Paimennus

24.-25.4.2004 vietettiin Woffin ja Lappalaiskoirat r.y. Pohjanmaan alaosaston järjestämää lappalaisviikonloppua Vöyrillä. Sunnuntai-iltapäivällä menimme John Dahlinin lammastilalle paimentamaan lampaita. Omista koiristani Nasta oli kovasti kehittynyt ensitapaamisestaan lampaiden kanssa ja tällä kertaa se peräti pujottautui lampaiden aitaukseen (n. 3*3m) ja sai sielä olevan uhkailevan (puskevan) lampaan perääntymään. Nasta "paimennustyyli" lampaiden ollessa vapaana pellolla oli myös kehittynyt paljon ensimmäiseen kertaan verrattuna. Vanhemmat koirani, Rasmus ja Salli, eivät piitanneet lampaista ollenkaan.

.

Saimme yllättäen paimennusmahdollisuuden Nastalle! Näimmeperjantain lehdessä ilmotuksen treeneistä ja päätettiin siinä paikassa että tuonne on mentävä ainakin katsomaan. Vaasanläänin paimenkoirat järjestivät paimennushajoitukset 23.11.03 Dahlinien lammastilalla täälä Vöyrillä. Harjoituksiin osallistui bordercollieta, yksi australian karjakoira (3kk) ja meidän Nasta. Oli hyvin mielenkiintoista nähdä että Nasta oli todella kiinnostunut lampaista ja ja että siitä tuli esille aikamoinen "vauhti-hirmun" kun se pääsi vapaana olevien lampaitten kanssa tekemisiin. Ensiksi 5 lammasta oli pienessä aitauksessa ja jokainen "uusi" koira kävi vuorollaan tutustumassa lampaisiin siinä aitauksen ulkopuolella. Nasta toimikin siinä irrallaan ollessaan todella hyvin, se kiersi aitausta ja haukkui välillä, mutta tuli myös luokseni kun kutsuin. Pysähtymään en sitä saanut, sen verran virtaa oli tytöllä päällä.

Sitten tuli lampaiden vapaa-osuus avoimella pellolla, jolloin ihan alussa Nasta kiersi muutaman kerran hienosti lampaita, mutta sitten se sai aivan liian kovan vauhdin päälle sitten se alkoi tulla liian lähelle lampaita, jolloin lauma jakautui ja lampaat kaikkosivat eri suuntiin, joten perheen paimenkoiralle tuli töitä kootessaan ne takaisin kasaan. Tämän jälkeen kokeiltiin niin että minä olin lampaiden kanssa ja John Dahlin piti Nastaa pitkässä liinassa ohjaten sitä kiertämään laumaa tarpeeksi kaukaa.

Mielestäni tämä ensimmäinen paimennuskerta meni tosi hyvin ja kotitehtäviksi saimme makuun opettamisen liikkeestä ja käydä mahdollisuuksiemme mukaan lammastilalla ottamassa liikkeitä lampaiden läsnäollessa. Nämä lampaat olivat totuneet rauhalliseen paimennukseen, josta perheen bordercollie antoikin hienoja näytöksiä kootessaan ja kuljettaessaan laumaa.

.

Toivon mukaan pääsemme muidenkin lappalaisiemme kanssa kokeilemaan paimennusviettiä tulevina vuosina.

Aikaisemmin kasvateistani kaksi on saanut mahdollisuuden paimentaa. Ranualla asuva Care Bears North Coast, "Piki" sai maalla ollessaan paimentaa aika-usein poroja. Piki osoittautuikin erittäin vauhdikkaaksi paimeneksi. Myös Care Bears High Hopes , "Holi" sai aikoinaan mahdollisuuden kokeilla nautojen paimennusta, mutta omistajan mukaan Holi ei ollut kovinkaan innokas paitsi ollessaan kantavana. Holin tyttäristä kaksi on osoittautunut kiinnostuksensa paimentamiseen, Pompparinniityn Kehäkukka on Polvijärvellä maatilalla, ja paimentaa kasvattajan mukaan kanasta ja hiehosta lähtien kaikki. Edellisen sisko, Pompparinniityn Käenpiika näytti myös omaavansa paimennusviettiä kasvattajalla olonsa aikana. Holilla löytyi muutenkin rohdeutta, mm. kerran se kävi ajamassa tielleen tulleen karhunopennun puuhun. Koiriemme suvuista löytyy toinenkin karhujen kanssa kosketuksiin tullut koira, Taiston veli Tim, joka asustelee Pohjois-Ruotsissa porotilalla. Se oli eräänä päivän poromerkintä kierroksella löytänyt karhun perheen toisen koiran kanssa. Tim ja perheen vanhempi porokoira olivat piirittäneet karhun haukkuen todella matalalla ja voimakkaalla äänellä. Vanhempi koira lähti pois karhun luota, kun se alkoi paiskia käpälällään koiria kohti. Omistajan kutsusta Tim jätti myös karhun rauhaan ja palasi isäntänsä luo.