Niinkuin varmaan arvaattekin, niin Nasun suokkarikirja on Nalle Puh.
Tässäpä Nasun viisauksia :)

"On vaikea olla rohkea", sanoi Nasu vähän niiskuttaen, "kun on vain Hyvin Pieni Eläin".

"Minä istuin kerran Nasun päälle", sanoi Puh. "Vahingossa. Hän ei oikein pitänyt siitä." "Harvat pitävät", sanoi Pöllö.

Nasu tuli takaa Puhin vierelle. "Puh!", kuiskasi hän. "No mitä?" "Ei mitään", sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni. "Tarkistin vain että olet siinä."

"Terve Nasu", sanoi Puh. "Terve Puh", sanoi Nasu hypähtäen yllättyneenä. "Tiesin että se olit sinä." "Niin minäkin", sanoi Puh.

"Hyvä on", sanoi Ihaa. "Lähdetään. Mutta Älkää Sitten Syyttäkö Minua."

"Ei kuullosta kovin järkevältä", sanoi Kani. "Ei", sanoi Puh nöyrästi. "Ei kuulostakkaan nyt kun sen sanoo. Sitä ennen se kuullosti aivan järkevältä."

Puh katsoi kahta käpäläänsä. Hän tiesi että toinen niistä oli oikea ja että kun oli päättänyt kumpi oli oikea, silloin toinen oli vasen, mutta hän ei koskaan muistanut miten alku meni.

"Terve Puh", sanoi Nasu.
"Terve Nasu, tämä on Tikru."
"Jaaha, vai Tikru", sanoi Nasu ja kiersi pöydän toiselle puolelle. "Luulin että tikrut ovat pienempiä."
"Isot tikrut eivät ole", sanoi Tikru.

"Ajatteles, jos joku puu kaatuisi kun me olemme sen alla!"
"Ajatteles jos ei kaadu", sanoi Puh pitkään harkittuaan.

Kun olet ajatellut, voit päätyä hyvin tärkeisiin ratkaisuihin.

Osoittaaksesi, ettet ole säikähtänyt, hypi pari kertaa ylös alas kuin voimistelisit.

Kun sinulta kysytään oletko se sinä, teeskentele ettet ole ja katso mitä tapahtuu.

Älä myöhästy siitä mihin pitää ehtiä.

Kuinka säälittävää onkaan olla Eläin jolle kukaan ei ole koskaan poiminut orvokkikimppua.

Sano aina "Näkemiin-jakiitos-oli-oikein-mukavaa".

"Kiitos", Puh sanoi Nasulle. "Ole hyvä", vastasi Nasu sopersi ja jatkoi, "Mistä sinä kiitit?"