ETUSIVU | KIRJAT | NOVELLIT | MIKSI | MATKAKERTOMUS | RUNOT | MINÄ | LEHTIARVOSTELUT | PALAUTE
| Liukuhihnalla | Miehen kuva |
|
Olen tehtaalle hyödyllinen, on mulla työpaikka turvallinen. Tehtaalta sain jopa asunnon, oman pienen kopperon. |
Suomalainen mies, se on savusaunassa syntynyt erämaan kääntäjäksi, väkiviinan vääntäjäksi. Pääedellä ja huutaen maailmaan tullut ei pelosta eikä kivusta, vaan raivosta huutaen. |
|
Olen nykyajan maaorja on tehtaassa kiinni koko ruumiini kurja tehtaalla teen päivän työn tehtaan ruokalassa ruokani syön. |
Raivon vallassa vaimon nainut ja raivolla tuvan korpeen rakentanut kiviset maat, vimmalla pelloksi repinyt vaikka verta sylkien, mutta periksi ei annettu. Ei ollut identiteettiongelmaa Koskelan Jussilla hän oli mies ja miehekkäästi eli. |
|
Jos vaadin palkankorotusta, minut ajetaan pois tehtaan asunnosta. Siksi töitä teen nurkumatta yhä edelleen.
Aamulla taas leimaan kellokortin, |
Sama raivo tuntuu nykymiehen kainaloissa. Se siirtyy siittiöissä isältä pojalle mutta enää se ei pääse vapaasti huutamaan hikivirrassa huutoa, joka väsymyksen ylittäessä kipukynnyksen saa aikaa itsekkään hurmoksen. Riemun kiljuvan tiedon siitä, että pystyn alistamaan ruumiini terävä välähdys aivojen oivaltaessa, olen mies ja miestä ei voi kahlita, ei oma ruumiskaan. |
|
On oikea käteni hiton rupinen ja vasen keuhkoni tupinen mutta ammattitautia ei ole mulla lain, sen firman lääkäriltä kuulla sain ja parempi olla valittamatta liikaa tehottomuudesta voidaan näet palkkaa alentaa. |
Enää se raivo ei löydä ulos vahva suomalainen side luontoon on kadonnut. Eikä raivo sammu kun ei hiki vimmaa viilennä eihän koskikaan kulkuaan lakkaa edes alla mustan hyisen jään. |
|
Se joka omaa päätään liikaa korottaa, hänet aina muistetaan kun henkilökuntaa supistetaan. Mutta joka on hiljaa ehkä ylennyksen saa, hänet voidaan toisen kerroksen liukuhihnalle korottaa. |
Mikä on mies nyt? Näyttöpäätteiden huminassa ja koneiden tehdessä hyödyttömäksi, sen ainoan seikan, jossa mies on parempi, voiman silti se on olemassa kuin osoituksena miehisyyden tyhjyydestä. |
|
Improvisoitu ajatus Omakoti ja Op-sopimus Sampo turvaa tulevaisuutesi. Onks tosi kans? Tosi on! Auto ainaki pitäs ensteks ostaa, ja kuntoloma pittää. Markat miljoonaksi. Raha on elämän perusta, älä muusta perusta. Ilman rahaa, voi sulle tehdä pahaa. Kas.... ystävä maksaa markan. |
Liian lyhyt matka on Koskelan Jussin kuokasta ja lapiosta jupin Bemariin ja kännykkään. Liian lyhyt aika, lökäpöksyistä Lewiksiin. Ei ole peltoa , jota raivata ei korpea, jonne tuvan rakentaa. Miehen sielu on kuin susi raudoissaan, sekin on valmis jalkansa katkaisemaan. Kunhan saa pitää vapauden. |
|
Mutt' ei ole rahaa ja on nälkä. Ei työtä , ei ystäviä. Täytyy tappaa, varastaa ja sotia. Rikas mies jos oisin, kaiken ostaa voisin. Ihanaa jos ois rahaa. Vois maailman ostaa Raha taskuun laita, niin saat naida. Naisen äänessä on hunajaa. Sydämmessään dollari. |
Yökulkija
Olen ajanut ohi merkkipaalujen
Pimeillä teillä sateen piiskatessa, |
|
Ooks sä pollari? Kun ei maita. Kaikki miehethän tahtoo naida. En... mut' ei oo rahaa. Vielä pahempaa, köyhyys haiskahtaa. |
Kohtalo
Tuleeko hän? |
|
Työttömän työnhakijan runo
|
Miehen monologi
|
|
Ne koittavat alistaa ne ovat mielestään parempia ne sanovat posket punoittaen, mulla on millä maksaa ja ne koittavat loukata uusilla vaatteillaan muodin mukaisella tyylillä ja uudella autollaan. ne ovat säästäneet paljon ja nauravat tyhjälle lompakolleni tunnistettuaan minut leipäjonosta |
Tahtoisit tehdä kaiken sen, mitä et nuorena uskaltanut tahtoisit puristella kehittymättömiä neljätoistavuotiaan rintoja olet sairas, Heinonen ei niin saa tehdä olet kolmekymmentäkahdeksan koeta ymmärtää, elämä on kulkenut ohitsesi niin nopeasti ettet ehtinyt saada siitä otetta |
|
Ne sanovat, raha se on valtaa ja ne sanovat, minua arvostetaan. Pankissakin pokkuroivat. Mulla on millä maksaa |
Niin Heinonen, saitko mitään aikaan? Kaikki katsovat sinua halveksien ja sinä tiedät, että olisit voinut olla jotain suurta mutta elämän laskuojassa sinä jäit kiinni liejuun muiden astellessa kuivin jaloin ylitsesi |
|
Ja ne säästävät, auto seisoo pakkasella ja ne pelkäävät, robotti vie työpaikan ja osamaksut erääntyy ja ne sanovat, on se vittua tuommonen, ko joutuu verorahoilla työttömiä elättämhän, ei se sen takia ettei ois millä maksaa mutta on se vittua tuommonen ja tajuat sie, on siitä kuluja mullekki eikä se sen takia, mutta on se vittua tuommonen |
Heinonen, kuka sinua rakastaa? Jätitkö hänet sinne, mistä kukaan ei selviä haavoitta? Jätitkö hänet huomaamattomuuden verhon taa? Pelkäsitkä menettäväsi jotain, mitä sinulla ei edes ole? Peittämällä tunteesi tapoit kauniin alun jostain jota et enää milloinkaan saa kokea. Oletko ansainnut sen Heinonen? |
|
Kun olen kullut tarpeeksi, kävelen pois. en välitä sanoista en välitä mistään päivät ovat samanlaisia, kun muistan eilisen tiedän huomisen |
Kaduilla kohtaat kuolleita katseita, mutta tiedät itse eläväsi kuulethan sydämmesi lyönnit. Tunnet kuinka veri kohisee nuorella iällä kalkkeentuneissa suonissa jo kolmekymmentä vuotiaana siirryit nauttimaan vaivaiseläkettä. |
|
Taas aamulla herätyskello soi, naapurin makuuhuoneessa seinän takana alkaa normaalin elämän normaali päivä naapuri pukeutuu, ja lähtee töihin ja minä vain istun ja katson, kun auto kaartaa pihasta pois. |
Niin Heinonen, ethän ole edes elänyt olet pelännyt häviäväsi. Miksi Heinonen? Eikö luovuttaminen ole häviämistä ja kaikkein nöyryyttävintä sellaista?
Tottakai Heinonen, olisit voinut pudota korkeammalta |
|
Niin Heinonen, lähtöviivan ylittänyt odottaa jotain itseltään ei Heinonen, koskaan ei ole liian myöhäistä on vain myöhäisempää
Tiesitkö sen Heinonen, ettei huomista kannata odottaa
Aamu lähestyy Heinonen |
| Matka mummolaan | Pienet kädet |
|
Joillekkin matka mummolaan tuo mieleen lapsuuden tuoreen pullan tuoksun ja kepoisat kesäpäivät lapsuuden huolettomuudessa onnena onnen helmassa |
Vaikka paljon voinkin unohtaa kuurosateessa ajan en voi unohtaa pieniä lämpimiä käsiä vuosien ryppyyn rutistamia, mutta silti ystävän pehmeitä lämpimiä sydämestä asti |
|
Minulle matka mummolaan ilmestyy ajatuksiin päämäärällisenä matkana keskellä työttömyyden päämäärättömyyttä |
Se muisto on kuin kaiku lauseesta unohdetusta mitätön ja pienikin, arjen rautaisilla rajoilla se silti mielen täyttää ilolla, jälkeen päivän rankankin |
|
Talvinen iltapäivä meren jäällä kun pakkaslumi nauraa kenkien alla Ja vaimo leikkii koiran kanssa pakkasen pistellessä kasvojamme ja jalkojen jo väsyessä tieto mummon keittämästä kahvista tuoksu jo nenässä ja tuoreista Hanna-tädin kakuista maku jo kielellä |
Se kertoo minulle maailmasta vielä on korkillinen kauniita ajatuksia vielä sulamatonta puhdasta lunta vielä on jotain kaunista materiamelun tavoittamattomissa vielä on jotain arvokasta, jota ei voi rahalla ostaa |
|
Ja niin me riennämme me aikuiset kuin kaksi lasta pienin askelin mummolaan |
| Ympyrä |
|
Pienestä se alkaa, ihmiselämä lyhyt ihmiskuva napanuoran varassa kovin on hento ja heikko, tuo ihmisen itu ja kun lihallinen side äitiin katkaistaan alkaa elämä |
|
Varttuen ja vanheten, kasvaa ja kovenee Paljon kokeee Ilosta onneen Itkusta suruun Päivät viistyy vuosiksi Vuodet silmien syvyydeksi ja vaivoiksi vanhuuden |
|
Ja niin pieneen se päättyy, ihmiselämä niin suunnattoman pieni on kuihtunut ihmisvarjo sairaalan vuoteen pohjalla keskellä sähköisten laitteiden armeijaa ja kun laitteet kerran vaiennetaan jotain, mutta mitä, on alkamassa? |
© Jari Sirkko 2002