SF-kirjoittaminen Suomessa 

 1980-luvulla scifi koki maassamme hurjan nousun, joka jatkui lähelle
 90-luvun puoliväliä. Sen jälkeen kirjakaupan hyllyt ovat täyttyneet
 erilaisista fantasiakirjoista, joista voidaan olla montaa mieltä.
       Scifistä taas on ollut yleinen mielipide se, että jokainenhan voi
 heittää jonkun John Smithin tähtilaiva Titanicin ruoriin ja kuljettaa hänet
 paikkaan, jota ei olekaan - eli scifiä on niin helppo tehdä ja lukea kuin
 sormien napsautus (toisille se taas voi tuottaa paljon vaikeuksia) - eli
 scifi on vain ylimääräisen tyhjän paperin täyttöä ja roskaa.
       Tämä asenne on minulle aika vieras enkä usko että tänä päivänä
 scifillä on enää näin huonoa mainetta. Ovathan monet vanhemman polven
 kirjailijat itse vaikuttavia tiedemiehiä (ja -naisia) itsekin.
 
 Kotimaisia SF-kirjoittajia silti löytyy vieläkin. Muutama hyvin tuttu nimi
 voisi olla Pasi Jääskeläinen, Johanna Sinisalo sekä Boris Hurtta.
 Kotimaan scifipiiri on sinänsä pieni (onhan maammekin), mikä onkin ollut
 omiaan luomaan läheisen suhteen kirjoittajien ja passivisten harrastajien
 välille; kilpailuja voittavat novellistit ovat tavallaan samalla tasolla
 lukijoiden kanssa - (lähes) tavallisia kansalaisia, joilla on vielä leipä-
 työkin.
      Kirjoituksiaan on mahdollista saada julkaistuiksi SF-seurojen 
 lehdissä, tosin suurimmassa osassa tapauksista vasta kun on saanut
 nimeä esimerkiksi sijoittumalla ko. seuran järjestämässä novellikilvassa.


 Minkälaista tekstiä pitäisi kirjoittaa

 Omalaatuista. Se on vaikeaa, mutta Suomen jäisen kansan kulttuuri sekä
 perinteet voivat tarjota toimiviakin ideoita.