Kutsumanimi: Maarouf Ya-Allah
Lempinimi: Rolah
Syntymäaika: 28.8.2001

Säkä: 144 cm
Väri: lehmänkirjava, tobiano
Merkit: -

Arvonimet: -

Luonne: Yleisesti Rolah on oikein kiltti ja rauhallinen, mutta ei suinkaan säikky, herkkä tai arka. Muille hevosille se on todellakin kiltti ja reilu, eikä komentele niitä, saatikka mahtaile. Orii kyllä pitää pintansa, eikä tottele aina muita hevosia. Ratsastaessa se tottelee apuja hyvin, eikä sitä uskoisi samaksi hevoseksi. Se tekee koululiikkeet mahtavasti, ja koettaa koulun avulla mahtailla tammoille. Tästä tammat kyllä pitävät. Rolah soveltaa koulutuntien opetuksia ja liikkeitä tammojen hurmaamiseen, ja onnistuukin siinä yllättävän hyvin. Oriilla on kyllä omakin järki päässä ja se soveltaa sitä tilanteissa, missä sitä tarvitaan. Muuten se antaa ohjat ilomielin ratsastajalle. Sanotaan näin, että ihminen on Rolahille henki ja elämä.

Hoitaessa Rolah on rauhallinen, ja todella kiltti. Se seurailee kiinnostuneena, kuin oppimismielessä, vierestä, kun hoitaja harjaa sitä. Orii nuuhkuttaa ihanasti ilmaa ja pyörittelee päätään sivuille, kun jotain erikoista tapahtuu. Aivan kuin se mittailisi, onko juttu hyvä vai kenties kauhistuttava. Kaviot – yak -, mikä juttu. ”Voisit viedä sen metallikoukuran – siis kaviokoukun, mikä lie – pois. En siedä sitä silmissäni. Kauhistuttavaa! Kyllä kavioni ovat puhtaat, ei sinun tarvitse koskea niihin sillä häkkyrällä, saati katsoa kavioitani…”. Tuollainen on Rolahin kuva kaviokoukusta ja kavioiden puhdistamisesta. Se vain kammottaa oriita, mutta ei se mitään tee. Kavioita on joskus vaikeaa saada ylös, mutta kyllä se siitä oppii. Mikäli Rolahin antaa nojata paitaan, niin voi aivan hyvin varautua siihen, että edessä on paidan pesemisen. Oli ori millä tuulella tahansa, niin sen lempipuuhaa on jättää märkä, vihreä läntti jonkun ihmisen paitaan. Tämä täplä piristää oikein mukavasti Rolahin päivää. Oriin saa myös helposti rapsuttamaan hoitajaansa hampaillaan, eikä se ole vaikeaa. Rapsuttaa vain sitä korvien takaa, niin saa rapsutuksen lisäksi paitaansa takuulla Rolahin tekemän signeerauksen.
Satulaa laittaessa Rolah nuokkuu keskellä karsinaansa, eikä välitä, mitä sen selkään laitetaan. Satulavyö on Rolahille kuitenkin maailmanloppu. Se on mieluummin koko loppu elämänsä muiden tallin hevosten pompoteltavana kuin antaa laittaa satulavyön ilman vastaväitteitä. Vaikka eihän Rolah muuta teekään, kuin pullistele, kuovi ja ”murahtele”. Murahtelu saa ihmisen hekottamaan niin pahasti, että joskus orii jopa pahastuu siitä.
Suitset. ”Missä? Milloin? Siinä ne nyt ovat! Ihanaa! Jes!” Tämän vastauksen voi odottaa kuulevansa Rolahilta, kun se näkee nämä nahkaremmit ja metalliset rinkulat. Ei ole toista hevosta, joka rakastaisi näitä vekottimia yhtä paljon, tai enemmän. Suitset ja kuolaimet pujahtavat oriille päähän nopeammin kuin kerkeää sanoa ”turpahihna”.

Ratsastaessa Rolah on rauhallinen, reipas, rohkea ja tottelevainen. Silloin tällöin se kovistelee toisille oreille ja mahtailee tammoille, mutta sen ei pitäisi häiritä orin työskentelyä.
Koulussa Rolah kokoaa itsensä muita hevosia varten ja myötäilee ihmisen pienintäkin liikettä ja apua. Tässä vaaditaan ratsastajan ja hevosen välistä saumatonta yhteistyötä, mutta tälle pojalle pärjää kyllä niin vaativampikin ratsastaja, kuin myös aloittelija. Koulukiemurat onnistuvat yleensä oriilta lähes täydellisesti, ja siltä onnistuu myös muutama todella vaativa liike. Vaativammalla ratsastajalla on hyvät vaikutukset Rolahiin, sillä se koettaa tehdä tällöin aina parhaansa –ihan vain miellyttämisen vimmansa takia. Aloittelijat ovat Rolahille yhtä kuin ”tylsä, istuva perunasäkki, joka ei tee mitään”, eikä liiemmin välitä tippuuko tämä rasitus sen selästä. Se kyllä tekee mitä käsketään, mutta ei välitä mitä tälle tapahtuu.
Mikäli Rolah ylittää esteen, saatikka maassa olevan puomin, voi sille hurrata. Jostakin syystä se on lähes koko ikänsä pelännyt puomeja ja kaikkea, minkä yli pitäisi hypätä. Tämä tobiano tottelee kyllä silloin tällöin, ja ylittää todella matalan esteen tai puomin, mutta sen se tekee täristen ja rynnien.
Maastossa Rolah tottelee oikein hyvin ja rentoutuu. Silloin tällöin se päättää pitää hauskaa, ja testaa rajojansa, ja yleensä onnistuu testaamaan turhankin hyvin. Uintihan on maastoreissun jälkeen mukava asia, vaikka tobiano silloin tällöin kavahtaa aaltoja. Ja totta kai Rolah onnistuu tekemään niin sanotun ’viattomuusilmeen’, joka ei aina lepytä läpimärkää ratsastajaa, joka on juuri tippunut jorpakkoon kahdella jalalla seisovan oriin selästä.
Kentällä Rolah on helppo ratsastaa, mutta tämä hevonen ei aina vain osaa rentoutua. Se haluaa aina tehdä jotain erikoista, eikä helpolla laannu, jos sille päälle sattuu.

Kisoissa Rolah on kiltti ja rauhallinen, mutta siellä se ei aina tunnu haluavan tehdä mitään. Se stressaa jonkin verran kisoissa, ja katselee korvat luimussa pelokkaana ohi kulkevia ratsukoita. Eipä silti, keskellä koulukisakenttää se tekee mahtavia liikkeitä ja tottelee apuja kuin unelma. Jostakin syystä Rolah on kisauksen jälkeen innokas, eikä haluaisi lähteä kisapaikalta pois. Tämä kisojen jälkeinen olento on täysi vastakohta sille tobianolle marwarille, joka tuli kisapaikalle. Se haluaa rapsutteluja ja kehuja, niin tutuilta ja tuntemattomilta, niin hevosilta kuin ihmisiltä.