikeilla emmeillä varustettuna. Usein esitetään kysymys "Millä pilkillä saa kalaa"? Kalastaminen pienestä reiästä jään päältä on niin moninainen kysymys,  ettei tällaiseen kysymykseen voi vastata. Ainoa oikea vastaus on kaikilla tai ei millään. Pilkin väri on kiinni vuoden ajasta, paikasta, veden kirkkaudesta tai sameudesta. Joskus tuntuu, että kalatkin ajattelevat ja hyväksyvät ainoastaan tietynkokoisen, -hajuisen ja -makuisen pilkin. Kun kaveri vetää viiden metrin päässä solkenaan kalaa eikä omassa ongessa nyppyäkään, se syö miestä, ja pilkit saavat kyytiä. 

TAPSIPILKKI

Tapsipilkiksi sopii hyvin, kaksiharjainen pilkki, joka asettuu pokittain värisemään pienestä liikkeestä. Loppujen lopuksi tapsipilkiksi käy useampi uiva pilkki, se paras näyttää kyntensä huonolla syönnillä. Tapsi ja tapsipilkki on parhaimmillaan huonolla syönnillä, aina jonkun kalan saa innostumaan ottamaan maukkaan näköiseen surviaisen tai kärpäsen toukkaan, mutta parvi ei innostu asiasta. Tosin tapsilla on voitettu kilpailuja, kun kala on aktiivinen,  mutta se vaatii tapsin lyhentämistä 2- 3 cm ja siimahännän kiertämistä koukkuun useasta kohden. Tapsin pituus on 2 – 10 cm  ja jopa pitempi, sen määrää kalojen aktiivisuus, mitä huonompi syönti sen pitempi tapsi. Morkku on kiinni joko lenkki- tai kiinteällä solmulla. Lenkissä mormuska elää ja pilkin pienellä liikkeellä se saadaan uimaan jopa ympyrää.
Kiinteän solmun on tarkoitus liikuttaa morria samalla tavalla kuin pilkki liikkuu. Morkulla pohjan pöllytys auttaa joskus ahvenen riehaantumiseen. Kilpailussa kolmen kalan jälkeen, varsinkin jos ne tulee peräkkäin on pistettävä joko silmäkoukkua tai pelkää maalikoukkua. 

SILMÄPILKKI

Silmäpilkin hyöty löytyy sen nopeudesta käyttää ja silmän kestävyydestä syöttinä. Silmän huonona puolena on sen vaikutus pilkin uintiin, vaikkakin sitä käytetään enimmäkseen hyvällä syönnillä, uintiliikkeet eivät ole silloin kovin tarkkoja. Silmä pitää valita pilkin koon mukaan ja se on ehdottomasti särjettävä. Silmäpilkiksi sopii lyhyehkö poimu-uintinen pilkki , siinä perholukolla ja kolmella ketjulenkillä yksihaarainen koukku, koko 12 tai 10 jossa väripisarat rungossa iskupisteen kanssa.  Koukussa silmä kestää kauan ja on lähes yhtä tehokas kuin maalikoukku.  

VÄRIKOUKKUPILKKI

Maalikoukun hyöty on tehokkuudessa silloin kun kala syö hyvin,  sitä voi vetää solkenaan niin kauan kuin parvi pysyy paikallaan. Ruotsalaiset ovat maalikoukun edellä kävijöitä. Isoissa   Ruotsin järvissä,  on todella isoja ja tiheitä ahvenparvia, johon ei muuta kannata tarjotakaan kuin maalikoukkua. Hyvä maalikoukku pilkki ei hajota ahvenparvea liialla leijamaisella ja sivulle uimisella, vaan se palautuu lähtöpisteeseen varsin nopeasti. Hyvinä lisinä on mm. maalikoukku eri värisillä lankarihmoilla lisättynä. Pääperiaate,  maalikoukku ei kaipaa syöttiä, tosin kukaan ei kiellä laittamasta siihen esim. silmää mutta on muistettava että se voi muuttaa pilkin uintia. Merellä värikoukussa käytetään hyvin yleisesti silmää tai 3-5 kärpäsen toukka ja mikä kieltää surviaisen toukkaakaan, jos sen isoon koukkuun saa kiinni.