Autiotalosta asunnoksi

Talon peruskorjauksessa 1930-luvulla oli alapohjat muutettu kokonaan maavaraisiksi. Täytemaana on luonnollisesti hyvin tiivistyvää ja kantavaa fillerihiekkaa. Filleri valitettavasti on kapillaarinen maalaji joka siirtää kosteutta pohjamaasta rakenteisiin. Jokseenkin kaikki täytemaahan kosketuksessa olleet puuosat ovat mennyttä.

Päärakennuksen peruskorjausohjelma lyhyesti

Työ suoritetaan vaiheittain. Kussakin vaiheessa uusitaan työn alla olevan osan alapohjarakenteet ja perustuksia tarvittavassa määrin. Samaten toteutetaan sisäpuolinen tiivistys ja lämmöneristys sekä laipiorakenteiden tarkastus ja tarvittaessa kunnostus. Aikaisempi omistaja on jo lisäeristänyt ja sisäverhoillut talon eteläpään kaksi kamaria, tämä työ puretaan ja toteutetaan hiukan toisin periaattein.

Työn ensimmäisessä vaiheessa tuodaan taloon juokseva vesi ja viemäri, joiden myötä kunnostetaan entiset keittiö ja ruokasali olemaan aputila ja keittiö. Aputilaan tulee suihkukaappi ja peseytymispiste sekä kompostoiva käymälä.

Seuraavassa työvaiheessa valmistuvat päätykamarit ja vieraseteinen, mahdollisesti aloitetaan jo salia. Kun tämä vaihe saadaan valmiiksi, talossa on asumisen perusedellytykset ja sinne voi muuttaa. Jäljellä on salin viimeistely, välikonttori sekä tupa, joille tehdään periaatteessa samat korjaustyöt. Tuvan välikattoa voisi nostaa reilusti, hiukan lähemmäs jotakin alkuperäiskorkeutta. Samaten 1940-luvulla (?) muurattu leivinuuni on syytä purkaa ja rakentaa tuvan uuni nykyistä perinteisemmälle paikalle.

Heti ensimmäisen työvaiheen alussa tarkastettiin vesikatto. Uutta aluskatetta ei tarvittu; vanha pärekatto pienillä enimmäkseen altapäin onnistuneilla paikkauksilla on varsin hyvässä kunnossa. Rikkoutuneita tiiliä jouduttiin vaihtamaan ehjiin varsinkin lappeitten kulmista. Samaten räystäslaudat on vaihdettu kuiviin kolmelta sivulta.

Kaikkien työvaiheiden aikana tehdään alimpien hirsikertojen kengitystä tai muuttamista korvaavaksi rakenteeksi, aina niiden huoneiden kohdalla missä remontti on menossa.

Periaatejulistus

Suomalainen talonpoikaistalo on tehty elämään asukkaiden tarpeiden mukaan. Kun on ilmennyt uusi tarve tai uusi tapa tyydyttää olemassaoleva tarve, rakennusta on muutettu käytettävissä olevan tiedon ja osaamisen mukaisesti. Tätä perinnettä aion jatkaa ja tehdä rakennuksesta kelvollisen vakinaisen asunnon vähän kaupungistuneellekin nykyihmiselle.

Vaikka talo on osin ehkä 1700-luvulta, suurelta osin varmasti 1850-luvulta, talo ei ole suojelukohde. Alue on maisemansuojelukohde, joten rakennusten ulkomuotoon ei pidä juuri koskea. Rakennusten sisäjärjestelyille ei ole annettu ehdottomia kieltoja eikä käskyjä. Myöskään korjauksen ei vaadita tapahtuvan museaalisten tavoitteiden mukaisesti.

Ymmärrän toki luonnonlakeja jonkin verran. Saunan tai muun höyrykaapin upottaminen tämänikäiseen hirsirunkoon on lähes varmasti katastrofaalisen tuhoutumisen lähtölaukaus. Kunnioitan toki perinteitä, enkä aio pilata sen paremmin talon esteettisiä kuin rakenteellisiakaan ominaisuuksia sumeilemattomalla modernien menetelmien ja materiaalien käytöllä. Korvaavien rakenteiden ja materiaalien käyttö tulee olemaan mukana ohjelmassa, mutta aina huolellisesti harkiten.

Perusongelmia

Päärakennus on hirsirakenteinen. Se seisoo lohkokivistä ladotulla kivijalalla. Oletteko kuulleet ilmaisun "matalaperustus"? Tässä sellainen on. Muutaman pistokokeen perusteella näyttää siltä, että lohkokivet on ladottu suoraan silloiselle maanpinnalle hirsikehikon nurkkakivien väliin ja sitten talo vain on pudotettu kivijalan varaan. Ylärinteen puolella näyttäisi olevan kivijalkaa yhden kiven verran. No, onpahan tuo nyt jo jonkin aikaa kantanut. Paitsi että yllä olevan kuvan kohdalla kivijalka on pullistunut toistakymmentä senttimetriä. Pitäisikö lohkokivimuurin alle pujottaa betoni- tai harkkoantura viemään perustusta syvemmälle? Näin saisi ylärinteenkin puolelle ehkä enemmän kuin nykyisen 15 cm maanpinnan ja lautaverhouksen helman välille.

Päärakennuksen alapohjat on aikoinaan muutettu maanvaraisiksi. Mikä on sopiva alapohjarakenne jonka tänne helposti saisi aikaan? Kuinka pienellä ilmatilalla tuulettuva alapohja selviää? Perustukset kun ovat todella matalat... jos maata kaivaa kovin paljon pois, niin väliseinät eivät enää seiso minkään varassa. Vai olisiko olemassa jokin maavarainen alapohjaratkaisu, joka ei vaatisi näin mieletöntä kaivamista mutta olisi auttamassa puurakenteiden säilymistä?

Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan!