LIITE 1. SELOSTUS HAJALAN ASEMARAKENNUKSEN ULKOVUORAUKSEN MAALAAMISESTA PERINTEISELLÄ PELLAVAÖLJYMAALILLA

1 Tausta

Asemarakennus oli maalattu ennen työn aloitusta vaalean kellertävällä, lähes luonnonvalkealla pellavaöljymaalilla oman arvioni mukaan 1950-luvulla. Arvio perustuu asemarakennuksesta haltuuni saamiini kuviin 1970- ja 80-luvuilta, joissa maali on jo niissäkin ollut jonkin verran rapistunut etelän puolelta. Ennen työn aloittamista maali oli käytännössä kokonaan hilseillyt pois eteläseinustalta (kuva 1). Muilla seinillä maali oli sinänsä kauniisti vanhentuneen pellavaöljymaalin tapaan liituuntunut ja halkeillut neliömäisesti, mutta tämä maalipinta ei enää suojannut puuta. Eteläseinällä aurinko oli jo polttanut puusta pehmeämmät kuidut pois. Näilläkään kohdilla ei kuitenkaan ollut tarvetta uusia itse ulkovuorilautoja, jotka eivät pintaa syvemmältä olleet kauhtuneita.


Kuva 1. Pahiten kauhtunutta eteläseinää. Aseman nimikyltti poistetaan maalauksen ajaksi. Muita maalauksen ajaksi poistettavia osia olivat syöksytorvet.

Aseman alkupäeräinen väri on ollut oranssiin vivahtava okramainen sävy. Koristeet oli maalattu umbranruskealla. Väriä oli säilynyt valolta suojassa vintillä, sillä asemataloa laajennettaessa 1906 osa alkuperäisen rakennuksen ulkovuorauslaudasta oli käytetty vesikaton aluslautoina, samoin kuin alkuperäisen osan kattotuolien koristeellisia päitä oli käytetty vintillä toisarvoisiin paikkoihin kattotuolirakenteissa. Siitä ei ole tietoa, milloin alkuperäinen väri on maalattu yli vaaleammalla sävyllä, luultavasti tämä on saattanut tapahtua jo 1920-luvulla. Vaihtoehtoisesti voi olla, että asemalla on koko historiansa aikana ollut vain kaksi maalikerrosta, joista siis maalausta edeltävä kerros olisi ollut toinen ja siten maalattu 1930-luvulla. Maalia raapiessa ei selvästi käynyt ilmi, että seinässä olisi ollut kaksi vaaleaa maalikerrosta. Kulmalaudat sen sijaan ovat olleet joskus mintunvihreitä, mutta nekin on maalattu kellertäviksi jo vuosikymmeniä sitten.

Hain asemarakennuksen ulkovuorauksen maalaukseen korjausavustusta vuodelle 2006 sekä Museovirastolta että Suomen ympäristökeskuskelta. Museovirasto myönsikin avustusta 5 000 euroa asematalon maalaukseen perinteisellä pellavaöljymaalilla. Yhteensä asematalon maalaukseen kului 8929,65 euroa. Summa sisältää kaikki mahdolliset kulut, sekä tarvikkeet että työn osuudet. Työstä valtaosan suoritti maalausliike T:mi RK-Urakointi. Loput työstä tein itse. Kaikki kululajit on eritelty liitteessä 2.

2 Korjaustyön vaiheet

2.1 Tarjouskilpailu

Soitin läpi kymmenkunta maalausliikettä. Koska museoviraston päätös apurahasta tulee julki vasta maaliskuussa, todettiin useassa liikkeessä, että heitä työ kiinnostaa sinänsä, mutta työt tulevalle kesälle on jo sovittu. Kohdetta kävi katsomassa neljän maalausliikkeen edustajat, joilta sain lopulta kolme kirjallista tarjousta. Tarjouksia pyysin pelkän tasaisen seinäpinnan ja nurkkalautojen pohjatöihin ja maalaukseen. Tarjoukset olivat 7 000 e (T:mi RK-urakointi), 16 836 e (Kaa-Vex Oy) ja 24 000 e (Rakennus S. V. Turunen Oy). Yksi maalausliike päätti olla jättämättä tarjousta lainkaan.

Valtaisan hintahaitarin vuoksi päädyin kuitenkin ottamaan halvimman, T:mi RK-Urakoinnin 7 000 euron tarjouksen vastaan silläkin riskillä, että liike kertoi vain osaavansa ja tehneensä pellavaöljymaalausurakoita. Kahden muun liikkeen kädenjäljistä oli näyttöä, mutta heidän tarjouksensa olivat niin suuret, etti minulla yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta hyväksyä niitä.

T:mi RK-Urakoinnin kanssa laadittiin tarjouksen hyväksymiseni jälkeen sopimus, jossa työ rajattiin, sovittiin työmenetelmistä, telinekustannuksista (maalausliikkeen vastuulla) ja maaleista (minun vastuulla) (sopimuksen kopio liitteenä 3). Vähäisten lahovaurioiden korjaus, seinissä olevien lukuisten reikien tapitus, koristeiden sekä ikkunoiden vuorilautojen maalauksen päätin tehdä itse. Tarjouspyynnöt eivät niin ikään sisältäneet maaleja, jotka lupasin hankkia ja sävyttää itse.

2.2 Maalin ja sävyn valinta

Perinteistä pellavaöljymaalia oli tarjolla näkyvimmin kahdella valmistajalla, Tikkurilalla ja Uula-Tuotteella. Myös ruotsalainen Lin-pellavaöljymaali olisi ollut yksi vaihtoehto. Ilmeisesti myös Virtasen maalitehtaan maaleja on käytetty museaalisesti arvokkaiden kohteiden maalaukseen, mutta luovuin vaihtoehdosta, sillä kävi ilmi, että heidän tuotteensa ei ollut tiukassa mielessä perinteinen pellavaöljymaali. Valitsin maaliksi Uula-tuotteen perinteisen pellavaöljymaalin kahdesta syystä: 1) aiemmat hyvät kokemukset Uulan pellavaöljymaaleista ja 2) värikartasta sai sekä seinä- että kulmalautavärin suoraan. Lähetin maalitarjousta ja mahdollista sävytystä varten Uulan tehtaalle mallipalat, joissa oli alkuperäistä maalia. Seinäväriksi parhaaksi osoittautui perusväri ”syksy”, joka vastaa melko tarkkaan alkuperäistä oranssia sävyä. Maalitehtaan ohjeiden mukaan hyväksyin kuitenkin pienen sävyeron, sillä heidän mielestään maalia ei kannattanut alkaa sävyttää erikseen, koska ’syksyn’ sävy oli niin lähellä alkuperäistä. Kulmalautojen ruskea taas oli täysin identtinen perusväri ’umbran’ kanssa.

Hankin pääosan maaleista ostamalla ja hakemalla ne itse Uula-Tuotteen tehtaalta Kauvatsasta (kuva 2). Muutamia yksittäisiä, pieniä maalieriä ostin Aninkaisten tapetista ja väristä Turusta sekä Bauhausista. Yhteensä maaleihin ja ohenteisiin kului 2007,60 e. Taulukossa 1 on esitetty maalien kuluminen. Sinkkivalkoispohjamaalia jäi pari purkkia yli, samoin pintaväri ’syksyä’.


Kuva 2. Maalit ja ohenne haettiin Uula-Tuotteen tehtaanmyymälästä Kauvatsasta.

Taulukko 1. Maalien ja ohenteiden kulutus. Kaikki ohenteet ja maalit ovat Uula-tuotteen valmistamia.

TUOTE                                           Kulutus (LITRAA)
Pellavaöljymaalin ohenne                        21
Sinkkivalkoispohjamaali                         81
Pellavaöljymaali, väri ’syksy’ (pääväri)        72
Pellavaöljymaali, väri ’umbra’ (kulmat ym.)     11

2.3 Maalausta edeltävä pohjatyö

Ulkovuorauksessa olleet reiät tapitettiin ja kitattiin tasaiseksi pellavaöljykitillä (kuva 3). Vähäiset lahovauriot korjattiin. Lahovaurioita oli ainoastaan sokkelin yläpuolisessa tippalistassa. Tämän jälkeen kaikki irtoava maali raavittiin irti kaapimella. Jälki viimeisteltiin pyyhkimällä pinta teräsharjalla. Paikoissa, joissa kaikki maali oli jo rapissut pois ja jäljellä oli enää harmaantunut puuaines, poistettiin kaapimella kuituuntunut puu. Missään kohti taloa ei pidetty tarpeellisena raapia kerroksia vaaleaan puuhun asti, vaikka joissakin ohjeissa kehotetaan puhdistamaan maalattava pinta puupuhtaaksi. Samalla kannalla oli myös hankkeen valvoja Eija Suna Turun maakuntamuseosta. Varsinkin pohjoisseinustalla valtaosa maalista oli niin tiukasti ja siististi kiinni seinässä, että kaavinta ja harjaus irrottivat vain liituuntuneen kerroksen.


Kuva 3. Lähes joka puolella taloa oli ulkovuorauksessa runsaasti reikiä entisten sähköjohtojen, puhelin- ja lennätinkaapeleiden läpivientien kohdilla. Reiät tapitettiin ja paklattiin pellavaöljykitillä.

Pohjatyöt aloitettiin vasta heinäkuun alussa 2006. Työ eteni siten, että yksi seinä tai kulmalautojen rajaama seinän osa kaavittiin kerrallaan irti, maalattiin tämän jälkeen pohjamaalilla ja sen kuivettua väli- ja pintamaalilla. Maalin kuivuessa työstettiin muita seiniä.

Työtä oli tekemässä pääsääntöisesti kaksi maalaria kerrallaan. Työ tehtiin henkilönostimen (Bronto Skylift) ja puutikkaiden avulla (kuvat 6 ja 7). Henkilönostimen avulla maalattiin kaikkein korkeimmat kohdat. Sokkeli oli suojattu osittain voimapaperilla ja ikkunat sanomalehdillä. Tästä huolimatta kivijalassa ja ikkunalaseissa on jonkin verran roiskeita, jotka pitää poistaa maalinpoistoaineella tai kaapimalla tarkoitusta varten olevalla terällä.

2.4 Pohjamaalaus

Pohjamaalaus tehtiin Uula-tuotteen sinkkivalkoisella, joka on pellavaöljypohjainen, Uulan pellavaöljymaaleille tehty pohjamaali. Maalissa on homeenesto- ja lahonsuoja-aineita. Pohjamaalin väri on valkoinen. Maalia levitettiin ohut, läpikuultava kerros kaikkialle, myös kohtiin, jossa vanhaa maalipintaa jäi pohjatöiden jälkeen jäljelle (kuva 4).


Kuva 4. Sinkkivalkoispohjamaali siveltiin seiniin vanhan, irtoilevan maalin kaapimisen jälkeen.

2.5 Välimaalaus

Välimaalaus tehtiin ohentamalla pintaväriä 30 % Uula-tuotteen öljymaalin vernissapohjaisella ohentimella (kuva 5). Vastasin värien ohentamisesta itse. Sekoitin maalit porakoneeseen liitetyllä maalinsekoittimella, joka osoittautui erittäin järkeväksi hankinnaksi. Välimaalaus oli tarkoitus tehdä myös erittäin ohuelti. Paikoin maalausliikkeen jäljessä oli sanomista tämän ohuuden suhteen.


Kuva 5. Seinät maalattiin vaiheittain ja auringon kierron mukaan. Oikeanpuoleinen seinään on maalattu jo pintaväri, sen vasemmanpuoleisella seinällä on pohjamaalin maalaus kesken. Seuraavalle seinälle on maalattu välimaali. Vasemmanpuoleiset seinät ovat vielä vailla pohjatöitäkin. Asemahallin sisäänkäynnin edustalle on rakennettu maalausteline.

2.6 Pintamaalaus

Pellavaöljymaali on ohentamattomana melko paksua ja hankala maalattava. Sen maalaaminen vaatii tiukkoja siveltimen vetoja, jotta sitäkin jäisi vain ohut kerros. Pintamaalauksessa ilmeni eniten ongelmia liian paksujen maalikerrosten vuoksi. Paikoin eri puolilla taloa on valitettavaa kyllä näkyvissä kämmenenkokoisia rypistyneen maalin laikkuja merkkinä liian paksusta siveltimenvedosta. Eräästä seinästä maalausliike joutui kaapimaan pois puolikuivan, liian paksuksi osoittautuneen ja rypistyneen maalikerroksen. Kokonaisuutena kohteen maalaus on kuitenkin tyydyttävää työn jälkeä (kuvat 6 ja 7).


Kuva 6. Talo maalattiin joko henkilönostimelta tai tikkailta käsin. Talon itäseinä saa pintamaalin.


Kuva 7. Talon pohjoissivun pintamaalausta tikkaiden avulla. Sokkeli suojattiin voimapaperilla ja ikkunat sanomalehdillä, joita tosin tuuli riepotteli irti helposti.

2.7. Ikkunoiden ja ovien vuorilautojen sekä muiden koristeiden pohjatyöt ja maalaus

Maalaustyöstä tehdyn sopimuksen mukaisesti ikkunoiden ja ovien vuorilaudat sekä muut koristeet pohjakäsittelin ja maalasin alusta loppuun itse (kuva 8). Laajensin omaa työvastuutani koskien lisäksi kahteen talon kolmesta päätykolmiosta ja sokkelin tippalistaan, koska en ennättänyt korjata tippalistan lahovaurioita liikkeen maalaustyön edetessä.


Kuva 8. Ikkunoiden koristeellisten vuorilautojen pohjatyöt, maalaus kolmeen kertaan sekä koristemaalaus.

Ikkunoiden ja ovien vuorilaudat sekä päätykolmioiden maalaus sujui pääsääntöisesti edellisissä kappaleissa kuvatuin työmenetelmin. Pohjatyöt erosivat sen verran, että poistin useimmista vuorilaudoista kaiken maalin kuumailmapuhaltimella ja viimeistelin jäljen hiomalla kevyesti tasohiomakoneella. Koristeleikkaukset olivat niin paksussa maalissa, että ne kaipasivat kunnollista puhdistamista tullakseen selkeästi näkyviin. Päätykolmioissa olevat tähtimäiset koristeet puhdistin myös tarkasti kuumailmapuhaltimella. Muilta osin tyydyin kaapimaan päätykolmioiden pinnoista irtoavan maalin.

2.8 Työn aikataulu

Työ alkoi maalausliikkeen osalta kesä-heinäkuun taitteessa 2006. Liike työskenteli kohteessa aina syyskuun alkupäiviin asti lähes päivittäin joko yhden, useimmiten kahden maalarin voimin. Minä pohjustin ja maalasin iltaisin liikkeen vuokraaman nosturin avulla vintin ikkunoiden vuorilautoja ja päätykolmoita. Elokuussa liikkeen jo palautettua nosturinsa vuokraamoon jouduin vuokraamaan itse vielä kahdeksi päiväksi vastaavan henkilönostimen, jotta sain päätykolmiot pintamaalattua. Kesän 2006 aikana ehdin maalata täysin valmiiksi vain kahden asuinkerroksen ikkunan vuorilaudat. Vuoden 2006 lopulla talon seinät oli siis maalattu täysin valmiiksi. Seuraavalle kesälle jäi vielä lähes kaikkien ikkunoiden ja ovien vuorilautojen pohjatyöt ja maalaus sekä kaikkien talon sokkelin tippalistojen vähäisten lahovaurioiden korjaus, pohjatyöt sekä maalaus. Tämän vuoksi en voinut vielä tilittää työtä tehdyksi 2006 vuoden loppuun mennessä, vaan hain ja sainkin avustuksen tilityksen siirron vuodelle 2007.

Kesäkuussa-syyskuussa 2007 pohjustin ja maalasin talon kaikkien edelliseltä vuodelta rästiin jääneiden ikkunoiden ja ovien vuorilaudat. Lisäksi pohjustin ja maalasin vielä lokakuun puolella sokkelin tippalistat. Työ valmistui lokakuun lopussa 2007 (kuvat 9-14).


Kuva 9. Maalaus valmistui syksyllä 2007. Näkymä etelänpuoleiseen julkisivuun.


Kuva 10. Näkymä lounaiskulmaan.


Kuva 11. Näkymä luoteiskulmaan.


Kuva 12. Näkymä pohjoisen puoleiseen julkisivuun ja keittiön sisäänkäynnistä. Tippalista on kuvassa vielä osittain pohjamaalattuna.


Kuva 13. Näkymä itäsivuun. Tippalista on kuvassa vielä pohjamaalattuna.


Kuva 14. Näkymä kaakkoiskulmaan. Tippalista on kuvassa vielä osittain pohjamaalattuna.

LIITE 2.