Elettiin
vuotta 1994. Minä, Nisulan Juhani
ja Juha "Big" Saarisen istuimme baarissa.
Jossain vaiheessa viina teki tehtävänsä ja
kuten kaikki muusikot kännissä niin mekin
aloimme perustamaan bändiä. Mä ja Nisula
olimme olleet vuoden soittamatta Elvis
Breznev yhtyeen hajottua. Soittamisen tarve
näkyi jo varmaan naamastakin. Jossain vai-
heessa iltaa tuli puheeksi etten ollut koskaan
soittanut Juhan kanssa samassa bändissä.
Sopivasti Juhan oma bändi Big Boy alkoi
"telakoitua" joten mikään ei estänyt
kokeile-
masta.
Ekat
treenit oli mielettömät. Emme sopineet
ainuttakaan biisiä tai mitään muutakaan.
Mentiin vaan treenikämpälle ja eka biisi tai
oikeastaan jami kesti melkein tunnin. Eikä
tuo jammailu ollut mitään peruskolmisointu
pätemistä vaan siinä mentiin kaikenlaiset
tahtilajit ja sointuvariaatiot läpi. Tänä
päivänäkin bändimme perustuu sille ideo-
logialle. että biiseissä täytyy olla tilaa
improvisaatiolle.
Sen
jälkeen alettiin miettimään oisko
biisejä, joita kaikki "osaa" soittaa.
Idea oli se, että joka osaa sanat, joutuu
myös laulamaan biisin. Näin syntyi
vahingossa trio, jossa jokainen on
solisti. Treenien jälkeen oli yhtä äkkiä
parikymmentä biisiä ja valmis keikka
bändi. Kaikkihan on säkästä kiinni kuten
tämäkin, että samaan aikaan Seinäjoella
motoristit järjesti bileet ja sinne haettiin
bändiä, joka soittais 70-luvun jytää.
Mehän sovimme sinne kuin nenä päähän.
Enää ei puuttunut kuin nimi. Samana vuonna
Provinssirockissa esiintyi Black Sabbath ja
me vitsailimme, että eikö me voitas olla
vaikka Black Passat ? Saarinen lisäs, että
pannaan perään vielä blues niin tietää
että
on kyse musiikista. Black
Passat Blues siinä
se oli ekan keikan työnimi ja jotenkin se
vain jäi nimeksemme.
Alku
vuodet soittelimme satunnaisesti
sillä meillä kaikilla oli omat projektimme
kuten studio, teatteri, äänentoistofirma
sekä silloiset bändit. BPB oli lähinnä
terapiaa. Olemme tosi laiskoja myymään
keikkoja ja keikkailu perustuikin siihen,
että meitä pyydettiin keikoille.
