HAJALAN

rautatieasema



Kesän 2009 urakka
Vahtituvan savitiilikaton kunnostus


Hajalan asema-alueen itäpäässä, Salon päässä, sijaitsee kaksoisvahtitupa (rakennusvuosi 1901). Noin 115 neliön kokoinen Vahtitupa on ollut kahden rautatieläisperheen työsuhdeasuntona, myöhemmässä vaiheessa 1960-70-luvulta alkaen myös Valtionrautateiden ulkopuolisten asukkaiden vuokraamana. Viimeiset runsaat 15 vuotta rakennus on ollut autiona, jonka aikana mm. sähköt ovat olleet poikki ja asennukset rapistuneet, lähes kaikki ikkunat ovat olleet rikki, kellarissa vettä, katto sammaloitunut entisestään... Museoviraston auliin 2500 euron apurahan turvin rohkenin lähteä toteuttamaan katon kunnostusurakkaa, jota tällä sivulla esitetään kuvin ja lyhyin tekstein. Sivua päivitetään sadepäivinä remontin edetessä.


Kuva 1. Työturvallisuuden ja työn sujuvuuden kannalta rakennustelineen pystytys oli oleellinen lähtölaukaus kattoprojektille, joka aloitettiin pohjoispuolelta rakennusta. Telinemateriaali on saatu purkupalkalla Halikon aseman palaneiden raunoiden ympäriltä kesällä 2005. (c) Jarkko Korhonen 25.6.2009.


Kuva 2. Telineet valmistuivat. Kumpaa näkyy enemmän, sammalta vai savitiiltä? (c) Jarkko Korhonen 25.6.2009.


Kuva 3. Ainakin talon pohjoislappeella sammalpeite lienee paljasta tiilipintaa vallitsevampi. (c) Jarkko Korhonen 28.6.2009.


Kuva 4. Pahimmillaan voidaan miltei puhua räystäiden tippumisesta. Sammalpeite piti pohjoislappeen jatkuvasti märkänä, mikä ensin lahotti tiilten alusruoteet. Tämän jälkeen tiilet painuivat vasten kattohuopaa, joka on muhinut vuosikymmenten saatossa rikki. Tuhon viimeistelee räystään alta iskevä kosteus, joka talon pohjoispuolella on aina aurinkoista eteläpuolta voimakkaampi. (c) Jarkko Korhonen 28.6.2009.


Kuva 5. Edellisissä kuvissa näkyvä katon pohjoisreuna. Yksi kattotuolin pää ja koko räystäslaudoitus oli muutaman metrin matkalta lahonnut olemattomiin. Oheinen purkutyö on tehty enimmäkseen paljain käsin. (c) Jarkko Korhonen 28.6.2009.


Kuva 6. Tiilet työnnettiin lappeelta jonona alas katon reunalle, josta avustaja pinosi ne telineelle. (c) Jarkko Korhonen 3.7.2009.


Kuva 7. Asematalon vastaavassa 2004-05 kattoprojektissa käytetty kouru siirtyi kunnostuksen jälkeen palvelemaan vastaavassa tarkoituksessa tontin itäpäähän. Tiilet laskettiin alas telineelt yksi kerrallaan kourua pitkin. Alhaalla avustaja poimii tiilen pois seuraavan tieltä. Pehmusteina toimivat vanhat asuntovaunun sohvien pehmusteet. Yhtään tiiltä ei hajonnut laskuvaiheessa. Sen sijaan yksi tiili putosi katolta ja pirstoutui portaisiin. (c) Jarkko Korhonen 3.7.2009.


Kuva 8. Tiilten lahojen alusruoteiden poistossa harja toimi paremmin kuin sorkkarauta - niin lahoja ne olivat! (c) Jarkko Korhonen 3.7.2009.


Kuva 9. Katon loppusiivous katuharjalla. Huomaa, että katto on ollut ennen tiilikatetta kolmiorimahuopakatto. Tämä oli minulle yllätys, joka selvisi vasta, kun tiiliä alettiin purkaa katolta. (c) Jarkko Korhonen 3.7.2009.


Kuva 10. Pohjoislappeen kaikki tiilet harjatiiliä ja ylintä riviä lukuunottamatta on poistettu. Talon itäpää on sadesuojattu (suojaus petti 8.-9.7. yön rankkasateissa ja ullakolle valui vettä). (c) Jarkko Korhonen 7.7.2009.


Kuva 11. Lahovauriokorjaukset alettiin talon länsipäästä, jossa mössöksi oli lahonnut lappeen alin lauta eli reunimmainen lauta ja sen alla olevan ns. otsalaudan pää. Myös päädyssä olevaa reunalautaa piti sahata reilun metrin pätkä pois. Helmipaneelia meni uusiksi muutamia lautakertoja. (c) Jarkko Korhonen 8.7.2009.


Kuva 12. Lahonnut kattotuolin pää piti paitsi estettisistä, myös räystään kantavuussyistä korjata. Olin pelastanut kolme lähes samannäköistä poikki palanutta kattotuolin päätä Halikon asemalta 2005. Yhdestä tällaisesta päästä sahattiin enimmät palaneet osat pois. Kaikki lahonnut puuaines poistettiin alkuperäisestä kattotuolin päästä, josta jäi onneksi kuvassa näkyvä pieni tynkä kynneksi pitelemään korjauspalaa. Väliin sahattiin, sirkkelöitiin ja taltattiin jatkopala tai oikeastaan palapeli, joka oheisessa kuvassa puolivalmiina. Vanha ja uusi kiinnitettiin toisiinsa järein pultein. (c) Jarkko Korhonen 8.7.2009.


Kuva 13. Puolen päivän työn jälkeen kattotuoli oli jälleen ehyt ja ainakin niin kantava, että räystäslaudat, aluskate, tiiliruoteet ja tiilet siinä pitäisi pysyä. (c) Jarkko Korhonen 8.7.2009.


Kuva 14. Tiilten pesu ei vaadi poutasäätä. Tiilet pestiin painepesurilla, joka irrotti niistä sammalet ja jäkälät, joskin osa jäkälistä piti kaapia irti auton jääraapalla. Tiilenpesua varten rakensin telineen, joka mahdollistaa ergonomisen pesuasennon. Telineeseen mahtuu viisi tiiltä kerrallaan. (c) Jarkko Korhonen 11.7.2009.


Kuva 15. Pohjoislappeen lahovauriot on viimein korjattu. (c) Jarkko Korhonen 12.7.2009.


Kuva 16. Huovan levitys alkoi vaakaräystään suuntaisella kaistaleella. Tämän jälkeen levitettiin ylhäältä alas kolmiorimojen päälle limittäin tulevat huovat. Koska huovan leveys oli 110 cm ja kolmiorimojen väli n. 95 cm, ei aluskatteetta tehty varsinaista kolmiorimahuopaperiaatteella vaan päälle tuleva huopakaistale naulattiin riman ja alle jäävän huovan reunan päälle hatuksi. (c) Jarkko Korhonen 12.7.2009.


Kuva 17. Katonharjan huoltotaso oli niin hyväkuntoinen ja lahoamaton, joten se irrotettiin yhtenä palana ja kuljetettiin kourua myöten alas kunnostettavaksi. Se nostetaan aikanaan takaisin paikalleen. (c) Jarkko Korhonen 14.7.2009.


Kuva 18. Huovan levitys etenee. Kolmiorimojen päät piti kaivaa esiin ja niistä räystäälle asti ollut huopa poistaa lahovaurioiden kartoittamiseksi. Helpompi vaihtoehto olisi ollut repiä sorkkaraudalla kaikki mahdollinen aluslaudoituksen päältä pois ja levittää tasaiselle katolle vaakasuuntaan uusi alushuopa, mutta tämä vaihtoehto olisi hävittänyt talosta lopullisesti sen kolmiorimahuopavaiheen, eikä ollut näin ollen hyväksyttävä vaihtoehto. (c) Jarkko Korhonen 14.7.2009.


Kuva 19. Huovan levityksen valmistuttua alkoi tiilikatteen alusruoteiden asennus. Koska kolmiorimat olivat niin korkeita, piti pystyt alusruoteet tehdä kaksinkertaisesta rimasta. (c) Jarkko Korhonen 16.7.2009.


Kuva 20. Välillä lautavarasto oli tankattava. Tiilten alusruoteet tehtiin neljän tuuman lankusta, joka halkaistiin sirkkelillä kahtia. (c) Jarkko Korhonen 17.7.2009.


Kuva 21. Ensimmäinen asennettu vaakaruode oli ruode, johon alimman rivin tiilien yläosat tukeutuvat. Jotta tiilten päät ulottuisivat koko räystään matkaalla yhtä paljon eli n. 5 cm yli, ruoteen paikan mittausta varten tehtiin parista rimanpätkästä oheinen työkalu. Sen avulla saatiin suorakulmaa vasten siirrettyä merkki jokaisee n pystyruoteeseen paikalle, johon vaakaruode naulattaisiin. (c) Jarkko Korhonen 17.7.2009.


Kuva 22. Seuraavaksi mitattiin ja naulattiin noin kolmen metrin päähän ensin naulatusta ruoteesta tuleva ruode, jonka avulla mitattiin seuraavien ruoteiden paikat. Tästä välimittaruoteesta edettiin harjalle asti. Ruoteiden väli on 34,2 cm. Koska alkuperäisessä katossa ei ollut huomioitu tuuletusrakoa otsapellin taakse, siirtyivät rimanpaikat joitakin senttimetrejä alkuperäistä alemmaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että aikanaan tiiliä ladottaessa jää harjalle puolikkaista tiilistä koottu rivi. (c) Jarkko Korhonen 18.7.2009.


Kuva 23. Sirkkelin ohjuria ja vatupassia käyttäen määritettiin paikka, jonka päälle alimman rivin tiilten päät tulevat. Ohjurin luistin paksuus on näin ollen sama kuin otsapellin taakse jäävä ruoteiden tuuletusrako. Luistia vasten piirrettiin viiva, jonka kohdalle naulattiin myöhemmin alin vaakaruode. Ohjurin avulla sai mitattua myös katon kallistuskulman (26,5 astetta), jonka tiedon avulla sirkkelin terä säädettiin oikeaan kulmaan, jotta saatiin sahattua vino reuna kaikkein alimmaisiin vaakaruoderimoihin. Lopuksi pystyruoteen päästä sahattiin liiat pois. (c) Jarkko Korhonen 18.7.2009.


Kuva 24. Talon pohjoislappeen ruoderistikko on valmis. Ruoteiden oikea etäisyys on testattu latomalla koeluontoisesti tiilet jonoon alhaalta ylös. (c) Jarkko Korhonen 18.7.2009.


Kuva 25. Lopuksi otsapelti kiinnitettiin naulaamalla alimman vaakaruoteen päälle sekä pystyruoteiden päihin. Pelti maalattiin valkoisella ferrex-ruosteenestopohjamaalilla ja maalataan aikanaan talon maalauksen yhteydessä talomaalilla. (c) Jarkko Korhonen 19.7.2009.


Kuva 26. Pohjoislape on nyt tiiliä vaille valmis. Toki vaakaruoteiden päät voisi vielä sahata määrämittaan. (c) Jarkko Korhonen 19.7.2009.


Kuva 27. Teline purettiin talon pohjoispuolelta ja pystytettiin eteläpuolelle. Seuraavana työjärjestyksessä on vastaava operaatio (kuvat 1-26) läntiselle etelälappeelle. (c) Jarkko Korhonen 20.7.2009.


Kuva 28. Etelälappeen tiilet olivat lähes kaikki ehjiä (vrt. pohjoislappeella oli n. 250 risaa tiiltä). Ruoteet olivat eteläpuolellakin yhtä säälittävää hammastikkua, mutta eivät niin lahoja. (c) Jarkko Korhonen 20.7.2009.


Kuva 29. Etelälappeen tiilien alle oli kertynyt paljon enemmän pölyä ja linnunpesiä. (c) Jarkko Korhonen 20.7.2009.


Kuva 30. Jiiripelti on vielä paikoillaan. Huolimatta 10 cm paksusta maatuneesta karikekerroksesta, joka sen päällä lepäsi, pelti ei ollut ruostunut puhki. Huomattavaa on, että etelälappeen vanha alushuopa oli pohjoislappeen huopaan verrattuna kerrassaan surkeassa kunnossa ja osin pölyksi hajoavaa. Uuden huovan kiinnitykseen eivät riittäneet 25 mm huopanaulat, vaan tarkoitusta varten piti ostaa 35 mm huopanauloja. 25 mm nauloja käytettäessä olisi paksu ja rispaantunut alushuopa pitänyt poistaa kokonaan. Nyt se jäi histroialliseksi kerrostumaksi uuden alle. (c) Jarkko Korhonen 21.7.2009.


Kuva 31. Etelälappeen länsiosa on saanut uuden huovan. Huovan kiinnitys on viimeistelty huopaliimalla, jota ei jiirin saumoissa säästelty. Seuraava työvaihe on tiiliruoteiden kiinnitys. (c) Jarkko Korhonen 22.7.2009.

Työ jatkuu kesän mittaan, tule siis lukemaan myöhemmin kuulumisia! Päivitetty 26.7.2009.


Jarkko Korhonen
Turuntie 1106
25240 HAJALA
jarkkoko (at) yahoo.com

Tämä sivusto on omistettu Hajalan rautatieasemalle. Sivuston tarkoituksena on kertoa asemasta, asema-alueesta ja sen historiasta, nykytilasta ja rakennuksen kunnostuksesta asumiskäyttöön johtoajatuksena entisöinti ja vanhan säilyttäminen.