Susiongelmaan etsitään ratkaisua

Yleisölle vapaa susiaiheinen keskustelu/infotilaisuus järjestettiin 25.04.2004 Imatralla. Tilaisuuteen oli kokoontunut n. nelisenkymmentä asiasta kiinnostunutta ja päätin mukaan mennä minäkin "suuren suuni" kanssa. Yllätyksekseni paikalla ei ollut kuin minun lisäkseni yksi metsästäjä kaikkien muiden ollessa niitä, jotka tahtoisivat susien lukumäärän kasvavan kauniissa maassamme entisestään…

Tilaisuudessa luennoi mm. kansanedusta Kimmo Tiilikainen Ruokolahdelta ja yllätyksekseni hän oli asennoitunut, maalaispoika kun itsekin on, lähestulkoon samalla asenteella kuin minäkin. Seuraavissa eduskuntavaaleissa annankin tuon lyhyen tuttavuuden tähden, minkä yleisötilaisuus kesti, takuuvarmasti ääneni hänelle…

Maassamme arvioidaan Tiilikaisen mukaan olevan n. 150 sutta niiden keskittyessä pääasiassa meiltä itärajaa ylemmäs. Susi tihentymä sivuaa siis aluetta, joilla ainakin osa kerhomme jäsenistä metsästää. Tiilikaisen mukaan ongelmana ei niinkään ole susien lukumäärä, vaan se, etteivät ne ole tasaisesti jakautuneet maamme eri osiin. Myöskin tilaisuudessa tuli selvästi ilmi se, että alueilla joissa ihmiset tavalla tai toisella ovat törmänneet susiin (koiravahingot / kotieläinvahingot), ihmisten suhtautuminen on toisenlaista, kuin niillä alueilla missä susia ei esiinny lukumääräisesti niin paljon, jos laisinkaan. Tiilikaisen mukaan joissakin osissa maatamme tilanne on suorastaan "tulenarka"…

Kevään ja kesän aikana järjestetään vastaavia yleisöille avoimia keskustelutilaisuuksia ympäri maatamme tarkoituksena kartoittaa ihmisten mielipiteitä sekä tätä kautta löytää ratkaisu susiongelmaan joka on syntynyt lähinnä ihmisten pelosta sutta kohtaan sekä susien kotieläimille tekemistä vahingoista. Tällä hetkellä valtio korvaa menetetyn kotieläimen siten, että omistajalle jää 250 euron omavastuu, mutta Kimmo Tiilikaisen mukaan omavastuun poistaminen olisi ensimmäinen askel kohti parempaa susipolitiikkaa. Myöskin hän toivoo, että tulevaisuudessa riistanhoitopiirien pitäisi itse saada päättää häirikkösusien lopettamisesta poliisin alaisuudessa sillä nykyinen lupakäytäntö ei palvele niitä asukkaita, jotka joutuvat tavalla tai toisella tekemisiin häirikkösusien kanssa. Muutenkin niiden, jotka asuvat susi tihentymä alueilla tulisi saada itse olla jollakin tavalla mukana susia koskevassa päätöksenteossa, kommentoi Tiilikainen…

Susi tulee meillä ainakin näillä näkymin säilymään suojeltavana lajina ja tappoluvat tullaan myöntämään vain häirikkösusille. Myöskin oletettavaa on, että susien lukumäärä tämän kesän (2004) penikointien tähden on syksyyn mennessä n.200 yksilö, eikä tarkoituksena ole ainakaan toistaiseksi säädellä susikantaa pienempään suuntaan. Tiilikainen pelkääkin ongelman riistäytyvän käsistä, eli susia tulee vain yksinkertaisesti katoamaan salametsästäjien (metsästäjien) toimesta. Tulevaisuus siis meille ajokoirien harrastajille ainakaan näillä kulmilla ei näytä valoisalta. Salametsästyksessä kun on omat riskinsä vaikkakin toisaalta tuohan se elämään jännitystä…

Tiilikaisen esitelmän jälkeen sai yleisö esittää kysymyksiään. Itse nostin mm. seuraavia asioita pöydälle, kuten: Vaikuttavatko nykyiset lupakiintiöt sen, että kohta susiin kyllästyneet ottavat lain omiin käsiinsä ja saavutamme tilanteen, jossa susia ei kohta ole enää ollenkaan? Eikö olisi järkevää pitää myös metsästäjien mielipiteitä tärkeänä, että tilanne ei pääsisi ryöstäytymään käsistä siten, niin kuin mm. pohjoisessa (poroalueilla) on käynyt? Jos itäsuomea pidetään susipankkina josta sitten sudet omaa tahtiaan levittäytyvät muualle osaa maatamme, niin eikö se väistämättä johda ongelmiin ihmisten ja susien välillä laumojen muodostuessa ylisuuriksi alueillamme? Kun ns. luonnonsuojelijat puolustavat suden vain vaistonsa ohjaamana tappavan kotieläimiä, niin eikö ihmiselläkin ole oikeus toteuttaa metsästysviettiään? Miten käy metsästyskulttuurin jos lupakäytäntö pysyy nykyisellään jne. Voitte vain arvata, että keskustelua asian tiimoilta syntyi. Välillä tuli tilanne, että minä vastaan neljäkymmentä toisinajattelijaa, (lukuun ottamatta Kimmo Tiilikaista sekä paikalla olevia muutamia lehtimiehiä unohtamatta tilaisuudessa ollutta toista metsästäjää) mutta toisaalta, olen aina rakastanut hyviä rakentavia keskusteluja…

Toivoisin meidän ajokoirilla metsästävien ottavan kuluvana kesänä (2004) läsnäolollaan osaa vastaavanlaisiin yleisötilaisuuksiin, joita tullaan pitämään ympäri kaunista maatamme. Nämä ovat yksi kanava pyrkiä vaikuttamaan siihen, että edes jonkunlainen järjellinen suhtautuminen saataisiin aikaiseksi koskien yhä lisääntyvää susikantaa, joka tummana varjona on ylvään ajokoiraharrastuksemme yllä. Vaitiololla emme totisesti voita mitään…

Jos minä ja eräs toinen metsästäjä emme olisi menneet tuohon tilaisuuteen ja kaikki muut läsnäolijat olisivat toivoneet (niin kuin toivoivatkin) susikannan lisääntyvän, niin minkälaisen viestin silloin olisimme Imatran alueella vaikuttaneet metsästäjät antaneet päättäjille (Kimmo Tiilikainen / Eduskunta) sekä myöskin paikalle oleville lehtimiehille? Hiljaisuudellamme olisimme metsästäjinä hyväksyneet nykyisen susipolitiikan ja tätähän emme halua, emmehän…?

Mikäli tahdomme jatkaa metsästystä ajokoirallamme ilman pelkoa, että se joutuu suden suuhun, tulee meidän ottaa osaa kaikin mahdollisin keinoin susia koskevaan valtakunnalliseen keskusteluun!

Hiljaisuudella vain hyväksymme nykyisen susipolitiikan!