Pihapiiri ja lähiympäristö

Asemapiirros. Pihapiiriä kiertää tuomipuiden rivi. Pihalla on syreenipensaita.
Kylätie kulkee vasemmalta alhaalta oikealle ylös perinteiseen tapaan pihan läpi. Vasemmalta eloaitan ohi kulkevat peltotiet.
Päärakennuksen alapuolella on hyötypuutarha, jossa on jäljellä marjapensaita, omenapuu sekä aluetta rajaamassa koristepensaita.

Tämän tuomipuupensaan keskellä on eloaitta. Aitta on kooltaan 5 x 5 x 4 metriä ja se hukkuu kokonaan tuohon pensaaseen... (Koko kuva 176 ko.)

Pihassa ja puutarhassa

Hyötypuutarhassa on jäljellä yksi vanha ja dramaattisesti haarova talviomenapuu. Erivärisiä viinimarjapensaita on lukuisasti ja karviaismarjaa samaten. Karviaista muuten on ainakin kahta eri lajiketta, sekä piikikästä että sileää marjaa tekevää. Pari hentoa vadelmapensastakin on eksynyt seuraan. Päärakennuksen itäpäässä aluetta reunustaa syreenipensas jonka sisästä pitäisi varmaan karsia tuomenrungot pois. Marjatarhan eteläpäätä varjostaa iso tuomipuska ja sen vieressä oleva lehtokuusama.

Muutamasta kohtaa pitkin pihapiiriä löytyy vähän risukkoisia ruusupensaita. Kun ne olivat kovin villiintyneitä, ne leikattiin alas. Erittäin elinvoimaisesti ne ovat versoneet, mutta eiväthän ne heti leikkauksen jälkeisenä kesänä vielä kukkineet. Ainakin osa pensaista on istutettu 1960-luvulla ja tuolloin huolella hoivattu komeasti kukkiviksi.

Tuomipuuta on ympäristössä valtavat määrät, ja tuoksu on lämpimänä kevätpäivänä suorastaan huumaava. Myös syreenipensaita on sekä talon päädyssä että keskellä pihaa.

Perennoja ja muita perinnekukkia on löytynyt toistaiseksi vasta muutama. Sekä ukonhattu että akleija ovat jo alkaneet rehottaa ja nekin tuntuvat levittäytyneen moneen paikkaan pihapiirissä. Kellarin edustalla kohoaa komea hirvenjuuri, jonka kukinta loppukesällä on vähintäänkin näyttävää. Suopayrttiä on vanhojen kukkapenkkien jäänteissä mukavasti sitäkin.

Maakunnalle ominaista

Alueen metsät olivat muinoin hämäläisten metsästysmaita. Kiinteä asutus syntyi 1500-luvulla, jolloin maita ryhdyttiin kaskeamaan. Kun maasto oli hyvä ja kalavedet lähellä, pystytettiin sukukylä. Maaston mukainen rakennusten ryhmittely on Keski-Suomelle ominaista. Hirvasmäenkin rakennukset sijaitsevat mäellä, metsän ympäröimien peltojen keskellä. Pihapiirin rakennusryhmä muodostaa suorakulmion vaikka navetta ja vaja ovatkin 1900-luvun puolimaissa rakennettuja. Muut talousrakennukset ovat toisistaan erillään, ikivanhojen polkujen, myöhemmän kärrytien ja sittemmin kylätien molemmin puolin.

Erinomaisen hyvin säilynyt esimerkki keskisuomalaisesta maatilasta mäkimaisemassa on Pienmäen tila Hankasalmen Niemisjärven kylässä. Tila toimii talomuseona Keski-Suomen museon hallinnassa. Peltoja viljellään edelleen, karja laiduntaa ja saunakin lämpiää.

Rakennuskanta

Tämän sivun kuvissa näkyy pääosa kiinteistöllä olevista rakennuksista. Vanhan Hirvasmäen aikaista rakennuskantaa on näköetäisyydellä lisäksi iso lato, yläniityillä pienemmät ladot, ja ainakin yksi torppa.

Aikaa tulee menemään ennen kuin inventaario koko sukukylän vanhoista rakennuksista ennättää tänne saakka.

Näkymä luhtiaitan luhtikäytävältä pihalle. Oikealta päärakennus, hirsinavetta, kärryvaja, ja maakellari.
Pihan keskellä on syreenipensas. (Kuva on kollaasi.)