Lempinimi: Venla, Velmu

Rotu: Shetlanninponi

Väri ja merkit: Punarautias

Skp: Tamma

Syntymäaika: 28.5.2004

Ikä: 4,5 vuotta

Säkäkorkeus: 101 cm

Rekisterinro: Ei vielä rekisterissä

Ex-omistaja: Kermakaramellin

Kasvattaja: Kermakaramellin

• Yleissatula + satulahuopa
• Suitset nivelkuolaimilla
• Sininen riimu
• Musta riimunnaru
• Pesusieni
• pölyharja
• pehmeä harja
• pääharja
• kumisuka
• harjakampa
• kaviokoukku x2
• kumilenkkejä (kisoihin)
• Karvankiillotussuihketta
• Fleeceloimi

          Joulupaketti '04

Sukua lisää isän puolella

Jälkeläiset:

• 15.12.2004 Maalari (i. Tähtisumun Kaipuu) Venla toimii ottoemänä, ei siis biologinen varsa

Karsinassa Venla on hiukan säikky, eikä oikein luota jokaiseen ihmiseen. Siksi uuden hoitajan saaminen on aina pieni taistelu; hyväksyykö Venla vaiko ei. Usein aamuisin voi nähdä käytävälle kurkottavan pienen ponin pään, kun tamma ehdoin tahdoin haluaa nähdä ulos asti ja laittaa päänsä oven päälle lepäilemään. Hassun näköistä :) Harjaaminen sujuu hyvin, mitä nyt pyrkii koko ajan ovelle, ja tökkii sitä auki turvallaan. Kannattaa laittaa ovi riimunnarulla kiinni, että Venla näkee ulos asti, eikä hermostu sen enempää.

Tarhassa Venla viihtyy niin jonkun seurassa, kuin sitten ihan yksinäänkin. Tarha-aika menee leppoisasti, Venla kipittelee ympäriinsä ja purkaa turhaa energiaansa ulos. Joskus pysähtyy katselemaan, jospa joku vaikka katselisi sen touhuja. Jos aidan viereen joku tulee, voi olla varma, että Venlakin on paikalla heti. Eihän rapsutuksia voi sivuunkaan jättää ;) Talliin mennessä poni katselee koko ajan hakijaan päin ja aivan kuin pieni lapsi yrittää kai kertoa mitä kaikkea taas teki. Kannattaa varoa; innoissaan tyttö talloo helposti varpaille ^^

Tunnit ja varusteiden laitto on Venlalle aina jotain ihmeellistä. Suitsia laitettaessa tyttö vetää päänsä alas, ja alkaa syödä mitä ikinä löytääkään edestään. Riimu on hyvä keksintö tässä tilanteessa ;) Satulan antaa laittaa ihan normaalisti, eikä pahempia hangoittele vastaan vaan pysyy paikallaan. Pullistella joskus täytyy, varsinkin tylsinä päivinä. Tunneilla tamma menee aika mukavasti, on hyvä tuntiratsu nuoremmille, jotka pitävät ponimaisesta vauhdista. Todella näppärä poni kääntymisissä ja muissa ratsastusteissä, joissa tarvitaan hiukankin notkeutta. Sitä tästä ponista löytyy. Pienet vikkelät jalat ehtivät kääntymään vaikka kuinka pienelle voltille ilman ongelmia.

Maastossa Venla on oikea duracell-poni :D Vauhtia riittää varmasti, ja joskus jopa vähän liikaakin. Laukannostojen alkuun täytyy aina tehdä pieni pukitus, onhan se nyt niin ihanaa mennä oikein lujaa. Tosin Venlan pienillä jaloilla ei huippunopeuksia saavuteta. Siitä on mukava käydä ulkona vaikka joka päivä, sunnuntaisin turhat höyryt kannattaa päästää ulos maastotalutuksella. Muuten voi olla boksi säpäleinä ;) Maastossa, varsinkin jos mennään metsässä, on Venlalla tapana tehdä pieniä polkuja sinne tänne. Uittamisesta sitten taas tyttö ei niin paljon välitä. Oikein kuumana kesäpäivänä ja toisten hevosten seurassa se kyllä menee veteen, mutta muuten se tyssää heti kun vesi ylettää edes polviin asti.

Kouluratsastuksessa Venlan taidot ovat sitä perusluokkaa. Tyttö osaa, päivästä riippuen sitten toteuttaa asiat oikein. Kisoissakin asti on monta kertaa käyty, mutta edelleen Venla välillä vaan menee eikä kuuntele. Eiköhän tuo vanhempana vielä tuosta viisastu. Ehdottomasti Venlalle helpoimpia asioita on siirtymiset askellajista toiseen. Laukannosto pysähdyksestäkin menee nätisti ilman suurempia raviaskelia. Välillä ei jaksa pysähtyä ollenkaan, mutta tomera ratsastaja saa varmasti ponin kuriin helposti. Raippaa ei tyttö kaipaa; vauhtia riittää. Outoa kyllä, Venla vierastaa kaikkia muita hevosia ja poneja ollessaan kisapaikalla. Yleensä tamma on niin sopusointuinen kaikkia kohtaan. Ehkä se sitten jännittää sen verran, että unohtaa mitä ne toiset otukset onkaan ^^

Esteratsastuksessa on tyttö aivan elementissään. Venla hyppi jo pienenä varsana pitkin ja poikin (tuntui ihan siltä että se ei osaa kävellä ollenkaan, vaan se hyppii vaan ^^). Ehkä sieltä sitten tuli se into, kun ensimmäisen kerran esteille mentiin. Venla ylittää, ja harvoin tiputtaa. Vauhtia löytyy, ja siksi esteen jälkeen puolipidätteet ovat hyväksi; muuten huomaa olevansa menossa kiitolaukkaa minne sattuu. Yleensä esteillä Venla on tasapainoinen, kuulias ja avulias ratsu. Se toteuttaa sen mitä ratsastaja pyytää ja yrittää aina itse lisätä avustavia reittejä tai askelmuunnoksia. Aina ne eivät asiaa helpota, mutta mikäs siinä; hyvinhän tuo ura on lähtenyt käyntiin. Ehdottomasti yksi hienoimmista esteponeista, joita olen koskaan omistanut.

Vuosi 2005

• Sunnuntaina lepopäivä, kannattaa käydä maastossa taluttamassa ja kuluttamassa liiat energiat pois
• Tarhataan joka päivä klo 8.00 - 11.00 5. tarhaan Wilman kanssa
• Loimi tarhaan kun on -5°C tai vähemmän