Stabburnes, Norja heinäk. 2000
Stabburnes, Norja heinäk. 2000
 |
 |
||
| Kawasaki ER-5 vm. 1999 |
Suzuki
GS500E vm. 2000 |
||
| Suorituskyky Teho Vääntömomentti Mitat Moottori Voimansiirto Runko Sähkölaitteet |
37 kW/50,3 hv/9000 rpm 45 NM/7200 rpm
|
Suorituskyky Teho Vääntömomentti Mitat Moottori Voimansiirto Runko Sähkölaitteet |
32,7 kW/45 hv/9000 rpm 41,2 Nm/7500 rpm
|
| Osa 1: Kuinka kaikki sai alkunsa?Pyöräkuume iski aivan
odottamatta, ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta, kerrassaan kuin salama kirkkaalta
taivaalta. Kevättalvella 1999 ajelimme kaikessa rauhassa pääsiäisen viettoon Kuusamoa
kohti kun jossakin Oulun eteläpuolella yllättäen ryhdyimme puhumaan moottoripyörän
hankkimisesta. Mikä ihme tällaisen kuumeen nostatti?
Ehkäpä kaikki sai konkreettisesti alkunsa kesällä -97. Asunnonhankinnan myötä Annen työmatka piteni 10 kilometriin. Rajoitettujen bussiyhteyksien varassa ei ollut mukava olla, joten jonkinlainen kulkuväline oli hankittava. Ehdotin toista autoa, mutta se ei kuulemma tullut kysymykseen. "Kaksi autoa samassa perheessä on liikaa." Keksimme sitten hankkia moposkootterin. Keltainen Piaggio Zip hankittiin käytettynä ja pienten alkuhankaluuksien (kaasutinongelmia) jälkeen se on palvellut hyvin. Minulla on hämärä muistikuva, että Zipin hankinnan yhteydessä olisimme vitsailleet hankkivamme seuraavaksi moottoripyörän. Zip on edelleen Annen käytössä lähinnä talvisin. Valveutunut lukija kysyy tietenkin viimeistään tässä kohdassa, miksi se on nimenomaan Anne joka ajaa tai ajoi mopolla ja minä autolla. Jepjep - ihan aiheellinen kysymys. Yritänpä nyt selvitä tästä; työmatkallani minun on käytettävä valtatietä ja ajatus mopoilusta talvikelissä raskaasti liikennöidyllä tiellä rekkojen seassa kuulostaa epäterveelliseltä. Anne sen sijaan voi käyttää lähes koko matkan turvallisesti pyöräteitä ja pyöräteiden ulkopuolisella noin kilometrin mittaisella osuudella on 50 km/h –rajoitus. No niin, selitys on annettu ja jättäydyn oikeuden armoille... Moottoripyörämaailmassa lähdimme liikkeelle nollatasolta. Itse olin joskus ammoisina aikoina 80-luvun puolivälissä kokeillut erään kaverini 125-kuutioista ja Anne muistaa opiskeluaikoinaan haaveilleensa moottoripyörästä – siinä kaikki. Käytännössä emme tienneet pyöristä mitään. Paljonko ne ylipäätään maksavat? Ajattelimme käyttää rahaa noin 20-30 tmk. Kai sillä rahalla jonkinlaisen pyörän saisi?Kuusamoon saavuttuamme ostimme R-kioskista pari lehteä ja tutkimme mitä on tarjolla ja mihin hintaan. Aluksi vaikutti siltä, että päätyisimme käytettyyn pyörään. Customit näyttivät valokuvissa tosi hyviltä. Katetut pyörät eivät puhutelleet. Jostakin syystä tuntui siltä, että oikeassa moottoripyörässä moottori pitää olla näkyvissä. Ehkäpä jonkinlainen custom oli ajatuksissa kun huhtikuussa -99 avasimme mp-liikkeen (Moto-Bike Kouvola) oven ensimmäistä kertaa. Käytettyjen pyörien valikoimassa kiinnitimme aluksi huomion pari vuotta vanhaan Suzuki TU250:een. Noin 25 tmk hintainen keltainen pyörä oli nätti kuin karamelli. Myyjä kuitenkin arveli, että se kävisi pieneksi kahdelle. Viereinen hiukan alle 40 tmk maksanut Kawasaki EN500 näytti todella hyvältä. Miten matkatavarat? Kävi ilmi, että custom ei kovin hyvin sovellu matkatavaroiden kuljetukseen. Emme nahkahapsulaukuista innostuneet - kovat vedenpitävät lukittavat laukut ne pitää olla, sillä tämä pariskunta aikoo reissata! Laukkuihin pitää mahtua saada kahden hengen matkatavarat ja telttailuvarusteet. Näillä perusteilla custom ei tullut kysymykseen. Mitä muuta on tarjolla? Käytetyissä pyörissä ei ollut mitään meille sopivaa – miten olisi uusi pyörä? Ajatus takuusta ja siitä että itse saisi tehdä pyörän sisäänajon jne tuntui houkuttelevalta. Uusien pyörien hinnat vain menivät selvästi alkuperäisen budjetin yli. Miten olisi Yamaha XJ600? Myyjän mukaan se olisi sopiva pyörä juuri meille; pyörä ei ole liian iso vasta-alkajalle, teho kuitenkin riittää kahdelle, puolikate parantaa matkaominaisuuksia ja pyörään saa helposti kiinnitettyä laukut. Myyjä oli varmasti ihan oikeassa. Ainoa ongelma oli pyörän hinta – selvästi yli 50 000 mk. Roimasti yli budjettimme. Seuraavaksi meille esiteltiin punainen Kawasaki ER-5. Mikäs se tällainen pyörä on? Pyörä ei tehnyt suurta numeroa itsestään; se ei huutanut koko maailmalle että tässä minä olen – take me! Vieressä olleet kromikimalteiset custom-pyörät olivat aluksi vieneet kaiken huomiomme. ER-5 oli kuin harmaavarpunen koreiden riikinkukkojen rinnalla. Hinta ei kuulostanut pahalta – 39 900 mk. Se oli yli budjetin, mutta ei liiaksi. Tutkimme pyöräkandidaattia joka suunnalta, koeistuimme sen ja kohta alkoi tuntua siltä, että tässä voisi olla pyörä meidän makuumme. Mitä värejä on tarjolla? Punaisen lisäksi vihreä ja (muistaakseni) sininen. Millainen toimitusaika? Noin 2 viikkoa. Takuu? 2 vuotta. Oteta asia vakavasti harkintaan! Esitenippu mukanamme poistuimme liikkeestä sulattelemaan ensivaikutelmia moottoripyörien ihmeellisestä maailmasta. Pähkäilimme asiaa reilun viikon verran. Olimme kriittisiä - onko prätkän hankkimisessa mitään järkeä? Turhuutta ja ylellisyyttähän se on. Kaiken lisäksi se on vaarallista, ainakin joidenkin mielestä. Laskuvarjohyppykurssin edellisenä kesänä suorittaneina moottoripyöräilyn extreme-ulottuvuus ei meitä pelottanut. Tulimme siihen tulokseen, että pyörä hankitaan. Pyörän ympärille ei elämää ole mielekästä rakentaa, mutta eiköhän sitäkin kautta joitakin uusia näköaloja ja kokemusta tule. Päädyimme vihreään väriin ja marssin liikkeseen; 1 kpl vihreä Kawasaki ER-5, kiitos. Kävimme vielä erikseen valitsemassa kypärät. Intergraalikypärä tuntui hankalalta ja niinpä päädyimme avattavaan malliin. Nolan N100:ssa leukaosa kääntyy ylös helpottaen kypärän päähänpukemista ja riisumista. Lisäbonuksena tuli vielä mahdollisuus nauttia helteisestä kelistä avokypärätyylillä. Pyörän luvattu toimitusaika ei pitänyt, vaan meidän piti odotella toukokuulle saakka. Vihdoin 20.5. koitti suuri päivä – Kawasaki oli saapunut. Ei muuta kun hakemaan! Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, oli suorastaan helteinen sää. Hieno päivä aloittaa moottoripyöräily! Maksoin pyörän, laitoimme paperit kuntoon, rekisterikilpi kiinnitettiin ja bensaa lorautettiin hiukan tankkiin. Jaaha – sitten pitäisi vissiin lähteä ajamaan… Mitenkähän se tapahtuu? Enhän ollut koskaan ajanut 125-kuutioista kummemmalla ja siitäkin oli aikaa toistakymmentä vuotta. Mitenkähän tässä käy? Yleisöäkin oli paikalla, sillä Moto-Bikessa oli Ducatin koeajopäivä. Kokeneet motoristit pyörivät liikkeen pihalla ja huomasivat kyllä varmasti, että siinä on nyt sitten joku lähdössä uudella pyörällä liikenteeseen. Miten minä pääsen tästä liikkeelle? Entä jos kaadan pyörän? Mitenkäs ne vaihteet menikään? Ykkönen alas ja muut ylös? Olin saanut lyhyen opastuksen hallintalaitteiden käytöstä, mutta kysyin toiselta myyjältä vielä uudestaan, että voisiko hän esitellä minulle hallintalaitteet ja vaihteiden käytön. Okei, siis ykkönen alas ja muut ylös. Eiköhän se tästä. Pyörä käyntiin. Sitten kytkin pohjaan ja vaihdevipu alas. Pyörä tärähti kevyesti ykkösvaihteen loksahtaessa paikoilleen. Sitten varovasti kaasua, kytkin ylös ja liikkeelle… En sammuttanut pyörää! En kaatanut pyörää! Bravo! Hyvä minä! Kieli keskellä suuta kaarroin kadulle liikenteen sekaan. Koetin valita mahdollisimman helpon reitin – sivuteitä kotiin pyörän käsikirjaa tutkimaan … Jännitti, mutta samalla tuntui oikein hyvältä. Erittäin hyvältä. Moottori kävi kauniisti, pyöreitä nollia näyttäneeseen matkamittariin kertyivät ensimmäiset sadat metrit, ensimmäinen kilometri, toinen kilometri... Äkkiä kierrokset laskivat alas. Pysäytin tien sivuun ja samalla moottori sammui. Tein turhaan pari käynnistysyritystä. Mitäs nyt tehdään? Soitanko Moto-Bikeen? Sitten tajusin kääntää polttoainehanan varatankki-asentoon. Nyt pyörä käynnistyi. Huh. Muutos suunnitelmiin – en voi ajaa suoraan kotiin, vaan pyörä on tankattava. Siispä huoltoasemalle. Kotiin päästyäni oli aika onnitella itseäni - olin onnistunut sammuttamaan pyörän ainoastaan kerran liikennevaloihin mutta se lienee ymmärrettävää . Ihailin pyörää joka suunnasta ja ryhdyin tutkimaan käsikirjaa. |
| Osa 2:Kawan varustelu | Muut jutut |