Jarmo Stoor

Mietteitä kutvosesta:

Nyt on jälleen yksi unelma toteutunut, kun kirjailijan työ on tullut täysipäiväisenä tutuksi yhdeksän kuukauden vuorotteluvapaalla ja samalla "vaivalla"tuli vietettyä pakkaseton talvi Espanjan auringossa; kiireettömiä työn täyteisiä päiviä; aika erikoinen yhdistelmä vai mitä? Mutta sellaista on kirjailijan työ; kiireetöntä kiiruhtamista.

Uuden kirjani aiheen, eli sonniasemanhoitaja Kutvosen keksin talosta, jossa nyt vaimon kanssa asumme. Talo on rakennettu vuonna –27. Sen alkuperäisen omistajan, Fanny Holman, miehen veli piti aikoinaan sonniasemaa Kärpäntiellä. Heti kun kuulin tuon nimen sonniasema niin tuntui, että siinä on niin erikoinen paikka, että siitä on ihan pakko kirjoittaa.

Sonniasemaan liittyy hauskoja ihmistyyppejä; minkälainen persoona mahtaa olla sonnien astutukseen käytettyjen keinoperien myyntiedustaja. Se selviää lukemalla romaani.
Aineiston kerääminen ja ajatuksien kasaaminen kesti reilut kaksi vuotta, ennenkuin varsinainen kirjoitaminen pääsi käyntiin; Espanjan auringossa. Itse kirjoittaminen olikin ohi viidessä kuukaudessa. Siinä ajassa kirjoitin ja muokkasin tekstin lähes valmiiksi. Tällä kertaa riitti tekstin kirjoittaminen kolmeen kertaan, kun ensimmäinen romaani tuli kirjoitetuksi kaikkiaan 17 kertaa uusiksi.

Tämä uusi kirjaimellinen luomukseni (Sonniasemanhoitaja Kutvonen) ilmestyy lokakuun alkupuolelle, ennen Helsingissä pidettäviä kirjamessuja 15.10.01. Kirja on pokkaripainos, johtuen siitä, että tällä halutaan saada ostokynnystä madallettua; nuoret ja kirjan "kertakäyttäjät"välttelevät kovakantisia teoksia. Niin ja hinta on tietysti halvempi. Romaania voi ostaa nimmarilla varustettuna minulta ja saattaapa se löytyä ilman nimmaria suurimmista kirjakaupoistakin.
Kirjan kannen kuva on luontokuvaaja Juha Ollilan "käsialaa" ja takakannen piirustus on pilapiirtäjä lahjakkuus Marko Asukkaan luomus.

Kirjan aihepiiristä ja juonesta on tässä kopioituna kirjan takakansi tekstin ensimmäinen luonnos:

Sonniasemanhoitaja Kutvonen on positiivissävytteinen veijaritarina kaikinpuolin epäonnistuneesta miehestä, jonka suuresta kurjuudesta kasvaa suunnaton menestystarina;
kun "normaali"elämässä antaa periksi ja antaa mennä vain, niin ajautuu yleensä lopullisesti pohjalle. Tie vie menestyksestä konkurssiin. Mutta romaanissa Kutvonen ajatuukin konkurssin porteilta menestykseen, eräänlainen käänteistarina siis.
Kutvosen avulla tuodaan kirjassa esille erilaisia ihmistyyppejä. Kutvosen ympärillä pyrähtelee monenlaista persoonaa; Jurosta muurari Jaatisesta puheliaseen opportunisti Laukkaseen

Persoonana Kutvonen on herkkä ja ystävällinen, mutta toisaalta äkkipikainen. Epärehellisyyttä ja kaksinaamaisuutta Kutvonen ei voi sietää; kun hän niitä kohtaa, niin sitten mennään miettimättä.
Kutvoselle ominaista on kyky synnyttää tapahtumaketjuja juuri äkkipikaisuudellaan, mutta toisaalta myös hymylläään. Kutvonen on lumivyöryn synnyttäjä; se ensimmäisen pienen pallon liikkeelle laittaja. Sen, jota ilman kaikki makaisi entisellä tavallaan hiljaa paikoillaan.

Sonniasemanhoitaja Kutvosen tie vie hänet kotiseudultaan Pohjois-Pohjanmaalta Venäjälle, Kutvosen mukana tulevat tutuksi Moskova ja venäläinen elämänmeno; matka vie köyhyydestä rikkauteen ja siinä sivussa Kutvonen käynnistää Suomessa kapinan poikasen.

Elämä on tarinaa ja Kutvosen tarina on elämää, jossa jokainen epäonnistujaksikin tuomittu voi onnistua.

Jos löydät hauskemman kirjan, niin lue se!

Hauskoja lukuhetkiä

KUVATEKSTI:

"Työpiste", jossa sonniasemanhoitaja Kutvonen syntyi; paritalon puolikas Espanjan valkoisella rannikolla Torreviejassa. Rentoa rehkimistä vehreässä ympäristössä.

Takaisin Kirjat sivulle